Paljonko jättäisin ruokarahaa 16v:lle kahdeksi viikoksi? Lähdemme muut reissuun

Iltatyö hetken aikaa erossa vanhemmista on eriasia kuin jättää lapsi vaikkakin jo 16 vuotias yksinään kotiin useiksi päiviksi.

Iltatyö hetken aikaa erossa vanhemmista on eriasia kuin jättää lapsi vaikkakin jo 16 vuotias yksinään kotiin useiksi päiviksi.

Varsinkin, kun 12-vuotias ei lain mukaan saa edes tehdä töitä! Vaan av-mammojen mielestä silloin voi jo taskurahaa ansaita. 16-vuotiaan yksin jättäminen ei sen sijaan ole rikos. Siinä sinulle sitä eroa.

350/5 = 70, eli jättäisin 100 € sekä ruokaa jääkaappiin.

Entä jos tuleekin ikävä? Entä jos tulee asioita, joihin hän tarvitsisi vanhemman apua? Miten hän myöhemmin suhtautuu siihen, että hänet jätettiin yksin kotiin, kokeeko laiminlyöntinä, jättönä, ja mitä myöhemmin sellaisesta "jättö-oivalluksesta" seuraa?

Aika käsittämätön ap:n kysymys, joka lienee provo.

Olin kolmisen viikkoa yksin tuon ikäisenä ( täytin sitten 17v kesän lopulla ) ja mainiosti pärjäsin.

1. Ei tullut ikävää, oli kavereiden ja kesätyön kan ssa tekemistä

2. No eipä tuota juuri tulee enää mietittyä :))

3. En kokenut hylkäyksenä, koin että minuun luotettiin.

Moni on muuttanut omilleen samassa kaupungissa, joten pyykkihuolto yms. hoituu varmaankin edelleen kotona. Toiset, jotka vielä viime talven kulkivat pitkää matkaa bussilla opiskelukaupunkiin, ovat tänä kesänä hankkineet asunnon ja jatkavat nyt koulua omasta osoitteesta. Minustakin se on vähän varhaista, mutta nuoret itse pitävät ratkaisua hyvänä.

On varmasti luotettava nuori ja mihinkäs hänet pitäisi laittaa kun hänellä on töitä? Vai pitäisikö muiden jättää loma tekemättä?



Itse ajattelisin niin että kävisin nuoren kanssa ennen lähtöä kaupassa yhdessä valitsemassa sellaista tavaraa mistä nuori haluaa/osaa valmistaa ruokaa. Eli esim. lihaa pakasteeseen jne.

Sitten miettisin millaista ruokaa aikoo valmistaa toisella viikolla ja sen mukaan laskisin ruokarahaa.

Tuossa tilanteessa varmaan 100€.



Jos yksin ostaa kaikki lähtönne jälkeen niin sitten n. 200€. Siinä olisi vähän ekstraakin johonkin herkkuun tai jätskillä/hesessä käyntiin viikonlopun vapaapäiväksi.

Rahaa jättäisin 100 euroa. Sillä tilaa jo pizzan viikonloppuna.

Moni on muuttanut omilleen samassa kaupungissa, joten pyykkihuolto yms. hoituu varmaankin edelleen kotona. Toiset, jotka vielä viime talven kulkivat pitkää matkaa bussilla opiskelukaupunkiin, ovat tänä kesänä hankkineet asunnon ja jatkavat nyt koulua omasta osoitteesta. Minustakin se on vähän varhaista, mutta nuoret itse pitävät ratkaisua hyvänä.

En ole varma, mutta vaikuttaa hieman laiminlyönniltä, josta saattaa tulla seuraamuksiakin.

En usko, että 16-vuotiasta saa jättää yksin vain ruokarahan kanssa.

Kuule aika moni 16v. on yläasteelta päässyt ja asuu opiskelujen vuoksi muualla kuin vanhempiensa luona!

Kyse on työssäkäyvästä, ilmeisen vastuuntuntoisesta nuoresta.

