Paljonko jättäisin ruokarahaa 16v:lle kahdeksi viikoksi? Lähdemme muut reissuun

on se surullista, kun Suomessa lasten pitää itsenäistyä ennen aikojaan.

Muualla kehittyneessä maailmassa tuollainen EI tulisi kuuloonkaan. Jossain Afrikassa varmaan tavallista.

Minä muutin pois kotoa vajaa 16-vuotiaana, siitä lähtien olen omat rahanikin jo ansainnut ja itseni hoitanut. Jos poika on osoittautunut niin oma-aloitteiseksi, että äiti tietää hänen pärjäävän, niin miksi ei voisi jäädä kotiin? Kyllähän monet tuon ikäiset jo muutenkin muuttavat pois kotoaan ja pärjäävät. Jos olisi ongelmatapaus, niin tuskinpa äiti edes harkitsisi jättävänsä kotiin (ja tuskin sellainen edes oisi saanut kesätyöpaikkaakaan).

Alkuperäiseen kysymykseen: kyllä se satanen ruokaan riittää kahdeksi viikoksi... Meillä nelihenkinen perhe pärjää koko kuukauden noin 400 e:lla. Ja moni takuulla vielä vähemmällä.

tämä siis ei ollut ap:lle vaan näillee jeesustelijoille

siirtämään tililleen lisää jos se loppuu. Jos ollaan jossain hevon kuusessa itse niin sitten mummu tai joku värvätään apuriksi.

Siskoni muutti kotoa kun oli 15v. Parempi vaan kun siellä kotona ei kyhjötetä kaksvitosiksi. Sitten niistä tulee ihan saamattomia luusereita niin kuin mieheni. Ikinä ei opi työtä tekemään, mutta siipeilemisen senkin edestä.

Tai voisin jättääkin, jos esim. naapuri katsoisi sen verran perään ettei mitään bileitä järjestetä.

Tai no, jos SÄ olit ok ja pärjäsit, niin kyllä kaikkien muidenkin pitää pärjätä.

Itse olen ollut kesällä parisen viikkoa yksin jo 15-vuotiaana, tosin isovanhempani kävivät parin päivän välein katsomassa että kaikki oli ok. Loppuperhe oli mökillä, minä olin kesätöissä.

Satanen varmaan riittäisi hyvin. Mutta miettisin kyllä että hankkisin jotain ruokaa valmiiksi kauppaan, ettei rahat sitten mene vaikka Heseen, ja yleiseen hummailuun kaupungilla, leffoihin yms. Että olisi sitä ruokaa siellä varuilta kotonakin.

Muistan miten hienolta tuntui kun vanhemmat luottivat minuun jo noin nuorena. Soittelivat tietty päivittäin jne.

En tosiaan usko kenenkään olevan sitä mieltä oikeasti, etteikö 16-vuotias pärjäisi kahta viikkoa yksin kotona.



Minä lukeudun niihin, jotka ovat muuttaneet aikaisin pois kotoa. Olin 15-vuotias. Myönnetään - se oli aikaisin eikä minulla ollut edes tukiverkostoa johon nojautua eikä useimmiten edes ruokaa. Mutta, hyvin olen silti pärjännyt ja räpiköinyt elämässä eteenpäin! Etteikö siis 16-vuotiasta voisi jättää yksin kotiin...heh heh.



Ja vastauksena ap:n kysymykseen - jättäisin ruokarahaa 200 euroa, jotta siitä voi osan laittaa hurvitteluihin.

Tässä yksi elämästä vieraantunut esimerkki:



"Normaalisti teinejä ei juuri kotona näy---> ovat koko ajan kavereiden kanssa jossain viipottamassa. Olisi vaikea uskoa ettei ap:n lapsella ei seuraa olisi, jos yksinäinen olo tulee, taatusti joku kaveri tulee leffaa katselemaan, pleikkaa pelaamaan, tai lähtee vaikka uimaan tmv."



Niin, teini uskaltaa lähteä kavereille KOSKA tietää että kotona on aina joku -> hänellä on paikka minne palata (ainakin yöksi). Oletko yhtään kuitenkaan miettinyt, että täysjärkisissä perheissä 16-vuotias on kuitenkin vielä nuori, ei aikuinen ja näin ollen ap:n muksua ei välttämättä jakseta katsoa muiden nurkissa "kyläilemässä" illasta toiseen?



-Niin, tarkoitinkin että se kaveri voi tulla ap:n kotiin pojan seuraksi...! En suinkaan että hän roikkuisi muiden nurkissa kaikki illat... Kun muistelen omaa nuoruutta, niin ei silloin koskaan yksin tarvinnut olla, meillä ainakin oli aika laaja mutta tiivis kaveriporukka:)



"Minusta on päinvastoin älytöntä jos 16-vuotias kokisi olevansa yksinäinen ja parkuisi äidin perään kuin kaksivuotias...! Puhelimella voi soittaa jos joku ongelma (tai ikävä;) tulee. Ja tuon ikäisellä on varmasti jo "aikuisia" ystäviä (=18-vuotiaita kaveripiirissä) että jos johonkin aikuisen apua tarvitsee sitä lienee saatavilla vaikka mummo ei naapurissa asuisi."



