Lue keskustelun säännöt.
Olen laittanut tekstiviestejä, whatsappeja ja sähköpostejakin ystävilleni, lähisukulaisille ym. Eivät vaan vastaa.
06.04.2020 |
Kun käyn esim. facebookissa, niin kappas nämä samat tyypit siellä vihreinä palluroina päivystävät paikalla ja vaikka millä mitalla ovat ehtineet kirjoitella kommentteja muille, tehneet omia päivityksiäkin. Viimeiset puoli vuotta minä olen ollut se, joka on aina aloittanut yhteydenpidon.
Kokemuksia?
Jaksaisitko pitää yhteyttä sellaiseen, joka ei vastaile ja ei ole aloitteellinen yhteydenpidossa?
Mitä mieltä olette: jos en enää laitakaan viestejä, vaan jään odottamaan että välillä toisetkin laittavat minulle? Olenko liian tyly, jos lopetan yksipuolisen yhteydenpidon??
Kommentit (81)
Ghostaisin kyllä itsekin ap:n, sillä hän ilmentää ihmisryhmää, jonka pälätys, tyhjän jankkaaminen ja yleinen pesteröinti eivät kiinnosta minua somessa eikä sen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi naapuri kertoi että kun hän jäi työttömäksi, kukaan entinen työkaveri ja tuttu "ei tuntenut" enää häntä. Alentaako työttömän seura sen toisenkin asemaa, eli esim. sen jolla on korkea virka, vakityö, silmät kiilluen tekee vaan uraa vaikka inhoaisi työtään yli kaiken.... Ihan älytöntä.
Työttömyys kuulemma tarttuu! 😿
Johdon assistentti kirjoitti:
Olen ihmetellyt ihan samaa kuin ap. Olen lähettänyt what's up viestejä ja kysynyt kuulumisia mm. muutamalle entiselle työkaverilleni. Työssäollessa kaikki oli OK ja viesteihin vastattiin instantly. Valitettavasti YT-neuvottelujen myötä työt päättyivät vuoden vaihteessa, määräaikaisuudet päätettiin, kun vakituisia irtisanottiin. Nyt vallitsevan maailman tilanteen vuoksi, moni kotona etätöissä ollut jo kolmatta viikkoa. Nyt on kuulunut lomautuksia työpaikalta; hienoa, tasapuolisuuden nimissä pääsee moni muukin kokemaan tätä työttömän kiireetöntä elämää - downshiftausta. Kieltämättä tunnen vahingoniloa heitä kohtaa. Työurat ovat olleet 20+ vuotta samassa firmassa.Voi ottaa iisisti ja nauttia kiirettömästä elämästä. Tervetuloa joukkoon ja hakekaa uutta työtä, niin kuin minäkin, Oikeat ystävät ja lähisukulaiset ovat onneksi pysyneet elämässä ja heidän kanssa on puhe- ja viestettelyhteys OK! Tsemppiä ap:lle, jyvät erottuvat akanoista.
Mä en ole koskaan pitänyt yhteyttä entisiin työkavereihin sen jälkeen, kun olen vaihtanut työpaikkaa. En ole edes ajatellut, että niin pitäisi tehdä.
Olen johonkin muuhunkin vastaavaan keskusteluun kirjoittanut tästä mutta... Miksette ihmiset voi antaa armoa niille, jotka eivät vastaa? Ihan oikeasti kun aikuiselle ihmiselle riittää muutama hyvä ihmissuhde ja niiden ylläpito ottaa aikansa. Itselläni on kaksi hyvää ystävää ja sisko, maailman paras aviomies, äiti ja samoin äidin sisko, joiden kanssa voin keskustella kaikesta. Näille kuudelle ihmiselle siis jaan elämäni hyvin yksityiskohtaisesti. Seuraavalla tasolla ovat muut lähisukulaiset, kuten oma veli ja aviomiehen veljet, sekä ehkä kaksi kaveria, joiden kanssa voin mielelläni silloin tällöin pohtia elämän kiemuroita. Kolmannella ringillä on reilusti yli kymmenen eri ihmistä, joiden kanssa olen joskus ollut tekemisissä syystä tai toisesta. Näistä löytyy ne kuulumisia kyselevät ja itseensä ottajat, joiden kanssa pitäisi höpöttää parin viikon välein.
Valaiseeko tämä nyt yhtään, minkä takia me "itsekkäät" ihmiset jätämme joskus vastaamatta tai vastailemme lyhyesti? Olen arkipäivisin 8h töissä, jossa jutustelen kollegoiden kanssa. Työmatkojen jälkeen minulla on 5-6 tuntia aikaa olla joko itseni kanssa (oikein hyvä vaihtoehto), olla avioystäväni seurassa läsnä (tässäkään ei puhelinta kaivata), kysellä muiden elämäni ydinihmisten (6kpl) kuulumisia tai jutustella seuraavan tason kavereiden kanssa (6kpl). Onko siis väärin, jos ei aina kerta kaikkiaan huvita avata jonkun lukioaikaisen luokkakaverin tai Tupperwaretutun viestiä? Anteeksi nyt vaan, mutta olen tyytyväinen elämääni, vaikka en olisikaan teihin yhteydessä. Samalla teen myös tietoisen valinnan, etten näistä ihmissuhteista halua myös hyötyä millään tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he eivät edes vastaa sun viesteihin, niin tottakai lopetat häiriköinnin. Jos vastaavat kuitenkin, niin menisin case-by-case - yksipuolinen yhteydenpito isoäitiin joka kuitenkin ilahtuu viestistä on eri asia kuin oma ikätoveri, joka vastaa yksisanaisesti päivän viiveellä. Ei kannata roikkua ihmisissä jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.
Sana "häiriköinti" kuulostaa tässä kyllä vähän yliampuvalta. Ihan samanlaista viestittely oli meillä vuosia sitten, tosin ne ystävät ja lähisukulaiset oli "häiriköivät" vastavuoroisesti silloin. Mutta, niin, asia ymmärretty ja lopetan kyllä. ap
Jos ihminen ei vastaa mitään viesteihin, hän ei halua viestejä. Viestiminen jollekin joka ei halua viestejä, on häiriköintiä. Ei kannata piinata itseään (tai heitä) yhtään enempää tällaisten ihmisten kanssa. Et kuulosta saavan noista ihmisistä kuin pahan mielen.
