Lue keskustelun säännöt.
Mikä neuvoksi kun mies ei koskaan halua katsoa kanssani leffaa tai tehdä mitään muutakaan yhdessä?
13.04.2020 |
Jopa kävelylle lähtö vaikeaa? Ollaan oltu jo vuosia yhdessä ja lapsiakin on.
Ikinä ei innostu mistään ehdotuksistani, mutta toisaalta harvemmin ehdottaa mitään muuta tilalle. Itse olen avoin kaikelle, ja jos jotain joskus perheenä tehdään, ne on miehen ehdotuksesta ja silloin kaikki menee hänen ehdoillaan.
Seksiä kuitenkin mies haluaisi ja kiukuttelee siitä, kun minulla halut aika lailla menneet, vaikka seksiä silti välillä
yhä on. Itse tunnen itseni vaan tosi yksinäiseksi suhteessa, koska mies ei vaikuta olevan kiinnostunut minusta muuten kuin silloin kun haluaa seksiä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen rohkeaa, avointa ja rehellistä keskustelua jotta voisitte paremmin ottaa huomioon toistenne toiveet, ilman täydellisyyden vaatimusta tai vaatimusta liian raskaan taakan kantamisesta. Yleisesti ottaen avoimuus on aina kyräilyä tai katkeruutta parempi vaihtoehto. Näin voitte luoda paremmat edellytykset suhteenne terveelle kehitykselle ja välttää eron.
Kannatan tätä. Koittakaa puhua ensin -ehkä vielä on jotain tehtävissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni vaikuttaisi olevan eron kannalla. Alunperin ajattelin olisinko täältä saanut jotain ajatuksia siitä miten itse olisin voinut toimia parisuhteessa jotenkin toisin ja ymmärtää miestäni paremmin. Miten muilla joilla on ollut samantyyppisiä ongelmia suhteessa on asiat kehittyneet? Onkohan tosiaan niin että toivoa paremmasta ei ole... Ehkä tosiaan olemme vaan vääränlaisia toisillemme. Itse kaipaisin herkempää, avoimempaa kumppania, joka osaisi olla läsnä, mutta onko sellaisia? Teenkö itse jotain sellaista mikä ajaa toisen kauas? Mitä se on? Miksi asiat tuntuvat niin vaikeilta, myös ne yksinkertaiset asiat.
Joku antoi neuvoksi miettiä hyviä ja huonoja puolia, ja kyllä niitä hyviäkin puolia on, en kai muuten olisi vuosia jo suhteessa ollut. Mutta onko niitä tarpeeksi, jotta tyytyisin pidemmän päälle tähän henkiseen yksinäisyyteen, josta kuitenkin kärsin aika ajoin paljonkin. T. Ap
En kyl tuollaista kahtelisi! Ei miestäsi kiinnosta sinä.
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen katottuna/varalla/ylläpidolla jonka kanssa tekee kaikkea tota, sun kanssa oleminen lähinnä puuduttaa. Näin se vaan on.
Mikä auttaa? Ei välttämättä mikään. Voi yrittää perheneuvolaa, puhumista, raivoomista tai viimeisenä keinona, vaihtamalla paranee.
Henkilökohtaisesti en katsoisi tollasta möllö-örkkiä elämässäni.
Tämä. Sillä on selkeästi toinen katsottuna. Ei jaksa yrittää miellyttää sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hieman minun mieheltäni.
Tosin myös hänen kokemus minusta voisi olla samankaltainen. En kyllä mitään neuvoja osaa antaa.
Tunnen usein itseni jotenkin vääränlaiseksi ja mieskin syyllistää. Vaikka jopa anoppi kutsuu miestä mölliksi.
Silti minusta tuntuu kuin kaikki olisivat hänen puolella ja jäisin erossa ihan yksin. Jonkinlainen syyllisyys ja epäonnistuminen kalvaa.
Toivottavasti sinä osaat tehdä päätöksiä!
Mölli! :))
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vaikuttaisi olevan eron kannalla. Alunperin ajattelin olisinko täältä saanut jotain ajatuksia siitä miten itse olisin voinut toimia parisuhteessa jotenkin toisin ja ymmärtää miestäni paremmin. Miten muilla joilla on ollut samantyyppisiä ongelmia suhteessa on asiat kehittyneet? Onkohan tosiaan niin että toivoa paremmasta ei ole... Ehkä tosiaan olemme vaan vääränlaisia toisillemme. Itse kaipaisin herkempää, avoimempaa kumppania, joka osaisi olla läsnä, mutta onko sellaisia? Teenkö itse jotain sellaista mikä ajaa toisen kauas? Mitä se on? Miksi asiat tuntuvat niin vaikeilta, myös ne yksinkertaiset asiat.
