Lue keskustelun säännöt.
Tukihenkilöiden pääsyä synnytyssairaalaan rajoitetaan rajusti
Äidit joutuvat pärjäämään yksin synnytyksen alkuvaiheissa ja vastasyntyneen kanssa. Imetyksen tuki vaarantuu ja traumaattiset kokemukset lisääntyvät kaikin puolin. Uudet rajoitukset ovat ylimitoitettuja. Niistä aiheutuvat haitat ovat suurempia kuin hyödyt.
https://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/HUS-rajaa-synnyttäjien-t…
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.
Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.
Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.
Tiedätkö sä, että nainen selviää kyllä, se selviää ihan varmasti. Se ei ehkä mene niin kuin sä toivot, kuvittelet, haluut. Tai niin kuin me toivottais kaikki, että se parhain päin kaikille menisi, myös sulle.
Mutta elämässä niistä vaikeista, uskomattoman hankalista, raadollisen paskimmistakin hommista, tilanteista, asioista mennään läpi. Kätilöt auttaa sua ihan täysillä kaikessa ja sä naisena, ihmisenä, äitinä meet läpi siitä. Tää on elämä. Ja nyt jos koskaan te synnyttäjät ootte lähellä elämää. Se voi olla hiton pelottavaa ja olisitte halunneet siihen mukaan rakkaan ihmisen. Mutta elämää ei voi ennustaa, joskus suunnitelma ei toteudu. Mutta elämä tapahtuu, sille ei kukaan voi mitään ja nyt sä luot elämää! Mä toivon jokaiselle synnyttäjälle itseluottamusta ja luottamusta elämään. Menee se synnytys sitten kuin unelma tai kuin painajainen. Menkää avoimin mielin, elämässä nainen on valikoitunut synnyttämään - te pystytte siihen, ettekä ole yksin.
Menossa mukana kätilö ja kaikki rakkaat kollegat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse siitä, etteikö tämä olis todella kurjaa ja ikävää synnyttäjille ja iseille! Ei kai kukaan ajattelekaan, että se on ihan sama, mutta kyllä siellä osastolla jokainen pystyy tarvittessa olemaan ilman isää! Ihan varmasti saa apua ja hoitoa henkilökunnalta. Ihan varmasti teistä pidetään huolta ja jokaikinen vauva ja äiti halutaan turvallisesti ja terveenä kotiuttaa. Osa tätä turvallisuuden varmistamista on se, että tällaisena aikana siellä ei ole ketään muita kuin ne, kenen on välttämätöntä olla.
Ei tämä ole mikään kiusallaan tehty päätös, vaan tähän on syy, miksi näin nyt pitää toimia, vaikka se todella epäreilulta voi tuntua.
Joo, silloin ennen vanhaan sai varmasti sitä apua. Silloin kun hoitajia ja sairaaloita oli tarpeeksi. Nykyään potilaan voi jopa unohtaa olleen vielä sairaalassa ja sitä apua ei saakaan silloin kun sitä kipeimmillään tarvitsee. Hoitajat ja lääkärit ovat jo siirtyneet seuraaviin hommiin. Katsos kun nykyään pitää olla niin tehokas. Hoitajilla ihan liikaa tehtäviä. Synnyttäjiä käytännössä työnnetään sairaalasta ulos jotta tehokkuus säilyy. Ja seuraavana päivänä synnyttäjä joutuu takaisin sairaalaan riittämättömän hoidon takia. Hyvä jos hengissä säilyy.
En ihmettele, jos tulevat äidit mieluummin synnyttää kotona. Se vain kertoo kuinka epätoivoisessa tilanteessa on ja kuinka vähän sairaaloihin luotetaan nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin tukihenkilö?! Se on lapsen ISÄ. Ketään muita hiippareita ei pitäisi sallia kuin ÄITI ja ISÄ
Yksin odottavilla on yleensä tukihenkilö. Minulla kun ei puolisoa ollut tukena, oli oma äitini tukihenkilönä, tai hiipparina niin kuin sinä niin kauniisti kutsut.