Kyllä kyllä, mutta ihmettelen että aiemmin samanlainen viestittely ei ole ollut "häiriköintiä". Siinä on ollut kumpikin osapuoli mukana, ihan samanlaisissa jutuissa ja keskusteluissa. Missä vaihessa viestit muuttuu sitten niinko ööö häiriköinniksi? Kun toinen tuosta vaan yhtäkkisesti päättää että enpä enää vastaa ja haluaa kadota toisen elämästä, silloinko? Mä olen tippunut kärryiltä ja pahasti. ap
Silloin kun Whatsapp tuli yleiseksi. Ennen ihmiset laittoi tekstiviestejä vain silloin kun oli oikeasti asiaa. Nyt kun viestejä voi laittaa ilmaiseksi, niin jutut on pääasiassa turhaa liirumlaarumia ja jos kuuluu useampaan ryhmään, niin ei sitä edes jaksa katsoa kuka on kaivannut. Viestit ei enää merkitse mitään, koska niitä tulee monilta ja paljon.
Tämä on totta, eli kun viestejä tulee liikaa ja niiden viestinä on vain jotain "moi, miten menee?" tyyppistä, niin aika harvoin minulla on aikaa vastata siihen mitään, ei ainakaan heti. Jos taas joku oikeasti itselle tärkeä laittaa viestin, jossa kertoo omista kuulumisistaan, kyselee minun/perheeni kuulumisia ja muuta mukavaa, niin saatan vastata nopeastikin. Tai jos en heti pääse vastaamaan (koska minulla on muitakin elämää), niin vastaan, kun on hyvä aika. Joskus se aika saattaa olla vasta illalla tai joskus seuraavana arkipäivänä tai ihan miten vain. Viestissä pitää kuitenkin silloin olla jotakin, josta ottaa kiinni ja mistä voi kiinnostua. Jos vaikka serkkuni laittaa juuri tällaisen moimitäkuuluu - viestin, niin en välttämättä muista sitä enää lukemisen jälkeen ollenkaan.
Ystävilleni ja perheenjäsenille vastaan kun ehdin ja jos en ehdi ja kysymys oli tärkeä, niin he kyllä soittavat tai laittavat uudestaan viestiä.
Tosi kuitenkin on, että töissä ollessani en ehdi vastata viesteihin, kotiin tullessa perheeni on tärkeämpi kuin jotkut liirumlaarum -viestit ja myös vapaa-aikani saattaa olla sen verran kiireistä, että epämääräiset viestittelyt eivät muistu mieleen. Illalla sitä on jo väsynyt ja kiinnostus alkaa vastaamaan on miinuksella, varsinkaan jos viestittelystä ei tule mitään ihmeellisempää hyvää fiilistä, vaan lähinnä ne ovat minulle se ja sama -osastoa.
Tulipa surullinen olo tästä viestistä. Tunnistin olevani vain tällainen liirumlaarum-henkilö monelle.. Eikö olisi parempi vaikka lopettaa kaveruus fb:ssä ja poistaa nro puhelimesta yms., jos ei tuon vertaa kiinnosta toinen ihminen ja hänen tunteensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä ihmisiä on todella paljon, jotka eivät esim sovi mitään tapaamisia edes parin päivän päähän, kun voi tulla jotain mielekkäämpää tekemistä. Siitä tietää olevansa toisarvoinen heille.
Sama koskee viestittelyä, soittamista, ja jopa somen reagointeja. Olen poistanut erään fb kaverini, vaikka luulin, että oltiin hyvätkin kaverit. Hän vain lakkasi kommentoimasta ja reagoimasta päivityksiini, vaikka piti samalla yhteyttä yhteisiin kavereihimme. Siihen asti soiteltiin puolin ja toisin, ja laitettiin viestiä tuon tuostakin. Se siis siitä. Vaikka sieltä vielä jostain syystä tulisikin yhteydenotto, en usko, että itse enää lämpenisin, koska jotain katkesi lopullisesti.
Minulla oli joskus tällainen kaveri, joka ei voinut sopia etukäteen mitään. Kerran sitten sovittiin, mutta se peruuntui, kun hän päättikin mieluummin lähteä perheineen mökille..
Johdon assistentti kirjoitti:
Tuo todella ikävä kuulla, että noin sydämettömästi voidaan toimia - vaikka olisit sairauslomalla olet kuitenkin yrityksen palveluksessa ja sitä kautta tiimisi jäsen! Ihan muljahti sydämessä tuollainen toiminta. Sääliksi käy kollegaasi. Ehkäpä hänellä oli pahoja ongelmia omassa elämässään. Olen kuitenkin varma siitä, että karma maksaa takaisin hänelle - jokin vastoin käyminen muodossa tai toisessa saavuttaa hänetkin ja sitä kautta pitkä sairausloma voi hänellekin olla totista totta, esim, nyt koronaviruksen aiheuttaman tilanteen vuoksi useissa yrityksissä pienimmistä suurimpiin pörssiyhtiöihin lomautetaan ja irtisanotaan. Toivottavasti työllistyit jo parempaan työpaikkaan, ja jos olet vielä työnhaussa, paljon tsemppiä sinulle ja aurinkoa kevääseen! Asioilla on tapana järjestyä, sanoi eräs entinen viisas esimieheni, joka on Executive Vice President -levelillä sekä nykyisin hallitusammattilainen. <3
Kiitos kaunis! Pahinta siinä tilanteessa oli, että minua kiusattiin siinä työpaikassa ja siksi koin työuupumuksen. Tämä läheisin työkaverikin sen näki ja sanoi, että minut on selvästi otettu silmätikuksi. Hän sitten tuntui kääntäneen takkinsa ja ilmeisesti poisti minut lojaaliuden osoituksena kiusaajille. Näin tulkitsen, koska hän sanoi vain, että se on hänen ryhmänsä ja hän voi poistaa kenet haluaa.
Minulla on nyt ihana työpaikka, ollut jo pitkään. Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoista kevättä! ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyttävää? kirjoitti:
Olen johonkin muuhunkin vastaavaan keskusteluun kirjoittanut tästä mutta... Miksette ihmiset voi antaa armoa niille, jotka eivät vastaa? Ihan oikeasti kun aikuiselle ihmiselle riittää muutama hyvä ihmissuhde ja niiden ylläpito ottaa aikansa. Itselläni on kaksi hyvää ystävää ja sisko, maailman paras aviomies, äiti ja samoin äidin sisko, joiden kanssa voin keskustella kaikesta. Näille kuudelle ihmiselle siis jaan elämäni hyvin yksityiskohtaisesti. Seuraavalla tasolla ovat muut lähisukulaiset, kuten oma veli ja aviomiehen veljet, sekä ehkä kaksi kaveria, joiden kanssa voin mielelläni silloin tällöin pohtia elämän kiemuroita. Kolmannella ringillä on reilusti yli kymmenen eri ihmistä, joiden kanssa olen joskus ollut tekemisissä syystä tai toisesta. Näistä löytyy ne kuulumisia kyselevät ja itseensä ottajat, joiden kanssa pitäisi höpöttää parin viikon välein.
