Koronan talouden vaikutukset syöneet kaiken toivon, perheet ei enää kestä - itselläkin jo epätoivo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso nyt hakemaan kesätöitä maatiloilta. Ei ehkä hohdokkainta, mutta pääsee leivänsyrjään kiinni. 

Aikuisilla ei kummempaa hätää vielä ole, joten ei kannata maalailla piruja seinille jos lomautuksista vain kyse. Eikös ansiosidonnainen kestä yli vuoden? Sinä aikana ehtii tapahtua paljon. 

No arvaapa paljonko niitä maatiloja on täälläpäin? Satumme olemaan Uudenmaan puolella.

Ansiosidonnaisellakin tulot tippuvat reilusti ja tuskin tällä massatyöttömyydellä ansiosidonnaisia pystytään jatkossa maksamaan, on yksinkertaisesti mahdotonta. Itsensä lisäksi pitäisi pystyä elättämään perhekin.

Lisäksi pää ei kestä työttömänä, olen kuitenkin nuoresta asti aina tehnyt töitä.

Niin ne elänänkolhimat köyhät selviää tästä kriisistä helpommin. Ovat kokeneet työttömyyden ja rahattomuusen ja osaavat sopeutua siihen.

Toivon ettei näistä kukaan ole koskaan missään aikaisemmin mollannut työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuoruudessani olimme useinkin mansikkapellolla kesätöissä. Raskasta hommaa, mutta ahkeruus palkittiin.

Ei nuorelle yhden kesän työttömyys ole mikään maailmanloppu. Eikä pitäisi olla myöskään 2-3 kuukauden lomautuksen maailmanloppu aikuiselle ihmiselle. Kulutus vain minimiin väliaikaisesti. Jos raha ei riitä, eikä puskureita ole, niin sitten sossun luukulle. Lomautus on kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin irtisanominen. Sitten alkavat todelliset ongelmat, jos kriisi pitkittyy esim. puolen vuoden mittaiseksi.

Ja me täällä kaupungissa lykittiin raskaita mainoslehtikärryjä, ulkoilutettiin koiria ja käytiin hoitamassa naapurin hevosia joko ratsastusta tai pientä vaivan palkkaa vastaan. Ei tullut muuten kuullonkaan ettäkö oltaisiin päästy kalleille ratsastustunneille. No sehän sitten näkyi aikuisiällä ekan palkan jälkeen kun vihdoin pääsi ammattilaisen silmän alla valmentautumaan :D

90-luku sekä -08 meni miten meni, mutta hengissä selvittiin!

Vierailija kirjoitti:

90-luvun alun nuorena parina, kahden pikkulapsen vanhempina laman keskellä sitä vaan pärjättiin. Ei maristu, pantiin asiat tärkeysjärjestykseen ja elettiin suu säkkiä myöden. Kerättiin marjoja ja sieniä. Tehtiin kaiken maailman hanttihommia mitä vaan löydettiin, ostettiin kirpparilta ja myytiin ylimääräisiä. Juuri ostettu eka yhteinen asunto, lainan korot pahimmillaan yli 15 % eikä kaatumassa olevien pankkien kanssa voinut sopia yhtään mistään. Jos ei pystynyt maksamaan niin pankki lunasti asunnot itselleen, ei puhettakaan lyhennys vapaista tms. Itse olin äitiyslomalla ja puoliso oli pätkittäin työtön. Kyllä sitä pennipulloa ja lasten säästöpossuja joutui pahimpina päivinä kolistelemaan. Mutta selvittiin. Nyt tilanne vähän samanlainen, mies töissä toistaiseksi minä pääasiassa en. Onneksi on skipattu monet ulkomaanmatkat ja konsertit ja pantu pikkusen sukan varteen eli vuoden verran pitäisi pysyä pinnalla vaikkei rahaa tulisi mistään. Tsemppiä, kyllä se aurinko taas kohta paistaa.

Ap taas oli 90-luvun laman nuori puolison kanssa pari myös. Mutta niin hullu en ollut että lapsia olisin siihen tehnyt. Ne tein vasta kun lama oli ohi ja oma talous todella turvattu. Laman ajan opiskelin ja etsin sen työpaikan. Varmistin tulevaisuutta ja lasteni tulevaisuutta taloudellisesti riittäväksi (sillä lienee merkitystä että nuoruus köyhässä perheessä vaikutti ja järkytti perusturvallisuutta).

Tuossa työpaikassa olenkin ollut siitä asti. Nyt on ensimmäisen kerran vaan synkät odotukset tulevaisuudelta työelämässä. Minulla ei ole luottoa, luvut ja todellisuus ovat niin kurjat.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia vellihousuja ihmiset nykyään on!!!! Oikeasti ei ole mitään hätää kellään, joita sairaus ei ole koskettanut, ja täällä vain rutistaan joutavia.

No olenkin jo lähes vanhan kansan ihminen. Eli 50v kohta mittarissa, jolle opetettu arvona että työ on tärkeää. Vanhempani ja isovanhempani arvostivat työtä ja ahkeraa työntekoa. Se on iskostunut kyllä hyvin minuun.

