Lue keskustelun säännöt.
Jo kolmas suhde päättyi samasta syystä
14.04.2020 |
Tämä oli nyt kolmas kerta, kun sydämeni on särkynyt. Ja syy on ollut joka kerta sama, mutta hieman eri tavoin sanoitettuna/osoitettuna: olen henkilö jonka kanssa on hauskaa sitä The Oikeaa rakkautta odotellessa.
Yritän katsoa peiliin, ja miettiä mikä siinä on. Minun kanssani ollaan kyllä hyvin hanakasti, mutta tehdään myös selväksi että en ole ihminen jonka kanssa voisi kuvitella loppuelämää tai edes tähdätä siihen. Onko olemuksessani jokin vika? (jos nyt mitään merkitsee, normaalipainoinen/hoikka, 32-vuotias, alempi korkeakoulututkinto, vakityö, perusnätti ja perustyylikäs, normaalin sosiaalinen, tupakoimaton jne.) Vai viehätynkö itse jostain tietystä miestyypistä? Kaikki nämä kolme joihin kovasti ihastuin/rakastuin olivat hyvin erilaisia (eikä kukaan heistä ole ollut mitenkään poikkeuksellisen out of my league, jos näin saa sanoa) mutta heitä yhdisti tämä, että kenellekään heistä en koskaan ollut "vakavastiotettava" vaihtoehto. Vaikka yhden kanssa seurustelin 5 vuotta, toisen 3 vuotta ja tämän uusimman tapauksen kanssa tuntosarvet alkoi olla jo pystyssä ja puolen vuoden seurustelun jälkeen selvisi, että hän haluaa vain pitää hauskaa kanssani parempaa odottaessa.
Itkettää, ahdistaa ja surettaa. Toivoisin jotain vertaistukea tai mitä tahansa ulkopuolisen näkökulmaa.
Kommentit (138)
Mitäs jos ottaisit homman käsiisi ja tekisit aloitteet jotkossa itse?
Ai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin loppui juuri suhde vähän aikaa sitten miehen toimesta. Oltiin ehditty olla yhdessä 4 kk ja mies jo puhui yhteenmuutosta jne. Itse toppuuttelin. Miehellä oli lennokkaita tulevaisuudensuunnitelmia, jotka olivat erilaisia kuin omani. Jätti, koska hän ei mielestään ole enää velvollinen joustamaan omista suunnitelmistaan ja minä taas puolestani olisin joutunut laittamaan kaiken uusiksi hänen vuoksi.. En ihan ymmärrä tuota ajatuksenjuoksua. Toivon, että joskus löytää jonkun, joka on valmis hyppäämään suoraan miehen elämään ja jättämään kaiken oman taakseen.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin loppui juuri suhde vähän aikaa sitten miehen toimesta. Oltiin ehditty olla yhdessä 4 kk ja mies jo puhui yhteenmuutosta jne. Itse toppuuttelin. Miehellä oli lennokkaita tulevaisuudensuunnitelmia, jotka olivat erilaisia kuin omani. Jätti, koska hän ei mielestään ole enää velvollinen joustamaan omista suunnitelmistaan ja minä taas puolestani olisin joutunut laittamaan kaiken uusiksi hänen vuoksi.. En ihan ymmärrä tuota ajatuksenjuoksua. Toivon, että joskus löytää jonkun, joka on valmis hyppäämään suoraan miehen elämään ja jättämään kaiken oman taakseen.
Mies teki siis aivan oikein. Näin tulisi jokaisen miehen tai naisen tehdä. En oikein ymmärrä miksi sinä arvostelet miehen suunnitelmia. Sitä kun on olemassa ihmisiä, joilla on yhteneviä suunnitelmia ja te ette olleet niitä.
Puuttuisiko syvyys? Ehkä sinusta ei saa sellaista kuvaa että olet nyt aivan rakastunut, vaan olemuksesi viestittää että sinäkin olet miehen kanssa vain paremman puutteessa, ja miehet luulee että olette siis asiasta samaa mieltä.
