Koronan talouden vaikutukset syöneet kaiken toivon, perheet ei enää kestä - itselläkin jo epätoivo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiat on hoidettu ja vakaassa tilassa silloin kuuluu olla säästöjä pahan päivän varalle.

Ihmiset on oppinut liian hyvälle kun ei nykyään oo mitään sotia yms. Sitte ku tulee vähän jotain niin ollaan heti paniikissa.

Juu ne säästöt on rahastoissa jotka on menettäneet arvostaan 60%.

Hölmöä laittaa kaikkia säästöjä rahastoon.

Hölmöä jos et viimekierroksella Lotonnut seuraavasti:

4

6

11

18

26

29

33

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuoruudessani olimme useinkin mansikkapellolla kesätöissä. Raskasta hommaa, mutta ahkeruus palkittiin.

Ei nuorelle yhden kesän työttömyys ole mikään maailmanloppu. Eikä pitäisi olla myöskään 2-3 kuukauden lomautuksen maailmanloppu aikuiselle ihmiselle. Kulutus vain minimiin väliaikaisesti. Jos raha ei riitä, eikä puskureita ole, niin sitten sossun luukulle. Lomautus on kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin irtisanominen. Sitten alkavat todelliset ongelmat, jos kriisi pitkittyy esim. puolen vuoden mittaiseksi.

Luuletko oikeasti että sossusta saa jotain kun on omaisuutta rahastoissa ym?

AP:n hysteria vaikuttaa nyt siltä että ollaan esitetty jo pidemmän aikaa ylempää keskiluokkaa ja lapset saatu uskomaan myös siihen uskoon samoin kuin työkaverit. Naapurit ovat siinä ylemmässä keskiluokassa tai vauraita ja AP:ta nolottaa naamansa menetys, jos joutuu etsimään muuta työtä tai jos lapset joutuvat maatilalle töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hätähuuto jostain, mitä ei vielä ole?

Ei tulevaisuus ole kadonnut, se vain on muuttunut toisenlaiseksi. Ei enää viikonloppureissuja Lontooseen, ei kalliita tavaroita, ei instagramissa upean elämän esittelyä, ei omaa personal traineria ...

Koulu ei ole lähdössä pois alta, töistä iso osa tulee muuttumaan uudenlaisiksi, lomautuksia tulee vielä lisää. Tänä tai ensi vuonna ei reissata sinne ja tänne, ei kuluteta eikä varmaan konmaritetakaan, koska uutta ei ole varaa ostaa. Muutos on aina mahdollisuus, näinhän sitä on vuosia hoettu ja tässä on nyt mahdollisuus miettiä, mikä riittää.

No ei tuleva ylioppilas olisi mitään matkoja tehnytkään vaan töitä ja säästänyt. Yrittänyt päästä välivuoden jälkeen opiskelemaan. Nyt vain näyttää siltä että omalla aktiivisuudella ja asenteella ei ole merkitystä, kun Suomi on poikkeustilassa. Opiskeluun hakemiseen ja paikkojen saaminenkin tulee vaikuttamaan.

Nuorelle, jolla tulevaisuus piti olla juuri edessä tämä tilanne on myrkkyä. Monet se passivoittaa ja tiputtaa yhteiskunnan ulkopuolelle. Nyt huolettaa miten tämä vaikuttaa oman nuoren tulevaisuuteen, erityisesti kuinka pitkä vaikutus tällä on hänen elämäänsä.

Etköhän nyt hieman liioittele? Eihän tämä korona pahimmillaankaan koko ihmiselämää maailmasta tapa. Kansantalouden vaikutukset ovat huomattavat, mutta nuorilla, opintojaan aloittavilla se ei ole mikään ongelma. Pahempi se on keski-ikäisillä, jos tulee huonoon saumaan työttömyysjakso, pitäisi uudelleen kouluttautua jne.