Itse muutin 16v. pois kotoa opiskelujen vuoksi ja vanhempien luo matkaa oli 500km eli en todellakaan joka viikko matkustanut vaan ehkä kerran kuussa. Ihan normaalisti olen kehittynyt ja soannut huolehtia sekä ruuasta että rahasta. Nyt ikää jo aika paljon enemmän enkä koe että olisin traumatisoitunut mitenkään.

Mä en oikeasti usko, että tässä ap.n tapauksessa lapsi tuntisi oloaan hylätyksi!

Sitä paitsi, sehän on mahtava paikka kokeilla, miten lapsi itsenään pärjää! Hän on kuitenkin kotona, työt pitää arjen tavallisena.

Mielettömän holvoavia osa porukkaa täällä. Totta meette armeijaanki mukaan kun sen aika koittaa? Vai päästättekö ollenkaan?

Antakaa pikkasen vastuuta, niin sitten ei mee pää sekas vapaudesta kun sen saapi!

Ja nykyäänhän on kännykät, voi aina soittaa!

Kyllä se sitten aikaanan heillekin kirkastuu. On vaikeaa uskoa, että vauvasta, taaperosta ja koululaisestakin tulee niin nopeasti omilla aivoillaan ajatteleva ja itsenäisiä päätöksiä tekevä ihminen. Murrosiässä kehitys on ihan oikeasti valtavan nopeaa ja muutokset suuria. Nuorella voi olla hyvin voimakas oma tahto ja yleensä he haluavat itsenäistyä ja muuttaa omilleen - monet tosiaan jo heti 16-17-vuotiaina. Kyllä se hirvittää ja huolettaakin, mutta vain lentämällä siivet vahvistuvat.

Jokainen on yksilö, ja toivottavasti ap tuntee poikansa niin hyvin, että oikeasti tietää voiko luottaa tämän ikäiseen nuoreen (onko siis nyt 9-luokkalainen vai jo peruskoulun päättänyt nuori ei tule esille).



En tiedä miten kauan on kulunut näiden itse 16v kotoa muuttaneilla siitä, kun he tämän ikäisiä olivat, tai minkä kokoilella paikkakunnalla ovat asuneet, mutta nykyisin meno alkaa välillä olla tämän ikäisillä (ja nuoremmillakin) aika hurjaa.



Itse olen tuon ikäisenä käynyt mm. kielikurssilla Englannissa, ollut viikonloppuja kotona, jopa vanhempien etelänmatkan yksin kotona (sukulaiset naapurista pitivät silmällä). Kotikaupunkini oli (ja on edelleenkin) pikkuruinen, jossa kaikki tuntevat kaikki, ja aikoinaan oli jopa turvallinenkin. Mutta omien kokemusteni valossa en jättäisi valvomatta yksin 16-vuotiasta nuorta.



Valitettavan moni vanhempi on valmis siirtämään alaikäiselle liiankin suuren vastuun, ja liian usein tulee niitä epämiellyttäviä yllätyksiä. Ei välttämättä niinkään siksi, että oma nuori olisi pettänyt luottamuksen, vaan koska tilanne on ollut liikaa nuoren kyetä hallita sitä.



Itse olen ammatiltani aineenopettaja, eli teen työtä 13-17 vuotiaitten parissa. Tunnen liian monta tapausta, joissa fiksu nuori on joutunut tilanteeseen, jossa vanhemmat ovat jättäneet lapsen ominpäin kotiin, eikä kaikki mennytkään suunnitelmien mukaan. Ja vastuu on luonnollisesti vanhemmilla.



Toivon hartaasti ap:n harkitsevan miten he voivat taata pojalleen sen, että heidän poissaolonsa aikana löytyy joku aikuinen, johon lapsi voi turvata ongelmatilanteessa. Itse en voisi nauttia lomastani jättäessäni lapseni yksin...

Kyllä kummalta kuulostaa, ettei 16-vuotiasta joka töissä jne. (=vaikuttaa ihan fiksulta kaverilta) ei voisi yksin jättää 2 viikoksi ilman että hän traumatisoituu "hylkäämisestä"!



Normaalisti teinejä ei juuri kotona näy---> ovat koko ajan kavereiden kanssa jossain viipottamassa. Olisi vaikea uskoa ettei ap:n lapsella ei seuraa olisi, jos yksinäinen olo tulee, taatusti joku kaveri tulee leffaa katselemaan, pleikkaa pelaamaan, tai lähtee vaikka uimaan tmv.