Minussa on jokin vika, jonka takia muut ihmiset eivät ymmärrä tunteitani, vaan luulevat jopa ettei minulla ole niitä. Tämä houkuttelee kohtelemaan miten vain, kun enhän ole edes ihminen kun en käyttäydy kuin ihminen. En viitsi näin vanhana enää yrittää esittää rakastunutta, välittävää, vihastuvaa, loukkaantunutta jne. vaan ihan reilusti olen rakastava omalla tyylilläni. Mieskin on "löytynyt", tosin olin häntä ennen sinkkuna 8 vuotta, ja olin ajatellut että sinkkuna pysynkin. Sitten vain jostain syystä miestäni kohtaan tuli sellainen ajatus, että hänen kanssaan saattaisin onnistua suhteessa, ja 5v olemme nyt olleet yhdessä.
Ainoa riidan aihe on tämä vammaisuuteni, eli en osaa ymmärrettävästi ilmaista itseäni nonverbaalisesti, vaan ainoastaan puhumalla, ja siinä sitten olenkin taitava. Mies aina välillä unohtaa että sanon mitä tarkoitan, enkä tarkoita muuta kuin sen mitä sanon, ja siitä tulee riitaa. Raskasta välillä, mutta toistaiseksi kuitenkin pyyhkii hyvin yhdessä
Sitä tarkoitan tällä että voi olla että sinun tapasi olla olemassa viestii muuta kuin sinusta tuntuu. En tiedä voiko tuota muuttaa tietoisesti, mutta itse päätin vain sinnikkäästi olla olematta suhteesa jossa minua ei hyväksytä tällaisena kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin loppui juuri suhde vähän aikaa sitten miehen toimesta. Oltiin ehditty olla yhdessä 4 kk ja mies jo puhui yhteenmuutosta jne. Itse toppuuttelin. Miehellä oli lennokkaita tulevaisuudensuunnitelmia, jotka olivat erilaisia kuin omani. Jätti, koska hän ei mielestään ole enää velvollinen joustamaan omista suunnitelmistaan ja minä taas puolestani olisin joutunut laittamaan kaiken uusiksi hänen vuoksi.. En ihan ymmärrä tuota ajatuksenjuoksua. Toivon, että joskus löytää jonkun, joka on valmis hyppäämään suoraan miehen elämään ja jättämään kaiken oman taakseen.
Minä ymmärrän miehen ajatuksenjuoksun hienosti, sinun en lainkaan. Mies kertoi mitä haluaa tulevaisuudelta, sinä halusit ihan eri asioita. 4 kk lyhyen tuntemisen jälkeen hän totesi että yhteistä tulevaisuutta ei ole ja lähti. Miten muuten kukaan järkevä ihminen toimisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatko Ap sanoa, oliko näissä mieheissä luonteen puolesta yhteistä? onko sinulla selkeästi miestyyppi? Oletko liian miellyttäjä tai takertuja suhteissa? mitenkä nämä ex kiehet nykyään. ovatko he naimisissa ja perheellisiä vai sittenkin jatkaneet samanlanlaisella tyylillä myös muiden naisten kanssa. Eli ehkäpä he eivät itse ole sitoutuja tyyppiä, eikä niin että sinä et ole vaimomateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tasan kattelisi 5 vuotta miestä, joka ei halua sen enempää kun "kattella".
Vuodessa muutetaan yhteen, ja parissa naimisiin. Jos tämä on miehelle jotenkin vastenmielistä jo puhetasolla, se mies ei oikeasti ole kiinnostunut, ja siitä parempi heti erota, eikä hukata aikaa. Puolessa vuodessa voi jo ottaa asian puheeksi, ja jos mies silloin juoksee, juoksee se joka tapauksessa, turha antaa aikaa. Jos olet oikea, mies ei ota riskiä menettämisestäsi. Ellet ole, sitä vähemmän sydänsurua, mitä nopeammin asia selviää.