En nyt tarkoita aloittajaa, vaan ylipäätään nettikeskusteluja tänä keväänä. Tuntuu, että ne, jotka ovat aiemmin aukoneet päätään esimerkiksi työttömille ja heilutelleet raippaa aktiivimallien ym. kanssa, ovat nyt kovaan ääneen hätää kärsimässä, kun ei se omakaan toimeentulo olekaan niin varmalla pohjalla ja pää hajoaa kotona.

Niinpä. Se on helppo sieltä omalta jalustaltaan huudella, miten köyhien tulisi elää. Ihan tervettä minusta vain, että hyväosaisetkin saa pientä kosketusta todellisuuteen. Jos se vaikka lisäisi ymmärrystä ihmisten välillä sitten jatkossa.

Jos yrityksiä on tarvittu ennenkin niin tarvitaan jatkossakin. Ihmisten pitää syödä, ostaa vaatetta, tehdä remontteja ym palveluja laman aikana ja jälkeenkin.

Miten se oli se slogan, että kun ostaa suomalaista tuotetta 10 eurolla päivässä tuottaa 10000 työpaikkaa Suomeen vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso nyt hakemaan kesätöitä maatiloilta. Ei ehkä hohdokkainta, mutta pääsee leivänsyrjään kiinni. 

Aikuisilla ei kummempaa hätää vielä ole, joten ei kannata maalailla piruja seinille jos lomautuksista vain kyse. Eikös ansiosidonnainen kestä yli vuoden? Sinä aikana ehtii tapahtua paljon. 

No arvaapa paljonko niitä maatiloja on täälläpäin? Satumme olemaan Uudenmaan puolella.

Ansiosidonnaisellakin tulot tippuvat reilusti ja tuskin tällä massatyöttömyydellä ansiosidonnaisia pystytään jatkossa maksamaan, on yksinkertaisesti mahdotonta. Itsensä lisäksi pitäisi pystyä elättämään perhekin.

Lisäksi pää ei kestä työttömänä, olen kuitenkin nuoresta asti aina tehnyt töitä.

Yllätyn kyllä jatkuvasti ihmisten kapeasta katsontakannasta! ”Asumme uudella maalla, mistä lapset saa töitä” Voi jumalauta oikeasti. Jos se lasten työpaikka on se joka hiertää, niin laitat työhakemuksia maatiloilla; ostat lapsellesi muutaman kympin teltan ja hän yöpyy kesän tuossa teltassa. Olen perheestä, jossa me lapset olemme tehneet kesätöitä mansikkaviljelmillä etc. Nyt on kyllä niin hienohelmaista menoa, että sitääkin vähän teidän perhettä ravistella. Nyt sitä järkeä päähän ja keksimään ideoita siitä miten rahaa taas saa, jos asenne on tuo että nyt on kaikki mennyttä niin perheesi ja sinun on ehkä parempi kuihtua sukupuuttoon. Pistää vihaksi uusavuttomat kitisijät, jotka kasvattaa lisää uusavuttomia kitisijöitä.

No juuri siksi olen tehnyt töitä että voin tarjota lapsilleni sen paremman elintason. En halua että he kokevat sen saman köyhän lapsuuden, joka minulla on. Mutta haluan silti että pääsevät työelämään ja opiskeluun käsiksi. Mielummin pyrin kannustamaan heitä opiskelemaan ja lukemaan ahkerasti pääsykokeisiin, kuin siirtymään telttaan nukkumaan pellon laitaan.

Minä säälin jotenkin näitä nyt tämän myötä työttömiksi joutuneita. Itse olen valmistunut koulusta 90-luvun lamaan ja ollut käytännössä aina työtön, sitten sairastuin ja minimieläkkeelle. Lasten isän ammatti taas on kärsinyt jo pitkään, ja hänkin on viime vuosina tehnyt töitä vain pätkittäin, eihän se kuusikymppinen mihinkään oikein kelpaa.

Silti jotenkin tuntuu pahalta nyt että monelle tuli pudotus niin yllättäen, yhden helkkarin sairauden vuoksi.

Tietysti jos ovat meitä aiemmin työttömiä halveksuneet niin ihan sama, ei säälitä.

Niin. Moni joutuu nyt tinkimään totutuista elintavoista. Siitä on kuitenkin vielä pitkä matka oikeaan köyhyyteen ja kurjuuteen. Tässä tilanteessa vaaditaan nyt vain sopeutumiskykyä. Oikeaa hätää ei ole, ja tuskin edes tulee. Suomessa kaikki saa vähintään toimeentulotuen joten täällä ei kuolla nälkään. Myös jonkinlainen katto pään päälle, ja perusterveydenhuolto on taattu. Ihan eri asia olisi asua ja elää jossain kehitysmaiden slummeissa missä kirjaimellisesti pätee vain luonnon lait, ja jos et pysty pitämään puoliasi, saat vapaasti kuolla pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiat on hoidettu ja vakaassa tilassa silloin kuuluu olla säästöjä pahan päivän varalle.