Joku antoi neuvoksi miettiä hyviä ja huonoja puolia, ja kyllä niitä hyviäkin puolia on, en kai muuten olisi vuosia jo suhteessa ollut. Mutta onko niitä tarpeeksi, jotta tyytyisin pidemmän päälle tähän henkiseen yksinäisyyteen, josta kuitenkin kärsin aika ajoin paljonkin. T. Ap
Herkempiä ja avoimempia miehiä kyllä on, itsekin löysin sellaisen myöhemmin. Minusta sinun kannattaisi esittää nuo kysymykset sillä tavalla varovasti ja tunnustellen puolisollesi. Vain hän voi kertoa sinulle sen pohjimmaisen syyn, me muut voimme vain arvailla. Eihän sitä tiedä, vaikka hän heräisi tajuamaan, että jonkin täytyisi nyt muuttua ja olisi valmis ja halukas siihen muutokseen yhdessä kanssasi. Voihan olla, että sitä myöden lähentyisitte taas ja tuo henkinen yksinäisyyskin päättyisi.
Minusta kannattaa ensin yrittää puhua ja miettiä vasta sitten muita vaihtoehtoja, jos siis edelleen haluat olla hänen kanssaan ja yrittää. Omalla kohdallani mieheni ei kertakaikkiaan kyennyt puhumaan, joten emme koskaan käyneet asioita läpi. Yritin pitkään, mutta hän pelkäsi/inhosi puhumista niin paljon, että jäin henkisesti yksin ja aloin irtautua tilanteesta mielessäni. Myöhemmin olen tajunnut, että arvomme ja persoonamme olivat liian erilaiset, jotta homma olisi voinut toimia jatkossa, ja lisäksi hän ei ollut halukas kehittymään ja kasvamaan yhdessä ja olemaan tukena ja läsnä vastoinkäymisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vaikuttaisi olevan eron kannalla. Alunperin ajattelin olisinko täältä saanut jotain ajatuksia siitä miten itse olisin voinut toimia parisuhteessa jotenkin toisin ja ymmärtää miestäni paremmin. Miten muilla joilla on ollut samantyyppisiä ongelmia suhteessa on asiat kehittyneet? Onkohan tosiaan niin että toivoa paremmasta ei ole... Ehkä tosiaan olemme vaan vääränlaisia toisillemme. Itse kaipaisin herkempää, avoimempaa kumppania, joka osaisi olla läsnä, mutta onko sellaisia? Teenkö itse jotain sellaista mikä ajaa toisen kauas? Mitä se on? Miksi asiat tuntuvat niin vaikeilta, myös ne yksinkertaiset asiat.
Joku antoi neuvoksi miettiä hyviä ja huonoja puolia, ja kyllä niitä hyviäkin puolia on, en kai muuten olisi vuosia jo suhteessa ollut. Mutta onko niitä tarpeeksi, jotta tyytyisin pidemmän päälle tähän henkiseen yksinäisyyteen, josta kuitenkin kärsin aika ajoin paljonkin. T. Ap
Et sinä saa tuota miestä muuttumaan. Kyse on hänen persoonastaan, siksi hän on sellainen kuin on. Vaikka tekisit itse mitä, niin ei se parisuhde sillä yhtäkkiä hyväksi muutu.
Eron sijaan voit tietenkin alkaa elämään omaa elämääsi keskittyen lapsiin ja kaikkeen kivaan mitä itse tykkäät tehdä. Ei se toki parisuhdetta hyväksi yhtäkkiä muuta sekään, mutta saattaa, ehkä, tehdä sinut onnellisemmaksi kuin nyt olet.
Ero saattaa olla kuitenkin lopulta paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vaikuttaisi olevan eron kannalla. Alunperin ajattelin olisinko täältä saanut jotain ajatuksia siitä miten itse olisin voinut toimia parisuhteessa jotenkin toisin ja ymmärtää miestäni paremmin. Miten muilla joilla on ollut samantyyppisiä ongelmia suhteessa on asiat kehittyneet? Onkohan tosiaan niin että toivoa paremmasta ei ole... Ehkä tosiaan olemme vaan vääränlaisia toisillemme. Itse kaipaisin herkempää, avoimempaa kumppania, joka osaisi olla läsnä, mutta onko sellaisia? Teenkö itse jotain sellaista mikä ajaa toisen kauas? Mitä se on? Miksi asiat tuntuvat niin vaikeilta, myös ne yksinkertaiset asiat.