On hieman eri asia synnyttää muutaman tikin vaativan helpon synnytyksen, kuin lähemmäs sata tikkiä ja verensiirron vaativan synnytyksen. Koita siinä kävellä jalkovälissä useita kymmeniä tikkejä vaihtaen vauvalle vaippaa ja vaatteita samalla kun taju lähtee kivusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse siitä, etteikö tämä olis todella kurjaa ja ikävää synnyttäjille ja iseille! Ei kai kukaan ajattelekaan, että se on ihan sama, mutta kyllä siellä osastolla jokainen pystyy tarvittessa olemaan ilman isää! Ihan varmasti saa apua ja hoitoa henkilökunnalta. Ihan varmasti teistä pidetään huolta ja jokaikinen vauva ja äiti halutaan turvallisesti ja terveenä kotiuttaa. Osa tätä turvallisuuden varmistamista on se, että tällaisena aikana siellä ei ole ketään muita kuin ne, kenen on välttämätöntä olla.
Ei tämä ole mikään kiusallaan tehty päätös, vaan tähän on syy, miksi näin nyt pitää toimia, vaikka se todella epäreilulta voi tuntua.
En kyllä todellakaan luottaisi mihinkään ihan varmasti jankutukseen. Niin kammottavia juttuja saa lukea miten huonosti synnyttäneitä naisia nykyään kohdellaan. Jos konkreettisesti oikeasti tehtäisiin jotain henkilöstön lisäystä tuon rajauksen yhteydessä niin sitten voisi ehkä olla toiveikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä yhtään, miten tästä keskustelusta tuli kilpailu siitä kuka on ollut maailman heikoin synnyttäjä.
Isät ei voi viettää aikaa osastolla, jotta minimoidaan koronan leviämisen riski. Jokainen äiti ja vauva pyritään hoitamaan niin hyvin kuin se on mahdollista, jotta pääsevät kotiin terveenä.
Plää plää plää...
Ennenkin äidit ovat olleet osastoilla vauvan kanssa. Mihin ihmeeseem sitä miestä KOKO AJAN tarvii??? Miten riippuvaisia ihmiset on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Plää plää plää...
Ennenkin äidit ovat olleet osastoilla vauvan kanssa. Mihin ihmeeseem sitä miestä KOKO AJAN tarvii??? Miten riippuvaisia ihmiset on??
Plää, plää, plää.
Vierailija kirjoitti:
Plää plää plää...
Ennenkin äidit ovat olleet osastoilla vauvan kanssa. Mihin ihmeeseem sitä miestä KOKO AJAN tarvii??? Miten riippuvaisia ihmiset on??
Jos olet tiputuksessa saamassa verta, niin miten vaihdat vauvan vaipan siinä samalla? Kätilöillä muutenkin todella kiire. Ihan vain yhtenä esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan. Tun. Sama.
Nää on pikkujuttuja verrattuna siihen, että sydänsairaat peruu käyntejä. Syöpäseulontoja laitetaan jäihin. Ihmisiltä perutaan kuvantamistutkimuksia kasvainten poissulkemiseksi jne. Nämä kun realisoituu niin ei hyvä heilu.
Vaikka laitettaisi yksi vuosikerta pakkokorvikkeelle ja joku synnyttäisi äitien puolesta ne vauvat niin ei todennäköisesti olisi terveyshaittoja niin paljon kuin mitä muista rajoituksista ja jäädytyksistä on nyt tullut.[/quote
Häpeä. Mitäköhän syntyvyydelle käy Suomessa tällaisen jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.
Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.
Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.
Tiedätkö sä, että nainen selviää kyllä, se selviää ihan varmasti. Se ei ehkä mene niin kuin sä toivot, kuvittelet, haluut. Tai niin kuin me toivottais kaikki, että se parhain päin kaikille menisi, myös sulle.