Ihmiset on oppinut liian hyvälle kun ei nykyään oo mitään sotia yms. Sitte ku tulee vähän jotain niin ollaan heti paniikissa.

Juu ne säästöt on rahastoissa jotka on menettäneet arvostaan 60%.

Hölmöä laittaa kaikkia säästöjä rahastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsis!

Muutama viikko vasta ja jotkut jo hajoilee. Kyllä tämä tästä taas kirkastuu uskokaa pois.

Kesä tulee ja virus kuivuu kokoon ja sitten työntekijöitä taas tarvitaan.

Kärsivällisyyttä!

Missä utopiassa sinäkin elät? Etkö ole tietoinen taloudesta ollenkaan. Firmat ovat kohta konkassa, edes tulevia tilauksia ei ole eikä siten tuotantoakaan. Kunnat ovat rahavaikeuksissa, kun menot ovat kasvaneet ja tulot vähentyneet. Lomautukset koskevat yli 300 000 ihmistä ja lisää tulee. Työttömyyskassan ovat vaikeuksissa, eivätkä pysty maksamaan korvauksia.

Eli todellakin vain muutama viikko ja talous on polvillaan. Muutama viikko lisää niin Suomi on konkurssissa. Ai mutta tuliko yllätyksenä että tällä on noin isoja seuraamuksia?

Eikös kunnon kapitalistit ole aina sanoneet, että huonot yritykset joutaa kaatuakin, vai muistako ihan väärin?

Tulee uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja.

Ei kai kukaan oikeasti luule, että tää oli tässä?

Eteenpäin vaan, nokka kohti uusia haasteita.

Kriisin hoitoon kannattaa paneutua. Näyttä siltä, että ihmisten pelot ja ahdistukset vievät energian, ei kriisin hoito. Pitäkää pää ķirkkaana. Ei raha ole mihinkään kadonnut.

Niinhän se todella isolla osalla elämässä menee muutenkin ihan ilman pandemioita. Ensin menee hyvin ja jossain vaiheessa tulee jokin elämää mullistava asia joka muuttaa kaiken.

Joten ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Aikuiset ihmiset tuollaisia vänisijöitä...

Ap:n lasten kannalta en ymmärrä huolta. Pahempi tilanne on niillä, jotka valmistuu keskelle pahinta lamaa. Sinun lapset on vasta nuoria ja opiskelee vielä vuosia. Sillon kun he valmistuvat, voi olla ihan eri tilanne.

Minua ei jaksa taloudelliset seikat painaa, pelkään vaan sitä että meillä sairastutaan tai että äitini sairastuu. Pelkään tautia tosi paljon. 

Aikamoista negatiivisuudessa rypemistä. Ei koko maailma tähän pysähdy, nyt on mennyt vasta muutama viikko. Ja monet työnantajat hakevat nytkin tekijöitä, itselläni oli viime viikolla videohaastattelu ja tällä viikolla toinen. Kaverini sai juuri tiedon että on valittu uuteen työhön.

No ei nyt vielä parin-kolmen viikon päästä parane itkeä.

Talous se nyt tuppaa tekemään aaltoliikettä. Kyllä tästä noustaan ja asiat järjestyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai vielä mitään epätoivoa?! Kyllä tästä noustaa vielä, kun virus on ohi. Ravintolat ym liikkeet avataan, matkailu alkaa toimia. Ei työt mihinkään katoa. Jos työntekijöitä ja palveluita on tarvittu ennenkin niin tarvitaan jatkossakin. Voitaisiin vaatia valtiolta enemmän omavaraisuutta ja näin valtio tuottaisi lisää työpaikkoja.

Ihmisillä itsellään on vastuu siitä, että raha pysyy Suomessa. Niin helppoa tilailla jostain zalandolta ja kiinasta tavaraa ja viedä rahat muualle. Samoin matkailussa.

No ei tästä olla nousemassa. Pahin lama ihmismuistiin. Nyt jo työt lähtee alta, ihmiset ei uskalla kuluttaa tai heillä ei ole varaa.

Tästä noustaan hyvässä lykyssä 10vuodessa, mutta lasteni alkuvaiheen aikuisuuden tämä lockdown syö.

Herää jo tähän maailmaan. Meillä tuo törmäys on kyllä tullut jo kovana. Normaali koulutettu perhe, jossa opiskeltu ja tehty töitä ahkerasti. Asiat hoidettu ja oltu vakaassa tilanteessa.

Kaikki peruspilarit kuten työ ja koulu lähtee alta. Opiskelemaan hakijoitakin oli ja tulee olemaan enemmän kuin koskaan ennen, samaan aikaan kun koulutuspaikat vähenevät kun rahaa laittaa siihenkään ei ole.

Oikeasti tämä on jo hätähuuto siitä missä normaali keskituloinen (tai ylempi keskituloinen) perhe on nyt.

Okei mutta mitä auttaa epätoivoon vaipuminen? Tee jotain niille asioille joille voit. Esimerkiksi ap:n mainitsema päivärytmi on jotain, mistä aikuisten pitää pystyä pitämään kiinni vaikka yhteiskunta ei olisikaan pitämässä kädestä kiinni.