Joku antoi neuvoksi miettiä hyviä ja huonoja puolia, ja kyllä niitä hyviäkin puolia on, en kai muuten olisi vuosia jo suhteessa ollut. Mutta onko niitä tarpeeksi, jotta tyytyisin pidemmän päälle tähän henkiseen yksinäisyyteen, josta kuitenkin kärsin aika ajoin paljonkin. T. Ap
Et sinä saa tuota miestä muuttumaan. Kyse on hänen persoonastaan, siksi hän on sellainen kuin on. Vaikka tekisit itse mitä, niin ei se parisuhde sillä yhtäkkiä hyväksi muutu.
Eron sijaan voit tietenkin alkaa elämään omaa elämääsi keskittyen lapsiin ja kaikkeen kivaan mitä itse tykkäät tehdä. Ei se toki parisuhdetta hyväksi yhtäkkiä muuta sekään, mutta saattaa, ehkä, tehdä sinut onnellisemmaksi kuin nyt olet.
Ero saattaa olla kuitenkin lopulta paras ratkaisu.
Kyllä, ja näin olen tehnytkin. Keskittynyt lapsiin, töihin, opiskeluun, urheiluun... Mutta silti tuntuu että jokin puuttuu vaan. Ihmettelen aina voiko mies olla tyytyväinen tilanteeseen? Tai tokikaan hän ei edes ole, koska hänen mielestään meillä ei ole tarpeeksi seksiä. Mutta jos seksiä olisi enemmän niin kaikki olisi hyvin. Silti vaikka hän olisi tyytymätön niin hän ei tee mitään sen eteen että yksikään asia muuttuisi. En ymmärrä sitä. Että nyt sitten vaan kuollaan molemmat pystyyn?
Itse olen aloitteellinen mitä tulee keskusteluihin parisuhteesta. Mies ei oma-aloitteisesti tee mitään edes sen eteen että seksiä olisi enemmän, jonka hän kuitenkin kokee ongelmaksi. Olen miljoonat kerrat kertonut mikä auttaisi. Antanut ihan yksinkertaisia esimerkkejä.
Olisi ihanaa jos tarjoutuisit joskus vaikka hieromaan minua illalla. Sellaista ei ole vielä tapahtunut, sen sijaan jos pyydän niin jaksaa hieroa ehkä ihan korkeintaan muutaman minuutin ja sitten kiirehtii jo koneelle tai tekemään jotain muuta. Ei osaa olla läsnä siinä hetkessä minua varten, mutta vaatii että minä olisin aina valmiina seksiin kun häntä haluttaa.
Ja sekin että kaikkea joutuu pyytämään on jotenkin nöyryyttävää ja raskastakin, ja sitten kun näkee että toinen vastentahtoisesti tekee, ei tunnu kivalta. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Kun ei hän ymmärrä hieromista. Hän ei ymmärrä sitä että makoillaan sylikkäin sohvalla ja katsotaan elokuvaa. Hän ei ymmärrä sitä että käydään jossain treffeillä tai vaikkapa kahdestaan kävelyllä. Hän ei ole romanttinen, hän kuittaa. Mutta ei mikään noista ole mielestäni mitenkään ääriromanttista, vaan ihan normaaleja parisuhteeseen kuuluvia asioita. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vaikuttaisi olevan eron kannalla. Alunperin ajattelin olisinko täältä saanut jotain ajatuksia siitä miten itse olisin voinut toimia parisuhteessa jotenkin toisin ja ymmärtää miestäni paremmin. Miten muilla joilla on ollut samantyyppisiä ongelmia suhteessa on asiat kehittyneet? Onkohan tosiaan niin että toivoa paremmasta ei ole... Ehkä tosiaan olemme vaan vääränlaisia toisillemme. Itse kaipaisin herkempää, avoimempaa kumppania, joka osaisi olla läsnä, mutta onko sellaisia? Teenkö itse jotain sellaista mikä ajaa toisen kauas? Mitä se on? Miksi asiat tuntuvat niin vaikeilta, myös ne yksinkertaiset asiat.