Mutta elämässä niistä vaikeista, uskomattoman hankalista, raadollisen paskimmistakin hommista, tilanteista, asioista mennään läpi. Kätilöt auttaa sua ihan täysillä kaikessa ja sä naisena, ihmisenä, äitinä meet läpi siitä. Tää on elämä. Ja nyt jos koskaan te synnyttäjät ootte lähellä elämää. Se voi olla hiton pelottavaa ja olisitte halunneet siihen mukaan rakkaan ihmisen. Mutta elämää ei voi ennustaa, joskus suunnitelma ei toteudu. Mutta elämä tapahtuu, sille ei kukaan voi mitään ja nyt sä luot elämää! Mä toivon jokaiselle synnyttäjälle itseluottamusta ja luottamusta elämään. Menee se synnytys sitten kuin unelma tai kuin painajainen. Menkää avoimin mielin, elämässä nainen on valikoitunut synnyttämään - te pystytte siihen, ettekä ole yksin.
Menossa mukana kätilö ja kaikki rakkaat kollegat
En haluaisi olla epäkohtelias, mutta oikeasti, vmp. Kaikki naiset ei selviä synnytyksestä, kaikki vauvat ei selviä synnytyksestä eikä kaikki itse synnytyksestä selvinneet selviä jälkikomplikaatioista. Sinä et voi sellaista kenellekään luvata. Jos edes luit kirjoitustani, niin ymmärsit ehkä ettei kyse ole siitä mikä on kivaa ja mistä tulee paha mieli, vaan siitä että joillekin synnyttäjille voi tulla ihan todellisia komplikaatioita siitä ettei apua ole riittävästi saatavilla. Siihen ei positiivinen jaksaa jaksaa ja hyvin se vaan menee -asenne auta, jos vatsa repeää siksi että pitää yksin yöllä könytä vessaan kun ei ehditä auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä. Vauvojen ja äitien terveys on tärkeintä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä. Vauvojen ja äitien terveys on tärkeintä nyt.
Niin olisihan se kiva, että siitä terveydestä pidettäisiin siellä osastollakin huolta resurssipulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.
Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.
Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.
Ei kaikilla synnyttäjillä ole edes kumppania, joten pakko se vaan on jotenkin selvitä. Esim. minut jätettiin raskausaikana, joten synnytin yksin ja menetin runsaasti verta. Kivaa se ei todellakaan ollut ja pakko oli vaan pyytää paljon apua synnärillä, koska itse en pystynyt sängystä nousemaan.
Puoliso saa kuitenkin edelleen olla mukana tavallisessa alatiesynnytyksessä ja HUSsin sivuilla myös luki, että sektion jälkeen on mahdollista tavata vastasyntynyttä n. puolen tunnin ajan. Äiti voi myös useissa tapauksissa kotiutua hyvinkin nopeasti, jolloin ero puolisosta ei ole pitkä. Itse synnytin toisen lapseni yöllä ja lähdin seuraavana aamupäivänä kotiin. 2 vrk:n iässä vauva tuotiin sitten lääkärintarkastukseen synnärille.
Sektiolla synnyttänyt äiti ei voi kotiutua "hyvinkin nopeasti" vaan osastolla ollaan yleensä kolme päivää. Se puolen tunnin näkeminen ei auta, kun äiti ei pääse ilman apua ylös sängystä, eikä henkilökunnalla ole resursseja ravata äidin luona joka kerta kun lapsi täytyy nostaa rinnalle, vaippaa pitää vaihtaa, äidin täytyy päästä vessaan. Jos äiti ei saa apua vaan joutuu pinnistelemään yksin, niin riskinä on mm. haavan repeytyminen. Tämä on ihan todellinen huoli jonka osa henkilökunnastakin jakaa ja tunnustaa. En ymmärrä, mikä tarve teillä joilla ei ole mitään kokemusta sektiosta eikä ilmeisesti myöskään synnytyssairaalassa työskentelystä on niin kova pakkomielle tämän kiistämiseen vain sillä perusteella, että mutku en mäkään tarvinnu niin ei kukaan muukaan varmaan tartte.