Valaiseeko tämä nyt yhtään, minkä takia me "itsekkäät" ihmiset jätämme joskus vastaamatta tai vastailemme lyhyesti? Olen arkipäivisin 8h töissä, jossa jutustelen kollegoiden kanssa. Työmatkojen jälkeen minulla on 5-6 tuntia aikaa olla joko itseni kanssa (oikein hyvä vaihtoehto), olla avioystäväni seurassa läsnä (tässäkään ei puhelinta kaivata), kysellä muiden elämäni ydinihmisten (6kpl) kuulumisia tai jutustella seuraavan tason kavereiden kanssa (6kpl). Onko siis väärin, jos ei aina kerta kaikkiaan huvita avata jonkun lukioaikaisen luokkakaverin tai Tupperwaretutun viestiä? Anteeksi nyt vaan, mutta olen tyytyväinen elämääni, vaikka en olisikaan teihin yhteydessä. Samalla teen myös tietoisen valinnan, etten näistä ihmissuhteista halua myös hyötyä millään tasolla.
Miksi et sitten suoraan ilmaise tätä kys. ihmisille, jotta eivät turhaan yritä lähestyä sinua? Vai pidätkö varalla, jos joskus olisitkin kaveria vailla ja jollekin merkitsevälle ”tasolle” tulisi tilaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he eivät edes vastaa sun viesteihin, niin tottakai lopetat häiriköinnin. Jos vastaavat kuitenkin, niin menisin case-by-case - yksipuolinen yhteydenpito isoäitiin joka kuitenkin ilahtuu viestistä on eri asia kuin oma ikätoveri, joka vastaa yksisanaisesti päivän viiveellä. Ei kannata roikkua ihmisissä jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.
Sana "häiriköinti" kuulostaa tässä kyllä vähän yliampuvalta. Ihan samanlaista viestittely oli meillä vuosia sitten, tosin ne ystävät ja lähisukulaiset oli "häiriköivät" vastavuoroisesti silloin. Mutta, niin, asia ymmärretty ja lopetan kyllä. ap
Jos ihminen ei vastaa mitään viesteihin, hän ei halua viestejä. Viestiminen jollekin joka ei halua viestejä, on häiriköintiä. Ei kannata piinata itseään (tai heitä) yhtään enempää tällaisten ihmisten kanssa. Et kuulosta saavan noista ihmisistä kuin pahan mielen.
Kyllä kyllä, mutta ihmettelen että aiemmin samanlainen viestittely ei ole ollut "häiriköintiä". Siinä on ollut kumpikin osapuoli mukana, ihan samanlaisissa jutuissa ja keskusteluissa. Missä vaihessa viestit muuttuu sitten niinko ööö häiriköinniksi? Kun toinen tuosta vaan yhtäkkisesti päättää että enpä enää vastaa ja haluaa kadota toisen elämästä, silloinko? Mä olen tippunut kärryiltä ja pahasti. ap
Silloin kun Whatsapp tuli yleiseksi. Ennen ihmiset laittoi tekstiviestejä vain silloin kun oli oikeasti asiaa. Nyt kun viestejä voi laittaa ilmaiseksi, niin jutut on pääasiassa turhaa liirumlaarumia ja jos kuuluu useampaan ryhmään, niin ei sitä edes jaksa katsoa kuka on kaivannut. Viestit ei enää merkitse mitään, koska niitä tulee monilta ja paljon.
Eli ne joille et vastaa, ovat "liirum laarumia" ja prioriteettilistasi häntäpäässä. Jos joku ajattelee näin minusta, niin eipä tuollaiselle enää tarvitse viestejä laittaakaan. Tämä vahvistanee ap:n epäilyt, ettei nuo vastaamattomat vaan välitä kun heillä on niitä "oikeitakin" ystäviä.
Missä kohtaa sanoin, etten vastaa? Joo en välttämättä vastaa heti, koska kokemuksesta tiedän, ettei siellä yleensä ole mitään kovin kummosta. Jos jollakin on minulle on oikeasti tärkeää asiaa niin soittakoot. Sä et selvästikään ymmärrä miten paljon on ihmisiä, jotka laittaa ihan turhia viestejä ja odottavat, että vastaanottaja on koko ajan läsnä ja on aktiivinen. Mulla on esimerkiksi perhettä/sukua ja meillä on whatsapp-ryhmä. Siellä käy keskustelu lähes koko ajan kaikesta jonniinjoutavasta hölynpölystä.
Joo on tosi mielenkiintoista, jos sukulainen on pilkkonut koko päivän puita ja nyt avasi kaljan sen kunniaksi (tölkistä kuva) ja tähän sitten odottaa puolelta sukua jotain reaktiota ja tadaa puolet alkoholistisuvusta laittaa kuvaa omista juomista ja siinä sitä ryhmässä viestitellään ja kukin ryyppää samalla omissa oloissaan samalla kuitenkin "sosialisoiden" ryhmässä muiden kanssa. Viikonloput pahimpia, mutta nyt monella lomautukset niin ryhmä on hyvin aktiivinen. Tämä nyt oli karkea esimerkki mitä se whatsappin yleistyminen teki. Ei tekstiviestien aikaan ollut tuollaista.
Kavereiden kanssa on myös ryhmä. Sinnekin tulee hirveästi kaikkea ns "turhaa". Puhumattakaan sitten ihan kahdenkeskisistä keskusteluista. Yksi kaveri saattaa laittaa kuvan aamukahvistaan ja tähän sitten odottaa jotain reaktiota, yleensä laitan kuvan omasta aamukahvista. Yhdellä kaverilla on koira ja tykkää laitella kavereille kuvia kuinka taas kävi koiransa kanssa piitkällä lenkillä ja tähän sitten pitää reagoida, koska muuten luulee kavereiden olevan vihaisia. Kyllä valtaosa viesteistä ainakin mun perheen/suvun/kaverieden kanssa on turhaa hölynpölyä. Voisi sanoa, että somehu*raaminen on siirtynyt wappiin. Odotan kauhulla sitä päivää, kun tykkäysominaisuus tulee whatsappiin.
Ei mulle tartteisi viestejä laittaa ollenkaan. Ottaisin mieluummin puhelun sieluttoman viestin sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he eivät edes vastaa sun viesteihin, niin tottakai lopetat häiriköinnin. Jos vastaavat kuitenkin, niin menisin case-by-case - yksipuolinen yhteydenpito isoäitiin joka kuitenkin ilahtuu viestistä on eri asia kuin oma ikätoveri, joka vastaa yksisanaisesti päivän viiveellä. Ei kannata roikkua ihmisissä jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.
Sana "häiriköinti" kuulostaa tässä kyllä vähän yliampuvalta. Ihan samanlaista viestittely oli meillä vuosia sitten, tosin ne ystävät ja lähisukulaiset oli "häiriköivät" vastavuoroisesti silloin. Mutta, niin, asia ymmärretty ja lopetan kyllä. ap
Jos ihminen ei vastaa mitään viesteihin, hän ei halua viestejä. Viestiminen jollekin joka ei halua viestejä, on häiriköintiä. Ei kannata piinata itseään (tai heitä) yhtään enempää tällaisten ihmisten kanssa. Et kuulosta saavan noista ihmisistä kuin pahan mielen.
