Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä syrjäytyneelle nuorelle miehelle (25-v) Miten kääntää kelkka vai onko jo liian myöhäistä?
12.04.2020 |
+ Päihteetön
- Tällä hetkellä ei ammattitutkintoa tai työkokemusta
- Mielenterveysongelmat
- Asun toistaiseksi vanhemmilla
Kommentit (68)
Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Kun alkaa tekemään niin kaikki on mahdollista. Sun iässä on vielä helppoa mennä askel kerrallaan ja saada askel askeleelta itseluottamusta, kokemusta, osaamista ja kaikkea sitä mitä tarvitaan ns. normaaliin elämään kiinnipääsemiseksi.
Itsehän olen sua 15 vuotta vanhempi ja käytännössä samassa tilanteessa paitsi asun omillani. Tässä iässä nousu normaaliin elämään ei ole enää mahdollista ja tilanteeni on pysyvä, koska kaikki ovet ovat tämän ikäisiltä luusereilta suljettuna.
Sulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Jos et halua päätyä kaltaisekseni keski-ikäiseksi luuseriksi niin ei muuta kuin aktiivisuutta kehiin ja kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin hoitoa mielenterveysongelmiin. Itselläni on ahdistushäiriö/paniikkihäiriö, joka on nykyään paremmin hallinnassa. Terapeutti oli tukena kun aloitin opintoihin kuuluvan työharjoittelun, jota jostain syystä jännitin hirveästi. Ja lääkkeet auttoivat oikeastaan eniten.
Osa-aikatöitä suosittelen myös. Olen nyt yli vuoden tehnyt osa-aikaisesti töitä. Ei ole kyllä ihan alaani liittyvää ja palkka on huono, mutta tykkään kun on paljon lepopäiviä.
Onko tällä epidemialla sitten kuinka paljon vaikutusta? (Voi olla vaikeaa arvioida tässä vaiheessa)
Mitä mieltä olette tässä vaiheessa työkkäristä vai kannattaako enemmän itse aktivoitua? (Joo kannattaa aktivoitua muutenkin, mutta ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan) ("Pitää langat omissa käsissä")
Kuntouttava työtoiminta vissiin on työkkärin alla ja Etsivät ehkä myös ohjaavat herkästi sinne?
- AP
Vika on nyt kyllä muualla kuin sinussa.
Sinut olisi pitänyt laittaa ulos vanhempiesi kotoa viimeistään 7 vuotta sitten.
Taitavat olla vanhempasi olla menettäneet kosketuksen realiteetteihin kun hautovat aikuista miestä kotonaan.
Moi! Ei ole liian myöhäistä. Olen itse ollut ehkä lähinnä syrjäytymisvaarassa ollut nainen, ja minulla on ja on ollut paljon ystäviä jotka ovat olleet syrjäytyneitä.
”Syrjäytynyt” on leimaava sana. Ihankuin et olisi mitään muuta. Sinulla on varmasti jotain vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita. Kerran syrjäytynyt ei ole aina syrjäytynyt, joten siitä ei kannata itselleen identiteettiä ottaa.
Moni on voinut ajautua syrjään erilaisista syistä. Sieltä on kuitenkin aina mahdollista päästä pois ja olen itse nähnyt lukuisia tapauksia läheltä. Suurimmalle osalle ”syrjäytyminen” on vain yksi vaihe elämässä, ei koko elämä. Oman paikan löytämisen vaikeus on nuorena aikuisena yleisempää kuin miltä se usein ulkopuoliselle näyttää. Moni hapuilee, epäonnistuu ja luovuttaakin välillä. Mutta niin kauan kun on elämää, on uusia mahdollisuuksia.
Tosi hyvä lähtökohta on se, että olet pähteetön. Mielenterveysongelmat on yleisiä, ja moni pärjää elämässään hyvin niistä huolimatta. Minulla ei ole antaa mitään neuvoja, niitä varmaan saa parhaiten erilaisilta ammatti-ihmisiltä.
Sinulla on kaikki ovet vielä auki. Toivottavasti löydät hyvän suunnan elämällesi!
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vika on nyt kyllä muualla kuin sinussa.
Sinut olisi pitänyt laittaa ulos vanhempiesi kotoa viimeistään 7 vuotta sitten.Taitavat olla vanhempasi olla menettäneet kosketuksen realiteetteihin kun hautovat aikuista miestä kotonaan.
3-kymppinen veljenikin asuu vielä kotona, vanhemmat yli 6-kymppisiä mutta eivät ole ilmeisesti miettineet tulevaisuutta juurikaan. Kyllähän se voisi olla jo tervettä alkaa pohtimaan, että jos tuon äijänköllikän saisi pikkuhiljaa omilleen asumaan ennenkuin vanhuksista aika jättää. Sitten ollaan nääs aika lirissä kun aika loppuu.
