Lue keskustelun säännöt.
Oletko sellainen nainen joka kuvailee itseään sanoilla "Pikku Myy", "tättähäärä" "pyörremyrsky"
12.04.2020 |
...eli koet hyvänä asiana olla luonteeltasi ns.voimakas ja mielellään tuot sen esiin.
Kommentit (105)
Voi en. Olen melankolinen, hiljainen ja vähäsen myös mystinen. Rasitun tättähäärien seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä juuri se on ihmisessä rasittavinta mitä tiedän että kaikki, siis ihan kaikki keskustelunaiheet kiertyvät aina henkilöön ja siihen kuinka hänen persoonansa on jotenkin erityisen voimakas ja mielenkiintoinen ja erilainen. Onko todella niin että näille omille piirteilleen voi olla täysin sokea? että ei tajua puhuvansa aina itsestään loputtomiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä noi sanat kuvaa enemmänkin sellaista jatkuvaa puuhailijaa, kotona koko ajan rätti kädessä. Verhoja ja sisustusta vaihdetaan koko ajan. Järjestellään perheelle menoja kaikelle vapaa-ajalle, pyydellään koko ajan vieraita kylään. Häärätään koko ajan joka puolella jne. Puhutaan koko ajan kaikkea turhaa höpötystä niin ettei muut saa puheenvuoroa.
Tämä on Vilijonkka eikä Pikkumyy.
Et ole ymmärtänyt Viljonkan hahmoa yhtään, jos ajattelet, että se kutsuisi kokoajan vieraita kylään ja järjestelisi menoja perheelle. Viljonkka oli eristäytynyt siivoushullu, hyvin epäluuloinen kaikkea ja kaikkia kohtaan, ei siedä iloa. Viljonkan tapainen ihminen soittaa poliisille, kun naapurissa on juhlat.
No onko Myy kiinnostunut sosiaalisesta hääräämisestä ja juhlien järjestämisestä? Ei niin pätkääkään.
No missä sanoin, että Myykään olisi? Sanoin, ettei Viljonkka ole sosiaalinen häärääjä, vaan kaikkea muuta. Miksi siis se mielestäsi tarkoittaa, että mielestäni Myy on sellainen?
Keskustelu lähti siitä, että Myytä väitettiin sosiaaliseksi häärääjäksi.
Ainahan keskustelu lähtee jostain liikkeelle. On silti täysin ok vastata keskustelun aikana jonkun keskustelijan esittämään yksittäiseen mielipiteeseen. Minä vastasin tässä keskustelijalle, jonka mielestä Viljonkka on sosiaalinen häärääjä ja kyläänkutsuja.
Nyt lähden muihin puuhiin. Hyvää pääsiäistä kaikille.
Tuntuu, että tässä asiassa sekoittuu kaksi eri tyyppiä. 1) Ne jotka ovat kuin Pikku Myy ja 2) ne jotka kuvaavat olevansa kuin Pikku Myy.
Pikku Myytä ei kiinnosta kuvailla itseään. Pikku Myy tekee omia juttujaan eikä ole sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä noi sanat kuvaa enemmänkin sellaista jatkuvaa puuhailijaa, kotona koko ajan rätti kädessä. Verhoja ja sisustusta vaihdetaan koko ajan. Järjestellään perheelle menoja kaikelle vapaa-ajalle, pyydellään koko ajan vieraita kylään. Häärätään koko ajan joka puolella jne. Puhutaan koko ajan kaikkea turhaa höpötystä niin ettei muut saa puheenvuoroa.
Tämä on Vilijonkka eikä Pikkumyy.
Et ole ymmärtänyt Viljonkan hahmoa yhtään, jos ajattelet, että se kutsuisi kokoajan vieraita kylään ja järjestelisi menoja perheelle. Viljonkka oli eristäytynyt siivoushullu, hyvin epäluuloinen kaikkea ja kaikkia kohtaan, ei siedä iloa. Viljonkan tapainen ihminen soittaa poliisille, kun naapurissa on juhlat.
No onko Myy kiinnostunut sosiaalisesta hääräämisestä ja juhlien järjestämisestä? Ei niin pätkääkään.
No missä sanoin, että Myykään olisi? Sanoin, ettei Viljonkka ole sosiaalinen häärääjä, vaan kaikkea muuta. Miksi siis se mielestäsi tarkoittaa, että mielestäni Myy on sellainen?
Keskustelu lähti siitä, että Myytä väitettiin sosiaaliseksi häärääjäksi.