Kyllä kyllä, mutta ihmettelen että aiemmin samanlainen viestittely ei ole ollut "häiriköintiä". Siinä on ollut kumpikin osapuoli mukana, ihan samanlaisissa jutuissa ja keskusteluissa. Missä vaihessa viestit muuttuu sitten niinko ööö häiriköinniksi? Kun toinen tuosta vaan yhtäkkisesti päättää että enpä enää vastaa ja haluaa kadota toisen elämästä, silloinko? Mä olen tippunut kärryiltä ja pahasti. ap
Silloin kun Whatsapp tuli yleiseksi. Ennen ihmiset laittoi tekstiviestejä vain silloin kun oli oikeasti asiaa. Nyt kun viestejä voi laittaa ilmaiseksi, niin jutut on pääasiassa turhaa liirumlaarumia ja jos kuuluu useampaan ryhmään, niin ei sitä edes jaksa katsoa kuka on kaivannut. Viestit ei enää merkitse mitään, koska niitä tulee monilta ja paljon.
Eli ne joille et vastaa, ovat "liirum laarumia" ja prioriteettilistasi häntäpäässä. Jos joku ajattelee näin minusta, niin eipä tuollaiselle enää tarvitse viestejä laittaakaan. Tämä vahvistanee ap:n epäilyt, ettei nuo vastaamattomat vaan välitä kun heillä on niitä "oikeitakin" ystäviä.
Missä kohtaa sanoin, etten vastaa? Joo en välttämättä vastaa heti, koska kokemuksesta tiedän, ettei siellä yleensä ole mitään kovin kummosta. Jos jollakin on minulle on oikeasti tärkeää asiaa niin soittakoot. Sä et selvästikään ymmärrä miten paljon on ihmisiä, jotka laittaa ihan turhia viestejä ja odottavat, että vastaanottaja on koko ajan läsnä ja on aktiivinen. Mulla on esimerkiksi perhettä/sukua ja meillä on whatsapp-ryhmä. Siellä käy keskustelu lähes koko ajan kaikesta jonniinjoutavasta hölynpölystä.
Joo on tosi mielenkiintoista, jos sukulainen on pilkkonut koko päivän puita ja nyt avasi kaljan sen kunniaksi (tölkistä kuva) ja tähän sitten odottaa puolelta sukua jotain reaktiota ja tadaa puolet alkoholistisuvusta laittaa kuvaa omista juomista ja siinä sitä ryhmässä viestitellään ja kukin ryyppää samalla omissa oloissaan samalla kuitenkin "sosialisoiden" ryhmässä muiden kanssa. Viikonloput pahimpia, mutta nyt monella lomautukset niin ryhmä on hyvin aktiivinen. Tämä nyt oli karkea esimerkki mitä se whatsappin yleistyminen teki. Ei tekstiviestien aikaan ollut tuollaista.
Kavereiden kanssa on myös ryhmä. Sinnekin tulee hirveästi kaikkea ns "turhaa". Puhumattakaan sitten ihan kahdenkeskisistä keskusteluista. Yksi kaveri saattaa laittaa kuvan aamukahvistaan ja tähän sitten odottaa jotain reaktiota, yleensä laitan kuvan omasta aamukahvista. Yhdellä kaverilla on koira ja tykkää laitella kavereille kuvia kuinka taas kävi koiransa kanssa piitkällä lenkillä ja tähän sitten pitää reagoida, koska muuten luulee kavereiden olevan vihaisia. Kyllä valtaosa viesteistä ainakin mun perheen/suvun/kaverieden kanssa on turhaa hölynpölyä. Voisi sanoa, että somehu*raaminen on siirtynyt wappiin. Odotan kauhulla sitä päivää, kun tykkäysominaisuus tulee whatsappiin.
Ei mulle tartteisi viestejä laittaa ollenkaan. Ottaisin mieluummin puhelun sieluttoman viestin sijaan.
Kuullostaa siltä, että kaipaat syvempää merkityksellisyyttä keskusteluihin. Itse ymmärrän tämän ja pyrin samaan, joten puhelimessani toimii pelkästään puhelut ja tekstiviestit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he eivät edes vastaa sun viesteihin, niin tottakai lopetat häiriköinnin. Jos vastaavat kuitenkin, niin menisin case-by-case - yksipuolinen yhteydenpito isoäitiin joka kuitenkin ilahtuu viestistä on eri asia kuin oma ikätoveri, joka vastaa yksisanaisesti päivän viiveellä. Ei kannata roikkua ihmisissä jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.
Sana "häiriköinti" kuulostaa tässä kyllä vähän yliampuvalta. Ihan samanlaista viestittely oli meillä vuosia sitten, tosin ne ystävät ja lähisukulaiset oli "häiriköivät" vastavuoroisesti silloin. Mutta, niin, asia ymmärretty ja lopetan kyllä. ap
Jos ihminen ei vastaa mitään viesteihin, hän ei halua viestejä. Viestiminen jollekin joka ei halua viestejä, on häiriköintiä. Ei kannata piinata itseään (tai heitä) yhtään enempää tällaisten ihmisten kanssa. Et kuulosta saavan noista ihmisistä kuin pahan mielen.
Kyllä kyllä, mutta ihmettelen että aiemmin samanlainen viestittely ei ole ollut "häiriköintiä". Siinä on ollut kumpikin osapuoli mukana, ihan samanlaisissa jutuissa ja keskusteluissa. Missä vaihessa viestit muuttuu sitten niinko ööö häiriköinniksi? Kun toinen tuosta vaan yhtäkkisesti päättää että enpä enää vastaa ja haluaa kadota toisen elämästä, silloinko? Mä olen tippunut kärryiltä ja pahasti. ap
Silloin kun Whatsapp tuli yleiseksi. Ennen ihmiset laittoi tekstiviestejä vain silloin kun oli oikeasti asiaa. Nyt kun viestejä voi laittaa ilmaiseksi, niin jutut on pääasiassa turhaa liirumlaarumia ja jos kuuluu useampaan ryhmään, niin ei sitä edes jaksa katsoa kuka on kaivannut. Viestit ei enää merkitse mitään, koska niitä tulee monilta ja paljon.
