Vinkkejä syrjäytyneelle nuorelle miehelle (25-v) Miten kääntää kelkka vai onko jo liian myöhäistä?
+ Päihteetön
- Tällä hetkellä ei ammattitutkintoa tai työkokemusta
- Mielenterveysongelmat
- Asun toistaiseksi vanhemmilla
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Onko mielenterveysongelmat lääkärin hoidettavana? Lääkitys, terapia? Jos on hoidossa, niin hakeudu opiskelemaan. Asu opintojen aikana vielä vanhempien luona. Kun olet valmistunut, mene töihin ja muuta omaan vuokra-asuntoon.
Ei vaan ala hakea omaa vuokra-asuntoa. Jos haluat parisuhteen, niin aika moni nainen (ja mies) suhtautuu epäluuloisesti, jos 25-vuotias asuu vielä vanhempien luona.
Kommentoijat ovat varmaan sosiaalisesti taitavia ekstrovertteja, joilla on ollut vakipaikka jo pitkään. Yleensä siivoustöistäkin ja muista "paskahommista" taistellaan verisesti. Hakea toki kannattaa aina.
Minä aloittaisin jostain työkkärin kautta sovitusta työkokeilusta tms, josta saisi rutiinia ja tapaisi ihmisiä. Siitä sitten miettimään esimerkiksi ensi vuoden korkeakouluhakuja.
Rakennusfirmat kelpuuttavat juuri nyt melkein kenet tahansa.
Mutta lyön vetoa, ettei sieltä mamman helmoista mihinkään viitsi lähteä.
Työkkärin kautta työvoimakoulutukseen alueesi ammattikouluun. Voit olla yhteydessä toki etsivään nuorisotyöhön ensin. Kuntouttava työtoiminta sitten vasta, jos ammatillinen koulutus ei suju. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Rakennusfirmat kelpuuttavat juuri nyt melkein kenet tahansa.
Mutta lyön vetoa, ettei sieltä mamman helmoista mihinkään viitsi lähteä.
Mitä saat siitä, että ilkeilet vaikeassa tilanteessa olevalle ihmiselle, joka ystävällisesti kysyy neuvoja?
No mitä haluat tehdä elämässä? Päätä se ja sitten alat toteuttaa sitä.
N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mielenterveysongelmat lääkärin hoidettavana? Lääkitys, terapia? Jos on hoidossa, niin hakeudu opiskelemaan. Asu opintojen aikana vielä vanhempien luona. Kun olet valmistunut, mene töihin ja muuta omaan vuokra-asuntoon.
Ei vaan ala hakea omaa vuokra-asuntoa. Jos haluat parisuhteen, niin aika moni nainen (ja mies) suhtautuu epäluuloisesti, jos 25-vuotias asuu vielä vanhempien luona.
Mikä siinä on ettei saisi asua vanhempien kanssa? :D ihan naurettavaa tuomitsemista erilaisista elämäntavoista.
Syrjäytyneitä yhdistää useampi eri asia mutta oman kokemuspiirini mukaan pahin niistä on työttömyys.
Ihminen on niin yksinkertainen olento että tarvitsee rutiineja ja haasteita, jotta elämä tuntuu mieleiseltä. Lakkaa vastakkainen sukupuoli kiinnostamasta, alkaa viina ja päihteet kiinnostamaan.
Toimeton mieli on paholaisen temnellyskenttä niin kuin sanotaan.
Hanki siis töitä keinolla millä hyvänsä vaikka epämiellyttävältä se saattaa tuntuakin.
Alat koodariksi.
Lähde liikkeelle tutoriaaleista (netti täynnä), tee parit nettisivut, ja muutama Javascript-kikkare. Ihan perusteiden oppimisen jälkeen julkinen Github-profiili tulille. Alusta alkaen yrität puskea mukaan open source projekteihin, eli teet pull requesteja ja anelet, että saisit ilmaiseksi auttaa muita koodareita (tämä kuulostaa ei-koodarin korvaa omituiselta, mutta näin se menee alkuvaiheessa) heidän töissään.
Pikkuhiljaa portfolio kasaan ja ennemmin tai myöhemmin joku repii sut töihin. Ja koodarille ne on yleensä etätöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Kun alkaa tekemään niin kaikki on mahdollista. Sun iässä on vielä helppoa mennä askel kerrallaan ja saada askel askeleelta itseluottamusta, kokemusta, osaamista ja kaikkea sitä mitä tarvitaan ns. normaaliin elämään kiinnipääsemiseksi.
