Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ja lapset/uusperhe?
02.10.2025 |
Olen puoli vuotta seurustellut ihanan ja huomaavaisen miehen kanssa. Meillä molemmilla on pian/jo yläkoulu ikäisiä lapsia.
Olemme huomattavasti enemmän miehen luona koska minulla on ahdasta ja aina teini kotona. Hänellä tilaa yllin kyllin. Tämä siis usein minun aloitteesta.
Mutta, tuntuu kuin minun lapseni eivät olisi suhteessa yhtä tärkeitä....itse vietän aikaa hänen lasten kanssa ja juttelen heidän asioistaan, mutta hän todella harvoin kysyy minun lapsistani (joita toki näkee harvemmin koska puolet kk isällään), ja jos jotain heidän asioistaan sanon, ei välillä kommentoi mitään, on sanomatta sanaakaan. Olemme asiasta puhuneet ja hän on sanonut ettei tarkoituksella ole sitä tehnyt mutta se tunne minulle kuitenkin on jäänyt ettei häntä oikein minun lapset kiinnosta.
Mietin välillä suhteen tulevaisuutta. Miten teillä on teinien kanssa mennyt uusissa suhteissa? Asutteko erillään ja yhdessä?
Kommentit (44)
Asuimme erilleen kunnes lapset muuttivat omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lapsille jääny fiilis, että valitsit miehen heidän ohitseen kun jätit heidän asumaan keskenään??
Miksi häntä pitäisi kiinnostaa sinun itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret? Ja entä ne nuoret miten kiinnostuneita he ovat perustamaan uusperhettä?
Miksi miehen pitäisi olla kiinnostunut sun lapsista? Uusperheestä ei tule ydinperhettä, koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Olet huono äiti.
Olet tottunut olemaan äiti omille lapsillesi ja kynnyksesi kohdella miehen lapsia on matala. Osaat toimia oikein, mutta mies ei ainakaan vielä osaa. Muutenkin suhteenne on lyhyt, mutta näet jo pieniä haasteita asetelmassa. Ehkä kannattaisi kuunnella lastasi? Tärkeintä on oman lapsesi mielipiteet ja millainen tarve hänellä on saada pitää sinut kotonasi. Et voi saada kaikkea, poimia rusinoita pullasta, joten juttele omassa kodissani oman lapsesi kanssa tilanteesta ja mikä olisi järkevää. Jos lapsesi tarvitsee sinua tiedät tasan tarkkaan, miten toimia. Mies ei ole ihan vielä se elämäsi ykkönen, vaikka kuinka olisi kivaa hänen kanssaan. Asioita on sitten sovittava uusiksi, jos jo nyt näet ongelmia suhteessanne. Kaikki pahenee, jos et ole itse selvillä mitä pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Niin oli minullakin teininä oma elämä, kun äitiä ei kiinnostanut. Älä ihmettele, kun lapset eivät aikuisena pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli uusperhe, molemmilla omia lapsia 2+2, ei yhteisiä, mutta nyt viimeinenkin lapsi muuttanut pois 22-vuotiaana. Lapset olivat 13-16 yhteen muutettaessa. Jokaisella lapsellaoli vähän eri kuviot, kuka asuin missäkin ja kuinka paljon.
Kyllä minulle oli luontevampaa keskustella hänen lastensa asioista kuin miehellä minun lasteni asioista. Hän ei vain ollut mikään isätyyppi, joka olisi ollut utelias tai hoivaava. Silti _hän_ sanoo tuntemattomille tänä päivänä, että hänellä on 4 lasta - minä kerron tuntemattomille, että minulla on 2 lasta, vain ne omani.
Tajusi tuon ei-isätyyppiyden hyvin aikaisessa vaiheessa ja sanoin, että hänen pitäö hoitaa ja kasvattaa omat lapsensa. Näissä tilanteissahan muuten päädytään siihen, että nainen hoitaa kaikki lapset ja se on varma tie uusperheen tuhoon.
Meidän uusperheessä ei ikinä ollut suurempia ongelmia, mutta kyllähän tuo ulkopuolisuuden tunne on aina läsnä, eikä se mihinkään tule katoamaan. Minusta aloituksessa on perimmiltään kyse tuosta tunteesta. Se pitää vain hyväksyä, ettei tämä ole ydinperhe ja se vain toimii eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsille jääny fiilis, että valitsit miehen heidän ohitseen kun jätit heidän asumaan keskenään??
Luulet että heitin heidät ilmaan kuin jonkun pallon ja jätin ottamatta koppia? Heippa, pärjäilkää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsille jääny fiilis, että valitsit miehen heidän ohitseen kun jätit heidän asumaan keskenään??
Kyllä jäi. Häntä ei vain kiinnosta, kun uusi mies ajoi lasten edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Niin oli minullakin teininä oma elämä, kun äitiä ei kiinnostanut. Älä ihmettele, kun lapset eivät aikuisena pidä yhteyttä.
Mun lapset ovat jo lähes kolmekymppisiä.😂 Se ettei roiku lapsissa kuin takiainen ja antaa heille sitä tilaa aikuistua ei tarkoita ettei välitä ja ole kiinnostunut heidän asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperhe ei ole perhe! Kitukaa nyt, mitäs erositte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Olet huono äiti.
En ole koskaan odottanutkaan miten vuoden äiti palkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Niin oli minullakin teininä oma elämä, kun äitiä ei kiinnostanut. Älä ihmettele, kun lapset eivät aikuisena pidä yhteyttä.
Mun lapset ovat jo lähes kolmekymppisiä.😂 Se ettei roiku lapsissa kuin takiainen ja antaa heille sitä tilaa aikuistua ei tarko
Ei se ole takiaisena roikkumista, että asuu heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Heh, en ole hylännyt lapsiani, sotket nyt mut ihan väärään tyyppiin. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Olet huono äiti.
En ole koskaan odottanutkaan miten vuoden äiti palkintoa.
No se on hyvä. Tuolla toiminnalla olet alinta kastia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Olet huono äiti.
En ole koskaan odottanutkaan miten vuoden äiti palkintoa.
No se on hyvä. Tuolla toiminnalla olet alinta kastia.
Heh
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.