Joku antoi neuvoksi miettiä hyviä ja huonoja puolia, ja kyllä niitä hyviäkin puolia on, en kai muuten olisi vuosia jo suhteessa ollut. Mutta onko niitä tarpeeksi, jotta tyytyisin pidemmän päälle tähän henkiseen yksinäisyyteen, josta kuitenkin kärsin aika ajoin paljonkin. T. Ap
Et sinä saa tuota miestä muuttumaan. Kyse on hänen persoonastaan, siksi hän on sellainen kuin on. Vaikka tekisit itse mitä, niin ei se parisuhde sillä yhtäkkiä hyväksi muutu.
Eron sijaan voit tietenkin alkaa elämään omaa elämääsi keskittyen lapsiin ja kaikkeen kivaan mitä itse tykkäät tehdä. Ei se toki parisuhdetta hyväksi yhtäkkiä muuta sekään, mutta saattaa, ehkä, tehdä sinut onnellisemmaksi kuin nyt olet.
Ero saattaa olla kuitenkin lopulta paras ratkaisu.
Kyllä, ja näin olen tehnytkin. Keskittynyt lapsiin, töihin, opiskeluun, urheiluun... Mutta silti tuntuu että jokin puuttuu vaan. Ihmettelen aina voiko mies olla tyytyväinen tilanteeseen? Tai tokikaan hän ei edes ole, koska hänen mielestään meillä ei ole tarpeeksi seksiä. Mutta jos seksiä olisi enemmän niin kaikki olisi hyvin. Silti vaikka hän olisi tyytymätön niin hän ei tee mitään sen eteen että yksikään asia muuttuisi. En ymmärrä sitä. Että nyt sitten vaan kuollaan molemmat pystyyn?
Itse olen aloitteellinen mitä tulee keskusteluihin parisuhteesta. Mies ei oma-aloitteisesti tee mitään edes sen eteen että seksiä olisi enemmän, jonka hän kuitenkin kokee ongelmaksi. Olen miljoonat kerrat kertonut mikä auttaisi. Antanut ihan yksinkertaisia esimerkkejä.
Olisi ihanaa jos tarjoutuisit joskus vaikka hieromaan minua illalla. Sellaista ei ole vielä tapahtunut, sen sijaan jos pyydän niin jaksaa hieroa ehkä ihan korkeintaan muutaman minuutin ja sitten kiirehtii jo koneelle tai tekemään jotain muuta. Ei osaa olla läsnä siinä hetkessä minua varten, mutta vaatii että minä olisin aina valmiina seksiin kun häntä haluttaa.
Ja sekin että kaikkea joutuu pyytämään on jotenkin nöyryyttävää ja raskastakin, ja sitten kun näkee että toinen vastentahtoisesti tekee, ei tunnu kivalta. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Kun ei hän ymmärrä hieromista. Hän ei ymmärrä sitä että makoillaan sylikkäin sohvalla ja katsotaan elokuvaa. Hän ei ymmärrä sitä että käydään jossain treffeillä tai vaikkapa kahdestaan kävelyllä. Hän ei ole romanttinen, hän kuittaa. Mutta ei mikään noista ole mielestäni mitenkään ääriromanttista, vaan ihan normaaleja parisuhteeseen kuuluvia asioita. T. Ap
Eri ihmiset haluaa parisuhteelta eri asioita. Sinä haluat tunneyhteyttä, läheisyyttä ja lämpöä ja ajatusten jakamista. Se on ymmärrettävää, minäkin haluan sellaisia asioita ja suuri osa muista. Mutta voi olla että miehesi ei kaipaa sellaisia asioita ollenkaan, vaan hän ehkä haluaa parisuhteelta lähinnä seksiä ja sen, että on koti, jota puoliso on "pyörittämässä" (näin voi olla vaikka mies itsekin tekisi paljon kotitöitä). On ihmisiä, jotka kokee tunneyhteyden ja sellaisen henkisen läheisyyden epämukavaksi, sekin on persoonassa heillä jotenkin.
Tulee vaikutelma, että miehesi ei ymmärrä sinua ja sinun tarpeita. Mutta yrittääkö hän edes ymmärtää niitä, kun niistä kerrot, vai onko hän keskittynyt vain itseensä?