Tämä on totta, eli kun viestejä tulee liikaa ja niiden viestinä on vain jotain "moi, miten menee?" tyyppistä, niin aika harvoin minulla on aikaa vastata siihen mitään, ei ainakaan heti. Jos taas joku oikeasti itselle tärkeä laittaa viestin, jossa kertoo omista kuulumisistaan, kyselee minun/perheeni kuulumisia ja muuta mukavaa, niin saatan vastata nopeastikin. Tai jos en heti pääse vastaamaan (koska minulla on muitakin elämää), niin vastaan, kun on hyvä aika. Joskus se aika saattaa olla vasta illalla tai joskus seuraavana arkipäivänä tai ihan miten vain. Viestissä pitää kuitenkin silloin olla jotakin, josta ottaa kiinni ja mistä voi kiinnostua. Jos vaikka serkkuni laittaa juuri tällaisen moimitäkuuluu - viestin, niin en välttämättä muista sitä enää lukemisen jälkeen ollenkaan.
Ystävilleni ja perheenjäsenille vastaan kun ehdin ja jos en ehdi ja kysymys oli tärkeä, niin he kyllä soittavat tai laittavat uudestaan viestiä.
Tosi kuitenkin on, että töissä ollessani en ehdi vastata viesteihin, kotiin tullessa perheeni on tärkeämpi kuin jotkut liirumlaarum -viestit ja myös vapaa-aikani saattaa olla sen verran kiireistä, että epämääräiset viestittelyt eivät muistu mieleen. Illalla sitä on jo väsynyt ja kiinnostus alkaa vastaamaan on miinuksella, varsinkaan jos viestittelystä ei tule mitään ihmeellisempää hyvää fiilistä, vaan lähinnä ne ovat minulle se ja sama -osastoa.
Tulipa surullinen olo tästä viestistä. Tunnistin olevani vain tällainen liirumlaarum-henkilö monelle.. Eikö olisi parempi vaikka lopettaa kaveruus fb:ssä ja poistaa nro puhelimesta yms., jos ei tuon vertaa kiinnosta toinen ihminen ja hänen tunteensa?
Ohis...miksi? Eihän fb-kaveruus ole mitään sydänystävyyttä. Se on vapaa-ajan verkostoitumista. Just eilen hyväksyin fb-kaverikseni brittiläisen naisen, joka on yhden fb-kaverini kaveri. Ei mitään tietoa ko henkilöstä eikä edes siitä, miksi laittoi mulle kaveripyynnön. Mutta ei mulla ollut mitään syytä kieltäytyä hänen kaveripyynnöstään. Noin puolet mun fb-kavereistani on sellaisia, joita en ole ikinä edes tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he eivät edes vastaa sun viesteihin, niin tottakai lopetat häiriköinnin. Jos vastaavat kuitenkin, niin menisin case-by-case - yksipuolinen yhteydenpito isoäitiin joka kuitenkin ilahtuu viestistä on eri asia kuin oma ikätoveri, joka vastaa yksisanaisesti päivän viiveellä. Ei kannata roikkua ihmisissä jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.
Sana "häiriköinti" kuulostaa tässä kyllä vähän yliampuvalta. Ihan samanlaista viestittely oli meillä vuosia sitten, tosin ne ystävät ja lähisukulaiset oli "häiriköivät" vastavuoroisesti silloin. Mutta, niin, asia ymmärretty ja lopetan kyllä. ap
Jos ihminen ei vastaa mitään viesteihin, hän ei halua viestejä. Viestiminen jollekin joka ei halua viestejä, on häiriköintiä. Ei kannata piinata itseään (tai heitä) yhtään enempää tällaisten ihmisten kanssa. Et kuulosta saavan noista ihmisistä kuin pahan mielen.
Kyllä kyllä, mutta ihmettelen että aiemmin samanlainen viestittely ei ole ollut "häiriköintiä". Siinä on ollut kumpikin osapuoli mukana, ihan samanlaisissa jutuissa ja keskusteluissa. Missä vaihessa viestit muuttuu sitten niinko ööö häiriköinniksi? Kun toinen tuosta vaan yhtäkkisesti päättää että enpä enää vastaa ja haluaa kadota toisen elämästä, silloinko? Mä olen tippunut kärryiltä ja pahasti. ap
Silloin kun Whatsapp tuli yleiseksi. Ennen ihmiset laittoi tekstiviestejä vain silloin kun oli oikeasti asiaa. Nyt kun viestejä voi laittaa ilmaiseksi, niin jutut on pääasiassa turhaa liirumlaarumia ja jos kuuluu useampaan ryhmään, niin ei sitä edes jaksa katsoa kuka on kaivannut. Viestit ei enää merkitse mitään, koska niitä tulee monilta ja paljon.
Tämä on totta, eli kun viestejä tulee liikaa ja niiden viestinä on vain jotain "moi, miten menee?" tyyppistä, niin aika harvoin minulla on aikaa vastata siihen mitään, ei ainakaan heti. Jos taas joku oikeasti itselle tärkeä laittaa viestin, jossa kertoo omista kuulumisistaan, kyselee minun/perheeni kuulumisia ja muuta mukavaa, niin saatan vastata nopeastikin. Tai jos en heti pääse vastaamaan (koska minulla on muitakin elämää), niin vastaan, kun on hyvä aika. Joskus se aika saattaa olla vasta illalla tai joskus seuraavana arkipäivänä tai ihan miten vain. Viestissä pitää kuitenkin silloin olla jotakin, josta ottaa kiinni ja mistä voi kiinnostua. Jos vaikka serkkuni laittaa juuri tällaisen moimitäkuuluu - viestin, niin en välttämättä muista sitä enää lukemisen jälkeen ollenkaan.
Ystävilleni ja perheenjäsenille vastaan kun ehdin ja jos en ehdi ja kysymys oli tärkeä, niin he kyllä soittavat tai laittavat uudestaan viestiä.
Tosi kuitenkin on, että töissä ollessani en ehdi vastata viesteihin, kotiin tullessa perheeni on tärkeämpi kuin jotkut liirumlaarum -viestit ja myös vapaa-aikani saattaa olla sen verran kiireistä, että epämääräiset viestittelyt eivät muistu mieleen. Illalla sitä on jo väsynyt ja kiinnostus alkaa vastaamaan on miinuksella, varsinkaan jos viestittelystä ei tule mitään ihmeellisempää hyvää fiilistä, vaan lähinnä ne ovat minulle se ja sama -osastoa.
Minulla itselläni on sellainen tilanne, että noita "moi mitä kuuluu" tyyppejä on vain muutama kappale ja heille vastaan. He on sellaisia, joita näkee harvoin, kun asuvat kaukana niin on ihan mukavaa vaihdella kuulumisia ja usein viestin sijaan soitan. Ongelma on enemmänkin lähipiiri eli vahvasti elämässä läsnä olevat ihmiset joita näkee jos ei ihan päivittäin niin ainakin viikottain. Eivät vaan osaa olla hiljaa. Se juttu mikä loppui livenä jatkuu sitten wapissa. Olen introvertti itä-suomalainen, lähipiiri täynnä ylisosiaalisia ihmisiä joille on normaalia tehdä tikusta asiaa myös siellä wapissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he eivät edes vastaa sun viesteihin, niin tottakai lopetat häiriköinnin. Jos vastaavat kuitenkin, niin menisin case-by-case - yksipuolinen yhteydenpito isoäitiin joka kuitenkin ilahtuu viestistä on eri asia kuin oma ikätoveri, joka vastaa yksisanaisesti päivän viiveellä. Ei kannata roikkua ihmisissä jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.
