Jo kolmas suhde päättyi samasta syystä
Tämä oli nyt kolmas kerta, kun sydämeni on särkynyt. Ja syy on ollut joka kerta sama, mutta hieman eri tavoin sanoitettuna/osoitettuna: olen henkilö jonka kanssa on hauskaa sitä The Oikeaa rakkautta odotellessa.
Yritän katsoa peiliin, ja miettiä mikä siinä on. Minun kanssani ollaan kyllä hyvin hanakasti, mutta tehdään myös selväksi että en ole ihminen jonka kanssa voisi kuvitella loppuelämää tai edes tähdätä siihen. Onko olemuksessani jokin vika? (jos nyt mitään merkitsee, normaalipainoinen/hoikka, 32-vuotias, alempi korkeakoulututkinto, vakityö, perusnätti ja perustyylikäs, normaalin sosiaalinen, tupakoimaton jne.) Vai viehätynkö itse jostain tietystä miestyypistä? Kaikki nämä kolme joihin kovasti ihastuin/rakastuin olivat hyvin erilaisia (eikä kukaan heistä ole ollut mitenkään poikkeuksellisen out of my league, jos näin saa sanoa) mutta heitä yhdisti tämä, että kenellekään heistä en koskaan ollut "vakavastiotettava" vaihtoehto. Vaikka yhden kanssa seurustelin 5 vuotta, toisen 3 vuotta ja tämän uusimman tapauksen kanssa tuntosarvet alkoi olla jo pystyssä ja puolen vuoden seurustelun jälkeen selvisi, että hän haluaa vain pitää hauskaa kanssani parempaa odottaessa.
Itkettää, ahdistaa ja surettaa. Toivoisin jotain vertaistukea tai mitä tahansa ulkopuolisen näkökulmaa.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen on valintoja kirjoitti:
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.
Mikä ihme on tämä jännä mies?
Kyllähän sinä varmaan tiedät, sellaiset kusipäisemmät/mulkummat tyypit jotka ovat mukavan ja huomaavaisen vastakohtia mutta silti naiset kiinnostuvat juuri heistä, varmaankin siksi kun ajattelevat heidän olevan itsevarmoja tai auktoriteetteja eli "nössön" vastakohtia. Romanttisessa mielessä naista viehättää aina enemmän kovuus kuin herkkyys ja hyväsydämisyys.
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä koska hän kohteli naista niin hyvin?
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä vaikka hän kohteli naista kuin roskaa? Olen itse nähnyt pelkästään jälkimmäisiä ja paljon..
Aikamoista urbaanipaskaa väittää naisten tykkäävän kusipäämulkuista.
Jep. melkoista legendaa kun itse on vuosikausien aikana antanut kymmeniä pakkeja löytääkseen juuri sellaisen joka ei ole kuspäämulkero. Mieluumminhan tämän nykyisen olisi heti napannut, mutta eipä sille mitään voi ettemme olleet tavanneet ennen kuin 34-vuotiaana vasta. Sen sijaan onnensa kokeilijoita ja suoranaisia valehtelijoita kyllä sitetn senkin edestä. Minulla kun vaatimustaso on kuitenkin korkealla, eli ei juoppoa, peliriippuvaista, häntäheikkiä, huonosti kohtelevaa eikä valehtelijaa.
niin siis heilastelit kusipäämulkkujen kanssa 34 vuotiaaksi asti vai annoit kaikille pakit ensitreffeillä?
Niin, siis täydellisellä vainullasi huomaat ensimmäisten treffejen aikana jo miehen piilotetun peliriippuvuuden josta hän ei kerro mitään edes kysyttäessä, vai mitä tarkoitat?
En siitä puhunutkaan, että pitää huomata, mutta miehet kyllä huomaa miten naiset hengailee kuspiäiden kanssa vuodesta toiseen. Sen jälkeen ihmetellään miksi miehet luulevat naisten pitävän kusipäistä.