Vierailija kirjoitti:

AP:n hysteria vaikuttaa nyt siltä että ollaan esitetty jo pidemmän aikaa ylempää keskiluokkaa ja lapset saatu uskomaan myös siihen uskoon samoin kuin työkaverit. Naapurit ovat siinä ylemmässä keskiluokassa tai vauraita ja AP:ta nolottaa naamansa menetys, jos joutuu etsimään muuta työtä tai jos lapset joutuvat maatilalle töihin.

Ei ole kyse kasvojen menetykesästä, vaan uskosta siihen että omalla työllä ja tekemisellä on vaikutusta. Kestän omasta mielestäni vielä hyvin minuun kohdennetut vastoinkäymiset (kun saan päästellä höyryjä ensin), mutta minun akilleen kantapään on lapseni ja kaiken tämän tulevan laman vaikutus heihin. Moni täällä ei taida ymmärtää mitä tuleman pitää, vaan kuvittelee että talous palautuu piakkoin.

Ja kyllä olemme ylemmässä keskiluokassa. Tässä tilanteessa velattomia ja toisaalta taas työelämässä iän puolesta lähemmäs niitä ei haluttuja (liian vanhoja 50v kieppeillä). Pärjäämme hyvin pienemmälläkin, enkä koe tarvetta esittää muille mitään. Lähinnä tässä riipaisee, että ei itse pysty hallitsemaan omaa elämäänsä. Hallinnan puute on se mikä häiritsee, koska ennenkin on menty mentaliteetilla että ”periksi ei anneta” kun töitä tehdään.

Silti minua vaivaa eniten tuo lasten tilanne. Heillä on aika näköalattomuutta edessä. Odotetut ja yhteiskunnassa normaalit asiat eivät kuulukaan nyt heidän elämäänsä. On vain aikaa ja aikaa ja aikaa odottaa. Opiskelupaikoista on käyty aika kilpailua jo nyt, saatikka tulevaisuudessa. Nyt sitten yritän saada tuon kesätyön menettäneen ja välivuotta töissä odottaneen nuoren suunnitelmat muutettua, niin että keskittyy täysillä pääsykokeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Pahemmistakin ajoista on aikaisemmat sukupolvet nousseet. Kyllä tämä kestetään.

No ne edelliset sukupolvet ovat ulkoisesti nousseet, mutta henkiset ongelmat ovat vaikuttaneet myös jälkipolviin. Harva suomalainen sodan jälkeen henkisesti kovin hyvin voi, eivätkä varsinkaan heidän lapsensa. 90-luvun laman myötä oli myös paljon henkisiä ongelmia ja se näkyi myös lasten kokemuksessa.

Eli en koe että noista paremmista (tästä on kyllä jo nyt merkkejä että tulee pahempi lama kuin 90-luvulla) kovin hyvin selvittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n hysteria vaikuttaa nyt siltä että ollaan esitetty jo pidemmän aikaa ylempää keskiluokkaa ja lapset saatu uskomaan myös siihen uskoon samoin kuin työkaverit. Naapurit ovat siinä ylemmässä keskiluokassa tai vauraita ja AP:ta nolottaa naamansa menetys, jos joutuu etsimään muuta työtä tai jos lapset joutuvat maatilalle töihin.

Ei ole kyse kasvojen menetykesästä, vaan uskosta siihen että omalla työllä ja tekemisellä on vaikutusta. Kestän omasta mielestäni vielä hyvin minuun kohdennetut vastoinkäymiset (kun saan päästellä höyryjä ensin), mutta minun akilleen kantapään on lapseni ja kaiken tämän tulevan laman vaikutus heihin. Moni täällä ei taida ymmärtää mitä tuleman pitää, vaan kuvittelee että talous palautuu piakkoin.

Ja kyllä olemme ylemmässä keskiluokassa. Tässä tilanteessa velattomia ja toisaalta taas työelämässä iän puolesta lähemmäs niitä ei haluttuja (liian vanhoja 50v kieppeillä). Pärjäämme hyvin pienemmälläkin, enkä koe tarvetta esittää muille mitään. Lähinnä tässä riipaisee, että ei itse pysty hallitsemaan omaa elämäänsä. Hallinnan puute on se mikä häiritsee, koska ennenkin on menty mentaliteetilla että ”periksi ei anneta” kun töitä tehdään.