Ainahan keskustelu lähtee jostain liikkeelle. On silti täysin ok vastata keskustelun aikana jonkun keskustelijan esittämään yksittäiseen mielipiteeseen. Minä vastasin tässä keskustelijalle, jonka mielestä Viljonkka on sosiaalinen häärääjä ja kyläänkutsuja.
Nyt lähden muihin puuhiin. Hyvää pääsiäistä kaikille.
Itseasiassa takerruit yksittäiseen eriävään luonteenpiirteeseen muuten paikkansa pitävässä listassa keskustelussa, jossa yleistetään. Eihän kukaan ole 100% joku muumihahmo. Ei edes nämä Myyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lempinimi itselle on "Luuseri". Ihan yhtä vastenmielinen ja epä-haluttava kuin tuo toinenkin "voimaantunut, itsenäinen ja räväkkä" ääripää.
En luonnehdi itseäni noilla sanoilla, mutta tiedän joidenkin muiden liittäneen niitä minuun. Totuus on, että minulla on adhd, jonka takia olen välillä sählä ja ehkä vähän pyörremyrskyn, ja se kyllä välillä lääkkeestä huolimatta näkyy ja kuuluu, halusin tai en. Ihan muusta sitten johtuu, että olen kyllä ihan voimakastahtoinen, mutta itse koen olevani pikemminkin Tuutikki. Olen siis kyllä voimakas ja omapäinen, mutta yleensä pysyn mieluiten omissa oloissani. Itse pidän vähän vaivaannuttavana, kun joku kuvailee itseään räväkäksi pikkumyyksi, mutta se johtuu ehkä siitä, että pikkumyy ei mielestäni ole ensisijaisesti räväkkä, vaan sellainen staattinen hahmo, joka ei kasva ja kehity tarinoissa lainkaan. Taikatalvessakin Muumipeikko kokee kaikenlaisia sisäisiä mullistuksia ja kevään tullen on oppinut itsestään ja ympäristöstään vaikka mitä, mutta myy on edelleen ihan samanlainen kuin tarinan alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs nainen kuvaa itseään vahvaksi persoonaksi, jonka yli ei kävellä. Joka asiassa sanoo kantansa ja yrittää päteä vueraidenkin asioissa. Hyvin hankala tyyppi. Välit poikki moneen suuntaan. Kamala ihminen. Kartan kuin ruttoa. Hirveää kun perheensä joutuu kärsimään, tosin osa lapsista on jo kieroon kasvaneita.
En ollenkaan. Olen pessimistinen, sarkastinen, äreä ja pukeudun mustiin. Jos olisin joku Muumeista, niin Mörkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkoisesti näyttää lähinnä elähtäneeltä rekka les bo lta.
49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en, vitsillä saattanut kuvata pikkumyyksi hiustyylin/nutturan perusteella.
Olen rauhallinen luonne, joskus intohimoinen maailmanparantaja.
Minusta uhmaikäisiä lasta voi kutsua tättähääräksi tai pikku myyksi ja erittäin leikkisää kissanpentua pyörremyrskyksi, mutta aikuisista ihmisistä en välttämättä käyttäisi noita termejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 158 cm pitkä ja luonnostani punahiuksinen. Siksi minua on joskus kutsuttu pikku myyksi. Luonteeltani olen kuitenkin enemmän muumipappa.
Onko naiset siis naisten kesken puhuttaessa oikein ylpeitä siitä, että ovat vaikeita ihmisiä varsinkin miehiä kohtaan?
M/39
Mulle tulee mieleen yksi varsin selkeä Pikku Myyn irvikuva: mun anoppi. Se on lyhyt, kulkee marimerkon taskutakissa, vaeltelee ympäriinsä, ilkeilee, nälvii, tiuskii, ei sillä ole yhtään ystävää (onpa ihme!), hokee koko ajan kuinka pieni hän on, tukka tosin nyrhitty lyhyeksi eikä ole nutturaa.
En ole enää kenenkään kuullut sanovan näin. Joskus 15-20 v sitten oli muotia toitottaa joka paikassa tätä....pikkumyiksi tunnustautuvia riitti.
Vierailija kirjoitti:
Onko naiset siis naisten kesken puhuttaessa oikein ylpeitä siitä, että ovat vaikeita ihmisiä varsinkin miehiä kohtaan?
M/39
Behold! Mies tuli ja käänsi asian itseensä!
Vielä näitä rasittavimpia ovat ne "no mää oon vaan tämmönen rääväsuu ja oon vaan rehellinen". Eli suomeksi, oon muuten ihan hirveän k*sipää ja haukun kaikkia, mutta sanoppa jotain takaisin niin ei hyvä heilu!
Keskustelu lähti siitä, että Myytä väitettiin sosiaaliseksi häärääjäksi.