Ei kukaan heilastelemani ole kaikkien mielestä täysi mulgero. Tietenkään. Heillä on vanhemmat, sisarukset, kaverit jne. Se että ei sovi parisuhteeseen koska valehtelee olevansa jotain mitä ei ole, tai pimittää tärkeää tietoa ei tee ihmisestä kaikkien silmissä huonoa. Et taida elää tässä todellisuudessa lainkaan?
Noilla rölleillä ei ole munkäänlaista ihmissuhdekokemusta, ei siis myöskään kokemusta kavereista tai ystävistä.
Siksi he näkevät ihmiset mustavalkoisesti joko hyvinä tai pahoina. Itsensä he näkevät jostakin syystä hyvinä tyyppeinä, vaikka kukaan heidät tunteva ei ole samaa mieltä. Jos olisi, he eivät olisi syrjäytyneitä.
Oikeasti se, että ei sovi parisuhteeseen jonkun tietyn kanssa, ei tee ihmisestä millään tavoilla kuspäätä tai tarkoita, että olisi kohdellut rumasti sitä ihmistä. Kun kenelläkään ei ole velvollisuutta olla suhteessa kenenkään toisen kanssa. Tämän käsittäminen on kovin vaikeaa, jos oma ihmissuhdekokemus on pyöreä nolla.
Vierailija kirjoitti:
5 vuotta hätävaran kanssa...
No mikäs siinä hätäväran kanssa odotellessa... Itse en ole koskaan seurustellut, seksisuhteita tosin on.
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muutetaan yhteen, ja parissa naimisiin. Jos tämä on miehelle jotenkin vastenmielistä jo puhetasolla, se mies ei oikeasti ole kiinnostunut, ja siitä parempi heti erota, eikä hukata aikaa
Suhteen mahdollisesta tulevaisuudesta kannattaa toki keskustella jo alkumetreillä, mutta kuullostaapa varsin "järkevältä" moovilta muuttaa yhteen ja mennä naimisiin alkuhuumassa, kun ei toista todellakaan tunne vielä kunnolla :D
Lakkaa tyytymästä moisiin miehiin ja ala arvostamaan itseäsi enemmän.
Miksi ihmeessä pitää keksiä jotain "keinoja" joilla saada kiinnostumaan mies jota ei kiinnostaa tarpeeksi? Älä tuhlaa aikaasi, sulle just eikä melkein sopiviakin on,joiden kanssa ei tarvii leikkiä metsästysleikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Testailla? Ja ikää oli?
Mitä se sitoutuminen on, ellei kuitenkaan ole valmis avioliittoon? Pelkkää puhetta tekojen sijaan.
Ja tosiaan, ketjussa ei puhuta niistä, jotka ei edes halua muuta kun 'katellaan' - suhteen.
No ikää oli tuolloin +25 enkä yleensäkään ole lähtenyt etsimään seurustelukumppania. Olen halunnut nimenomaan rauhassa katsella vastaako mies sitä, mitä haluan. Useimmat ovat osoittautuneet sellaisiksi, että kiinnostus on vain loppunut. Vakava suhdekiemuroista löytyi kyllä.
Niin se pointti oli, että jos nämä ap:n miehet eivät ole olleet valmiita suhteeseen tai heillä on joku oma ideaali, ehkä epätodellinenkin, ihannevaimosta. Se oli tavallaan viestini pointti, että osalla miehistä kuten naisistakin on joku oma valmis käsitys siitä, millainen vaimon tulee olla. Se käsitys voi olla täysin epärealistinen ja perustua jollekin epätodelliselle asialle. Näin olen siis omalla kohdalla kokenut, että minä olen ollut joillekin joku ihannevaimon ideaali ja jostain syystä vastannut sopivaa mielikuvaa, joka ei ole perustunut millään tavalla todellisuuteen tai edes siihen, että ihminen on oppinut tuntemaan minut. Tämä voi olla myös syy, miksi se kiva hengailutypy ei riitä. Koska mies ei osaa nähdä häntä, koska hänellä on se valmis mielikuva ”vaimosta”. Ymmärrätkö: mielikuvat ja todellisuus eivät välttämättä kohtaa, jos ei opi luopumaan tai joustamaan siitä valmiista ideaalistaan.