Ihan samalla tavalla mä jouduin kutsumaan jonkun avukseni joka kerta, kun olin revennyt niin pahasti ja menettänyt paljon verta etten tolpillani pysynyt. Sektiosta ei kyllä kokemusta ole, mutta mitään en minäkään pystynyt tekemään. Pakkohan heidän siellä oli sitten auttaa, vaikka aina eivät olleetkaan niin positiivisin mielin.
En ole kenenkään tuntemuksia kiistämässä eikä se mukavaa ole apua pyydellä jatkuvasti eikä varsinkaan olla yksin, mutta tilanne on nyt tämä eikä sille mitään voi. Ihmiset joutuvat nyt pandemian aikana joustamaan, monille nämä rajoitteet ovat hyvinkin kipeitä. Monet jäävät työttömäksi, ajautuvat konkurssiin jne jne.
Huoh. Ja sinun auttamiseesi löytyi resursseja, koska osalla muista odottajista oli se puoliso apuna. Et vieläkään ymmärrä koko pointtia. Ei kyse ole siitä onko avun pyytäminen kivaa, vaan siitä ettei sitä nykyisinkään kaikki aina pyynnöistä huolimatta saa, eikä se tilanne tule tämän linjauksen vuoksi ainakaan paranemaan. Ja joillekin se avun viivästyminen ei ole hankalaa tai tylsää tai kiusallista vaan ihan aikuisten oikeasti vaarallista. Tästä on ihan tyhmää väitellä, kukaan ei voi kirkkain silmin väittää ettei tämä vaikuttaisi hoitajien ja kätilöiden työmäärään ja sitä kautta synnyttäjien turvallisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.
Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.
Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.
Tiedätkö sä, että nainen selviää kyllä, se selviää ihan varmasti. Se ei ehkä mene niin kuin sä toivot, kuvittelet, haluut. Tai niin kuin me toivottais kaikki, että se parhain päin kaikille menisi, myös sulle.
Mutta elämässä niistä vaikeista, uskomattoman hankalista, raadollisen paskimmistakin hommista, tilanteista, asioista mennään läpi. Kätilöt auttaa sua ihan täysillä kaikessa ja sä naisena, ihmisenä, äitinä meet läpi siitä. Tää on elämä. Ja nyt jos koskaan te synnyttäjät ootte lähellä elämää. Se voi olla hiton pelottavaa ja olisitte halunneet siihen mukaan rakkaan ihmisen. Mutta elämää ei voi ennustaa, joskus suunnitelma ei toteudu. Mutta elämä tapahtuu, sille ei kukaan voi mitään ja nyt sä luot elämää! Mä toivon jokaiselle synnyttäjälle itseluottamusta ja luottamusta elämään. Menee se synnytys sitten kuin unelma tai kuin painajainen. Menkää avoimin mielin, elämässä nainen on valikoitunut synnyttämään - te pystytte siihen, ettekä ole yksin.
Menossa mukana kätilö ja kaikki rakkaat kollegat
En haluaisi olla epäkohtelias, mutta oikeasti, vmp. Kaikki naiset ei selviä synnytyksestä, kaikki vauvat ei selviä synnytyksestä eikä kaikki itse synnytyksestä selvinneet selviä jälkikomplikaatioista. Sinä et voi sellaista kenellekään luvata. Jos edes luit kirjoitustani, niin ymmärsit ehkä ettei kyse ole siitä mikä on kivaa ja mistä tulee paha mieli, vaan siitä että joillekin synnyttäjille voi tulla ihan todellisia komplikaatioita siitä ettei apua ole riittävästi saatavilla. Siihen ei positiivinen jaksaa jaksaa ja hyvin se vaan menee -asenne auta, jos vatsa repeää siksi että pitää yksin yöllä könytä vessaan kun ei ehditä auttamaan.
Isäkö siinä sitten heittäytyy lääkäriksi ja parantaa jälkikomplikaatiot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.
Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.
Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.