Minusta on päinvastoin älytöntä jos 16-vuotias kokisi olevansa yksinäinen ja parkuisi äidin perään kuin kaksivuotias...! Puhelimella voi soittaa jos joku ongelma (tai ikävä;) tulee. Ja tuon ikäisellä on varmasti jo "aikuisia" ystäviä (=18-vuotiaita kaveripiirissä) että jos johonkin aikuisen apua tarvitsee sitä lienee saatavilla vaikka mummo ei naapurissa asuisi.

Vaikka ylipäätään en ymmärrä MIKÄ voisi sellainen asia olla mihin aikuisen apua voisi tarvita...? Tuon ikäisen pitäisi osata jo pyykit pestä, ruokaa tehdä, jne. ja jos nyt vaikka kevari hajoaa tmv. niin eiköhän joku kaveri/kaverin isä tmv. sen voi korjata.



Ymmärrän jos joku teini joka on pullossa kasvatettu ja jolla ei ole lainkaan ystäviä kokee olonsa yksinäiseksi, mutta normaali teini taatusti vain nauttii...!=)



Niin, ja itse olin 15-vuotiaana 16-vuotiaan poikakaverin kanssa usein kaksin viikon joko mökillä tai heidän kotonaan kun vanhemmat olivat mökillä. Oli hienoa kokkailla kaksin jne. ja ylipäätään olla yhdessä kaikessa rauhassa=)

Joskus oli ystäviä iltaa istumassa, saunomassa jne. ja hauskaa oli aina:)

Enkä tunne KETÄÄN, joka olisi muuttanut samassa iässä (tai nuorempana) muiden pakottavien syiden kuin huonojen välien (vanhempiin siis) takia. Osa suorastaan potkittiin pihalle kun eivät enää totelleet kaikkea sokeasti, osalle äiti tai isä näytti ovea ja totesi että tuon ikäisen kuuluu jo asua omillaan. Rikkaista köyhiin sama tarina!

Pitäähän sen nuoren syödä aamu-, ilta- ja välipalatkin tai vähintään se kaksi ruokaa päivässä.



AV-mammojen laskukaavalla 16-vuotiaan saa jättää ilman vanhempiaan 16 yöksi. Niinhän te aina vouhotatte, kun joku kertoo jättävänsä 4-vuotiaan mummolaan viikoksi. "Vain sen verran öitä, kun on ikävuosia!" tietää kertoa av-mamma... :D



Hei monet 16-vuotiaat asuu yksin opiskelujen takia.

Miettikää nyt sitäkin että se poika jää kesätöihin kotiin. Ei todellakaan lorvimaan

Jos muu perhe haluaa lähteä jonnekin lomailemaan niin kyllähän tuonikäisen voi jo jättää yksinkin kotiin. Päivät kuitenkin kuluu töissä. eihän se ole kuin illat ja yöt yksin. Itsekin olen ollut muistaakseni melkein yksin kuukauden tuonikäisenä. Olin kesätöissä ja muu perhe mökillä. Tosin näin sinä aikana ehkä pari kertaa muuta perhettä.

ajatelkaapa sitäkin että ei niistä kesätöistä noin vaan lomia pidetä!!

"Normaalisti teinejä ei juuri kotona näy---> ovat koko ajan kavereiden kanssa jossain viipottamassa. Olisi vaikea uskoa ettei ap:n lapsella ei seuraa olisi, jos yksinäinen olo tulee, taatusti joku kaveri tulee leffaa katselemaan, pleikkaa pelaamaan, tai lähtee vaikka uimaan tmv."



Niin, teini uskaltaa lähteä kavereille KOSKA tietää että kotona on aina joku -> hänellä on paikka minne palata (ainakin yöksi). Oletko yhtään kuitenkaan miettinyt, että täysjärkisissä perheissä 16-vuotias on kuitenkin vielä nuori, ei aikuinen ja näin ollen ap:n muksua ei välttämättä jakseta katsoa muiden nurkissa "kyläilemässä" illasta toiseen?