Näin toimien jo 10 v onnellista avioliittoa.
Jos ihminen ei arvosta itseään, ei kukaan muukaan arvosta häntä.
Jos puolisoni olisi alle vuoden tuntemisella alkanut edes puhua avoliitosta, olisin juossut. Naimisiin en mene koskaan. Loppuelämän periaatteella olemme toisiimme sitoutuneet mutta vasta, kun tunsimme toisemme niin hyvin, että pystyimme siihen uskomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet liian tavis. Sinussa ei ole tarttumapintaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen on valintoja kirjoitti:
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.
Mikä ihme on tämä jännä mies?
Kyllähän sinä varmaan tiedät, sellaiset kusipäisemmät/mulkummat tyypit jotka ovat mukavan ja huomaavaisen vastakohtia mutta silti naiset kiinnostuvat juuri heistä, varmaankin siksi kun ajattelevat heidän olevan itsevarmoja tai auktoriteetteja eli "nössön" vastakohtia. Romanttisessa mielessä naista viehättää aina enemmän kovuus kuin herkkyys ja hyväsydämisyys.
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä koska hän kohteli naista niin hyvin?
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä vaikka hän kohteli naista kuin roskaa? Olen itse nähnyt pelkästään jälkimmäisiä ja paljon..
Aikamoista urbaanipaskaa väittää naisten tykkäävän kusipäämulkuista.
Jep. melkoista legendaa kun itse on vuosikausien aikana antanut kymmeniä pakkeja löytääkseen juuri sellaisen joka ei ole kuspäämulkero. Mieluumminhan tämän nykyisen olisi heti napannut, mutta eipä sille mitään voi ettemme olleet tavanneet ennen kuin 34-vuotiaana vasta. Sen sijaan onnensa kokeilijoita ja suoranaisia valehtelijoita kyllä sitetn senkin edestä. Minulla kun vaatimustaso on kuitenkin korkealla, eli ei juoppoa, peliriippuvaista, häntäheikkiä, huonosti kohtelevaa eikä valehtelijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näin! kirjoitti:
On aika kauan seurustella 5 vuotta? Ei sitoutumista? Ja miksi mies sitoutuisi? Miksi? Jos kaikki on jo annettu?
Älä muuta yhteen, älä mene miehen mukaan, pihtaa niin kauan alussa kuin voit. Ole vaikea. Miehen vaimohaave on edelleen: nainen, joka ei lähde kenen tahansa matkaan. Sanokaa mitä sanotte, kukaan mies ei ole tätä kiistänyt.
Harva nainen taas haluaa miestä joka pitää itseään kenenä tahansa.
Pitää olla vittumainen ja vaikee. Sellasista miehet tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näin! kirjoitti:
On aika kauan seurustella 5 vuotta? Ei sitoutumista? Ja miksi mies sitoutuisi? Miksi? Jos kaikki on jo annettu?
Älä muuta yhteen, älä mene miehen mukaan, pihtaa niin kauan alussa kuin voit. Ole vaikea. Miehen vaimohaave on edelleen: nainen, joka ei lähde kenen tahansa matkaan. Sanokaa mitä sanotte, kukaan mies ei ole tätä kiistänyt.
Muuten aika shiassea tämä kommentti, mutta tosiaan, älä muuta yhteen, äläkä tee mitään sinulle isoja liikkuja ennen kuin olette yhdessä keskustelleet että olette etenemässä kohti loppuelämän suhdetta.
