Pärjääköhän pojat nyt tyttöjä paremmin peruskoulussa, kun on siirrytty etäopetukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojalla ainakin paranee, kun mitään ei tule tehtyä ellei vanhempi istu vieressä ja patista ja auta. Koulussa tekee hommat rimaa hipoen ryhmän mukana. 

Tuolla lapsella ei ole mitään sisäistä motivaatioita oppia tai pärjätä elämässä. Tai tunnetta, että asioita, jotka on vaan hoidettava, oli kivoja tai ei. Alkaa keinot loppua, millä huokuttelisi esiin edes jotenkin omatoimisen ihmisen. 

Sama. Työt jää tekemättä kun pitää istua pojan vieressä vahtimassa jatkuvasti. Muuten ei jaksa keskittyä.

Ihan tavallinen ja kiltti poika, joka kasvatettu samalla tavalla kuin siskonsa, jolla ei ole ongelmia keskittyä läksyihin.

Mutta kai sitten ollaan vaan huonoja vanhempia.

Kuinka nuorena poikanne aloitti jatkuvan, säännöllisen ja riipuvuutta aiheuttavan henkilökohtaisen viihde-elektroniikan käytön?

Täytyy olla aika pullossa elänyt jos luulee, et nykymaailmassa vain pojat pelaavat...

Ohis

Oho, veditpä hätäisen johtopäätöksen. No, sattuuhan sitä.

Toki tytötkin pelailevat ja somettavat, tottakai. Tytöt on vaan pienestä pitäen kasvatettu siihen että aina ei ole kivaa ja hommia on vaan tehtävä. Kun pikkupoikien ei odoteta esim. osallistuvan kotitöihin tai tekevän oikein mitään muutakaan hyödyllistä ja tylsää, niin mitäpä luulet että kuinka helppo siitä morfiinin lailla aivoissa koukuttavasta kännykästä on lapsella irtautua tekemään mitään tylsää, kun sitä ei ole koskaan ennenkään häneltä vaadittu?

Onko mitenkään mahdollista, että sukupuolissa olisi vaikka eroja?

Itse olen aika maskuliininen nainen enkä todellakaan kasvata lapsiani mihinkään rooleihin, vihaan kotitöitä ja kokkaamista enkä odota tyttöni sitä hoitavan sukupuolensa takia, mutta silti tytössä ja pojassa on ihan selkeä ero opintojen suhteen. Pojan kanssa läksyjä tehdessä välillä molemmat jo itkee, kun valmista ei millään tahdo tulla.

Tottakai sukupuolissa on eroja. Mutta olisin aika varovainen vetämään pelkän sukupuolen perusteella yhtäläisyysviivoja asioiden välille. Suurin selittävä tekijä tässä "pojat ei pärjää koulussa"-teemassa on ympäristössä ja kasvatuksessa (koska kyllä ne pojat ennen pärjäsi, ei ne yhtäkkiä tyhmentyneet ole).

Kiitos perhetarinastasi, vaikka ei se suuresti asiaan liitykään. Ehkä sulla vaan on tosi mukavuudenhaluinen poika.

Niinpä jokaisella on tarinoita jotka tukevat stereotypiaa tai ovat sen vastaisia.

Oma kokemus lähipiiristä kahdesta sisarusparista:

perheessä a) poika tunnollinen, rauhallinen ja teki itse läksyt, sisar taas villi ja keskittymiskyvytön, vastusti auktoriteetteja,

perheessä b) tyttö liikunnallinen ja huono oppimaan, levoton, poika taas enemmän vaan pelasi tietokoneella, mutta suuria ongelmia oli koulunkäynnissä hänelläkin.

Perheessä a) vanhemmilla oli vähän koulutusta itsellään, mutta kannustivat lapsia ja satsasivat lasten koulutukseen. Lopputulos: kumpikin lapsista valmistui amk:sta, poika kaupalliselta alalta, tyttö valmistui insinööriksi.

Perheessä b) kummallakin vanhemmalla amk-tason koulutus. Kumpikaan lapsista ei päässyt edes lukioon, vaivoin ongelmien jälkeen valmistuneet tekniseltä alalta amiksesta.

Mitä johtopäätöksiä tästä voi tehdä sukupuolten oppimiskyvystä ja menestyksestä opinnoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä keskimäärin pojat kärsivät enemmän ja tulokset heillä huononee enemmän. Tytöt keskimäärin tunnollisempia ja velvollisuudentuntoisempia. Hommat tulee hoidettua vaikka ei niin huvita. 

Pojat kärsivät tästäkin?!

Millainen malli sitten olisi sellainen, että pojatkin alkaisivat pärjäämään koulussa?

Tiukka kuri pojille, enemmän miesopettajia -mutta eipä miehiä kiinnosta.