Itsehän olen sua 15 vuotta vanhempi ja käytännössä samassa tilanteessa paitsi asun omillani. Tässä iässä nousu normaaliin elämään ei ole enää mahdollista ja tilanteeni on pysyvä, koska kaikki ovet ovat tämän ikäisiltä luusereilta suljettuna.
Sulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Jos et halua päätyä kaltaisekseni keski-ikäiseksi luuseriksi niin ei muuta kuin aktiivisuutta kehiin ja kokeilemaan.
Aina voi kouluttautua uudelle alalle, jos haluaa muutosta elämään.
Eivät kaikki ovet ole sinulta suljettuja. Tsemppiä.
Mulla ei ole alaa, eikä työhistoriaa. Sehän tässä on ongelma. Ei uudelleenkouluttautuminen.
No hanki sitä työhistoriaa vaikka vuokrafirmojen kautta! Hoida hommasi hyvin, niin kyllä siitä helposti jotain poikii! Hyville duunareille löytyy kyllä ottajia, kunhan ensin pääsee näyttämään ja saa vähän jalkaa oven väliin. Ei työnantajaa siinä vaiheessa kiinnosta historia kun näkee että toi jätkähän saa jotain aikaiseksi ja asenne on kohdillaan.
Ennen tätä epidemiaa laitoin kaikkiin työilmoituksiin joihin koin olevani edes vähän sopiva työhakemuksen. Tein siis käytännössä viikossa keskimäärin 2-4 työhakemusta. Määräaikaisiin, vuokrapaikkoihin, sijaisuuksiin ja ties minkälaisiin työpaikkoihin. Puolen vuoden aikana sain alle 10 vastausta ja 0 kutsua haastatteluun.
Kun on sotkenut asiansa tarpeeksi hyvin ja ikää on liikaa niin ei sitä niin vain mennä töihin.
Jatka silti yrittämistä! Kuten sanottu, on vaikeampaa kun ikää alkaa olla, vaan ei mahdotonta! Kannattaa olla suoraan yhteydessä johonkin vuokrafirmaan, tai vaikka useampaankin. Siis vaikka ne ei olisi ilmoittaneet tiettyä paikka hakuun, niin voit tarjoutua niille listoille. Ne kyselee suuntaa antavasti minkä tyyppistä työtä voisit tehdä. Esimerkiksi rakennuksille pääsee helposti apumieheksi, ja on paljon muitakin töitä mihin riittää että on luotettava ja ahkera. Kun saat vuokrafirman kautta yhdenkin keikan, ja sinuun ollaan tyytyväisiä, alkaa lisää keikkoja tulemaan tarjolle niin että voit jopa valita. Jokainen työnantaja antaa vuokrafirmalle sinusta palautteen, ja niiden palautteiden perusteella sulle tarjotaan lisää töitä.
Olen kyllä vuokrafirmojen listoilla. Kyllä sieltä aina välillä joku ns. sopiva tarjous tulee, mutta ei näistä ole vielä mitään konkreettista seurannut. Korkeintaan kiitos, mutta ei kiitos.
Rakennuksen apumieheksi ei varmaan kovin usein palkata keski-ikäisiä, selkäongelmaisia miehiä.
Jatkan hakemusten lähettelyä, mutta en usko, että niistä mitään suurempaa tulee.
Aloita urheilu.
Kuulostaa tyhmältä, mutta hyvä kunto parantaa itsetuntoa, antaa voimaa ja hoitaa mieltä. Itse olisin varmaan tullut hulluksi, jollei minulla olisi ollut urheluharrastusta.
Nyt keväällä voit aloittaa juoksuharrastuksen. Pääset tarkkailemaan luonnon heräämistä ja samalla huomaat itsekin herääväsi.
Juokseminen kannattaa aloittaa kävelemällä. Kun tunnet voimistuneesi, voit alkaa pikkuhiljaa siirtymään juoksemiseen.
Itse muistan saman ikäisenä ajatelleeni, että on myöhäistä, vaikka nyt ajattelen, että silloin on vielä tosi nuori ja kaikki edessä!
Se on jännä, miten nuori mieli ajattelee, että pitäisi olla ne kaikki asiat siihen 25v mennessä. Osalla on ja sitten vertaa itseään heihin, vaikka on iso joukko, ketkä on ihan yhtä puhalla, kuin sinä ja minä. Toisilla kestää hetken löytää oma polku, mutta se löytyy! Se on ihan harhaa, että kaikki ohi ja myöhäistä. Kieltämättä kamalin vaihe tuo on, kun ei ole kokemusta, että eteenpäin mennään! Mutta sieltä se tulee.
