Vinkkejä syrjäytyneelle nuorelle miehelle (25-v) Miten kääntää kelkka vai onko jo liian myöhäistä?

Ei ole myöhäistä. Mt-ongelmiin en osaa sanoa mitään, mutta muuten elämään pääsee kiinni kun haet vaikka varastolle duuniin. Ei tarvitse työkokemusta tai tutkintoja, tutustut uusiin ihmisiin (mikäli haluat) ja saat omaa rahaa joka mahdollistaa itsenäistymisen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole myöhäistä. Mt-ongelmiin en osaa sanoa mitään, mutta muuten elämään pääsee kiinni kun haet vaikka varastolle duuniin. Ei tarvitse työkokemusta tai tutkintoja, tutustut uusiin ihmisiin (mikäli haluat) ja saat omaa rahaa joka mahdollistaa itsenäistymisen.

Varastotöihin vaaditaan työturvallisuuskortti ja joskus myös trukkikortti.

Tule uskoon ja ala toimia esim. helluntaiseurakunnassa tai jossan muussa tosiuskovassa seurakunnassa. Silloin se elämä alkaa.

Tietenkään ei ole myöhäistä :) Ei koskaan ole. 

Tässä joutuu nyt huitomaan pimeässä, kun en tiedä, millaisen kelkan kyytiin haluaisit. Usein neuvotaan sen työn kautta ja bla bla, mutta mitä jos lähtisit siitä, että miettisit, millaiset asiat tuottavat sinulle iloa? Jos olet kiinnostunut jostain asiasta, mitä jos lähtisit kulkemaan sitä kohden? Se voi tuntua pieneltä asialta, mutta siitä voi lähteä liikkeelle vaikka minkälaisia muutoksia pikkuhiljaa. 

Toivottavasti saat mt-ongelmiin apua, terapia on hyvä tuki muutoksissa kenelle tahansa. 

Toinen juttu, mitä voisin ehdottaa, on haaveilu. :) Haaveile siitä, millaista elämää haluaisit elää. Mitä kaikkea siihen kuuluu? Voit kirjoittaa siitä myös. Jos haaveilet esimerkiksi omasta kodista, ajattele sitä usein ja mieti, miltä siellä näyttää, missä se olisi ja vaikka ihan, että millaiset verhot siellä olisi. Kun mielikuva on elävä, voi tulla päivä, kun haluaa ryhtyä todella tekemään asioita, jotka tekisivät sen mahdolliseksi. 

Tsemppiä! Asunnot ja tutkinnot ja työpaikat ovat vain asioita, järjestelykysymyksiä. Ne ovat sinun saatavillasi vielä, jos niin haluat, mutta vaikka niin ei koskaan kävisikään, olet silti arvokas ja ansaitset hyvän elämän. On täysin mahdollista elää hyvää elämää jo nyt, niissä olosuhteissa, missä olet.

Haet yliopistoon tai AMK; koulutuksen lisäksi saat hyvän kasan kavereita ja muita sosiaalisia kontakteja, siellä pakotat ittes kaikkiin toimintoihin ja tiedekuntien aktiviteetteihin. Sanoi ihmiset mitä hyväksi, yksilö tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen ja sosiaalista pääomaa voidakseen hyvin.

Unohdat mielenterveysongelmat, hanki hyvä itsetunto - päätät että olet tämä ihminen etkä se nykyinen reppana.

Ei ole häpeä asian vanhemmilla jos opiskelet, joku päivä sitten muutat kun aika on sopiva

Ekana sun täytyisi päästä kuntouttavaan työtoimintaan jonka aikana voi valjeta se mieluinen alakin. Oletko tällä hetkellä hoitokontaktissa? Jos et, yritä hakeutua ja ajan mittaan pyytää kuntouttavaan pääsemistä.

No eipä se omilleen muuttaminen ja töissäkäynti välttämättä mitään kelkkaa käännä. Itse olen siitä huolimatta aika irtautunut kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Haet yliopistoon tai AMK; koulutuksen lisäksi saat hyvän kasan kavereita ja muita sosiaalisia kontakteja, siellä pakotat ittes kaikkiin toimintoihin ja tiedekuntien aktiviteetteihin. Sanoi ihmiset mitä hyväksi, yksilö tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen ja sosiaalista pääomaa voidakseen hyvin.

Unohdat mielenterveysongelmat, hanki hyvä itsetunto - päätät että olet tämä ihminen etkä se nykyinen reppana.

Ei ole häpeä asian vanhemmilla jos opiskelet, joku päivä sitten muutat kun aika on sopiva

Voi kiitos! Ihminen voikin vaan unohtaa mt-ongelma (NOT!)

Oon itsekin työssäkäyvä mt-ongelmainen eikä työt ole mihinkään vieneet taustalla olevia ongelmia vaikka pystynkin suoriutumaan töistäni.