Kiinnostaisi kyllä, mutta naisrehtorit suosivat rekrytoinnissa naisia. Toisaalta en varmaan edes menisi vanhan liiton tiukasta miesopettajasta, joten parempi lienee olla kortistossa

ohis

Itse asiassa nykyään miehiä suositaan sekä opettajakoulutusvalinnassa sekä työnhaussa.

Itse asiassa voitko laittaa lähteen tuolle rajusti peukutetulle väitteelle?

Eri kirjoittaja, mutta vastaan silti.

Ensimmäinen väite on ihan tutkittu asia. Tässä uutinen miesten suosimisesta opettajakoulutusvalinnassa: https://yle.fi/uutiset/3-11089448

Lisäksi linkki kyseiseen väitöstutkimukseen: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/117905

Jälkimmäiselle väitteelle ei näköjään löydy tutkittua todistusaineistoa, mutta joitakin uutisia aiheesta löytyy (saattaa olla vanhentunutta tietoa, uutiset ovat v. 2003 ja 2010).

https://yle.fi/uutiset/3-5609112

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074216221/Mies+saa+opettajan+viran+T…

Pojat on poikii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä keskimäärin pojat kärsivät enemmän ja tulokset heillä huononee enemmän. Tytöt keskimäärin tunnollisempia ja velvollisuudentuntoisempia. Hommat tulee hoidettua vaikka ei niin huvita. 

Pojat kärsivät tästäkin?!

Millainen malli sitten olisi sellainen, että pojatkin alkaisivat pärjäämään koulussa?

Tekemällä oppiminen, learning by doing. Ja tähänkin riittävästi tukea.

Aika mystistä. Koko koululaitoshan sellaisena kuin se on ollut Suomessakin 1800-luvulta alkaen on luotu pojille. Missä vaiheessa pojilla alkoi koulussa oppiminen olla vaikeaa? Onko poikien DNA muuttunut vai mistä on kyse?

En vaan tajua.

Pojat keskimäärin tarvitsevat pientä palkoa ja pakottamista hoitaakseen hommansa. Mutta reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla, pojat eivät pidä mielivaltaisista diktaattoreista. Tytöt taas keskimäärin eivät kestä pelkoa ja pakottamista menettämättä kykyjään, eivätkä he huomaa onko se pakottaminen oikeudenmukaisesti toteutettu vai ei.

Tuo on pelkkää puppua.

Olen itse sen ikäinen että olen käynyt koulua kun vielä opettajat saivat rangaista meitä lyömällä. Silti selvisin tyttönäkin hyvin. Minulla ei ole koskaan ollut myöskään ongelmia ymmärtää mikä on oikeudenmukaista mikä ei. Enkä koe että olin erilainen näissä ominaisuuksissa kuin muut tytöt.

Sinulla lienee vääristynyt kuva tytöistä ja naisista. Muutenkin yleistät rankasti.

Jaa-a, kuitenkin ne on naiset, jotka ovat ajaneet yhteiskuntaa väkivallattomaksi, "ruumiillinen koskemattomuus...". Olen siis itsekin nainen ja olen sitä mieltä että tyttö keskimäärin ahistuu kauheasti, jos häntä uhataan. Poika taas taipuu muttei katkea. Mutta onhan noita ahdistuvia poikiakin nykyään, varmaan sen takia kun pojat nykyään yritetään niin tarmokkaasti kasvattaa tytöiksi.

Tosta poikien pärjäämisestä sekin, että pojat innostuvat kilpailusta ja vertailusta. Mutta kaikki sellainen on nykykoulussa kielletty. Toki osa pojista on ollut ennenkin häviäjiä, eivät kaikki pojat ole koskaan pärjänneet koulussa. Mutta ennen vanhaan heistä tuli ihan hyviä duunareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä keskimäärin pojat kärsivät enemmän ja tulokset heillä huononee enemmän. Tytöt keskimäärin tunnollisempia ja velvollisuudentuntoisempia. Hommat tulee hoidettua vaikka ei niin huvita. 

Pojat kärsivät tästäkin?!

Millainen malli sitten olisi sellainen, että pojatkin alkaisivat pärjäämään koulussa?

Tekemällä oppiminen, learning by doing. Ja tähänkin riittävästi tukea.

Aika mystistä. Koko koululaitoshan sellaisena kuin se on ollut Suomessakin 1800-luvulta alkaen on luotu pojille. Missä vaiheessa pojilla alkoi koulussa oppiminen olla vaikeaa? Onko poikien DNA muuttunut vai mistä on kyse?

En vaan tajua.

Pojat keskimäärin tarvitsevat pientä palkoa ja pakottamista hoitaakseen hommansa. Mutta reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla, pojat eivät pidä mielivaltaisista diktaattoreista. Tytöt taas keskimäärin eivät kestä pelkoa ja pakottamista menettämättä kykyjään, eivätkä he huomaa onko se pakottaminen oikeudenmukaisesti toteutettu vai ei.