"Minusta on päinvastoin älytöntä jos 16-vuotias kokisi olevansa yksinäinen ja parkuisi äidin perään kuin kaksivuotias...! Puhelimella voi soittaa jos joku ongelma (tai ikävä;) tulee. Ja tuon ikäisellä on varmasti jo "aikuisia" ystäviä (=18-vuotiaita kaveripiirissä) että jos johonkin aikuisen apua tarvitsee sitä lienee saatavilla vaikka mummo ei naapurissa asuisi."



Puhelinko korvaa 16-vuotiaan seurantarpeen? :) Hoidatko sinäkin kahden viikon yksinäisyyden sillä, että soittelet muille iltaisin? Ja nuo "aikuiset" ystävät; heidän ansiostaan fiksukin nuori saattaa löytää itsensä vaikka mistä. 18-vuotias voi ostaa ja tehdä melkein mitä vaan; en näkisi siis kovin positiivisena asiana.





"Vaikka ylipäätään en ymmärrä MIKÄ voisi sellainen asia olla mihin aikuisen apua voisi tarvita...? Tuon ikäisen pitäisi osata jo pyykit pestä, ruokaa tehdä, jne. ja jos nyt vaikka kevari hajoaa tmv. niin eiköhän joku kaveri/kaverin isä tmv. sen voi korjata."



Tässä näkyy yksi piirre, joka yhdistää todella usein näitä pikkuaikuisiinsa luottavia vanhempia; oletetaan että maaginen JOKU MUU voi tehdä ja korjata asiat sillä aikaa kun itse ovat poissa. Kynnys pyytää apua johonkin voi olla tuon ikäisellä korkea ja keneltä hän pyytää apua? Sen yhden kaverin isältäkö, joka on tehnyt töitä koko kesäloman ja äksyilee illat kun on kotona?



Surullista. Nuori on käytännössä heitteillä tämän esimerkin mukaisesti.

Eli kyllä 16-vuotias kotona yksin tuon ajan pärjää....

...Vaikka ihan hyvät välit olleet vanhempiin ja ovat edelleen!=)



Itse muutin koska halusin erikoislukioon, ja sinne oli n. 100km matka ilman kunnollisia kulkuyhteyksiä kotoani. Asuin koulun asuntolassa, lähes kaikki viikonloput tosin kotona.



Sama juttu yhdellä kaverillani, joka ei halunnut matkata joka aamu kouluun tunnin bussimatkaa ja illalla samaa takaisin päin (olisi tullut myös aika kalliiksi) muutti vuokrasoluun koulunsa viereen.



Pari tuttua taas halusivat seikkailla, kävivät 1. vuoden ammattikoulua asuinpaikkakunnalla, ja sen jälkeen muuttivat "toiselle puolelle Suomea" jatkamaan samaa koulutus-alaa, mutta toiseen kouluun koska samat ympyrät alkoivat ärsyttämään. Välit vanhempiin olleet koko ajan hyvät heilläkin.



Minusta omilleen muuttaminen on myös luonnejuttu. Jos vaikka vertaa siihen että joku ei koskaan halua edes risteilylle lähteä, ja toinen haluaa reilaamaan jo 15-vuotiaana jne. Joku haluaa vielä 20-vuotiaana asua kotona, ja toinen kokeilla omien siipien kantavuutta jo paljon nuorempana.



Ja vastakommenttina sanoisin sen, että muutamissa tuttavissa olen havainnut sitä, että kotona on "pakko" asua, vaikka ei enää tahtoisi.

Eli esim. on vanhin lapsista ja yh-äiti ei pärjää pikkusisarusten kanssa ilman esikoisen apua, tai perheessä on väkivaltaa isän taholta äitiin, ja poika tietää että hänen läsnäolonsa ehkäisee sitä koska isä pelkää saavansa pojalta turpiinsa jos koskee äitiin, tai perheessä on sairautta ja tarvitaa joka päivä apua arkiaskareisiin jne. jne.

=Moni varmasti kokee ettei voi muuttaa pois kotoa vaikka tahtoisi, vaikka kukaa ei vaatisikaan jäämään, mutta kokee sen itse velvollisuudekseen.

hyvin riitti