Tukihenkilöiden pääsyä synnytyssairaalaan rajoitetaan rajusti

Kahden isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan tuleva isä kommentoinut tätä? Löytyykö heiltä ymmärrystä, mistä syystä tilanne ja ohjeistus nyt on tämä ja on parempi pysyä poissa? Vai haluavatko kaiken uhallakin tunkea mukaan.

En usko että monikaan isä oikeasti haluaisi olla mukana synnytyksessä. Nykyään on vain kulttuuri mennyt sellaiseksi, että miesten "kuuluu" olla mukana. Omakin vaimo ilmoitti, että jos en tule synnytykeen, ei tarvitse tulla kotiinkaan. Eihän siinä sitten voi olla "haluamatta" tulla mukaan, vaikka omasta puolestani olisin mieluusti jättänyt väliin.

Oma isäni ei ollut yhdenkään kolmen lapsensa synnytyksessä läsnä 70-luvulla, ja ihan hyvin pärjättiin.

Ja sitten on sellaisia miehiä ja naisiakin, jotka tulisivat kumppaninsa tueksi ihan vaikka tavalliseen verikokeeseen, jos kumppani sinne kaipaisi tukea. Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Jotkut haluavat olla kumppaninsa tukena ja apuna silloin, kun tällä on kipuja ja vaikeampi paikka, jotkut muut pysyvät mieluusti poissa ja tulevat takaisin sitten, kun kaikki on taas helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan isät odotti aina odotushuoneessa lapsen syntymää eikä siitä jäänyt kellekään mitään traumoja. Synnytyksessä voi toki traumatisoitua mutta ei vain sen takia, ettei siellä ole extraihmisiä paikalla.

En tiedä, mikä sinulle on "ennen vanhaan", mutta aikana ennen sairaalasynnytyksiä isät kyllä auttoivat synnytyksessä. Siis Suomessa. Pois lukien ehkä varakkaampi väki, mutta maaseudulla oli ihan tavallista, että miehet auttoivat synnytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä kerralla olisin mennyt ihan hyvillä mielin synnyttämään, mutta valitettavasti asiat eivät menneet ihan putkeen, ja etenkin käynnistysvaiheessa puolison tuki oli korvaamaton, sillä käynnistys lähti normaalia rajummin käyntiin ja koska olin ensisynnyttäjä, ei minua otettu kovinkaan vakavasti vaan jätettiin yksin, se oli nimenomaan puolisoni joka joutui etsimään hoitajat käsiinsä ja vaatimalla vaatimaan, ettei kaikki ole kunnossa ja nyt pitää tehdä jotain. Eikä ne asiat sitten olleetkaan ihan niin kuin olisi pitänyt...

Vauvan kanssa pärjäsin ihan hyvin yksinäni sairaalassa, mutta käynnistyksen/synnytyksen osalta ei kyllä todellakaan huvita lähteä kokeilemaan minkälaista kohtelua saa kun tukihenkilö ei ole mukana.

Siis tukihenkilö mukana synnytyksen käynnistyksessä? Mitä ihmettä? Etkö osaa niitä cytotec-pillereitä yksin ottaa ja sen jälkeen odotella? Ei mulle ainakaan tarjottu 2007 edes vaihtoehtoa, ettäisä olisi siellä mukana, enkä kyllä osannut sellaista edes kaivatakaan. Yhden yön jouduin olemaan sairaalassa sen takia, ennen kuin pääsin synnytyssaliin, eikä ollut MITÄÄN ihmeellistä siinä! Aivan normaalia oli olla siinä tilanteessa itsekseen. Sama kuin ois päänsärky tms.

Itselläni ainakin lääkkeellä käynnistetty synnytys teki supistuksista niin teräviä, voimakkaita ja tiuhaan tulevia, ettei niiden välissä ollut mitään taukoa. En todellakaan olisi voinut noin vaan "odotella". Sain apua hieronnasta ja suihkusta, jota tukihenkilöni (ei ollut lapsen isä) suihkutti alaselkään. Ilman kivunlievitystä en olisi todellakaan pärjännyt. Niin joo ja puudutuksia ei tuossa vaiheessa olisi varmaan voinut ottaa, enkä sellaisia halunnutkaan, sillä olen molemmissa synnytyksissäni kokenut nimenomaan lääkkeettömät kivunlievitysmenetelmät itselleni sopiviksi.