Jos haluat kokonan kääntää elämäsi suunnan, hae opiskelemaan it-alaa ulkomaille. Saat itsevarmuutta, uusia kokemuksia, joudut opetella pärjäämään yksin ja tutkinnolla hyvin todennäköisesti myös hyvän työpaikan. Yliopistosta saat ystäviä ja sosiaalista älykkyyttä. Sen lisäksi ala urheilla ja syödä tervellisesti, tällä on valtava vaikutus myös mielenterveyteen.

Puhun kokemuksesta, sillä olin itse sinua vastaavassa tilanteessa muutama vuosi sinua nuorempana, ja nyt 10 vuotta myöhemmin elän aivan erilaista elämää, jollaisesta en olisi uskaltanut haaveillakaan, ja voin kiittää vain rohkeuttani lähteä Suomesta ja hypätä tuntemattomaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat kokonan kääntää elämäsi suunnan, hae opiskelemaan it-alaa ulkomaille. Saat itsevarmuutta, uusia kokemuksia, joudut opetella pärjäämään yksin ja tutkinnolla hyvin todennäköisesti myös hyvän työpaikan. Yliopistosta saat ystäviä ja sosiaalista älykkyyttä. Sen lisäksi ala urheilla ja syödä tervellisesti, tällä on valtava vaikutus myös mielenterveyteen.

Puhun kokemuksesta, sillä olin itse sinua vastaavassa tilanteessa muutama vuosi sinua nuorempana, ja nyt 10 vuotta myöhemmin elän aivan erilaista elämää, jollaisesta en olisi uskaltanut haaveillakaan, ja voin kiittää vain rohkeuttani lähteä Suomesta ja hypätä tuntemattomaan.

Ihan oikeasti. Ajatus on toki hieno, mutta ruudun takaa on vaikea nähdä ap:n ongelmien laajuutta. Youtubessa löytyy muutamien mieleltään oireilevien ja jopa diagnosoitujen vlogeja missä kertovat elämästään uudessa maassa. Riippuen maasta miten hyvin siellä ollaan järjestetty hoidot niin voit joutua oikeasti pulaan, jos masennus puskee pahasti päälle tai harhat.

"Pisinkin matka alkaa yhdestä askeleesta".

Jostainhan se on aloitettava. Ehkä aluksi kannattaisi hakea jotain osa-aikaista työtä. Sitä on helpompi löytää, ja kun olet vaan ollut kotona, voi olla aika raskas hyppy suoraan kokoaikaiseen työhön. Jo pelkästään lisääntyvät sosiaaliset kontaktit voivat uuvuttaa, vaikka pitkällä tähtäimellä kyllä ovat sinulle hyväksi. Toivon että olet hoidonpiirissä jo, jos sinulla oikeasti on mielenterveysongelmia. Jos ne ovat lieviä, voi kyllä itsekin määrätietoisuudella (ja hyvällä onnella) saada niihin helpotusta, mutta vakavammat ongelmat vaativat ammattiapua kyllä. Ei varmaan kannata heti ajatella elämää liian pitkälle eteenpäin, vaan edetä pienin askelin. Kun vointiani kohenee jaksat enemmän, ja kun pääset eristäytymisestäsi, ajat sisältöä elämääsi ja tutustut ihmisiin (toivottavasti löytyy ajan myötä hyviä ystäviäkin) kaikki alkaa näyttää helpommalta ja valoisammalta. Kotona asuminen ei ole tilanteessasi katastrofi, jos sinulla on hyvät välit vanhempiisi. Mutta jos koet ahdistavana kotona asumisen, voi sieltä pois pääseminen olla avain parempaan vointiin. Selvitä netistä tehdäänkö paikkakunnallasi etsivää nuorisotyötä, ja jos tehdään voisit olla yhteydessä sinne itse, kun sinuun ei ole oltu yhteydessä. Saisit apua tilanteesi miettimiseen, mikä juuri sinulle voisi sopia. Jos ajatus ”hanttihommista” tuntuu kovin masentavalta, yritä ajatella sitä välivaiheessa mikä mahdollistaa säännölliset tulot, itsenäistymisen ja edes jonkinlaisen työkokemuksen saamisen. Mahdollisesti myös uusia kavereita voi löytyä työn kautta. Olet niin nuori että sulla on hyvin aikaa miettiä mitä haluat tehdä. Jos jokin tietty ala alkaa kiinnostaa siinä määrin että haluaisit siitä ammatin itsellesi, voit selvitellä minkälaista koulutusta se vaatii ja jos yhtään tuntuu realistiselta voit hakeutua koulutukseen ja sitten ”omalle alalle” töihin. Sulla on hyvä asenne kun haluat muuttaa elämääsi, ja se on aivan varmasti mahdollista! Jos tulee takapakkia, älä luovuta! Usko itseesi, ja siihen että asioilla on lopulta tapana järjestyä!

Vierailija kirjoitti:

No eipä se omilleen muuttaminen ja töissäkäynti välttämättä mitään kelkkaa käännä. Itse olen siitä huolimatta aika irtautunut kaikesta.