Puhelinko korvaa 16-vuotiaan seurantarpeen? :) Hoidatko sinäkin kahden viikon yksinäisyyden sillä, että soittelet muille iltaisin? Ja nuo "aikuiset" ystävät; heidän ansiostaan fiksukin nuori saattaa löytää itsensä vaikka mistä. 18-vuotias voi ostaa ja tehdä melkein mitä vaan; en näkisi siis kovin positiivisena asiana.



-Minä en ole koskaan kokenut kahden viikon yksinäisyyttä, koska minulla on ystäviä. Ja kyllä, monesti puhun myös puhelimessa syvällisiä keskusteluja, yleensä puhuminen helpottaa jos on syystä tai toisesta huono olo.



-Ja 18-vuotiaalla viittaan siihen, että mikä ihme maagisuus ihmiselle muka tulee kun hän täyttää 18-v?! Minusta on paljon pahempi että pumpulissa kasvatettu lapsi törkätään kylmään maailmaan 18-vuotiaana raakileena, koska ei ole saanut koskaan harjoitella esim. yksinoloa tmv. taitoja mitä elämässä tarvitaan.

Lause oli siis lähinnä sarkastinen, ja viittasi siihen ettei 16-vuotias enää ole mikään lapsi, vaan hänen kaveripiiriinsä kuulunee jo aikuisia (jos määritelmänä käytetään täysi-ikäisyyttä...)





"Vaikka ylipäätään en ymmärrä MIKÄ voisi sellainen asia olla mihin aikuisen apua voisi tarvita...? Tuon ikäisen pitäisi osata jo pyykit pestä, ruokaa tehdä, jne. ja jos nyt vaikka kevari hajoaa tmv. niin eiköhän joku kaveri/kaverin isä tmv. sen voi korjata."



Tässä näkyy yksi piirre, joka yhdistää todella usein näitä pikkuaikuisiinsa luottavia vanhempia; oletetaan että maaginen JOKU MUU voi tehdä ja korjata asiat sillä aikaa kun itse ovat poissa. Kynnys pyytää apua johonkin voi olla tuon ikäisellä korkea ja keneltä hän pyytää apua? Sen yhden kaverin isältäkö, joka on tehnyt töitä koko kesäloman ja äksyilee illat kun on kotona?



-Minä olen pahoillani jos sinulla on ollut vain ne omat vahemmat keihin turvata / jos lapsillasi on vain te vanhemmat joihin voivat turvata.

Minun vanhempani ovat tunteneet enemmän tai vähemmän kaikien ystävieni vanhemmat (siihen saakka kun asuin kotona) ja on ollut itsestään selvää että omien muksujen lisäksi katsotaan myös muiden muksujen perään.



-Ja tämä sama jatkuu myös omien lasten kohdalla, en koskaan voisi (edes rankan työviikon tmv. jälkeen) olla antamatta/tarjoamatta apuani lasteni kavereille. Vaikka mitään idyllistä kyläyhteisöä ei ainakaan tämän kokoisessa kaupungissa ole, mutta harvassa lienee se jolla ei omatunto kolkuttaisi jos ei pulaan joutunutta auttaisi, oli tämä sitten vaikka tuntematon...!

Lasten kaverit ovat tavallaan "perhettä", suurin osa jo vuosikausia pyörinyt nurkissa ja sama toisinpäin. Väkisinkin heistä tietyllä tavalla läheisiä tulee:) Ja kukaan tuskin läheistään pulaan hylkää...?



Surullista. Nuori on käytännössä heitteillä tämän esimerkin mukaisesti.



-Minusta on surullista, että sinä elät omassa pikku kuplassa, missä 16-vuotiaasi on vielä mielestäsi vasta lapsi. Kupla puhkeaa joku päivä, toivoa sopii ettei teinisi tipsahda kovin korkealta ja kovaa maanpinnalle...

ja pakkaseen ruokaa. Meidän 18v tytöllä ei mennyt edes satasta kun olimme lomalla, päivällä söi töissä ja illalla natusteli jotain pientä.

2 viikkoa, haloo---



t. 17-vuotiaana omilleen muuttanut

kun eihän 100-150e riitä kun viikon tupakkeihin 16-vuotiaalla. Et hei miettikää vähän, kui vähä ruokaa se sit lopulta saa!

suhtautuminen korreloi voimakkaasti koulutustason kanssa.

suhtautuminen korreloi voimakkaasti koulutustason kanssa.

16v on kyllä ihan tarpeeksi kypsä useimmiten jäämään kotiin 2vk ajaksi yksin. 100€ riittänee ruokaan ihan hyvin ja jääkaappi + pakastin täyteen rahan lisäksi.