En tiedä tilannettasi, enkä mistä olet kiinnostunut, mutta jos ei koko päivä opinnot tule kysymykseen vielä, niin on myös opistoja, joissa voi kokeilla jonkin alan opiskelua tai ottaa kursseja ja alkaa etsiä sitä suuntaa kokeilun kautta.
En itsekään tiennyt tarkalleen mitä halusin ja aloin ottaa kurssin sieltä ja täältä, välillä tein jotain hantti hommaa, sieltä ja täältä ja sitten se alkoi selvitä. Ei toki täysin selvää vieläkään, koska elämä.. suunta voi muuttua tai mieli!
Kaikkea hyvää sinulle! Ei todella ole myöhäistä, olet vasta ihan alussa! Jokaisen polku on erilainen, älä vertaa muihin! Ne jotka ryntää jutusta toiseen ja näyttää, että elämä on hanskassa, se voi olla harhaa ja peittää alleen suuren epävarmuuden. Pohdit asioita, niin saatat todella löytää paikkasi toisella tavalla, kuin ne jotka pakonomaisesti tekee jotain, jottei tarvitse kohdata epävarmuutta tai tyhjyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Kun alkaa tekemään niin kaikki on mahdollista. Sun iässä on vielä helppoa mennä askel kerrallaan ja saada askel askeleelta itseluottamusta, kokemusta, osaamista ja kaikkea sitä mitä tarvitaan ns. normaaliin elämään kiinnipääsemiseksi.
Itsehän olen sua 15 vuotta vanhempi ja käytännössä samassa tilanteessa paitsi asun omillani. Tässä iässä nousu normaaliin elämään ei ole enää mahdollista ja tilanteeni on pysyvä, koska kaikki ovet ovat tämän ikäisiltä luusereilta suljettuna.
Sulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Jos et halua päätyä kaltaisekseni keski-ikäiseksi luuseriksi niin ei muuta kuin aktiivisuutta kehiin ja kokeilemaan.
Aina voi kouluttautua uudelle alalle, jos haluaa muutosta elämään.
Eivät kaikki ovet ole sinulta suljettuja. Tsemppiä.
Mulla ei ole alaa, eikä työhistoriaa. Sehän tässä on ongelma. Ei puudelleenkouluttautuminen.
Sinun täytyy ALOITTAA jostain ja nyt! Hanki uusi koulutus, sitä kautta harjoitteluun ja töihin. Ei kannata etukäteen päättää, että mikään ei onnistu.
:-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mielenterveysongelmat lääkärin hoidettavana? Lääkitys, terapia? Jos on hoidossa, niin hakeudu opiskelemaan. Asu opintojen aikana vielä vanhempien luona. Kun olet valmistunut, mene töihin ja muuta omaan vuokra-asuntoon.
Ei vaan ala hakea omaa vuokra-asuntoa. Jos haluat parisuhteen, niin aika moni nainen (ja mies) suhtautuu epäluuloisesti, jos 25-vuotias asuu vielä vanhempien luona.
Tuskin tässä joku parisuhde ensimmäisenä tulee. Muut asiat nyt ensin kuntoon.
Kuoppien välttäminen:
* Pysy erossa nettipelaamisesta
* Pysy erossa nettipornosta
* Pysy erossa päihteistä
* Pysy erossa kaikesta muustakin mikä aiheuttaa riippuvuutta ja kuluttaa aikaasi hukkaan
Fyysinen perusta elämälle:
* Harrasta päivittäin ainakin jotain liikuntaa
* Syö terveellisesti ja säännöllisesti
* Mene riittävän aikaisin nukkumaan
Elämässä eteenpäin:
* Ala tekemään joka päivä pieniä asioita joista saa onnistumisen tunteita.
* Tee päivä päivältä isompia asioita, sitä mukaa kun aikaansaavuutesi paranee
* Muista edelleen pysyä erossa riippuvuuksista
Nykyään netistä löytyy aika paljon kaikenlaisia miesten tukifoorumeita, joista voi löytää vertaistukea ja motivaatiota.
Mt-ongelmat on aika laaja käsite. Usein ongelmana on tekemättömyydestä johtuva elämän tyhjyys, näköalattomuus ja masennus. Jos ei elämässä ole sisältöä tai päämääriä, niin ei ihminen voi voida hyvin. Muutosta ei kuitenkaan voi tehdä kukaan muu, kuin ihminen itse.
