Lue keskustelun säännöt.
Tukihenkilöiden pääsyä synnytyssairaalaan rajoitetaan rajusti
Äidit joutuvat pärjäämään yksin synnytyksen alkuvaiheissa ja vastasyntyneen kanssa. Imetyksen tuki vaarantuu ja traumaattiset kokemukset lisääntyvät kaikin puolin. Uudet rajoitukset ovat ylimitoitettuja. Niistä aiheutuvat haitat ovat suurempia kuin hyödyt.
https://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/HUS-rajaa-synnyttäjien-t…
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Kätilöillä enemmän töitä, kun pitää auttaa tuoreiden äitien vauvoilta vaihtaa vaipat, pestä, pukea, tuoda äidille lääkkeet, rintapumppu, lisämaitoa, tilata verikokeet, vaihtaa taas vaippa, jne... Kaikki äidit eivät todellakaan kävele tai istu synnytyksen jäljiltä välttämättä moneen päivään.
No kyllä suurin osa naisista on ihan toimintakykyisiä synnytyksen jälkeen.
Tai sitten on sukupolvi heikentynyt kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luottakaa itseenne kyllä te selviätte ilman miestäkin. Siellä on ammattitaitoinen henkilökunta. Apua saa . Nyt eletään korona aikaa.
Voi luoja taas kerran. Apua ei saa jos ei siihen ole resursseja. Tämä on asia joka ei hyssyttelemällä häviä. Synnytyssairaaloissa ei ole riittävästi henkilökuntaa laukkaamaan jokaisen huonokuntoisen synnyttäjän luona auttamaan sängystä ylös, vessaan, vauvaa tissille, vaipanvaihdolle jne. Ei ole ollut tähän mennessäkään, siitä on monen ilman tukiverkkoja vaikean synnytyksen läpikäyneen kokemus. Eikä varsinkaan tule olemaan nyt, kun kaikki synnyttäjät jätetään yksin ilman minkäänlaista henkilöstöresurssin lisäystä. Isät ja tukihenkilöt ovat olleet merkittävä henkilöstön työtaakkaa vähentävä tekijä, josta luopumisen aiheuttamaan lisätyömäärään ei ole millään tavalla varauduttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-11292565
Kun lukee tuota kommenttikenttää, niin voi luoja!
En kyllä itse ainakaan muista, että mies olisi osallistunut synnytyssaliin pääsemisen odotteluun sairaalassa! Ei, siellä mä kudoin sukkaa (synnytyksen käynnistys). Kun pääsin saliin, mies tuli mukaan. Täysin normaalia ja sallittu myös korona-aikana. Toiseksi sairaalassaolo. Aivan kuin se äiti tarvitsisi miestä itseään hoitamaan. Tai vauvaa. Vauvahan lähinnä nukkuu, eikä isä ole tähänkään saakka antanut äidille imetysopastusta, vaan henkilökunta. Eikö aikuiset ihmiset osaa olla 2-3 yötä yksin sairaalassa vauvansa kanssa, joka pääosin nukkuu, vai mikä on nyt niin kamalaa? Itse luin lapsivuodeosastolla lähinnä kirjaa. Ja soitin kätilön paikalle aina kun piti imettää (eikä vauva vielä osannut oikeaa otetta).
Esikoinen osasi heti imeä oikein, vaikka itse olin noviisi :) Esikoinen joutui sairaalaan, mutta en näe siinäkään vaurioita isä-lapsisuhteelle, jos isä ei olisi sinne viikkoon päässyt.Kiva sinulle, mutta etkö ymmärrä, että kaikilla vauvoilla ja äideillä ei ole näin helppoa ja ongelmatonta?
No kyllä suurella valtaosalla on, ellei heittäydytä ihan avuttomiksi.
Mikä on sinusta suuri valtaosa, kun pelkästään sektiosynnyttäjiä on liki viidesosa? Siihen paljon vuotaneet, pahasti revenneet ja muut vaikeat alatiesynnytykset päälle.
Miten se tähän aiheeseen liittyy? Tarvitseeko he jonkun pitämään kädestä kiinni 24/7? Kyllä se hoitohenkilökunta pitää äidit ja vauvat hengissä sen aikaa, että pääsevät kotiin isien hoidettaviksi.
T eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätilöillä enemmän töitä, kun pitää auttaa tuoreiden äitien vauvoilta vaihtaa vaipat, pestä, pukea, tuoda äidille lääkkeet, rintapumppu, lisämaitoa, tilata verikokeet, vaihtaa taas vaippa, jne... Kaikki äidit eivät todellakaan kävele tai istu synnytyksen jäljiltä välttämättä moneen päivään.
No kyllä suurin osa naisista on ihan toimintakykyisiä synnytyksen jälkeen.
Tai sitten on sukupolvi heikentynyt kovasti.
Niin, vielä pari sukupolvea sittenhän ne sektiota tarvitsevat tai runsaasti vuotavat äidit kuolivat sinne saunaan. Usein vauva meni mukana. Joten joo, varmasti ne jotka selvisivät olivat vahvoja, reippaita ja hyväkuntoisia. Muut kun menivät lautoihin eivätkä jääneet valittelemaan vessassakäynnin vaikeutta. Minä en kuitenkaan henkilökohtaisesti kaipaa tällaista luonnonvalintaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-11292565
Kun lukee tuota kommenttikenttää, niin voi luoja!
En kyllä itse ainakaan muista, että mies olisi osallistunut synnytyssaliin pääsemisen odotteluun sairaalassa! Ei, siellä mä kudoin sukkaa (synnytyksen käynnistys). Kun pääsin saliin, mies tuli mukaan. Täysin normaalia ja sallittu myös korona-aikana. Toiseksi sairaalassaolo. Aivan kuin se äiti tarvitsisi miestä itseään hoitamaan. Tai vauvaa. Vauvahan lähinnä nukkuu, eikä isä ole tähänkään saakka antanut äidille imetysopastusta, vaan henkilökunta. Eikö aikuiset ihmiset osaa olla 2-3 yötä yksin sairaalassa vauvansa kanssa, joka pääosin nukkuu, vai mikä on nyt niin kamalaa? Itse luin lapsivuodeosastolla lähinnä kirjaa. Ja soitin kätilön paikalle aina kun piti imettää (eikä vauva vielä osannut oikeaa otetta).
Esikoinen osasi heti imeä oikein, vaikka itse olin noviisi :) Esikoinen joutui sairaalaan, mutta en näe siinäkään vaurioita isä-lapsisuhteelle, jos isä ei olisi sinne viikkoon päässyt.Kiva sinulle, mutta etkö ymmärrä, että kaikilla vauvoilla ja äideillä ei ole näin helppoa ja ongelmatonta?
No kyllä suurella valtaosalla on, ellei heittäydytä ihan avuttomiksi.
Mikä on sinusta suuri valtaosa, kun pelkästään sektiosynnyttäjiä on liki viidesosa? Siihen paljon vuotaneet, pahasti revenneet ja muut vaikeat alatiesynnytykset päälle.
Kyllä niistä silti jää iso valtaosa.
Varsinaisesti helppoja alatiesynnytyksiä on vähän. Kyllä niihin kipua ja vaivaa liittyy lähes aina. Kuitenkin luonto hoitaa ja normaalisti ollaan toimintakykyisiä varsin nopeasti tämän jälkeen.
Ei niitä kamalasti vuotaneita ja pahasti revenneitä onneksi niin paljoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-11292565
Kun lukee tuota kommenttikenttää, niin voi luoja!
En kyllä itse ainakaan muista, että mies olisi osallistunut synnytyssaliin pääsemisen odotteluun sairaalassa! Ei, siellä mä kudoin sukkaa (synnytyksen käynnistys). Kun pääsin saliin, mies tuli mukaan. Täysin normaalia ja sallittu myös korona-aikana. Toiseksi sairaalassaolo. Aivan kuin se äiti tarvitsisi miestä itseään hoitamaan. Tai vauvaa. Vauvahan lähinnä nukkuu, eikä isä ole tähänkään saakka antanut äidille imetysopastusta, vaan henkilökunta. Eikö aikuiset ihmiset osaa olla 2-3 yötä yksin sairaalassa vauvansa kanssa, joka pääosin nukkuu, vai mikä on nyt niin kamalaa? Itse luin lapsivuodeosastolla lähinnä kirjaa. Ja soitin kätilön paikalle aina kun piti imettää (eikä vauva vielä osannut oikeaa otetta).