Ja sekin on totta että kyllä moni mies menee naimisiin siksi koska nainen ei halua miestä joka ei halua naisen kanssa naimisiin. Näin mies voi kätevästi osoittaa naimisiinmenemällä olevansa samaa mieltä naisen kanssa. Jonkun toisen naisen kanssa sitten riittää vain yhdessä hengailu. Jokainen päättää kohdaltaan mihin lähtee ja mihin suostuu. Mä en muuttaisi enää kenenkään kanssa yhteen ennen kuin sormus on sormessa, ja hääpäivä sovittuna n. vuoden päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla toi kaava menee nopeamman kautta, et jonkun kuukauden joku tyyppi jaksaa piirittää ja olla kiinnostunut ja innoissaan, mutta sitten kyllästytään. Yleensä silloin kun mulla alkaa jo jotain fiiliksiä herään ja alan luottamaan ja pitämään sillä tavalla oikeasti jne. Että hyvillä mielin tulevaan ny sitten :/ En kyllä oikeesti halua enää koskaan ketään miestä itelleni, epäilisin vaan kaikkea ja koko ajan, koska fiilikset ihmisillä nykyään vaihtuu salamannopeasti. Parissa viimosessa jutussa ei mitään ennusmerkkiä, että tyyppi ois jotenkin tympääntynyt ollu tai oisin ollu vastenmielistä seuraa, tuli varmaan vaan joku uus nainen kuvioihin ja mä sit unohduin samantien. Tiiän et liian kiltti, hiljainen ja ujo olen, mutta enpä mä itteeni voi muuksi muuttaa. Enkä halua.
Mä vähän luulen, et moni mies esittää suhteen alussa kiinnostuneempaa kuin oikeasti on. Siksi naiselle tulee parin kuukauden päästä yllätyksenä, kun kiinnostus loppui yhtäkkiä. Mut tosiasiassa olikin vain esitystä mieheltä, että pääsee nussim#an... Sairasta, mutta miesten voi olla vaikeempi saada s-seuraa...
Sit kun nainen antanut ja ehkä jopa ihastunut mies ei olekaan edes kiinnostunut. Peliä vaan...
Ai kamala että minun silmiäni särkee lukea 2020-luvulla naisten antamisesta ja että mies pääsee nssmaan. Tulisit pois 50-luvulta sinäkin.
Itse olen monta kertaa kiinnostunut miehestä vain huomatakseni parin-muutaman kuukauden kuluttua, ettemme sovi yhteen. Ei siihen tarvitse mitään peliä liittyä, sitä vartenhan sitä ihmiset alkavat toisiaan tapailla että näkisivät, kehittyykö jutusta jotain vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen on valintoja kirjoitti:
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.
Mikä ihme on tämä jännä mies?
Kyllähän sinä varmaan tiedät, sellaiset kusipäisemmät/mulkummat tyypit jotka ovat mukavan ja huomaavaisen vastakohtia mutta silti naiset kiinnostuvat juuri heistä, varmaankin siksi kun ajattelevat heidän olevan itsevarmoja tai auktoriteetteja eli "nössön" vastakohtia. Romanttisessa mielessä naista viehättää aina enemmän kovuus kuin herkkyys ja hyväsydämisyys.
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä koska hän kohteli naista niin hyvin?
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä vaikka hän kohteli naista kuin roskaa? Olen itse nähnyt pelkästään jälkimmäisiä ja paljon..
Looginen hahmottaminen ei taida olla vahvuutesi? Johtuisikohan tuo vaikka siitä, että huonosti kohtelevasta miehestä tulee ex paljon useammin kuin hyvin kohtelevasta? Se hyvän miehen saanut nainen ei pyöri AV:lla haikailemassa menneitä vaan juttelee miehensä kanssa takkatulen ääressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen on valintoja kirjoitti:
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.
Mikä ihme on tämä jännä mies?
Kyllähän sinä varmaan tiedät, sellaiset kusipäisemmät/mulkummat tyypit jotka ovat mukavan ja huomaavaisen vastakohtia mutta silti naiset kiinnostuvat juuri heistä, varmaankin siksi kun ajattelevat heidän olevan itsevarmoja tai auktoriteetteja eli "nössön" vastakohtia. Romanttisessa mielessä naista viehättää aina enemmän kovuus kuin herkkyys ja hyväsydämisyys.