Silti minua vaivaa eniten tuo lasten tilanne. Heillä on aika näköalattomuutta edessä. Odotetut ja yhteiskunnassa normaalit asiat eivät kuulukaan nyt heidän elämäänsä. On vain aikaa ja aikaa ja aikaa odottaa. Opiskelupaikoista on käyty aika kilpailua jo nyt, saatikka tulevaisuudessa. Nyt sitten yritän saada tuon kesätyön menettäneen ja välivuotta töissä odottaneen nuoren suunnitelmat muutettua, niin että keskittyy täysillä pääsykokeisiin.

Hmm. Minä olen tiennyt koko ikäni että itse ei voi vaikuttaa kaikkeen.

Täytyy odottaa vuosi pari ja ostaa asuntoja, tai mökkejä konkurssin tehneiltä. Katselin tuota touhua 90-luvun laman aikana kateellisena.

Nyt on minun vuoro ostaa kämppiä alle kolmasosan hinnalla. Slurps!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n hysteria vaikuttaa nyt siltä että ollaan esitetty jo pidemmän aikaa ylempää keskiluokkaa ja lapset saatu uskomaan myös siihen uskoon samoin kuin työkaverit. Naapurit ovat siinä ylemmässä keskiluokassa tai vauraita ja AP:ta nolottaa naamansa menetys, jos joutuu etsimään muuta työtä tai jos lapset joutuvat maatilalle töihin.

Ei ole kyse kasvojen menetykesästä, vaan uskosta siihen että omalla työllä ja tekemisellä on vaikutusta. Kestän omasta mielestäni vielä hyvin minuun kohdennetut vastoinkäymiset (kun saan päästellä höyryjä ensin), mutta minun akilleen kantapään on lapseni ja kaiken tämän tulevan laman vaikutus heihin. Moni täällä ei taida ymmärtää mitä tuleman pitää, vaan kuvittelee että talous palautuu piakkoin.

Ja kyllä olemme ylemmässä keskiluokassa. Tässä tilanteessa velattomia ja toisaalta taas työelämässä iän puolesta lähemmäs niitä ei haluttuja (liian vanhoja 50v kieppeillä). Pärjäämme hyvin pienemmälläkin, enkä koe tarvetta esittää muille mitään. Lähinnä tässä riipaisee, että ei itse pysty hallitsemaan omaa elämäänsä. Hallinnan puute on se mikä häiritsee, koska ennenkin on menty mentaliteetilla että ”periksi ei anneta” kun töitä tehdään.

Silti minua vaivaa eniten tuo lasten tilanne. Heillä on aika näköalattomuutta edessä. Odotetut ja yhteiskunnassa normaalit asiat eivät kuulukaan nyt heidän elämäänsä. On vain aikaa ja aikaa ja aikaa odottaa. Opiskelupaikoista on käyty aika kilpailua jo nyt, saatikka tulevaisuudessa. Nyt sitten yritän saada tuon kesätyön menettäneen ja välivuotta töissä odottaneen nuoren suunnitelmat muutettua, niin että keskittyy täysillä pääsykokeisiin.

Hmm. Minä olen tiennyt koko ikäni että itse ei voi vaikuttaa kaikkeen.

Ja, siis kyllä tämänkin faktan kanssa voi elää ihan normaalisti, ei tarvitse olla mitään kaikkivoipuus-harhoja että elämä sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso nyt hakemaan kesätöitä maatiloilta. Ei ehkä hohdokkainta, mutta pääsee leivänsyrjään kiinni. 

Aikuisilla ei kummempaa hätää vielä ole, joten ei kannata maalailla piruja seinille jos lomautuksista vain kyse. Eikös ansiosidonnainen kestä yli vuoden? Sinä aikana ehtii tapahtua paljon. 