Tuo on pelkkää puppua.

Olen itse sen ikäinen että olen käynyt koulua kun vielä opettajat saivat rangaista meitä lyömällä. Silti selvisin tyttönäkin hyvin. Minulla ei ole koskaan ollut myöskään ongelmia ymmärtää mikä on oikeudenmukaista mikä ei. Enkä koe että olin erilainen näissä ominaisuuksissa kuin muut tytöt.

Sinulla lienee vääristynyt kuva tytöistä ja naisista. Muutenkin yleistät rankasti.

Jaa-a, kuitenkin ne on naiset, jotka ovat ajaneet yhteiskuntaa väkivallattomaksi, "ruumiillinen koskemattomuus...". Olen siis itsekin nainen ja olen sitä mieltä että tyttö keskimäärin ahistuu kauheasti, jos häntä uhataan. Poika taas taipuu muttei katkea. Mutta onhan noita ahdistuvia poikiakin nykyään, varmaan sen takia kun pojat nykyään yritetään niin tarmokkaasti kasvattaa tytöiksi.

Tosta poikien pärjäämisestä sekin, että pojat innostuvat kilpailusta ja vertailusta. Mutta kaikki sellainen on nykykoulussa kielletty. Toki osa pojista on ollut ennenkin häviäjiä, eivät kaikki pojat ole koskaan pärjänneet koulussa. Mutta ennen vanhaan heistä tuli ihan hyviä duunareita.

Eli pienen öykkärivähemmistön mukaan tulisi koululaitos rakentaa kova kuri ja kovat arvot käyttöön vaan?

Mitä jos kohdattaisiin oppilaat ihan yksilöinä eikä potentiaalisina oletetun sukupuolen edustajina?

Vierailija kirjoitti:

Mun pojat on kilttejä poikia. Ei neroja vähän nörttejä. Hyvin tekivät tehtävät ja pärjäsivät koulussa kumpikin. Pojat vaan on laiskempia ja aina löytyy joku tekosyy keksiä, miksi pojat pärjäävät huonommin. Sitten on se pieni osa, joka on fiksumpaa ja ahkerampaa sakkia ja jotka maailmassa saavat jotain aikaan. Laiskat pojat/miehet ottavat kunnian näiden tekemisistä, vaikkei itsellään ole asiaan osaa eikä arpaa sen enempää kuin että on kulkuset jalkojen välissä.

Tämä on totta. Miten paljon on tullut vastaan miehiä, jotka suhtautuvat alentuvasti naisiin ja herkästi ottavat esimerkiksi, kuinka naiset eivät ole keksineet mitään ja muuta vastaavaa. Kuitenkin suurin osa näistä miehistä on ollut minua ja varmasti suurta osaa muitakin naisia tyhmempiä. Sellaisia bimboja ne ovat, kerskailevat toisten saavutuksila, toisten ansioilla, sen pienen miesvähemmistön kustannuksella, joka pärjää loistavasti ja rakentaa maailmaa omalta osaltaan. Menestyminen miessukupuolella kumuloituu yhä voimakkaammin, pienempi osa pärjää loistavasti tai ainakin hyvin ja yhä isompi joukko laittaa läskiksi, ei osaa, ei kykene enää, vaikka haluaisikin.

Oikeasti tämä kumuloituminen on huolestuttavaa, ainakin jos itsellä on poikalapsia. Kummallinen laiskuus, 'ei mun tartte tehdä', kaikki mulle tänne heti (massii, kalliit lenkkarit ja se kaunein tytsä) - mentaliteetti, mutta mitään sen eteen ei tehdä itse, muiden on se näille pojille annettava, tuotava, tarjottava. Ja jos ei tuoda tätä kaikkea eteen, alkaa katkeroitunut nalkutus, joka valitettavan usein kohdistuu naisiin. Mistä se tulee, tuo mentaliteetti? Kuka tai mikä sitä ruokkii? Pelko? Pelko mistä? Ettei pärjää, vaikka yrittäisikin niin pirusti?

Mun pojan oppimistulokset on parantuneet jopa erittäin paljon tietyissä aineissa.

On hiukan kielipuoli ulkomailla asumisen vuoksi ja suomen ope oli jopa vähän huolissaan syksyllä. Nyt kun on saanut tehdä rauhassa ja saanut yksilöllisesti hiukkasen apua, niin mm. novelli ja runo löivät sekä minut, että opettajan ällikällä

Ei ole kiusattu, vaan ehkä liiankin suosittu ja oppitunneilla aika on mennyt enemmän hölmöilyyn. Nyt syntyy syvällisiä tekstejä, joissa on oikeasti ajatusta. Uutta on myös, että lukee tekstejä minulle, äidille. Novelli oli jo jotain sellaista, että en pystyisi moiseen. Olen hämmentynyt.