Mä olen jäynyt Kallion lukion, ja kyllä siellä vaan n. 3/4 nuorista asui omillaan.ja ihan vaan sen takia, että jostain Kolarista on vähän vaikea käydä koulua Helsingissä.

Enkä tunne KETÄÄN, joka olisi muuttanut samassa iässä (tai nuorempana) muiden pakottavien syiden kuin huonojen välien (vanhempiin siis) takia. Osa suorastaan potkittiin pihalle kun eivät enää totelleet kaikkea sokeasti, osalle äiti tai isä näytti ovea ja totesi että tuon ikäisen kuuluu jo asua omillaan. Rikkaista köyhiin sama tarina!

Minusta tuossa ei ole mitään muuta vaaraa kuin "Megabileet". Se pitäisi tietää täysin varmaksi ettei mitään bileitä järjestetä.



Muutoin pärjää varmasti.



Juu, minäkin olen 16-vuotiaana ollut kesätöissä ja vanhemmat mökillä. Ja ajatelkaa, sinne mökille ei silloin ollut edes puhelinta. Kännyköitä meillä ei ollut. Niin ja sekin vielä, olin vaihto-oppilaana 16-vuotiaana puoli vuotta Ranskassa. Viikot koulussa sisäoppilaitoksessa ja viikoloput työssä majatalossa. Mulle ei ollut mitään perhettä siellä niin kuin yleensä on. Tosi huonostihan se oli järjestetty, tiedän. Ja kaiken kukkuraksi hoitelin itse itseni St. Etiennestä Pariisiin ja sieltä Suomeen. Tästä vanhemmat eivät kyllä tienneet että se oli niin tolkuttoman huonolla hoidolla se minun kotimatka. Olisivat varmaan kuollet huolesta jos olisivat tienneet. Meinasin kyllä myöhästyä Suomen koneesta kun lento oli myöhässä. Mulla oli tarkussa 300 frangia ja Suomen konsulaatin osoite. Näin jälkeenpäinkin itseäkin kauhistuttaa...

miten tämäntyyppisiin ketjuihin aina löytyy näitä, jotka on a) olleet 4-vuotiaana koko päivän yksin kotona b) muuttaneet kotoa 15-vuotiaina ja hyvin on mennyt ja oli hienoa itsenäistyä nuorena.



Suomalainen kulttuuri itsenäistää lapsia ja nuoria ihan liian aikaisin. 16-vuotias voi olla yksin kotona viikonlopun, mutta ei kahta viikkoa.

hirveän surullista, jos en olisi päässyt haluamaani lukioon sen takia, että äiti pitää pikkuvauvana, eikä anna itsenäistyä. Kyseinen opinahjo kun on vaikuttanut todella paljon koulutukseeni ja työuraani sen jälkeen.

Kerro nyt kuinka kauan sitten 17-vuotias saa olla yksin? Tai 18-vuotias? Jos kerran 16-vuotias vain 2 yötä, niin mites 30-vuotias? Saako se jo olla viikon yksin?

miten tämäntyyppisiin ketjuihin aina löytyy näitä, jotka on a) olleet 4-vuotiaana koko päivän yksin kotona b) muuttaneet kotoa 15-vuotiaina ja hyvin on mennyt ja oli hienoa itsenäistyä nuorena.

Suomalainen kulttuuri itsenäistää lapsia ja nuoria ihan liian aikaisin. 16-vuotias voi olla yksin kotona viikonlopun, mutta ei kahta viikkoa.

Joku tuossa viittasi, olisi mielenkiintoista tietää.



Itselleni ei tulisi mieleenkään jättää 16-vuotiasta yksin kotiin kahdeksi viikoksi. Perheen kesälomat suunnitellaan niin, että koko perheen hyvinvointi otetaan huomioon. Kysymykseen pitäisikö sanoa kesätöistä irti, niin itse olin ehkä juuri 16 kun oman lapsuuden perheeni kesälomasuunnitelmiin tuli muutos. Olin kesätöissä ja kyllä sanoin itseni irti ja lähdin perheeni kanssa lomamatkalle. Minusta nuoren henkinen kehitys ja hyvinvointi on ensisijainen asia. Ei lapsi yksinolosta välttämättä heti joudu vaikeuksiin, mutta kyllä nämä viestit kertovat saman jutun toista puolta, mitä me mediassa sitten luemme kauheina tapahtumina. Olen oikeastaan aika yllättynyt, ettei ihmisillä ole tämän enempää tietoa ihmisen kehityksestä ja lapsen ja nuoren tarpeista.

Lisäksi ostin jääkaappiin paljon ruokia ja jotakin tein valmiiksikin. Tyttö oli siis viikon yksin kotona, kun muut oltiin reissussa. Tuosta ruokarahasta oli vielä jäänytkin melkein 30 euroa.