Sana "häiriköinti" kuulostaa tässä kyllä vähän yliampuvalta. Ihan samanlaista viestittely oli meillä vuosia sitten, tosin ne ystävät ja lähisukulaiset oli "häiriköivät" vastavuoroisesti silloin. Mutta, niin, asia ymmärretty ja lopetan kyllä. ap
Jos ihminen ei vastaa mitään viesteihin, hän ei halua viestejä. Viestiminen jollekin joka ei halua viestejä, on häiriköintiä. Ei kannata piinata itseään (tai heitä) yhtään enempää tällaisten ihmisten kanssa. Et kuulosta saavan noista ihmisistä kuin pahan mielen.
Kyllä kyllä, mutta ihmettelen että aiemmin samanlainen viestittely ei ole ollut "häiriköintiä". Siinä on ollut kumpikin osapuoli mukana, ihan samanlaisissa jutuissa ja keskusteluissa. Missä vaihessa viestit muuttuu sitten niinko ööö häiriköinniksi? Kun toinen tuosta vaan yhtäkkisesti päättää että enpä enää vastaa ja haluaa kadota toisen elämästä, silloinko? Mä olen tippunut kärryiltä ja pahasti. ap
Silloin kun Whatsapp tuli yleiseksi. Ennen ihmiset laittoi tekstiviestejä vain silloin kun oli oikeasti asiaa. Nyt kun viestejä voi laittaa ilmaiseksi, niin jutut on pääasiassa turhaa liirumlaarumia ja jos kuuluu useampaan ryhmään, niin ei sitä edes jaksa katsoa kuka on kaivannut. Viestit ei enää merkitse mitään, koska niitä tulee monilta ja paljon.
Eli ne joille et vastaa, ovat "liirum laarumia" ja prioriteettilistasi häntäpäässä. Jos joku ajattelee näin minusta, niin eipä tuollaiselle enää tarvitse viestejä laittaakaan. Tämä vahvistanee ap:n epäilyt, ettei nuo vastaamattomat vaan välitä kun heillä on niitä "oikeitakin" ystäviä.
Missä kohtaa sanoin, etten vastaa? Joo en välttämättä vastaa heti, koska kokemuksesta tiedän, ettei siellä yleensä ole mitään kovin kummosta. Jos jollakin on minulle on oikeasti tärkeää asiaa niin soittakoot. Sä et selvästikään ymmärrä miten paljon on ihmisiä, jotka laittaa ihan turhia viestejä ja odottavat, että vastaanottaja on koko ajan läsnä ja on aktiivinen. Mulla on esimerkiksi perhettä/sukua ja meillä on whatsapp-ryhmä. Siellä käy keskustelu lähes koko ajan kaikesta jonniinjoutavasta hölynpölystä.
Joo on tosi mielenkiintoista, jos sukulainen on pilkkonut koko päivän puita ja nyt avasi kaljan sen kunniaksi (tölkistä kuva) ja tähän sitten odottaa puolelta sukua jotain reaktiota ja tadaa puolet alkoholistisuvusta laittaa kuvaa omista juomista ja siinä sitä ryhmässä viestitellään ja kukin ryyppää samalla omissa oloissaan samalla kuitenkin "sosialisoiden" ryhmässä muiden kanssa. Viikonloput pahimpia, mutta nyt monella lomautukset niin ryhmä on hyvin aktiivinen. Tämä nyt oli karkea esimerkki mitä se whatsappin yleistyminen teki. Ei tekstiviestien aikaan ollut tuollaista.
Kavereiden kanssa on myös ryhmä. Sinnekin tulee hirveästi kaikkea ns "turhaa". Puhumattakaan sitten ihan kahdenkeskisistä keskusteluista. Yksi kaveri saattaa laittaa kuvan aamukahvistaan ja tähän sitten odottaa jotain reaktiota, yleensä laitan kuvan omasta aamukahvista. Yhdellä kaverilla on koira ja tykkää laitella kavereille kuvia kuinka taas kävi koiransa kanssa piitkällä lenkillä ja tähän sitten pitää reagoida, koska muuten luulee kavereiden olevan vihaisia. Kyllä valtaosa viesteistä ainakin mun perheen/suvun/kaverieden kanssa on turhaa hölynpölyä. Voisi sanoa, että somehu*raaminen on siirtynyt wappiin. Odotan kauhulla sitä päivää, kun tykkäysominaisuus tulee whatsappiin.
Ei mulle tartteisi viestejä laittaa ollenkaan. Ottaisin mieluummin puhelun sieluttoman viestin sijaan.
Kuullostaa siltä, että kaipaat syvempää merkityksellisyyttä keskusteluihin. Itse ymmärrän tämän ja pyrin samaan, joten puhelimessani toimii pelkästään puhelut ja tekstiviestit.
Juuri tämä. Tiivistit tuntemukseni hienosti tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he eivät edes vastaa sun viesteihin, niin tottakai lopetat häiriköinnin. Jos vastaavat kuitenkin, niin menisin case-by-case - yksipuolinen yhteydenpito isoäitiin joka kuitenkin ilahtuu viestistä on eri asia kuin oma ikätoveri, joka vastaa yksisanaisesti päivän viiveellä. Ei kannata roikkua ihmisissä jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.
Sana "häiriköinti" kuulostaa tässä kyllä vähän yliampuvalta. Ihan samanlaista viestittely oli meillä vuosia sitten, tosin ne ystävät ja lähisukulaiset oli "häiriköivät" vastavuoroisesti silloin. Mutta, niin, asia ymmärretty ja lopetan kyllä. ap
Jos ihminen ei vastaa mitään viesteihin, hän ei halua viestejä. Viestiminen jollekin joka ei halua viestejä, on häiriköintiä. Ei kannata piinata itseään (tai heitä) yhtään enempää tällaisten ihmisten kanssa. Et kuulosta saavan noista ihmisistä kuin pahan mielen.