Esikoinen osasi heti imeä oikein, vaikka itse olin noviisi :) Esikoinen joutui sairaalaan, mutta en näe siinäkään vaurioita isä-lapsisuhteelle, jos isä ei olisi sinne viikkoon päässyt.Kiva sinulle, mutta etkö ymmärrä, että kaikilla vauvoilla ja äideillä ei ole näin helppoa ja ongelmatonta?
No kyllä suurella valtaosalla on, ellei heittäydytä ihan avuttomiksi.
Mikä on sinusta suuri valtaosa, kun pelkästään sektiosynnyttäjiä on liki viidesosa? Siihen paljon vuotaneet, pahasti revenneet ja muut vaikeat alatiesynnytykset päälle.
Miten se tähän aiheeseen liittyy? Tarvitseeko he jonkun pitämään kädestä kiinni 24/7? Kyllä se hoitohenkilökunta pitää äidit ja vauvat hengissä sen aikaa, että pääsevät kotiin isien hoidettaviksi.
T eri
Eivät tarvitse mitään kädestäpitelijää, vaan tarvitsevat ihan konkreettista apua ihan kaikessa sängystä ylöspääsystä vauvan nostamiseen ja vaipanvaihtoon. Henkilökunnalla ei ole tähän resursseja. Ei ole edes nyt, eikä varsinkaan tule olemaan kun tukihenkilöiden apu kielletään.
Poikkeusaikana kaikki joutuu sietämään epämukavuutta. Pääasia, että pysytään hengissä! Tsemppiä ja selviytyjäasennetta jokaiselle! 💪🏼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.
Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.
Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.
Ei kaikilla synnyttäjillä ole edes kumppania, joten pakko se vaan on jotenkin selvitä. Esim. minut jätettiin raskausaikana, joten synnytin yksin ja menetin runsaasti verta. Kivaa se ei todellakaan ollut ja pakko oli vaan pyytää paljon apua synnärillä, koska itse en pystynyt sängystä nousemaan.
Puoliso saa kuitenkin edelleen olla mukana tavallisessa alatiesynnytyksessä ja HUSsin sivuilla myös luki, että sektion jälkeen on mahdollista tavata vastasyntynyttä n. puolen tunnin ajan. Äiti voi myös useissa tapauksissa kotiutua hyvinkin nopeasti, jolloin ero puolisosta ei ole pitkä. Itse synnytin toisen lapseni yöllä ja lähdin seuraavana aamupäivänä kotiin. 2 vrk:n iässä vauva tuotiin sitten lääkärintarkastukseen synnärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-11292565
Kun lukee tuota kommenttikenttää, niin voi luoja!
En kyllä itse ainakaan muista, että mies olisi osallistunut synnytyssaliin pääsemisen odotteluun sairaalassa! Ei, siellä mä kudoin sukkaa (synnytyksen käynnistys). Kun pääsin saliin, mies tuli mukaan. Täysin normaalia ja sallittu myös korona-aikana. Toiseksi sairaalassaolo. Aivan kuin se äiti tarvitsisi miestä itseään hoitamaan. Tai vauvaa. Vauvahan lähinnä nukkuu, eikä isä ole tähänkään saakka antanut äidille imetysopastusta, vaan henkilökunta. Eikö aikuiset ihmiset osaa olla 2-3 yötä yksin sairaalassa vauvansa kanssa, joka pääosin nukkuu, vai mikä on nyt niin kamalaa? Itse luin lapsivuodeosastolla lähinnä kirjaa. Ja soitin kätilön paikalle aina kun piti imettää (eikä vauva vielä osannut oikeaa otetta).
Esikoinen osasi heti imeä oikein, vaikka itse olin noviisi :) Esikoinen joutui sairaalaan, mutta en näe siinäkään vaurioita isä-lapsisuhteelle, jos isä ei olisi sinne viikkoon päässyt.Kiva sinulle, mutta etkö ymmärrä, että kaikilla vauvoilla ja äideillä ei ole näin helppoa ja ongelmatonta?
No kyllä suurella valtaosalla on, ellei heittäydytä ihan avuttomiksi.