Ihan järkyttävää kommentointia täällä taas. En ihmettele yhtään, että syntyvyys laskee tätä vauhtia, kun äiteihin ja isiin suhtaudutaan näin hirvittävän epäempaattisesti. Eihän tässä maassa uskalla kohta kukaan hankkia vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä kerralla olisin mennyt ihan hyvillä mielin synnyttämään, mutta valitettavasti asiat eivät menneet ihan putkeen, ja etenkin käynnistysvaiheessa puolison tuki oli korvaamaton, sillä käynnistys lähti normaalia rajummin käyntiin ja koska olin ensisynnyttäjä, ei minua otettu kovinkaan vakavasti vaan jätettiin yksin, se oli nimenomaan puolisoni joka joutui etsimään hoitajat käsiinsä ja vaatimalla vaatimaan, ettei kaikki ole kunnossa ja nyt pitää tehdä jotain. Eikä ne asiat sitten olleetkaan ihan niin kuin olisi pitänyt...

Vauvan kanssa pärjäsin ihan hyvin yksinäni sairaalassa, mutta käynnistyksen/synnytyksen osalta ei kyllä todellakaan huvita lähteä kokeilemaan minkälaista kohtelua saa kun tukihenkilö ei ole mukana.

Siis tukihenkilö mukana synnytyksen käynnistyksessä? Mitä ihmettä? Etkö osaa niitä cytotec-pillereitä yksin ottaa ja sen jälkeen odotella? Ei mulle ainakaan tarjottu 2007 edes vaihtoehtoa, ettäisä olisi siellä mukana, enkä kyllä osannut sellaista edes kaivatakaan. Yhden yön jouduin olemaan sairaalassa sen takia, ennen kuin pääsin synnytyssaliin, eikä ollut MITÄÄN ihmeellistä siinä! Aivan normaalia oli olla siinä tilanteessa itsekseen. Sama kuin ois päänsärky tms.

Itselläni ainakin lääkkeellä käynnistetty synnytys teki supistuksista niin teräviä, voimakkaita ja tiuhaan tulevia, ettei niiden välissä ollut mitään taukoa. En todellakaan olisi voinut noin vaan "odotella". Sain apua hieronnasta ja suihkusta, jota tukihenkilöni (ei ollut lapsen isä) suihkutti alaselkään. Ilman kivunlievitystä en olisi todellakaan pärjännyt. Niin joo ja puudutuksia ei tuossa vaiheessa olisi varmaan voinut ottaa, enkä sellaisia halunnutkaan, sillä olen molemmissa synnytyksissäni kokenut nimenomaan lääkkeettömät kivunlievitysmenetelmät itselleni sopiviksi.

Miten niin et olisi pärjännyt? Väitätkö, että olisit kuollut?

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia kaikki pienemmät synnytyssairaalat on ajettu alas? Nyt koronalaiset voisi olla näissä isoissa ja neuvolasta ohjata synnyttäjät joilla ei ole riskitekijöitä pienempiin sairaaloihin.

Kerta heitolla kumotaan kaikki puheet kuinka tärkeä on puolison sitouttamiset lapsiperheeseen. Nyt sitten väkivalloin muutetaan kaikki ylevät periaatteet. Jos sairaalassa on ruuhkaa kas, kun eivät lähetä ohjeita synnyttää saunassa.

Tämähän on väliaikainen tilanne. Tällä hetkellä on tärkeintä turvata se, että siellä riittää tervettä henkilökuntaa jokaiseen synnytykseen ja se varmistetaan vähentämällä liikennettä osastoilla.

Isän merkitystä kukaan ei väheksy. Valitettavasti nämä rajoitukset koskevat kaikkia sairaaloita esim. lastensairaalassa saa lapsen mukana olla vain yksi vanhempi vaikka varmasti siellä haluaisi molemmat olla sairaan lapsen tukena.