Kyllä kyllä, mutta ihmettelen että aiemmin samanlainen viestittely ei ole ollut "häiriköintiä". Siinä on ollut kumpikin osapuoli mukana, ihan samanlaisissa jutuissa ja keskusteluissa. Missä vaihessa viestit muuttuu sitten niinko ööö häiriköinniksi? Kun toinen tuosta vaan yhtäkkisesti päättää että enpä enää vastaa ja haluaa kadota toisen elämästä, silloinko? Mä olen tippunut kärryiltä ja pahasti. ap
Silloin kun Whatsapp tuli yleiseksi. Ennen ihmiset laittoi tekstiviestejä vain silloin kun oli oikeasti asiaa. Nyt kun viestejä voi laittaa ilmaiseksi, niin jutut on pääasiassa turhaa liirumlaarumia ja jos kuuluu useampaan ryhmään, niin ei sitä edes jaksa katsoa kuka on kaivannut. Viestit ei enää merkitse mitään, koska niitä tulee monilta ja paljon.
Tämä on totta, eli kun viestejä tulee liikaa ja niiden viestinä on vain jotain "moi, miten menee?" tyyppistä, niin aika harvoin minulla on aikaa vastata siihen mitään, ei ainakaan heti. Jos taas joku oikeasti itselle tärkeä laittaa viestin, jossa kertoo omista kuulumisistaan, kyselee minun/perheeni kuulumisia ja muuta mukavaa, niin saatan vastata nopeastikin. Tai jos en heti pääse vastaamaan (koska minulla on muitakin elämää), niin vastaan, kun on hyvä aika. Joskus se aika saattaa olla vasta illalla tai joskus seuraavana arkipäivänä tai ihan miten vain. Viestissä pitää kuitenkin silloin olla jotakin, josta ottaa kiinni ja mistä voi kiinnostua. Jos vaikka serkkuni laittaa juuri tällaisen moimitäkuuluu - viestin, niin en välttämättä muista sitä enää lukemisen jälkeen ollenkaan.
Ystävilleni ja perheenjäsenille vastaan kun ehdin ja jos en ehdi ja kysymys oli tärkeä, niin he kyllä soittavat tai laittavat uudestaan viestiä.
Tosi kuitenkin on, että töissä ollessani en ehdi vastata viesteihin, kotiin tullessa perheeni on tärkeämpi kuin jotkut liirumlaarum -viestit ja myös vapaa-aikani saattaa olla sen verran kiireistä, että epämääräiset viestittelyt eivät muistu mieleen. Illalla sitä on jo väsynyt ja kiinnostus alkaa vastaamaan on miinuksella, varsinkaan jos viestittelystä ei tule mitään ihmeellisempää hyvää fiilistä, vaan lähinnä ne ovat minulle se ja sama -osastoa.
Tulipa surullinen olo tästä viestistä. Tunnistin olevani vain tällainen liirumlaarum-henkilö monelle.. Eikö olisi parempi vaikka lopettaa kaveruus fb:ssä ja poistaa nro puhelimesta yms., jos ei tuon vertaa kiinnosta toinen ihminen ja hänen tunteensa?
Ohis...miksi? Eihän fb-kaveruus ole mitään sydänystävyyttä. Se on vapaa-ajan verkostoitumista. Just eilen hyväksyin fb-kaverikseni brittiläisen naisen, joka on yhden fb-kaverini kaveri. Ei mitään tietoa ko henkilöstä eikä edes siitä, miksi laittoi mulle kaveripyynnön. Mutta ei mulla ollut mitään syytä kieltäytyä hänen kaveripyynnöstään. Noin puolet mun fb-kavereistani on sellaisia, joita en ole ikinä edes tavannut.
Ymmärrän, mutta oletko ajatellut, että miksi sitten koet tarpeelliseksi verkostoitua näiden ihmisten kanssa, jos et edes halua kirjoitella heidän kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos he eivät edes vastaa sun viesteihin, niin tottakai lopetat häiriköinnin. Jos vastaavat kuitenkin, niin menisin case-by-case - yksipuolinen yhteydenpito isoäitiin joka kuitenkin ilahtuu viestistä on eri asia kuin oma ikätoveri, joka vastaa yksisanaisesti päivän viiveellä. Ei kannata roikkua ihmisissä jotka eivät ole kiinnostuneita sinusta.
Sana "häiriköinti" kuulostaa tässä kyllä vähän yliampuvalta. Ihan samanlaista viestittely oli meillä vuosia sitten, tosin ne ystävät ja lähisukulaiset oli "häiriköivät" vastavuoroisesti silloin. Mutta, niin, asia ymmärretty ja lopetan kyllä. ap
Jos ihminen ei vastaa mitään viesteihin, hän ei halua viestejä. Viestiminen jollekin joka ei halua viestejä, on häiriköintiä. Ei kannata piinata itseään (tai heitä) yhtään enempää tällaisten ihmisten kanssa. Et kuulosta saavan noista ihmisistä kuin pahan mielen.
Kyllä kyllä, mutta ihmettelen että aiemmin samanlainen viestittely ei ole ollut "häiriköintiä". Siinä on ollut kumpikin osapuoli mukana, ihan samanlaisissa jutuissa ja keskusteluissa. Missä vaihessa viestit muuttuu sitten niinko ööö häiriköinniksi? Kun toinen tuosta vaan yhtäkkisesti päättää että enpä enää vastaa ja haluaa kadota toisen elämästä, silloinko? Mä olen tippunut kärryiltä ja pahasti. ap
Silloin kun Whatsapp tuli yleiseksi. Ennen ihmiset laittoi tekstiviestejä vain silloin kun oli oikeasti asiaa. Nyt kun viestejä voi laittaa ilmaiseksi, niin jutut on pääasiassa turhaa liirumlaarumia ja jos kuuluu useampaan ryhmään, niin ei sitä edes jaksa katsoa kuka on kaivannut. Viestit ei enää merkitse mitään, koska niitä tulee monilta ja paljon.
Juuri näin. Mä saan niin paljon viestejä monesta eri kanavasta, että en todellakaan käytä vapaa-aikaani kaikkiin vastaamiseen. Istun työkseni tietokoneen ääressä ja kun työpäivä ohi, menen tekemään ihan muita asioita. Illalla ennen nukumaanmenoa vastailen muutamiin viesteihin, joissa on jotain ihan oikeaa asiaakin . Jos vastaisin kaikkiin viesteihin, siihen menisi monta tuntia päivässä.
Moni laittaa viestejä silloin kun on tylsää. Mitään varsinaista asiaa ei välttämättä ole, mutta kun on tylsää niin pitää viestitellä. Toki ymmärrän, että silloin saattaa tulla tarve hakea sosiaalista kontaktia (onhan se toki ihan kamalaa olla hetki yksin ja omissa ajatuksissaan) ja minä sukulaisena/kaverina olen potentiaalinen kohde.
