Mitä luulet, jos sinulle tulisi ero, kuinka löytäisit uuden suhteen?

että etsin ja löysin. Ja hyvä löytyi.



No jos nyt tulisi ero, odottelisin varmaan vuoden, pari ja vasta sitten tekisin mitään asialle. Sitä ennen vain miettisin, miltä tuntuu.

minkähänlainen markkina-arvo on yhden lapsen yksinhuoltajalla. Oli miehiä jonoksi asti, omaksi hämmästyksekseni. Netistä osa, osa muualta, fiksuja koulutettuja ja mukavia kaikki. Nappasin parhaan itselleni, muut riittää sit sulle ;-)

On mulle aika vieras ajatus, ja ehkä eniten kaipaa jotakuta kenen kanssa vaihtaa ajatuksia.. Ei tapaamisia yms..

keskustelupalstalle.



Mutta jos siis haluaa kumppania, kannattaa panostaa ilmoituksen tekemiseen. Ja kirjoittaa siihen, mitä haluaa ja miettiä sitä, millaisen kuvan itsestään haluaa antaa.



Jos toiveissa on vakava parisuhde ja lapsia, ei kannata kirjoittaa, että " olen kurvikas blondi joka tykkää kaikesta hauskanpidosta" ...

rupeisin hengaan Uniklubin keikoilla ja notkuisin siä niin kauan jotta saisin sen basistin :D

No mulla on nyt 4v poika ja 1v ja 3kk tyttö lapset. No se miten miehet on aikaisemmin olleet kiinnostuneita, en usko että se kovin paljon merkitsee nykytilannetta ajatellen. Jos mies haluaa pelkästään housuihin tai sänkyyn, hää voi mun puolesta painua sinne mistä on tullutkin ....mutta ehkä jostain löytyisi mies joka huolisi meidät kaikki kolme :) Jos ei niin ei se ei ollut se arvoinen

Kyllä sitä on osattava itsekseen elää. Jos joskus rakkaus yllättäisi, niin saisi yllättää. Mutta jos nyt eroaisin, niin en miestä etsimällä etsisi. Voisin elää eronneena aivan hyvin vaikka loppuelämäni.

päästää ketään enää lähelle. Ja lapset hidastaisi entisestään, en haluaisi tutustuttaa koko perhettä ihmiseen, joka olisikin kuvioissa ehkä vain muutaman kuukauden tai pari vuotta. Enkä kokisi järkeväksi ensin " yksin testata" miestä ja kun huomaisin ihanaksi ja sopivaksi, tutustuttaisin lapsiin, ja sitten he ei tulisikaan toimeen... Vaikeaa!



No, ehkä mä alkaisin hengata Sadetanssin keikoilla, se laulaja kastelee mun pöksyt jostain käsittämättömästä syystä... :o



Tai sitten alkaisin taas aktiiviseurakuntalaiseksi ja nappaisin jonkun viriilin kirkkoherran. ;)

Joskus aikoinaan meni melkein vuosi pidempiaikaisten seurustelusuhteiden välillä. Se oli melkein fyysistä kipua, kun kaipasin niin kovasti jonkun lähelle. En muuten puhunutkaan heti eron jälkeen aktiivisesta seuranhausta, mietinpähän vain, että missä ylipäätään nykyään voisi miehiä tavata, että olisi edes mahdollista kohdata puolivahingossa joku kiinnostava. Onneksi ei sentään ole ero tulossa, meillä menee tosi hyvin :)

-ap

Kerkesin viettää yh-elämää 9kk kun nykyinen mies vaan käveli kohdalle. Ei sitä voi ennustaa missä se " oikea" on, tai milloin se kohdalle sattuu ja onko sekään se oikea.

Mutta nyt olen onnellisempi kuin aviovuosina koskaan,anteeks vaan ex-mies mut näin vaan on...

Mutta luulenpa, että haluaisin jonkin aikaa viettää sinkkuäidin elämää ja pysyisin kaukana miehistä.