Itse hakeutuisin ensin opiskelemaan, saisin sitä kautta suunnan ja sisältöä elämälle. Askel kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Kun alkaa tekemään niin kaikki on mahdollista. Sun iässä on vielä helppoa mennä askel kerrallaan ja saada askel askeleelta itseluottamusta, kokemusta, osaamista ja kaikkea sitä mitä tarvitaan ns. normaaliin elämään kiinnipääsemiseksi.
Itsehän olen sua 15 vuotta vanhempi ja käytännössä samassa tilanteessa paitsi asun omillani. Tässä iässä nousu normaaliin elämään ei ole enää mahdollista ja tilanteeni on pysyvä, koska kaikki ovet ovat tämän ikäisiltä luusereilta suljettuna.
Sulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Jos et halua päätyä kaltaisekseni keski-ikäiseksi luuseriksi niin ei muuta kuin aktiivisuutta kehiin ja kokeilemaan.
Aina voi kouluttautua uudelle alalle, jos haluaa muutosta elämään.
Eivät kaikki ovet ole sinulta suljettuja. Tsemppiä.
Mulla ei ole alaa, eikä työhistoriaa. Sehän tässä on ongelma. Ei puudelleenkouluttautuminen.
Sinun täytyy ALOITTAA jostain ja nyt! Hanki uusi koulutus, sitä kautta harjoitteluun ja töihin. Ei kannata etukäteen päättää, että mikään ei onnistu.
:-)
Uusi koulutus? Tarkoitat varmaan, että ensimmäinen koulutus?
Mun älynlahjoilla tämä siis tarkoittaa korkeintaan jotain ammattikoulutasoista koulutusta. Katsotaan, jos tässä jotain löytyisi. Yhteishaku taisi mennä jo? Ehkä jotain aikuiskoulutuksia on, kun ei oikein vanhana pappana viitsisi mennä jonnejen kanssa samaan kouluun. Jos tuon saisi tehtyä niin sitten olisi keski-ikäinen työtön amis. Saavutushan se tuokin on.
Jos ei ole työkokemusta tuossa iässä niin kaikki on ohi. Ei se sun vika ole 100%. Sulle on nyt laitettu leima jo loppuelämäksi. Osa sun ihmisarvosta on viety jo. Kelpaat 9€ töihin. Eriasia on se haluatko alistua niihin?
En tiedä olenko syrjäytynyt, erakko ainakin olen. Olen 25 vuotias nainen, olen kyllä opiskellut ammattikoulussa ja lukiossa, alalla ei ollut työpaikkoja joten olen enimmäkseen työttömänä joskus saanut jotain määräaikaista muutama kuukausi, mielenterveysongelmia minullakin, sosiaalista ahdistusta, paniikkikohtauksia, dissosiaatio häiriötä, minulla on aina ollut vaikea tuntea olevani osa mitään ryhmää tai luoda kaverisuhteita. Pidän yksin olosta, sosiaaliset kontaktit ovat enemmän netissä ja videopelejä pelaan joka päivä. Omille muutto oli tosin minulle se paras juttu elämässä vaikka olenkin työtön. Välillä teen kyllä pimeänä duunia netissä kun en uskalla tehdä siitä yritystä itselleni, liian pienet tienestit ja kela varmaan lopettaisi tuet kokonaan jos hankkisin yritysnimen :/ Olen aika tekeväinen introvertti joka piilottelee kotona kaiket päivät. En tiedä mihin kastiin kuulun...minulla on onneksi tulevaisuuden suunnitelmia
Jatka silti yrittämistä! Kuten sanottu, on vaikeampaa kun ikää alkaa olla, vaan ei mahdotonta! Kannattaa olla suoraan yhteydessä johonkin vuokrafirmaan, tai vaikka useampaankin. Siis vaikka ne ei olisi ilmoittaneet tiettyä paikka hakuun, niin voit tarjoutua niille listoille. Ne kyselee suuntaa antavasti minkä tyyppistä työtä voisit tehdä. Esimerkiksi rakennuksille pääsee helposti apumieheksi, ja on paljon muitakin töitä mihin riittää että on luotettava ja ahkera. Kun saat vuokrafirman kautta yhdenkin keikan, ja sinuun ollaan tyytyväisiä, alkaa lisää keikkoja tulemaan tarjolle niin että voit jopa valita. Jokainen työnantaja antaa vuokrafirmalle sinusta palautteen, ja niiden palautteiden perusteella sulle tarjotaan lisää töitä.