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä koska hän kohteli naista niin hyvin?
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä vaikka hän kohteli naista kuin roskaa? Olen itse nähnyt pelkästään jälkimmäisiä ja paljon..
Aikamoista urbaanipaskaa väittää naisten tykkäävän kusipäämulkuista.
Jep. melkoista legendaa kun itse on vuosikausien aikana antanut kymmeniä pakkeja löytääkseen juuri sellaisen joka ei ole kuspäämulkero. Mieluumminhan tämän nykyisen olisi heti napannut, mutta eipä sille mitään voi ettemme olleet tavanneet ennen kuin 34-vuotiaana vasta. Sen sijaan onnensa kokeilijoita ja suoranaisia valehtelijoita kyllä sitetn senkin edestä. Minulla kun vaatimustaso on kuitenkin korkealla, eli ei juoppoa, peliriippuvaista, häntäheikkiä, huonosti kohtelevaa eikä valehtelijaa.
niin siis heilastelit kusipäämulkkujen kanssa 34 vuotiaaksi asti vai annoit kaikille pakit ensitreffeillä?
Omiin syvimpiin tarpeisiin kannattaa tutustua heittämällä "rakkaudentarpeen ankkuri" tarpeeksi syvälle, tässä videossa muutama puhutteleva ajatus
Mistä ap päättelee ettei koskaan ollut vakavasti otettava vaihtoehto? Ei läheskään kaikki suhteet onnistu, niin se vaan menee. Ja jos esim haluaa avioon ja lapsia, niin ne asiat kannattaa ottaa puheeksi jo suhteen alussa, eikä varsinkaan jäädä katselemaan mitään "ehkä sitten joskus"-miestä. Joku vastuu on ihmisellä itselläänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä seuraavalla kerralla olla vaikeammin tavoiteltava. Mun pitää aina viiden vuoden välein "palauttaa mies maanpinnalle". Eli näyttää, että vientiä on, jos ei ukolle kelpaa. Tähän asti maan pinnalle palautus on aina toiminut. Yhdessä oltu pian 20 vuotta.
Tässä maan pinnalle palautuksessa ei siis ole tarkoitus pettää miestä, vaan antaa miehen huomata esim. vieraiden miesten flirttailut. Mun mies alkaa pitää minua muutoin itsestään selvyytenä. Kiinnostus omaa vaimoa kohtaan nousee, kun mies huomaa, että ottajia olisi muitakin.
Suhteen alussa et saa myöskään olla liian helppo tai liian innostunut. Kiinnostunut saat olla, mutta älä rupea palveliaksi tai kynnysmatoksi. Anna miehen välillä odottaa. Älä vastaa viestiin aina sillä samalla sekunnilla.
Tämä on niin totta. Älkää ruvetko liian varmoiksi tapauksiksi. Ei se mies pyörry onnesta jos kerrot sille joka päivä että se on sun unelmiesi mies ja pysyt vierellä hautaan asti. Vaikutus on ihan päinvastainen.
Mekin mentiin kihloihin hyvin nopeasti ensitapaamisesta ja muutettiin yhteen saman tien, koska oltiin niin rakastuneita. Voihan noita esittäjiäkin olla, mutta ainakin itse tunnen kymmenkunta vastaavanlaista paria, joiden pitkä ja hyvä suhde on alkanut nopealla yhteenmuutolla ja sitoutumisella ihan vain siksi, että ollaan niin rakastuneita ja varmoja asioista. Joten ehkä nyt kannattaisi vähän muistakin merkeistä etsiä sitä alistamista ja väkivaltaa kuin pikaisesta sitoutumisesta. Monet parit tapaavat opiskeluaikoina, kuten me ja ystäväpariskunnat, joissa ainakin tuo on hyvin tavallista, että nopeasti muutetaan ainakin yhteen.