Minusta kuulostaa aika kuolleelta suhteelta : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vaikuttaisi olevan eron kannalla. Alunperin ajattelin olisinko täältä saanut jotain ajatuksia siitä miten itse olisin voinut toimia parisuhteessa jotenkin toisin ja ymmärtää miestäni paremmin. Miten muilla joilla on ollut samantyyppisiä ongelmia suhteessa on asiat kehittyneet? Onkohan tosiaan niin että toivoa paremmasta ei ole... Ehkä tosiaan olemme vaan vääränlaisia toisillemme. Itse kaipaisin herkempää, avoimempaa kumppania, joka osaisi olla läsnä, mutta onko sellaisia? Teenkö itse jotain sellaista mikä ajaa toisen kauas? Mitä se on? Miksi asiat tuntuvat niin vaikeilta, myös ne yksinkertaiset asiat.
Joku antoi neuvoksi miettiä hyviä ja huonoja puolia, ja kyllä niitä hyviäkin puolia on, en kai muuten olisi vuosia jo suhteessa ollut. Mutta onko niitä tarpeeksi, jotta tyytyisin pidemmän päälle tähän henkiseen yksinäisyyteen, josta kuitenkin kärsin aika ajoin paljonkin. T. Ap
Et sinä saa tuota miestä muuttumaan. Kyse on hänen persoonastaan, siksi hän on sellainen kuin on. Vaikka tekisit itse mitä, niin ei se parisuhde sillä yhtäkkiä hyväksi muutu.
Eron sijaan voit tietenkin alkaa elämään omaa elämääsi keskittyen lapsiin ja kaikkeen kivaan mitä itse tykkäät tehdä. Ei se toki parisuhdetta hyväksi yhtäkkiä muuta sekään, mutta saattaa, ehkä, tehdä sinut onnellisemmaksi kuin nyt olet.
Ero saattaa olla kuitenkin lopulta paras ratkaisu.
Kyllä, ja näin olen tehnytkin. Keskittynyt lapsiin, töihin, opiskeluun, urheiluun... Mutta silti tuntuu että jokin puuttuu vaan. Ihmettelen aina voiko mies olla tyytyväinen tilanteeseen? Tai tokikaan hän ei edes ole, koska hänen mielestään meillä ei ole tarpeeksi seksiä. Mutta jos seksiä olisi enemmän niin kaikki olisi hyvin. Silti vaikka hän olisi tyytymätön niin hän ei tee mitään sen eteen että yksikään asia muuttuisi. En ymmärrä sitä. Että nyt sitten vaan kuollaan molemmat pystyyn?
Itse olen aloitteellinen mitä tulee keskusteluihin parisuhteesta. Mies ei oma-aloitteisesti tee mitään edes sen eteen että seksiä olisi enemmän, jonka hän kuitenkin kokee ongelmaksi. Olen miljoonat kerrat kertonut mikä auttaisi. Antanut ihan yksinkertaisia esimerkkejä.
Olisi ihanaa jos tarjoutuisit joskus vaikka hieromaan minua illalla. Sellaista ei ole vielä tapahtunut, sen sijaan jos pyydän niin jaksaa hieroa ehkä ihan korkeintaan muutaman minuutin ja sitten kiirehtii jo koneelle tai tekemään jotain muuta. Ei osaa olla läsnä siinä hetkessä minua varten, mutta vaatii että minä olisin aina valmiina seksiin kun häntä haluttaa.
Ja sekin että kaikkea joutuu pyytämään on jotenkin nöyryyttävää ja raskastakin, ja sitten kun näkee että toinen vastentahtoisesti tekee, ei tunnu kivalta. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Kun ei hän ymmärrä hieromista. Hän ei ymmärrä sitä että makoillaan sylikkäin sohvalla ja katsotaan elokuvaa. Hän ei ymmärrä sitä että käydään jossain treffeillä tai vaikkapa kahdestaan kävelyllä. Hän ei ole romanttinen, hän kuittaa. Mutta ei mikään noista ole mielestäni mitenkään ääriromanttista, vaan ihan normaaleja parisuhteeseen kuuluvia asioita. T. Ap
Eri ihmiset haluaa parisuhteelta eri asioita. Sinä haluat tunneyhteyttä, läheisyyttä ja lämpöä ja ajatusten jakamista. Se on ymmärrettävää, minäkin haluan sellaisia asioita ja suuri osa muista. Mutta voi olla että miehesi ei kaipaa sellaisia asioita ollenkaan, vaan hän ehkä haluaa parisuhteelta lähinnä seksiä ja sen, että on koti, jota puoliso on "pyörittämässä" (näin voi olla vaikka mies itsekin tekisi paljon kotitöitä). On ihmisiä, jotka kokee tunneyhteyden ja sellaisen henkisen läheisyyden epämukavaksi, sekin on persoonassa heillä jotenkin.