Internetin kautta on moni löytänyt hyvän uuden kumppanin. Kyllä netissä nykyään pyörii paljon ihan täyspäisiä ihmisiä, joilla ei vain ole aikaa tai halua juosta ympäriinsä tyrkyllä. Netissä on sekin hyvä puoli, että voi tutustella jo ennen tapaamista.



Itselläni ei ole kokemusta, mutta tiedän muutaman nettipariskunnan, kaikki ihan " tasokkaita" ihmisiä.

Minä en usko, että olisi olemassa yksi ainut se oikea. Ainakin minulla on ollut muutamiakin vakavia seurustelusuhteita ennen miestäni. Ne ovat tietysti kaatuneet erinäisistä syistä, ehkä eniten nuoruuteen ja tyhmyyteen. Toisin sanoen, jos mieheni kanssa jostain syystä tulisi ero, uskon silti, että jossain vaiheessa voisin aloittaa uuden suhteen.

paljon rauhallisempaa, kun ei tarttis toisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä välittää. Pidemmän päälle vakkari kumppani käy aina jossain vaiheessa tökkimään ja pahasti. -17-

En ole koskaan etsinyt muuta suhdetta kuin seksiseuraa joskus. Ja kappas vain tässä sitä nyt ollaan elämäni rakkauden ja kuukauden ikäisen vauvan kanssa.

varmaan etsisin hänet käsiini ja tsekkaisin ' tapauksen' . Nyt keskityn kuitenkin mieheeni ja tulevaan lapseeni.

ilman miestä ja seksiä. En enää viitsi vaivautua etsimään. Tuossa vuosi sitten kirjoittelin netin seuranhakupalstalla, mutta kaikki haluaisivat tavata heti ja minä taas olisin ensin mieluiten kirjoitellut ja ehkä soitellut jonkin aikaa. Nykymeininki tuntuu olevan NYT JA HETI!

myös nykyisen avomieheni. Kävin ekan vuoden aikana aika paljon treffeillä, mutta en edes kuvitellut (tai antanut miesten olettaa), että olisin valmis mihinkään vakavampaan. Nykyisen ihanan avokinkin kanssa oltiin pitkään " vain ystäviä" ja lopulta (noin 1,5v eron jälkeen) tunnustin lopulta, että turha tässä enää arpoa, ollaan oltu rakastuneita jo vaikka kuinkapitkään.



Eroa ei ole kyllä näkyvissä, sillä suhteemme on loistava ja olemme tosi rakastuneita ja onnellisia, mutta jos tulisi, uskoisin ihan hyvin käyväni kaupaksi edelleen. Aika paljon yrittää miehet jatkuvasti ottaa kontaktia.

En koskaan käy missään, niin mistäpä noita ehdokkaita löytäisi, netistä korkeintaan. Ja sitä paitsi, en usko kenenkään huolivan viiden lapsen 46-vuotiasta yksinhuoltajaa. Yksin siis jäisin, mutta ehkä siihenkin tottuisi. Käytännössä olen melkein yksin jo nyt, koska miestä ei paljoa kotona näy. Ero on hyvinkin mahdollinen ihan lähitulevaisuudessa.

Olen jo 39-vuotias, joten ikä ns. rajaa markkinoita. TOISAALTA aika moni mieskin on 40-50-vuotiaana toisella kierroksella, ja päinvastoin kuin moni nuori nainen luulee, kaikki miehet eivät hakemalla hae nuorta naista. Osa varmasti kyllä, mutta osalle kelpaa rupsahtaneempikin (mutta muuten mukava...)



Mutta JOS nyt tulisi ero, niin veikkaan, että en ihan vähään aikaan miestä edes kaipaisi. Erotilanteet ovat yleensä aika traumaattisia ja stressaavia. Mutta sitten kun taas kaipaisin, niin kai etsisin sitä työpaikalta ja harrastusten kautta. Täällä Helsingissä on kyllä nelikymppistenkin treffibaareja, mutta ainakin sen yhden kerran kokemuksen perusteella (olin sinkun kaverini seurana) en sinne menisi miestä etsimään. Oli aika sanoisinko epätoivoinen tunnelma siellä. Ihan kuin pahimpaan teini-ikäkauteen.