Tiedätkö sä, että nainen selviää kyllä, se selviää ihan varmasti. Se ei ehkä mene niin kuin sä toivot, kuvittelet, haluut. Tai niin kuin me toivottais kaikki, että se parhain päin kaikille menisi, myös sulle.
Mutta elämässä niistä vaikeista, uskomattoman hankalista, raadollisen paskimmistakin hommista, tilanteista, asioista mennään läpi. Kätilöt auttaa sua ihan täysillä kaikessa ja sä naisena, ihmisenä, äitinä meet läpi siitä. Tää on elämä. Ja nyt jos koskaan te synnyttäjät ootte lähellä elämää. Se voi olla hiton pelottavaa ja olisitte halunneet siihen mukaan rakkaan ihmisen. Mutta elämää ei voi ennustaa, joskus suunnitelma ei toteudu. Mutta elämä tapahtuu, sille ei kukaan voi mitään ja nyt sä luot elämää! Mä toivon jokaiselle synnyttäjälle itseluottamusta ja luottamusta elämään. Menee se synnytys sitten kuin unelma tai kuin painajainen. Menkää avoimin mielin, elämässä nainen on valikoitunut synnyttämään - te pystytte siihen, ettekä ole yksin.
Menossa mukana kätilö ja kaikki rakkaat kollegat
En haluaisi olla epäkohtelias, mutta oikeasti, vmp. Kaikki naiset ei selviä synnytyksestä, kaikki vauvat ei selviä synnytyksestä eikä kaikki itse synnytyksestä selvinneet selviä jälkikomplikaatioista. Sinä et voi sellaista kenellekään luvata. Jos edes luit kirjoitustani, niin ymmärsit ehkä ettei kyse ole siitä mikä on kivaa ja mistä tulee paha mieli, vaan siitä että joillekin synnyttäjille voi tulla ihan todellisia komplikaatioita siitä ettei apua ole riittävästi saatavilla. Siihen ei positiivinen jaksaa jaksaa ja hyvin se vaan menee -asenne auta, jos vatsa repeää siksi että pitää yksin yöllä könytä vessaan kun ei ehditä auttamaan.
Isäkö siinä sitten heittäytyy lääkäriksi ja parantaa jälkikomplikaatiot
Ennalta ehkäisy oisko mitään?
Vierailija kirjoitti:
Luottakaa itseenne kyllä te selviätte ilman miestäkin. Siellä on ammattitaitoinen henkilökunta. Apua saa . Nyt eletään korona aikaa.
Pakko nyt tähän tulla kommentoimaan, että minä en ainakaan kokenut synnytyksessä tarvitsevani nimenomaan miestä. Mutta tarvitsisin käynnistysvaiheessa esimerkiksi hierontaa ja muuta, koska en halunnut käyttää lääkkeitä. Tarvitsin siis jonkun hieromaan ja painelemaan alaselkää, lämmittämään kuumennettavaa geelipussia ja painamaan sitä oikeaan paikkaan, yms. Luomusynnytys vähentää tarvetta erilaisiin toimenpiteisiin, myös sektioihin, ja lyhentää usein sairaalassaoloaikaa. Minulle oli se ja sama, oliko kanssani mies, doula vai kätilö, kunhan sain tarvittavan avun lääkkeettömässä kivunlievityksessä. Yksin huoneessa ollessa tämä ei tietysti olisi onnistunut.
Minkähän takia kaikki pienemmät synnytyssairaalat on ajettu alas? Nyt koronalaiset voisi olla näissä isoissa ja neuvolasta ohjata synnyttäjät joilla ei ole riskitekijöitä pienempiin sairaaloihin.
Kerta heitolla kumotaan kaikki puheet kuinka tärkeä on puolison sitouttamiset lapsiperheeseen. Nyt sitten väkivalloin muutetaan kaikki ylevät periaatteet. Jos sairaalassa on ruuhkaa kas, kun eivät lähetä ohjeita synnyttää saunassa.
eikö se riitä, että synnyttäjä pääsee. tsiisus...