En osaa selittää paremmin, mitä tarkoitan. Ehkä joku tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa vielä se että ennenkuin parisuhteesta on sanallisesti puhuttu/ sovittu olet käytännössä vapaa. Eli nämä jotka haluaisivat pyörittää/ sitouttaa useampaa naista: nainen on vapaa tapailemaan myös muita niin kauan kun mitään varsinaista suhdetta ei ole.
Ai näinkö? Vähän aikaa sitten vastasin ketjuun tätä samaa, ja sain alapeukkua alapeukun perään ja kommentteja "kyllä se parisuhde syntyy ja jatkuu itsekseen ilman että koskaan tarvitsee tunteista tai toiveista puhua mitään, muuten on huono suhde jos näin ei mene!" "taidat olla joku autisti kun haluat keskustella ja sopia että olette yhdessä, kyllä sen tietää molemmat sanomattakin"! jne.
Ei ole selvää. Puhumalla asiat selviää. Usko mua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muutetaan yhteen, ja parissa naimisiin. Jos tämä on miehelle jotenkin vastenmielistä jo puhetasolla, se mies ei oikeasti ole kiinnostunut, ja siitä parempi heti erota, eikä hukata aikaa
Suhteen mahdollisesta tulevaisuudesta kannattaa toki keskustella jo alkumetreillä, mutta kuullostaapa varsin "järkevältä" moovilta muuttaa yhteen ja mennä naimisiin alkuhuumassa, kun ei toista todellakaan tunne vielä kunnolla :D
Ja koska sen ihmisen tuntee? 10 vuodessa ihminen voi jo muuttuakin.
Mikä järki odottaa että on jo kipinä hävinnyt siinä varmistellessa ja odotellessa? Kyllä ihminen näyttää todellisen karvansa jo vuodessa, ellei havannoitsija ole erityisen lapsellinen ja hyväuskoinen. Hyväuskoista taas pystyy huijari vedättämään vuosikausia.
Onko lopputulos sitten koskaan olla sitoutumatta kehenkään, koska pelottaa niin kamalasti? Hukkaan se elämä menee pelätessäkin.
On kahdenlaisia ihmisiä: ne jotka ovat löytäneet sen oman oikean puolisonsa, ja ne jotka eivät.
Ne jotka eivät ole, pelkäävät tulevansa petetyiksi eivätkä uskalla edetä suhteessa, koska pohjimmiltaan tietävät, että eroon se tulee päättymään. Ja ovat oikeassa, ero tulee, vaikka testailtaisiin ja epäröitäisiin 6 vuotta.
Ne jotka ovat löytäneet sen oikeasti sopivan ja hyvän, eivät yhtään pelkää muuttaa vuodessa yhteen ja kahdessa naimisiin. He tietävät, että tässä on se oikea ihminen, jota ei testailla eikä todellakaan oteta sitä riskiä, että menettää sen toisen. Ja ovat oikeassa, lopputulos on onnellinen liitto, joka päättyy vasta kuolemaan.
Olen ollut nuo molemmat. Jos suhde toimii, sen oikeasti tietää parissa kuukaudessa.
En jaksa lukea ketjua, mutta naisten ei koskaan kannata seurustella vuosikausia, jos haluaa naimisiin. Kyllä vuoden parin sisällä pitää olla jo selvät sävelet jatkosta eli kihlaus ja hääpäivä katsottuna, tai sitten lähdetään eri teille.
Ei kukaan järkevä mies halua parisuhdetta, ellei ole vauvakuume.