No arvaapa paljonko niitä maatiloja on täälläpäin? Satumme olemaan Uudenmaan puolella.

Ansiosidonnaisellakin tulot tippuvat reilusti ja tuskin tällä massatyöttömyydellä ansiosidonnaisia pystytään jatkossa maksamaan, on yksinkertaisesti mahdotonta. Itsensä lisäksi pitäisi pystyä elättämään perhekin.

Lisäksi pää ei kestä työttömänä, olen kuitenkin nuoresta asti aina tehnyt töitä.

Yllätyn kyllä jatkuvasti ihmisten kapeasta katsontakannasta! ”Asumme uudella maalla, mistä lapset saa töitä” Voi jumalauta oikeasti. Jos se lasten työpaikka on se joka hiertää, niin laitat työhakemuksia maatiloilla; ostat lapsellesi muutaman kympin teltan ja hän yöpyy kesän tuossa teltassa. Olen perheestä, jossa me lapset olemme tehneet kesätöitä mansikkaviljelmillä etc. Nyt on kyllä niin hienohelmaista menoa, että sitääkin vähän teidän perhettä ravistella. Nyt sitä järkeä päähän ja keksimään ideoita siitä miten rahaa taas saa, jos asenne on tuo että nyt on kaikki mennyttä niin perheesi ja sinun on ehkä parempi kuihtua sukupuuttoon. Pistää vihaksi uusavuttomat kitisijät, jotka kasvattaa lisää uusavuttomia kitisijöitä.

No juuri siksi olen tehnyt töitä että voin tarjota lapsilleni sen paremman elintason. En halua että he kokevat sen saman köyhän lapsuuden, joka minulla on. Mutta haluan silti että pääsevät työelämään ja opiskeluun käsiksi. Mielummin pyrin kannustamaan heitä opiskelemaan ja lukemaan ahkerasti pääsykokeisiin, kuin siirtymään telttaan nukkumaan pellon laitaan.

Minulla on myös lapsi ja ensimmäinen asia, mitä heille olemme lapsen isän kanssa opettanut, että kovasti työtä tekemällä tulee tuloksia. Olen ollut hetkiä työttömänä ja välillä tehnyt vaikka mitä hanttihommaa henkeni pitimiksi. Jos haluat opettaa lapsesi passiiviseksi ihmiseksi ja vain odottamaan että kaikki menee elämässä hyvin; kunhan on kouluttautunut, niin oma valintasi. Sitten kun niitä tämän kaltaisia takaiskuja tulee, lapsesi ei osaa tehdä mitään ja sisukkaampien, kekseliäiden ja lannistumattomien lapset vie potin. Mutta oma valinta. Voit jatkaa marisemista, mutta se ei tilannetta muuta, me ollaan kaikki tässä samassa veneessä ja asenne ratkaisee. En todella usko, että olet köyhän perheen lapsi tai sitten olet elänyt köyhyydessä siksi, ettet ole osannut olla kiitollinen siitä mitä sinulla jo on.

Ongelma on että olen itse periksiantamattoman sisukas ja odotan lapsiltani myös sitä. Lapseni on kokenut elämässään takaiskuja, myös terveyden osalta. Hänen asenteensa on ollut aina hyvä, mutta myös luottavainen. Itse taas en luota mihinkään muuhun kuin itseeni. En halua lapselleni samanlaista asennetta.

Kun tarpeeksi kokee pettymyksiä ja ongelmia elämässä, niin harvoin se muuttaa ihmistä onnelliseksi. Jotkut luovuttavat ja toiset taistelevat, kumpikin on kuluttavaa ja usein raskasta. Minä olen menettänyt luottamukseni tähän talouden tilanteeseen, joten varaudun henkisesti. Ensin puran asiat ja sitten teen suunnitelmat eteenpäin. Isoin ongelma on että nyt ovat lapseni myös tuossa mukana, pettymysten jälkeen odotan uusia suunnitelmia heiltäkin.