En ymmärrä tätä ajatusta näillä sekaisin menneillä raskaana olevilla, että mitä se minun mies siellä haittaa ja kun raskaana oleva on ollut kuitenkin miehen kanssa niin kyllä sillä samat taudit on mutta ei ajatella sitä että kun siellä on ne synnyttäjät ja saman verran niitä puolisoita ja tukihenkilöitä niin siellä on liian monta "ylimääräistä" lisäämässä riskiä ja levittämässä virusta. Nyt ensisijainen asia on suojella äitiä, vauvaa, hoitohenkilökuntaa ja myös sitä isää. Kukaan ei näitä järjestelyjä tee kenenkään kiusaksi ja moni muukin joutuu "kärsimään" rajoituksista eli nyt mammojen ei tarvitsisi mieltään pahoittaa! Mielummin minä olisin kahden vauvan kanssa sairaalassa synnytyksen jälkeen ja suuremmalla todennäköisyydellä turvassa kuin että siellä on useita mammoja ja heidän puolisot ja tukihenkilöt pyörimässä ja levittämässä esim. Koronavirusta ja menettäisin sen takia odotetun suuren aarteeni. Ja kyllä olen tällä hetkellä raskaana ja jos mieheni ei synnytykseen pääse tai saa sairaalassa kanssani olla, ei minun/mieheni eikä tulevan lapsenkaan elämä siihen kaadu, kerkeää mies ja lapsi luoda suhdettaan ja sairaalassa on apuna hoitajat, lääkärit ja kätilöt kuitenkin eikä ketään yksin jätetä varsinkaan jos apua tarvitsee! Nyt tulee lopettaa minäminäminä -ajattelu ja nähdä kokonaisuus ja kaikki ihmiset ympärillä. Tsemppiä kaikille ja yhdessä pääsemme tilanteesta yli ja pääsemme elämään normaalia arkea!

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää kommentointia täällä taas. En ihmettele yhtään, että syntyvyys laskee tätä vauhtia, kun äiteihin ja isiin suhtaudutaan näin hirvittävän epäempaattisesti. Eihän tässä maassa uskalla kohta kukaan hankkia vauvaa.

Eikö se teistä ole yhtään järkyttävää että vanhusten laitoksissa kuolee koronaan koko ajan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisellä kerralla olisin mennyt ihan hyvillä mielin synnyttämään, mutta valitettavasti asiat eivät menneet ihan putkeen, ja etenkin käynnistysvaiheessa puolison tuki oli korvaamaton, sillä käynnistys lähti normaalia rajummin käyntiin ja koska olin ensisynnyttäjä, ei minua otettu kovinkaan vakavasti vaan jätettiin yksin, se oli nimenomaan puolisoni joka joutui etsimään hoitajat käsiinsä ja vaatimalla vaatimaan, ettei kaikki ole kunnossa ja nyt pitää tehdä jotain. Eikä ne asiat sitten olleetkaan ihan niin kuin olisi pitänyt...

Vauvan kanssa pärjäsin ihan hyvin yksinäni sairaalassa, mutta käynnistyksen/synnytyksen osalta ei kyllä todellakaan huvita lähteä kokeilemaan minkälaista kohtelua saa kun tukihenkilö ei ole mukana.

Siis tukihenkilö mukana synnytyksen käynnistyksessä? Mitä ihmettä? Etkö osaa niitä cytotec-pillereitä yksin ottaa ja sen jälkeen odotella? Ei mulle ainakaan tarjottu 2007 edes vaihtoehtoa, ettäisä olisi siellä mukana, enkä kyllä osannut sellaista edes kaivatakaan. Yhden yön jouduin olemaan sairaalassa sen takia, ennen kuin pääsin synnytyssaliin, eikä ollut MITÄÄN ihmeellistä siinä! Aivan normaalia oli olla siinä tilanteessa itsekseen. Sama kuin ois päänsärky tms.

Itselläni ainakin lääkkeellä käynnistetty synnytys teki supistuksista niin teräviä, voimakkaita ja tiuhaan tulevia, ettei niiden välissä ollut mitään taukoa. En todellakaan olisi voinut noin vaan "odotella". Sain apua hieronnasta ja suihkusta, jota tukihenkilöni (ei ollut lapsen isä) suihkutti alaselkään. Ilman kivunlievitystä en olisi todellakaan pärjännyt. Niin joo ja puudutuksia ei tuossa vaiheessa olisi varmaan voinut ottaa, enkä sellaisia halunnutkaan, sillä olen molemmissa synnytyksissäni kokenut nimenomaan lääkkeettömät kivunlievitysmenetelmät itselleni sopiviksi.