Onko tällä epidemialla sitten kuinka paljon vaikutusta? (Voi olla vaikeaa arvioida tässä vaiheessa)
- Riippuu paljon alasta ja siitä, missä päin asut. Tosi hankala kyllä sanoa tässä vaiheessa, mutta joillain aloilla esimerkiksi varastotyöntekijöille, erilaisiin linjasto- ja pakkaustöihin voi ollakin enemmän tarvetta, ja nämä ei usein vaadi koulutusta.
Mitä mieltä olette tässä vaiheessa työkkäristä vai kannattaako enemmän itse aktivoitua? (Joo kannattaa aktivoitua muutenkin, mutta ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan)
("Pitää langat omissa käsissä")
- Kannattaa kyllä aktivoitua siihenkin suuntaan, sinut työllistävä firma voi (tietääkseni) saada palkkatukea sitä kautta, jolloin työn löytäminen voi helpottua. Mutta harvemmin työkkäri varsinaista työtä tarjoaa.
Kuntouttava työtoiminta vissiin on työkkärin alla ja Etsivät ehkä myös ohjaavat herkästi sinne?
- Kyllä vaan. Itsellä on ihan hyvää kokemusta kuntouttavasta, vaikka moni niitä välillä (aiheestakin) arvostelee. Sai kokemusta ja pystyi laittamaan CV:hen edes jotain. Hyvää oli myös se säännöllisyys ja olo siitä, että tekee edes jotain. Kaikista tärkeintä oli silti saada itsevarmuutta työympäristössä olemiseen ja sosiaalisiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Kun alkaa tekemään niin kaikki on mahdollista. Sun iässä on vielä helppoa mennä askel kerrallaan ja saada askel askeleelta itseluottamusta, kokemusta, osaamista ja kaikkea sitä mitä tarvitaan ns. normaaliin elämään kiinnipääsemiseksi.
Itsehän olen sua 15 vuotta vanhempi ja käytännössä samassa tilanteessa paitsi asun omillani. Tässä iässä nousu normaaliin elämään ei ole enää mahdollista ja tilanteeni on pysyvä, koska kaikki ovet ovat tämän ikäisiltä luusereilta suljettuna.
Sulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Jos et halua päätyä kaltaisekseni keski-ikäiseksi luuseriksi niin ei muuta kuin aktiivisuutta kehiin ja kokeilemaan.
Aina voi kouluttautua uudelle alalle, jos haluaa muutosta elämään.
Eivät kaikki ovet ole sinulta suljettuja. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat kokonan kääntää elämäsi suunnan, hae opiskelemaan it-alaa ulkomaille. Saat itsevarmuutta, uusia kokemuksia, joudut opetella pärjäämään yksin ja tutkinnolla hyvin todennäköisesti myös hyvän työpaikan. Yliopistosta saat ystäviä ja sosiaalista älykkyyttä. Sen lisäksi ala urheilla ja syödä tervellisesti, tällä on valtava vaikutus myös mielenterveyteen.
Puhun kokemuksesta, sillä olin itse sinua vastaavassa tilanteessa muutama vuosi sinua nuorempana, ja nyt 10 vuotta myöhemmin elän aivan erilaista elämää, jollaisesta en olisi uskaltanut haaveillakaan, ja voin kiittää vain rohkeuttani lähteä Suomesta ja hypätä tuntemattomaan.
Ihan oikeasti. Ajatus on toki hieno, mutta ruudun takaa on vaikea nähdä ap:n ongelmien laajuutta. Youtubessa löytyy muutamien mieleltään oireilevien ja jopa diagnosoitujen vlogeja missä kertovat elämästään uudessa maassa. Riippuen maasta miten hyvin siellä ollaan järjestetty hoidot niin voit joutua oikeasti pulaan, jos masennus puskee pahasti päälle tai harhat.
Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka näyttävät uskovan , että mielenterveys- ja muut ongelmat ratkeavat, kun menee ulkomaille töihin tai opiskelemaan.
Entä jos sielläkään ei osaa tutustua ihmisiin sen paremmin kuin täälläkään? Siellä ei ole tuttuja sitäkään vähää kuin täällä. Itsekseen siellä sitten asuu jossain kämpässä ja syö päivän ateriana vähän hedelmiä ja paahtoleipää. Sitten alkaa tulla epäluuloiseksi ihmisiä kohtaan, potee koti-ikävää ja alkaa nähdä harhoja. Ei tiedä, mikä muistikuva on unta ja mikä totta. Miten se auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Kun alkaa tekemään niin kaikki on mahdollista. Sun iässä on vielä helppoa mennä askel kerrallaan ja saada askel askeleelta itseluottamusta, kokemusta, osaamista ja kaikkea sitä mitä tarvitaan ns. normaaliin elämään kiinnipääsemiseksi.