"Synkkääkin synkempi tulevaisuus" :D

Joo on synkkää jos Jamu-Petterin NHL-unelma ei toteudu, syynä korona miks muu (tähän sellainen silmienpyörirmtyshymiö..)

Ja todella ihmettelen että niin paljon on perheitä joille 3kk lomautus katastrofi. Joka puolelta ohjeistetaan että säästäkää se 6kk puskurirahasto. Mutta ei, "ei ole varaa" (Sitten ei pitäisi olla varaa Jami-Petterin lätkätreenrihinkään.) tai aina on just tullut se puskuri käytettyä kun auto hajos ja katto vuoti ja oli selkäkivun takia saikkua ja ja..

Suomalaiset on nykyään hemmoteltua pullamössökansaa, yök.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n hysteria vaikuttaa nyt siltä että ollaan esitetty jo pidemmän aikaa ylempää keskiluokkaa ja lapset saatu uskomaan myös siihen uskoon samoin kuin työkaverit. Naapurit ovat siinä ylemmässä keskiluokassa tai vauraita ja AP:ta nolottaa naamansa menetys, jos joutuu etsimään muuta työtä tai jos lapset joutuvat maatilalle töihin.

Ei ole kyse kasvojen menetykesästä, vaan uskosta siihen että omalla työllä ja tekemisellä on vaikutusta. Kestän omasta mielestäni vielä hyvin minuun kohdennetut vastoinkäymiset (kun saan päästellä höyryjä ensin), mutta minun akilleen kantapään on lapseni ja kaiken tämän tulevan laman vaikutus heihin. Moni täällä ei taida ymmärtää mitä tuleman pitää, vaan kuvittelee että talous palautuu piakkoin.

Ja kyllä olemme ylemmässä keskiluokassa. Tässä tilanteessa velattomia ja toisaalta taas työelämässä iän puolesta lähemmäs niitä ei haluttuja (liian vanhoja 50v kieppeillä). Pärjäämme hyvin pienemmälläkin, enkä koe tarvetta esittää muille mitään. Lähinnä tässä riipaisee, että ei itse pysty hallitsemaan omaa elämäänsä. Hallinnan puute on se mikä häiritsee, koska ennenkin on menty mentaliteetilla että ”periksi ei anneta” kun töitä tehdään.

Silti minua vaivaa eniten tuo lasten tilanne. Heillä on aika näköalattomuutta edessä. Odotetut ja yhteiskunnassa normaalit asiat eivät kuulukaan nyt heidän elämäänsä. On vain aikaa ja aikaa ja aikaa odottaa. Opiskelupaikoista on käyty aika kilpailua jo nyt, saatikka tulevaisuudessa. Nyt sitten yritän saada tuon kesätyön menettäneen ja välivuotta töissä odottaneen nuoren suunnitelmat muutettua, niin että keskittyy täysillä pääsykokeisiin.

Hmm. Minä olen tiennyt koko ikäni että itse ei voi vaikuttaa kaikkeen.

Ja, siis kyllä tämänkin faktan kanssa voi elää ihan normaalisti, ei tarvitse olla mitään kaikkivoipuus-harhoja että elämä sujuu.

Mutta omaan asenteeseensa ja tekemiseen voi vaikuttaa, kun elämä paiskaa asioita eteen. Eli itse reagoin, enkä ota vaan lunkisti mitä tuleman pitää. Ongelmat saa itsessäni aikaan muutosta ja taisteluasenteen.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy odottaa vuosi pari ja ostaa asuntoja, tai mökkejä konkurssin tehneiltä. Katselin tuota touhua 90-luvun laman aikana kateellisena.

Nyt on minun vuoro ostaa kämppiä alle kolmasosan hinnalla. Slurps!