Miten niin et olisi pärjännyt? Väitätkö, että olisit kuollut?

Ei, vaan kivut olisivat olleet sietämättömät joten olisi ollut todella huono kokemus. Tarkoitin siis, että en olisi pärjännyt ilman vahvaa lääkitystä, jos ei olisi ollut jotakuta hieromassa ja suihkuttamassa. Nyt taas en tarvinnut lääkkeitä ollenkaan, kun sain tukihenkilöltä apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia kaikki pienemmät synnytyssairaalat on ajettu alas? Nyt koronalaiset voisi olla näissä isoissa ja neuvolasta ohjata synnyttäjät joilla ei ole riskitekijöitä pienempiin sairaaloihin.

Kerta heitolla kumotaan kaikki puheet kuinka tärkeä on puolison sitouttamiset lapsiperheeseen. Nyt sitten väkivalloin muutetaan kaikki ylevät periaatteet. Jos sairaalassa on ruuhkaa kas, kun eivät lähetä ohjeita synnyttää saunassa.

Tämähän on väliaikainen tilanne. Tällä hetkellä on tärkeintä turvata se, että siellä riittää tervettä henkilökuntaa jokaiseen synnytykseen ja se varmistetaan vähentämällä liikennettä osastoilla.

Isän merkitystä kukaan ei väheksy. Valitettavasti nämä rajoitukset koskevat kaikkia sairaaloita esim. lastensairaalassa saa lapsen mukana olla vain yksi vanhempi vaikka varmasti siellä haluaisi molemmat olla sairaan lapsen tukena.

Onko sitä tervettä henkilökuntaa nyt oikeasti synnytyksiin? Toissakerralla mies kävi hakemassa ja sen jälkeen kesti vielä vartti, kätilö ehti paikalle just kun pää oli jo tulossa. Ei niillä kätilöillä viimeiselläkään kerralla suurta roolia ollut.

Ei ole kuin pöly laskeutunut pienempien synnytyssairaaloiden sulkeuduttua, kun niille olisi parempaa tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää kommentointia täällä taas. En ihmettele yhtään, että syntyvyys laskee tätä vauhtia, kun äiteihin ja isiin suhtaudutaan näin hirvittävän epäempaattisesti. Eihän tässä maassa uskalla kohta kukaan hankkia vauvaa.

Eikö se teistä ole yhtään järkyttävää että vanhusten laitoksissa kuolee koronaan koko ajan? 

Kyllä on. Se ei silti estä minua tuntemasta empatiaa synnyttäjiä kohtaan. Minuahan tämä synnytyssairaalaan liittyvä asia ei koske, koska olen omat lapseni synnyttänyt jo vuosia sitten. Kumpikin oli hyvä kokemus, ja toivoisin hyvää kokemusta myös muille synnyttäjille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.

Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.

Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.

Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.

Ei kaikilla synnyttäjillä ole edes kumppania, joten pakko se vaan on jotenkin selvitä. Esim. minut jätettiin raskausaikana, joten synnytin yksin ja menetin runsaasti verta. Kivaa se ei todellakaan ollut ja pakko oli vaan pyytää paljon apua synnärillä, koska itse en pystynyt sängystä nousemaan.

Puoliso saa kuitenkin edelleen olla mukana tavallisessa alatiesynnytyksessä ja HUSsin sivuilla myös luki, että sektion jälkeen on mahdollista tavata vastasyntynyttä n. puolen tunnin ajan. Äiti voi myös useissa tapauksissa kotiutua hyvinkin nopeasti, jolloin ero puolisosta ei ole pitkä. Itse synnytin toisen lapseni yöllä ja lähdin seuraavana aamupäivänä kotiin. 2 vrk:n iässä vauva tuotiin sitten lääkärintarkastukseen synnärille.