Itsehän olen sua 15 vuotta vanhempi ja käytännössä samassa tilanteessa paitsi asun omillani. Tässä iässä nousu normaaliin elämään ei ole enää mahdollista ja tilanteeni on pysyvä, koska kaikki ovet ovat tämän ikäisiltä luusereilta suljettuna.
Sulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Jos et halua päätyä kaltaisekseni keski-ikäiseksi luuseriksi niin ei muuta kuin aktiivisuutta kehiin ja kokeilemaan.
Aina voi kouluttautua uudelle alalle, jos haluaa muutosta elämään.
Eivät kaikki ovet ole sinulta suljettuja. Tsemppiä.
Mulla ei ole alaa, eikä työhistoriaa. Sehän tässä on ongelma. Ei uudelleenkouluttautuminen.
Ei ole koskaan myöhäistä. Minustakin on tullut vähän syrjäytyneempi vasta myöhemmällä iällä. Syrjäytymisen ja menestymisen välillä voi sukkuloida ihan tarpeen mukaan, ei koko ajan ole pakko hössöttää tuhatta ja sataa ja pitää taidenäyttelyitä. Nykyään on kaikki ovet auki kaikkialle koko ajan. Aviottoman lapsen takia ei enää lynkata loppuelämäksi. Paitsi kehä kolmosen sillä puolen. 25-vuotias voi olla ihan mitä haluaa. Itsekin opin pätemään pelkästään työn kautta, vaikken olis uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole myöhäistä, mutta tällä hetkellä ei ole helppoa saada töitä tai apua mielenterveyteen. Onko sinulla peruskoulun jälkeistä koulutusta? Jos olet ylioppilas, mieti, mikä ala kiinnostaa ja hakeudu ammattikorkeakoulun polkuopintoihin tai avoimeen yliopistoon. Tällä hetkellä on paljon avoimia yliopistokursseja tarjolla ilmaiseksi koronan vuoksi: https://www.avoin.jyu.fi/fi/opintotarjonta/avoimet-yliopistot
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Kun alkaa tekemään niin kaikki on mahdollista. Sun iässä on vielä helppoa mennä askel kerrallaan ja saada askel askeleelta itseluottamusta, kokemusta, osaamista ja kaikkea sitä mitä tarvitaan ns. normaaliin elämään kiinnipääsemiseksi.
Itsehän olen sua 15 vuotta vanhempi ja käytännössä samassa tilanteessa paitsi asun omillani. Tässä iässä nousu normaaliin elämään ei ole enää mahdollista ja tilanteeni on pysyvä, koska kaikki ovet ovat tämän ikäisiltä luusereilta suljettuna.
Sulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Jos et halua päätyä kaltaisekseni keski-ikäiseksi luuseriksi niin ei muuta kuin aktiivisuutta kehiin ja kokeilemaan.
Tottakai on sullekin mahdollista! Vaatii ehkä vähän enemmän, mutta ihan varmasti on paljon mitä voit tehdä. Aloita nyt, tai 10 vuoden kuluttua kaduttaa kun tajuat että aikaa olisi ihan hyvin ollut. Tosin ei se muutos silloinkaan myöhäistä ole, mutta tottakai vaikeutuu koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Kun alkaa tekemään niin kaikki on mahdollista. Sun iässä on vielä helppoa mennä askel kerrallaan ja saada askel askeleelta itseluottamusta, kokemusta, osaamista ja kaikkea sitä mitä tarvitaan ns. normaaliin elämään kiinnipääsemiseksi.
Itsehän olen sua 15 vuotta vanhempi ja käytännössä samassa tilanteessa paitsi asun omillani. Tässä iässä nousu normaaliin elämään ei ole enää mahdollista ja tilanteeni on pysyvä, koska kaikki ovet ovat tämän ikäisiltä luusereilta suljettuna.
Sulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Jos et halua päätyä kaltaisekseni keski-ikäiseksi luuseriksi niin ei muuta kuin aktiivisuutta kehiin ja kokeilemaan.
Aina voi kouluttautua uudelle alalle, jos haluaa muutosta elämään.
Eivät kaikki ovet ole sinulta suljettuja. Tsemppiä.
Mulla ei ole alaa, eikä työhistoriaa. Sehän tässä on ongelma. Ei uudelleenkouluttautuminen.