Itsekin olin onnessani kun muutin omaan kämppään, että voi jes tästä se elämä nyt alkaa ja karisee se ankeus mikä vallitsi kotinurkissa. Alkuun näin olikin ja tuli aktiivisesti istuttua kavereiden kanssa iltaa, siivottua ja leivottua säännöllisesti yms. Pikkuhiljaa se kaikki kuitenkin alkoi vähenemään ja aloin luisumaan samaan whatever-tilaan, nykyään olenkin töissäkäyvä erakko joka syö valmisruokaa ja hyvä jos kerran kuukaudessa näkee järjelliseksi siivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole myöhäistä. Mt-ongelmiin en osaa sanoa mitään, mutta muuten elämään pääsee kiinni kun haet vaikka varastolle duuniin. Ei tarvitse työkokemusta tai tutkintoja, tutustut uusiin ihmisiin (mikäli haluat) ja saat omaa rahaa joka mahdollistaa itsenäistymisen.

Varastotöihin vaaditaan työturvallisuuskortti ja joskus myös trukkikortti.

Totta, mutta nämä ovat helposti hankittavissa. Jos kyseessä on isompi firma, saattaa onnistua ihan työpaikallakin.

Ei missään nimessä ole myöhästä. Esim Etsivä nuorisotyön kautta voit saada hieman suuntaa. Voivat auttaa miettimään elämää eteenpäin, avustaa kämpän tai koulutuspaikan tai työpajan tms haussa.

Rohkeasti vaan otat yhteyttä ja sanot ettet oikein tiedä mitä haluat ja tarttisit apuja suunnan miettimiseen 👍

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä ole myöhästä. Esim Etsivä nuorisotyön kautta voit saada hieman suuntaa. Voivat auttaa miettimään elämää eteenpäin, avustaa kämpän tai koulutuspaikan tai työpajan tms haussa.

Rohkeasti vaan otat yhteyttä ja sanot ettet oikein tiedä mitä haluat ja tarttisit apuja suunnan miettimiseen 👍

Tälle vahva suositus. Etsi jo nyt pyhinä paikallisen Etsivän nuorisotyön yhteystiedot ja arkena otat sinne yhteyttä, enempään sinun omien voimiesi ja osaamisesi ei tarvitse riittää. Heidän avullaan sitten työkokeilun kautta löytämään oma ala, jonne opiskelet.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole myöhäistä. Mt-ongelmiin en osaa sanoa mitään, mutta muuten elämään pääsee kiinni kun haet vaikka varastolle duuniin. Ei tarvitse työkokemusta tai tutkintoja, tutustut uusiin ihmisiin (mikäli haluat) ja saat omaa rahaa joka mahdollistaa itsenäistymisen.

Ottavatko tosiaan töihin jos ei ole 25-vuotiaana yhtään työkokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole myöhäistä. Mt-ongelmiin en osaa sanoa mitään, mutta muuten elämään pääsee kiinni kun haet vaikka varastolle duuniin. Ei tarvitse työkokemusta tai tutkintoja, tutustut uusiin ihmisiin (mikäli haluat) ja saat omaa rahaa joka mahdollistaa itsenäistymisen.

Ottavatko tosiaan töihin jos ei ole 25-vuotiaana yhtään työkokemusta?

Ei todellakaan ota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole myöhäistä. Mt-ongelmiin en osaa sanoa mitään, mutta muuten elämään pääsee kiinni kun haet vaikka varastolle duuniin. Ei tarvitse työkokemusta tai tutkintoja, tutustut uusiin ihmisiin (mikäli haluat) ja saat omaa rahaa joka mahdollistaa itsenäistymisen.

Ottavatko tosiaan töihin jos ei ole 25-vuotiaana yhtään työkokemusta?

Aina voi hakea! Jos työvoimantarve on suuri, voi hyvinkin päästä töihin. Ihminen siellä on haastattelijanakin, ja riippuu paljon siitä minkälaisen vaikutelman antaa. Varsinkin lyhyisiin määräaikaisuuksiin ja osa-aikaisiin hommiin on vähemmän hakijoita, niistä voi olla hyvä aloittaa. Ne voivat sitten poikia pidempiä työsuhteita, tai herättää kiinnostuksen kouluttautua johonkin tiettyyn juttuun. Elämää pitää elää hetkessä, eikä jo valmiiksi ajatella että turha yrittää mitään kun ei se kuitenkaan onnistu. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kun jostain aloittaa asioita alkaa kyllä tapahtumaan...

Olen ollut samassa tilanteessa. Nyt olen keski-ikäinen ja hyvä työura takana (ja edessä, toivottavasti). Paljon hyviä neuvoja täällä. tärkeintä on että pääse töihin, mihin tahansa töihin. Jos asut vanhemmillasi pärjäät pienelläkin palkalla. Kun on jokin työ , opit miten työelämässä ollaan ja työ yleensä poikii lisää työtä. Olin syrjäytynyt, mutta kun pääsin ekoihin töihin ja tein työni hyvin, pääsin hiljaalleen parempiin töihin.