Seksiä saa niin paljon kuin haluaa ilman parisuhdettakin,
eivätkä nykyiset kaupunkilaisnaiset ole muuten mukavaa seuraa,
joten miksi kiusata itseään vain koska joidenkin muiden mielestä
se kuuluu asiaan? Ehei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa muutetaan yhteen, ja parissa naimisiin. Jos tämä on miehelle jotenkin vastenmielistä jo puhetasolla, se mies ei oikeasti ole kiinnostunut, ja siitä parempi heti erota, eikä hukata aikaa
Suhteen mahdollisesta tulevaisuudesta kannattaa toki keskustella jo alkumetreillä, mutta kuullostaapa varsin "järkevältä" moovilta muuttaa yhteen ja mennä naimisiin alkuhuumassa, kun ei toista todellakaan tunne vielä kunnolla :D
Suurin osa tuttavapiirini onnellisista liitoista on suurin piirtein tällä kaavalla, plusmiinusvuosi. Osalla yhteenmuutto ja naimisiinmeno molemmat samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan järkevä mies halua parisuhdetta, ellei ole vauvakuume.
Seksiä saa niin paljon kuin haluaa ilman parisuhdettakin,
eivätkä nykyiset kaupunkilaisnaiset ole muuten mukavaa seuraa,
joten miksi kiusata itseään vain koska joidenkin muiden mielestä
se kuuluu asiaan? Ehei.
Puhu vain omasta puolestasi. Aika monikin mies kaipailee parisuhdetta ja näkee vaivaa sen etsimiseksi. Ei sun silti pakko ole sellasta haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan järkevä mies halua parisuhdetta, ellei ole vauvakuume.
Seksiä saa niin paljon kuin haluaa ilman parisuhdettakin,
eivätkä nykyiset kaupunkilaisnaiset ole muuten mukavaa seuraa,
joten miksi kiusata itseään vain koska joidenkin muiden mielestä
se kuuluu asiaan? Ehei.Puhu vain omasta puolestasi. Aika monikin mies kaipailee parisuhdetta ja näkee vaivaa sen etsimiseksi. Ei sun silti pakko ole sellasta haluta.
Tuollaiset kommentit tulee katkerilta miehiltä, jotka yleensä ovat myös epäonnistuneet elämässään ja ovat köyhiä ja ei-maskuliinisia. Rikkaat ja muutenkin elämässään menestyneet miehet haluavat naimisiin ja ajattelevat kovasti sitä, mitä jättävät jälkeensä tähän maailmaan (ns. legacy), he haluavat siis lapsia.
Yleensä sitä rakastuu vain itseään parempitasoisiin ja siitä seuraa se näppiensä polttaminen. Parempitasoisilla miehillä tulee joskus kausia kun on kuivaa, jolloinka he hakevat nostetta itsetunnolleen ja itsevarmuudelleen leikkimällä jonkun hieman alempitasoisemman naisen tunteilla. Surullista, mutta yleistä.
Perus sitä, perus tätä.. siinä syy. Tarttumapintaa ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 vuotta hätävaran kanssa...
No mikäs siinä hätäväran kanssa odotellessa... Itse en ole koskaan seurustellut, seksisuhteita tosin on.
Mulla ei ole edes vakavat suhteet kestäneet viittä vuotta.
Tasopellet on katkeria sinkkuja, se on varmaa.
No, aina ei mene kuten suunnitteli. Valitettavasti sydänsuruja ja pettymyksiä tulee. Kyl sen monesti tietää, et oliko se tässä nyt tämä elämäni rakkaus, vai tässäkö tämä oli ny. Yllättävän nopeasti.
Komppaan niitä, jotka täällä puhelee, että x ajan sisällä yhteenmuutti/kihlaus/naimisiin -siis ihan sama tekeekö nuo ikinä, mut se tunne ja että halutaan samoja asioita elämältä. Muutenhan tuo x ajan sisään kuulostaa siltä, et näille kys henkilöille tuppaa kertymään aika liuta niitä avioliittoja..
Testailla? Ja ikää oli?
Mitä se sitoutuminen on, ellei kuitenkaan ole valmis avioliittoon? Pelkkää puhetta tekojen sijaan.
Ja tosiaan, ketjussa ei puhuta niistä, jotka ei edes halua muuta kun 'katellaan' - suhteen.