Tulee vaikutelma, että miehesi ei ymmärrä sinua ja sinun tarpeita. Mutta yrittääkö hän edes ymmärtää niitä, kun niistä kerrot, vai onko hän keskittynyt vain itseensä?
Näinhän se varmasti on, että meille erilaiset asiat tärkeitä. Mies ei kaipaa sellaista tunneyhteyttä, läheisyyttä.. Kun sanon asiasta on joka kerta ihan kuin täysin uusi asia, josta ei tiedä mitään. Vaikka olen antanut yksinkertaisia esimerkkejä siitä mitä se voisi olla: yhdessä sohvalla sylikkäin makoilua ja elokuvan katsomista, yhteinen ”treffi-illallinen” vaikka sitten kotona lasten mentyä nukkumaan, hierontahetki illalla, pussailua, halailua jne jne. Mihinkään näistä hän ei ole kyennyt, vaan joka kerta vaatii antamaan esimerkkejä, että hän ei ymmärrä mitä tarkoitan ja taas annan samat vanhat esimerkit..
Olen tullut siihen tulokseen, että häntä ei vaan kiinnosta miellyttää minua, koska asiat eivät ole hänelle tärkeitä, joten ignooraa täysin minun pyyntöni. Esittää kun ei ymmärtäisi mistä puhutaan, koska ajattelee että sitten ”pääsee pälkähästä”. Eli on hyvin pitkälti keskittynyt itseensä, koska hän ei pidä itseensä kohdistuvasta hieronnasta, niin ei hänen tarvitse sitä minullekaan antaa. Okei, mutta kun ei nuo muutkaan asiat onnistu. Käytännössä usein koen että meillä ei ole parisuhdetta oikeastaan ollenkaan. T. Ap
Samaa tilannetta elin monta vuotta. Päättyi siihen, että mies ilmoitti eräs kaunis päivä rakastuneensa toiseen naiseen ja muutti pois. Hain siitä sitten yksin avioeron.
Oli hyvin rankka kokemus. Mies ei tehnyt kanssani mitään (tietenkään, koska teki kaiken salaisen naisystävänsä kanssa). Seksiä halusi, mutta minun nautinnollani ei ollut hänelle merkitystä.
Mies ei viimeisten vuosien aikana kuitenkaan suostunut ollenkaan keskustelemaan kanssani parisuhteestamme.
En osaa neuvoa sinua enkä ketään muutakaan. Voi etsiä elämään iloa muualta, ystävistä ja harrastuksista, työstä. Sivusuhdetta en kenellekään suosittele, vapaana naisena on paljon parempi tutustua miehiin romanttisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä positiivista saat parisuhteestasi?
voi ap, valitettavasti tämä viestisi vahvistaa sen asian, että ero saattaisi olla sinulle hyväksi. Kuullostaa siltä, että olet pelon takia yhdessä. Kannattaa kuitenkin kuunnella vain ja ainoastaan itseään tässä asiassa. On ok odottaa ja kasvattaa voimavarojaan ja henkisesti hiljalleen päästää irti niin halutessaan. Tai ehkäpä keskustelu ja pariterapiakin voisi olla vielä vaihtoehto? Usein käy niin, että jos ei puhu asioista, niin toisesta muodostuu vuosien myötä virheellinen kuva, koska toisen tunteminen on niin paljon omien tulkintojen varassa. Sitten toisen ärtymys voi korostua, jos hänkin tuntee ettei kaikki ole ok, mutta ei kuitenkaan kykene keskusteluun.
Minulle ero oli tavallaan helpompi käytännössä, koska lapsia ei ollut, ja yhteistyössä teimme omaisuuden jaon (toki minulle hyvin epäedullisella tavalla tietenkin, mutta tärkeintä minulle oli vapaus ja uusi alku). Olin tehnyt henkisesti irrottautumista jo vuosia, mutta kyllä se ero siitä huolimatta oli hyvin raskas prosessi, kun jouduin samalla käsittelemään lapsuuttani ja suhdetta vanhempiini. Tekisin sen kaiken kuitenkin uudelleen, niin paljon olen vahvistunut ja kasvanut henkisesti ja olen onnellinen ihminen tänä päivänä.