No ap toivoo että työpaikka säilyisi ja ei tarvitsisi aloittaa alusta, niin hankinnoissa voidaan myöhemmin säästää. Jotain hankintoja pistettiin nyt jäihin varoiksi oman taloudellisen tilanteen vuoksi. Jos oma talous ei romahda, niin oletan hyötyvämme muiden talouden romahtamisesta.

Menkää koko perhe maatilalle avuksi - teette jotain hyödyllistä kotimaisen ruokahuollon hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n hysteria vaikuttaa nyt siltä että ollaan esitetty jo pidemmän aikaa ylempää keskiluokkaa ja lapset saatu uskomaan myös siihen uskoon samoin kuin työkaverit. Naapurit ovat siinä ylemmässä keskiluokassa tai vauraita ja AP:ta nolottaa naamansa menetys, jos joutuu etsimään muuta työtä tai jos lapset joutuvat maatilalle töihin.

Ei ole kyse kasvojen menetykesästä, vaan uskosta siihen että omalla työllä ja tekemisellä on vaikutusta. Kestän omasta mielestäni vielä hyvin minuun kohdennetut vastoinkäymiset (kun saan päästellä höyryjä ensin), mutta minun akilleen kantapään on lapseni ja kaiken tämän tulevan laman vaikutus heihin. Moni täällä ei taida ymmärtää mitä tuleman pitää, vaan kuvittelee että talous palautuu piakkoin.

Ja kyllä olemme ylemmässä keskiluokassa. Tässä tilanteessa velattomia ja toisaalta taas työelämässä iän puolesta lähemmäs niitä ei haluttuja (liian vanhoja 50v kieppeillä). Pärjäämme hyvin pienemmälläkin, enkä koe tarvetta esittää muille mitään. Lähinnä tässä riipaisee, että ei itse pysty hallitsemaan omaa elämäänsä. Hallinnan puute on se mikä häiritsee, koska ennenkin on menty mentaliteetilla että ”periksi ei anneta” kun töitä tehdään.

Silti minua vaivaa eniten tuo lasten tilanne. Heillä on aika näköalattomuutta edessä. Odotetut ja yhteiskunnassa normaalit asiat eivät kuulukaan nyt heidän elämäänsä. On vain aikaa ja aikaa ja aikaa odottaa. Opiskelupaikoista on käyty aika kilpailua jo nyt, saatikka tulevaisuudessa. Nyt sitten yritän saada tuon kesätyön menettäneen ja välivuotta töissä odottaneen nuoren suunnitelmat muutettua, niin että keskittyy täysillä pääsykokeisiin.

Hmm. Minä olen tiennyt koko ikäni että itse ei voi vaikuttaa kaikkeen.

Ja, siis kyllä tämänkin faktan kanssa voi elää ihan normaalisti, ei tarvitse olla mitään kaikkivoipuus-harhoja että elämä sujuu.

Mutta omaan asenteeseensa ja tekemiseen voi vaikuttaa, kun elämä paiskaa asioita eteen. Eli itse reagoin, enkä ota vaan lunkisti mitä tuleman pitää. Ongelmat saa itsessäni aikaan muutosta ja taisteluasenteen.

Toki, yritin vain sanoa että jos uskoo että itse voi vaikuttaa kaikkeen niin tällaiset takaiskut joihin ei voikaan vaikuttaa, tuntuvat aloittajankin sanoin vielä kauheammilta. Minulle on tapahtunut niin paljon kaikkea johon en ole voinut juurikaan vaikuttaa, että tuollaista reaktiota "enkö hallitsekaan elämääni?" ei tullut nyt lainkaan, vaikka itselläkin oli ihan eri suunnitelmat tälle keväälle.

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeen konstilla nuo päihde - ja alkoholiriippuvaiset kustantaa päivittäiset päihdetarpeensa ?

Vai onko heidän jokapäiväinen viinapullon ja huumeen saanti taattu sossusta noudetuilta rahoilla ?

Ex-alkoholisti kelarotta kertoo: kaljaan menee 15-20e /pv ja syömisiksi riittää koko päiväksi 1e mikroateria. Sitten kuun lopulla kun kunto jo heikko ja rahat loppu niin lompsitaan katkaisuhoitoon viikoksi lepäämään ja syömään. Ja sama taas seuraavassa kuussa.