Sektiolla synnyttänyt äiti ei voi kotiutua "hyvinkin nopeasti" vaan osastolla ollaan yleensä kolme päivää. Se puolen tunnin näkeminen ei auta, kun äiti ei pääse ilman apua ylös sängystä, eikä henkilökunnalla ole resursseja ravata äidin luona joka kerta kun lapsi täytyy nostaa rinnalle, vaippaa pitää vaihtaa, äidin täytyy päästä vessaan. Jos äiti ei saa apua vaan joutuu pinnistelemään yksin, niin riskinä on mm. haavan repeytyminen. Tämä on ihan todellinen huoli jonka osa henkilökunnastakin jakaa ja tunnustaa. En ymmärrä, mikä tarve teillä joilla ei ole mitään kokemusta sektiosta eikä ilmeisesti myöskään synnytyssairaalassa työskentelystä on niin kova pakkomielle tämän kiistämiseen vain sillä perusteella, että mutku en mäkään tarvinnu niin ei kukaan muukaan varmaan tartte.

Ihan samalla tavalla mä jouduin kutsumaan jonkun avukseni joka kerta, kun olin revennyt niin pahasti ja menettänyt paljon verta etten tolpillani pysynyt. Sektiosta ei kyllä kokemusta ole, mutta mitään en minäkään pystynyt tekemään. Pakkohan heidän siellä oli sitten auttaa, vaikka aina eivät olleetkaan niin positiivisin mielin.

En ole kenenkään tuntemuksia kiistämässä eikä se mukavaa ole apua pyydellä jatkuvasti eikä varsinkaan olla yksin, mutta tilanne on nyt tämä eikä sille mitään voi. Ihmiset joutuvat nyt pandemian aikana joustamaan, monille nämä rajoitteet ovat hyvinkin kipeitä. Monet jäävät työttömäksi, ajautuvat konkurssiin jne jne.

Huoh. Ja sinun auttamiseesi löytyi resursseja, koska osalla muista odottajista oli se puoliso apuna. Et vieläkään ymmärrä koko pointtia. Ei kyse ole siitä onko avun pyytäminen kivaa, vaan siitä ettei sitä nykyisinkään kaikki aina pyynnöistä huolimatta saa, eikä se tilanne tule tämän linjauksen vuoksi ainakaan paranemaan. Ja joillekin se avun viivästyminen ei ole hankalaa tai tylsää tai kiusallista vaan ihan aikuisten oikeasti vaarallista. Tästä on ihan tyhmää väitellä, kukaan ei voi kirkkain silmin väittää ettei tämä vaikuttaisi hoitajien ja kätilöiden työmäärään ja sitä kautta synnyttäjien turvallisuuteen.

Ei se työmäärä siellä mitenkään ylenmäärin lisäänny vaikka niin annat olettaa, sillä edelleenkin useimmat vauvat syntyvät alateitse ilman suurempia komplikaatioita, jolloin äiti on ihan kykenevä hoitamaan lasta itse. Osa toki tarvitsee apua sektion/vaikean synnytyksen jälkeen ja varmasti ovat tätä asiaa miettineet ja toimivat sen mukaan, ettei kenenkään turvallisuus vaarannu. Turvallisuuttahan tässä on ensisijaisesti muutenkin ajateltu.

Hautajaisiin saa osallistua kymmenen, mutta edes oma isä ei pääse synnytyksiin?

Onko tässä oikeasti joku poliittinen päätös taustalla vai hyppiikö joku viranomainen nyt yli omien valtuuksiensa ja rajusti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.

Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.

Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.

Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.

Ei kaikilla synnyttäjillä ole edes kumppania, joten pakko se vaan on jotenkin selvitä. Esim. minut jätettiin raskausaikana, joten synnytin yksin ja menetin runsaasti verta. Kivaa se ei todellakaan ollut ja pakko oli vaan pyytää paljon apua synnärillä, koska itse en pystynyt sängystä nousemaan.

Puoliso saa kuitenkin edelleen olla mukana tavallisessa alatiesynnytyksessä ja HUSsin sivuilla myös luki, että sektion jälkeen on mahdollista tavata vastasyntynyttä n. puolen tunnin ajan. Äiti voi myös useissa tapauksissa kotiutua hyvinkin nopeasti, jolloin ero puolisosta ei ole pitkä. Itse synnytin toisen lapseni yöllä ja lähdin seuraavana aamupäivänä kotiin. 2 vrk:n iässä vauva tuotiin sitten lääkärintarkastukseen synnärille.