Vierailija kirjoitti:
Kysyttävää? kirjoitti:
Olen johonkin muuhunkin vastaavaan keskusteluun kirjoittanut tästä mutta... Miksette ihmiset voi antaa armoa niille, jotka eivät vastaa? Ihan oikeasti kun aikuiselle ihmiselle riittää muutama hyvä ihmissuhde ja niiden ylläpito ottaa aikansa. Itselläni on kaksi hyvää ystävää ja sisko, maailman paras aviomies, äiti ja samoin äidin sisko, joiden kanssa voin keskustella kaikesta. Näille kuudelle ihmiselle siis jaan elämäni hyvin yksityiskohtaisesti. Seuraavalla tasolla ovat muut lähisukulaiset, kuten oma veli ja aviomiehen veljet, sekä ehkä kaksi kaveria, joiden kanssa voin mielelläni silloin tällöin pohtia elämän kiemuroita. Kolmannella ringillä on reilusti yli kymmenen eri ihmistä, joiden kanssa olen joskus ollut tekemisissä syystä tai toisesta. Näistä löytyy ne kuulumisia kyselevät ja itseensä ottajat, joiden kanssa pitäisi höpöttää parin viikon välein.
Valaiseeko tämä nyt yhtään, minkä takia me "itsekkäät" ihmiset jätämme joskus vastaamatta tai vastailemme lyhyesti? Olen arkipäivisin 8h töissä, jossa jutustelen kollegoiden kanssa. Työmatkojen jälkeen minulla on 5-6 tuntia aikaa olla joko itseni kanssa (oikein hyvä vaihtoehto), olla avioystäväni seurassa läsnä (tässäkään ei puhelinta kaivata), kysellä muiden elämäni ydinihmisten (6kpl) kuulumisia tai jutustella seuraavan tason kavereiden kanssa (6kpl). Onko siis väärin, jos ei aina kerta kaikkiaan huvita avata jonkun lukioaikaisen luokkakaverin tai Tupperwaretutun viestiä? Anteeksi nyt vaan, mutta olen tyytyväinen elämääni, vaikka en olisikaan teihin yhteydessä. Samalla teen myös tietoisen valinnan, etten näistä ihmissuhteista halua myös hyötyä millään tasolla.
Miksi et sitten suoraan ilmaise tätä kys. ihmisille, jotta eivät turhaan yritä lähestyä sinua? Vai pidätkö varalla, jos joskus olisitkin kaveria vailla ja jollekin merkitsevälle ”tasolle” tulisi tilaa?
Ehen, kyllä he siellä olisivat jo, jos synkkaisi sen verran paremmin. En vaan ymmärrä, miksi tästä täytyy tehdä niin suuri show. Jos nyt sattuu aikaa ja jaksamista olemaan, niin vaihdan useammankin sanan. Oma maailmani ei kuitenkaan romahda, jos minun viestiini ei vastata. Herää kyllä kysymys, millaisella pohjalla näiden ihmisten itsetunto on. Jos tuntuu, ettei kukaan vastaa, niin keksikää jotain mukavaa tekemistä ihan yksin. Heikolla pohjalla on elämänlaatu, jos se on kiinni muiden ihmisten tekemisistä. Opetelkaa olemaan omien ajatusten kanssa niin rauhoittuu tuo kiihkososiaalisuuskin.
Kysyttävää? kirjoitti:
Olen johonkin muuhunkin vastaavaan keskusteluun kirjoittanut tästä mutta... Miksette ihmiset voi antaa armoa niille, jotka eivät vastaa? Ihan oikeasti kun aikuiselle ihmiselle riittää muutama hyvä ihmissuhde ja niiden ylläpito ottaa aikansa. Itselläni on kaksi hyvää ystävää ja sisko, maailman paras aviomies, äiti ja samoin äidin sisko, joiden kanssa voin keskustella kaikesta. Näille kuudelle ihmiselle siis jaan elämäni hyvin yksityiskohtaisesti. Seuraavalla tasolla ovat muut lähisukulaiset, kuten oma veli ja aviomiehen veljet, sekä ehkä kaksi kaveria, joiden kanssa voin mielelläni silloin tällöin pohtia elämän kiemuroita. Kolmannella ringillä on reilusti yli kymmenen eri ihmistä, joiden kanssa olen joskus ollut tekemisissä syystä tai toisesta. Näistä löytyy ne kuulumisia kyselevät ja itseensä ottajat, joiden kanssa pitäisi höpöttää parin viikon välein.
Valaiseeko tämä nyt yhtään, minkä takia me "itsekkäät" ihmiset jätämme joskus vastaamatta tai vastailemme lyhyesti? Olen arkipäivisin 8h töissä, jossa jutustelen kollegoiden kanssa. Työmatkojen jälkeen minulla on 5-6 tuntia aikaa olla joko itseni kanssa (oikein hyvä vaihtoehto), olla avioystäväni seurassa läsnä (tässäkään ei puhelinta kaivata), kysellä muiden elämäni ydinihmisten (6kpl) kuulumisia tai jutustella seuraavan tason kavereiden kanssa (6kpl). Onko siis väärin, jos ei aina kerta kaikkiaan huvita avata jonkun lukioaikaisen luokkakaverin tai Tupperwaretutun viestiä? Anteeksi nyt vaan, mutta olen tyytyväinen elämääni, vaikka en olisikaan teihin yhteydessä. Samalla teen myös tietoisen valinnan, etten näistä ihmissuhteista halua myös hyötyä millään tasolla.
Mä ymmärrän ton tupperware-tutunpointin, mutta entä kun kyseessä on kuitenkin bestis 20vuoden ajalta? Toinen vaan yhtäkkisesti jättää vastaamatta, jättää kaiken kuin seinään. Jää paljon kysymyksiä.
Kuulostaa AP tilanteesi todella ikävältä, mutta koitan selittää minäkin sen toisen ihmisen puolta:
Olen hyvin sosiaalinen ihminen jolla on laajat sosiaaliset verkostot. Valitettavasti ne ovat välillä vähän kuormittaviakin, kun on vaikkapa töissä kova kiire ja läheisimmissä ihmissuhteissa jotain menossa tms. ja tällöin ei vaan jaksa vastata kaikkien viesteihin ajallaan. Toisaalta kaikista läheisimmille ihmisille on aina aikaa, joten ehkä he eivät koe ystävyyttänne prioriteettina? Kuitenkin myös näistä ei-niin läheisistä ystävistäni välitän myös , joskus vastaaminen on vaan heistä riippumattomsita syistä raskasta.
Uskon, että meille kaikille on sopivia ystäviä tässä maailmassa, toivottavasti löydät omasi pian.
Eivät halua viestejäsi. Joten lopeta niiden lähettely.
Juuri näin. Mä saan niin paljon viestejä monesta eri kanavasta, että en todellakaan käytä vapaa-aikaani kaikkiin vastaamiseen. Istun työkseni tietokoneen ääressä ja kun työpäivä ohi, menen tekemään ihan muita asioita. Illalla ennen nukumaanmenoa vastailen muutamiin viesteihin, joissa on jotain ihan oikeaa asiaakin . Jos vastaisin kaikkiin viesteihin, siihen menisi monta tuntia päivässä.