Miksei ap ole hakenut lyhennysvapaata? Sitähän pankit on nyt tarjottimella tuoneet nenän eteen ja lainanlyhennys on kuitenkin se talouden isoimman siivun viejä. Jos taas asuu velattomassa, on ihan turha valittaa.

Voi teitä perheparkoja! Not. Me sinkut, pitkäaikaistyöttömät, sairaat, ikiköyhät ei oo kiinnostettu ketään tähänkään asti paitsi toki tarpeen tullen aina koko yhteiskunnan syntipukkina ja pahan olon nyrkkeilysäkkinä. Nauttikaa nyt syrjäytetyn elämän vielä kevyestä imitaatiosta!

Ja teillä on sentään toisenne tosiaan tukena perheessänne...Perheitä tukee yhteiskunta paljon ruhtinaallisemmin kuin sinkkua, ja arvostustakin saatte natiaistenne takia. Vai onko välit niin huonot et yhtä tappelua joka hetki? Mun elämä ei oo muuttunut oikeastaan mitenkään: terveyteni edestä olen saanut pelätä aina jo oman sairauteni takia, rahaa ei ole ollut oikein kuin istua kotona ikinä. Tervetuloa maailmaani, paitsi osa istutte sentään perheen ympäröimänä ja edes sen kannustamana ehkä haluatte ja jaksatte selviytä. Mä jos selviydyn niin vain, koska en enää jaksa edes t**paa itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin elettäisiin maailmanloppua. Nyt vähän suhteellisuudentajua siihen valittamiseenkin.

Tämä.

En halua mitenkään väheksyä kenenkään taloudellista tilannetta nyt, mutta jos katsotaan historiaa taaksepäin niin jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944 ja koko maailma oli sodassa. Ei ollut mitään  tietoa koska se loppuu ja millä ehdoilla ja olii pelko että menetetään koko Suomi. Moni mies menetti henkensä, terveytensä ja ainakin parhaat vuotensa rintamalla. Siis sitä kesti vuosia, ei muutamaa kuukautta.

Ruoka oli kortilla ja kaikkea säännösteltiin. Siihen verrateen tilanne on nyt tyystin toisenlainen kuten joku on jo sanonutkin, silloin piti lähteä sotimaan henkensä kaupalla, nyt pysytellään kotona.

Meni nyt ihan ohis, mutta kommenttina tuohon ylempään että ihan oikeesti nyt suhteellisuudentajua siihen valittamiseenkin.

Ei tätä varmaan sotaan voi verrata, mutta ei tämä nyt ihan noin helppoa ole kaikille kuin sinä annat viestissäsi ymmärtää.

Ensinnäkin tämä on nyt koko maailmaa koskettava asia ja toisekseen kestosta ei vielä tiedetä, arvio n. 1,5 vuotta kuten aiemmatkin virusaallot yms. Sen jälkeen ne lamavuodet yms.

Lisähuomautuksena myös se, että moni edelleen käy töissä ja jopa riskeeraa henkensä. Ei kaikki voi vaan pysytellä kotona.

Terveyden vaarantamisen lisänä on epävarmuus oman perheen taloudesta. Ei kaikki saa ansiosidonnaista, koska ei kaikki ole tienneet ammattiliitoista. Lisäksi, jos vielä sattuu olemaan oma yritys ja vaikka saisit ansiosidonnaista niin ei sillä niitä yrityksen kuukausittaisia (tuhansien/kymmenien tuhansien eurojen) menoja maksella eikä niitä maksuja saa heti pysähtymään, vaikka kaiken irtisanoisi.

Tilanteita on monia ja toisille tämä on erittäin vaikea paikka, joten ei vähätellä sitä. Suhteellisuuden tajua toki voisi olla eikä valitettaisi nyt ihan kaikesta. :)