Sektiolla synnyttänyt äiti ei voi kotiutua "hyvinkin nopeasti" vaan osastolla ollaan yleensä kolme päivää. Se puolen tunnin näkeminen ei auta, kun äiti ei pääse ilman apua ylös sängystä, eikä henkilökunnalla ole resursseja ravata äidin luona joka kerta kun lapsi täytyy nostaa rinnalle, vaippaa pitää vaihtaa, äidin täytyy päästä vessaan. Jos äiti ei saa apua vaan joutuu pinnistelemään yksin, niin riskinä on mm. haavan repeytyminen. Tämä on ihan todellinen huoli jonka osa henkilökunnastakin jakaa ja tunnustaa. En ymmärrä, mikä tarve teillä joilla ei ole mitään kokemusta sektiosta eikä ilmeisesti myöskään synnytyssairaalassa työskentelystä on niin kova pakkomielle tämän kiistämiseen vain sillä perusteella, että mutku en mäkään tarvinnu niin ei kukaan muukaan varmaan tartte.

Ihan samalla tavalla mä jouduin kutsumaan jonkun avukseni joka kerta, kun olin revennyt niin pahasti ja menettänyt paljon verta etten tolpillani pysynyt. Sektiosta ei kyllä kokemusta ole, mutta mitään en minäkään pystynyt tekemään. Pakkohan heidän siellä oli sitten auttaa, vaikka aina eivät olleetkaan niin positiivisin mielin.

En ole kenenkään tuntemuksia kiistämässä eikä se mukavaa ole apua pyydellä jatkuvasti eikä varsinkaan olla yksin, mutta tilanne on nyt tämä eikä sille mitään voi. Ihmiset joutuvat nyt pandemian aikana joustamaan, monille nämä rajoitteet ovat hyvinkin kipeitä. Monet jäävät työttömäksi, ajautuvat konkurssiin jne jne.

Huoh. Ja sinun auttamiseesi löytyi resursseja, koska osalla muista odottajista oli se puoliso apuna. Et vieläkään ymmärrä koko pointtia. Ei kyse ole siitä onko avun pyytäminen kivaa, vaan siitä ettei sitä nykyisinkään kaikki aina pyynnöistä huolimatta saa, eikä se tilanne tule tämän linjauksen vuoksi ainakaan paranemaan. Ja joillekin se avun viivästyminen ei ole hankalaa tai tylsää tai kiusallista vaan ihan aikuisten oikeasti vaarallista. Tästä on ihan tyhmää väitellä, kukaan ei voi kirkkain silmin väittää ettei tämä vaikuttaisi hoitajien ja kätilöiden työmäärään ja sitä kautta synnyttäjien turvallisuuteen.

Ei se työmäärä siellä mitenkään ylenmäärin lisäänny vaikka niin annat olettaa, sillä edelleenkin useimmat vauvat syntyvät alateitse ilman suurempia komplikaatioita, jolloin äiti on ihan kykenevä hoitamaan lasta itse. Osa toki tarvitsee apua sektion/vaikean synnytyksen jälkeen ja varmasti ovat tätä asiaa miettineet ja toimivat sen mukaan, ettei kenenkään turvallisuus vaarannu. Turvallisuuttahan tässä on ensisijaisesti muutenkin ajateltu.

Miksi eivät järjestä silloin synnytyksiä etänä? Kätilö pysyy turvassa, kun ei tarvitse olla äidinkään verten ja muiden kanssa tekemisissä.

Koko synnytyssairaalan filosofia muutettu nyt kerralla joksikin akuutiksi hoito-osastoksi. Ei näin.

Poliisi päästää rajan yli näkemään ja auttamaan sairasta tai kuolevaa läheistä, mutta synnytyksiin ei isät pääse? Mikä on parempi syy kuin oman lapsen syntymä? Aika kuolema keskeiseksi mennyt yheiskunta, jos kuolema on syntymää merkittävämpi tapahtuma.

Ei tarvitse ihmetellä miksi ei tässä maassa syntyvyys nouse. Kakki leikkaukset ja rajoitukset laiteaan ensin lapsiperheille niinkuin meillä ei olisi mitään oikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että ilman tukihenkilöä kukaan ei ole pitämässä äidin puolia ja auttamassa äitiä, jos äiti on huonossa kunnossa.