No hanki sitä työhistoriaa vaikka vuokrafirmojen kautta! Hoida hommasi hyvin, niin kyllä siitä helposti jotain poikii! Hyville duunareille löytyy kyllä ottajia, kunhan ensin pääsee näyttämään ja saa vähän jalkaa oven väliin. Ei työnantajaa siinä vaiheessa kiinnosta historia kun näkee että toi jätkähän saa jotain aikaiseksi ja asenne on kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko tällä epidemialla sitten kuinka paljon vaikutusta? (Voi olla vaikeaa arvioida tässä vaiheessa)
Mitä mieltä olette tässä vaiheessa työkkäristä vai kannattaako enemmän itse aktivoitua? (Joo kannattaa aktivoitua muutenkin, mutta ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan) ("Pitää langat omissa käsissä")
Kuntouttava työtoiminta vissiin on työkkärin alla ja Etsivät ehkä myös ohjaavat herkästi sinne?
- AP
Mun mielestä kannattaa kysyä työkkäristä mahdollisuuksia. Sieltä voi saada ajan ammatinvalinnanohjaajalle. Silti kannattaa myös itse olla aktiivinen. Lyhyitä keikkaluonteisia työpätkiä saa helposti vuokrafirmojen kautta. Ainakin pääkaupunkiseudulla. En tosin tiedä minkä verran korona vaikuttaa, mutta ainahan voi ilmoittautua vuokrafirmojen listoille, niin kyllä sieltä ollaan yhteydessä kun on työtä tarjolla.
Olet vielä nuori. Nyt kun oot herännyt niin kannattaa hakea apua tilanteeseen. Sua autetaan jaloilleen ihan taatusti.
Muista!Koskaan ei ole liian myöhäistä,ei koskaan.Tsemppiä!
Onko mielenterveysongelmat lääkärin hoidettavana? Lääkitys, terapia? Jos on hoidossa, niin hakeudu opiskelemaan. Asu opintojen aikana vielä vanhempien luona. Kun olet valmistunut, mene töihin ja muuta omaan vuokra-asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Kun alkaa tekemään niin kaikki on mahdollista. Sun iässä on vielä helppoa mennä askel kerrallaan ja saada askel askeleelta itseluottamusta, kokemusta, osaamista ja kaikkea sitä mitä tarvitaan ns. normaaliin elämään kiinnipääsemiseksi.
Itsehän olen sua 15 vuotta vanhempi ja käytännössä samassa tilanteessa paitsi asun omillani. Tässä iässä nousu normaaliin elämään ei ole enää mahdollista ja tilanteeni on pysyvä, koska kaikki ovet ovat tämän ikäisiltä luusereilta suljettuna.
Sulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Jos et halua päätyä kaltaisekseni keski-ikäiseksi luuseriksi niin ei muuta kuin aktiivisuutta kehiin ja kokeilemaan.
Aina voi kouluttautua uudelle alalle, jos haluaa muutosta elämään.
Eivät kaikki ovet ole sinulta suljettuja. Tsemppiä.
Mulla ei ole alaa, eikä työhistoriaa. Sehän tässä on ongelma. Ei uudelleenkouluttautuminen.
No hanki sitä työhistoriaa vaikka vuokrafirmojen kautta! Hoida hommasi hyvin, niin kyllä siitä helposti jotain poikii! Hyville duunareille löytyy kyllä ottajia, kunhan ensin pääsee näyttämään ja saa vähän jalkaa oven väliin. Ei työnantajaa siinä vaiheessa kiinnosta historia kun näkee että toi jätkähän saa jotain aikaiseksi ja asenne on kohdillaan.
Ennen tätä epidemiaa laitoin kaikkiin työilmoituksiin joihin koin olevani edes vähän sopiva työhakemuksen. Tein siis käytännössä viikossa keskimäärin 2-4 työhakemusta. Määräaikaisiin, vuokrapaikkoihin, sijaisuuksiin ja ties minkälaisiin työpaikkoihin. Puolen vuoden aikana sain alle 10 vastausta ja 0 kutsua haastatteluun.
Kun on sotkenut asiansa tarpeeksi hyvin ja ikää on liikaa niin ei sitä niin vain mennä töihin.
Kyllä. Miksei ottaisi? Eikä tarvita mitään työturvallisuus tai trukkikortteja kuten edellä väitetty.
Varastoja on vaikka kuinka paljon ja näissä eri työtehtäviä, esim. trukkia ei tarvitse välttämättä ajaa ollenkaan. Ja jos tarvitseekin, sen kortin suorittaminen hoituu siellä työpaikalla käden käänteessä. Toki osaan töistä voidaan vaatia aikaisempaa kokemusta mutta niinhän se on kaikkialla, paikkoja on runsaasti myös ihan ummikoille.