Nimenomaan. Minä kutsuin apua, kun ystäväni sai aivoinfarktin synnytyksen jälkeen. Hoito olisi todennäköisesti siis viivästynyt ilman tukihenkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Sääntöjen mukaan vain kriittisesti sairaiden ja lapsipotilaiden omaiset saavat vierailla. Tukihenkilö ei ole kumpaakaan.

Edes kriittisesti sairaita tai kuolevia ei ole päässyt välttämättä katsomaan, joten se niistä säännöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiolla syntyvä vauva ei tapaa isäänsä lainkaan ennen kuin pääsee kotiin sairaalasta. Mielestäni kohtuutonta.

näinä aikoina pitää oppia olemaan vähemmän itsekäs. 

Vauva, isä tai äitikään ei saa pysyviä traumoja siitä että hommat menee nyt jonkin aikaa näin. 

Tätähän sinä et voi sanoa kuin omasta puolestasi, et kenenkään toisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisiin saa osallistua kymmenen, mutta edes oma isä ei pääse synnytyksiin?

Onko tässä oikeasti joku poliittinen päätös taustalla vai hyppiikö joku viranomainen nyt yli omien valtuuksiensa ja rajusti?

Jos se korona alkaa kiertämään siellä osastolla niin kätilöt ovat poissa pelistä eikä ole ketään hoitamassa niitä synnytyksiä. Ei voi aivan verrata hautajaisiin tätä.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisiin saa osallistua kymmenen, mutta edes oma isä ei pääse synnytyksiin?

Onko tässä oikeasti joku poliittinen päätös taustalla vai hyppiikö joku viranomainen nyt yli omien valtuuksiensa ja rajusti?

Isän ei ole mitenkään välttämätöntä olla synnytyksessä.

Hautajaiset viimeiset hyvästit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. TAYSillahan on ollut se "itsenäisen toiminnan" periaate jossa kipeitä, palautuvia synnyttäneitä on ohjattu itse vaihtamaan lakanat, nostelemaan vauvaa edestakaisin, pitämään vauvaa lähikontaktissa, peseytymään jne. vaikka olisi ollut todella kipeänä ja vuotanut. Mites nyt, kun edes puolisoa ei saa tuoda apuun? Vastahan täällä oli ketju, että joku ei saanut apua edes pyytäessään ja miehen piti hakea ja vaihtaa lakanat sekä hoitaa vauva, kun äiti sektion jälkeen ei voinut. Taitaa komplikaatiot ja vaaratilanteet lisääntyä?

Ko. ketjussa oli aika hurjia juttuja. Lapsi heti äidin viereen kun äiti tullut heräämöstä ja edelleen tokkurainen, ei vauvansänkyä. Muistan jonkun myös pissineen alleen, ja joutui odottamaan lääkäriä joka sitten komensi hoitajia vaihtamaan lakanat kun eivät muuten suostuneet. Olisi kuulemma itse pitänyt nousta ja hakea lakanat, vaikkei päässyt edes vessaan itse eikä kukaan auttanut pyynnöistä huolimatta. Järkyttävää.

Tulipa käytyä koronapandemian aiheuttamat rajoitteet läpi jo pari vuotta sitten Jorvissa. Neljän päivän käynnistys joka päätyi kiireelliseen sektioon, heräämöstä paiskattiin osastolle huoneeseen kahden muun tuoreen äidin seuraan, mies komennettiin saman tien kotiin, vauva asetettiin viereen, käskettiin imettää ja sammutettiin valot. Sentään lapsi sai viettää isänsä kanssa sen ajan kun olin heräämössä. Itse sai lakanat vaihtaa ja ruokansa hakea vaikkei liikkuminen leikkauksen jälkeen ollut mairitteleva. Toki sain miehestä apuja vierailuaikoihin puitteissa. Terve lapsi mutta minulla meni mielenterveys sillä lailla vinksalleen kamalan kylmästä kohtelusta että käyn terapiassa vielä tänäkin päivänä. Ja koska konsensus tuntuu olevan synnärillä että neuvolassa, jotta kyllä sitä ennenkin on pärjätty niin omakustanteisesti.

Poikkeustilan aikana synnyttävät, koittakaa saada toisistanne voimaa ja tukea synnärillä olon ajaksi, tsemppiä ja kaikkea hyvää!