Mikä on sinusta suuri valtaosa, kun pelkästään sektiosynnyttäjiä on liki viidesosa? Siihen paljon vuotaneet, pahasti revenneet ja muut vaikeat alatiesynnytykset päälle.
Kyllä niistä silti jää iso valtaosa.
Varsinaisesti helppoja alatiesynnytyksiä on vähän. Kyllä niihin kipua ja vaivaa liittyy lähes aina. Kuitenkin luonto hoitaa ja normaalisti ollaan toimintakykyisiä varsin nopeasti tämän jälkeen.
Ei niitä kamalasti vuotaneita ja pahasti revenneitä onneksi niin paljoa ole.
Niin no, minusta esimerkiksi 3/4 ei ole sellainen iso valtaosa, että voisi pitää muita niin harvinaisina ettei niistä tarvitse välittää tai niitä tarvitse huomioida. Eikä ne tilastot lohduta silloin kun se kurja nakki napsahtaa omalle kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja miten nössöjä synnyttäjät ovat nykyään! Afrikassa synnytetään savimajan nurkassa ilman internettiä ja kaikki sujuu hyvin.
Tilanne on nyt tämä. Näillä korteilla pitää pärjätä. Kitinä ja uhriutuminen ei auta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.
Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.
Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.
Ei kaikilla synnyttäjillä ole edes kumppania, joten pakko se vaan on jotenkin selvitä. Esim. minut jätettiin raskausaikana, joten synnytin yksin ja menetin runsaasti verta. Kivaa se ei todellakaan ollut ja pakko oli vaan pyytää paljon apua synnärillä, koska itse en pystynyt sängystä nousemaan.
Puoliso saa kuitenkin edelleen olla mukana tavallisessa alatiesynnytyksessä ja HUSsin sivuilla myös luki, että sektion jälkeen on mahdollista tavata vastasyntynyttä n. puolen tunnin ajan. Äiti voi myös useissa tapauksissa kotiutua hyvinkin nopeasti, jolloin ero puolisosta ei ole pitkä. Itse synnytin toisen lapseni yöllä ja lähdin seuraavana aamupäivänä kotiin. 2 vrk:n iässä vauva tuotiin sitten lääkärintarkastukseen synnärille.
Sektiolla synnyttänyt äiti ei voi kotiutua "hyvinkin nopeasti" vaan osastolla ollaan yleensä kolme päivää. Se puolen tunnin näkeminen ei auta, kun äiti ei pääse ilman apua ylös sängystä, eikä henkilökunnalla ole resursseja ravata äidin luona joka kerta kun lapsi täytyy nostaa rinnalle, vaippaa pitää vaihtaa, äidin täytyy päästä vessaan. Jos äiti ei saa apua vaan joutuu pinnistelemään yksin, niin riskinä on mm. haavan repeytyminen. Tämä on ihan todellinen huoli jonka osa henkilökunnastakin jakaa ja tunnustaa. En ymmärrä, mikä tarve teillä joilla ei ole mitään kokemusta sektiosta eikä ilmeisesti myöskään synnytyssairaalassa työskentelystä on niin kova pakkomielle tämän kiistämiseen vain sillä perusteella, että mutku en mäkään tarvinnu niin ei kukaan muukaan varmaan tartte.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja miten nössöjä synnyttäjät ovat nykyään! Afrikassa synnytetään savimajan nurkassa ilman internettiä ja kaikki sujuu hyvin.
Mikä mahtaa olla lapsikuolleisuus Suomi vs. Afrikan savimaja? Tai paljonko äitejä kuolee siellä savimajassa synnytyskomplikaatioihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on nyt tämä. Näillä korteilla pitää pärjätä. Kitinä ja uhriutuminen ei auta ketään.
Nykyaikaiseen yhteiskuntaan kuuluu se, että koetuista ongelmista saa puhua ja tehtyjä päätöksiä saa kyseenalaistaa. Silloin tällöin jo tehtyjä linjauksia joudutaan tällaisessa tilanteessa arvioimaan uudestaan. Sinä saat toki niellä mukisematta sinun elämääsi hankaloittavat ja jopa vaarantavat päätökset, mutta muilta et voi tätä vaatia.
Koronatestatut varusmiehet avuksi synnytysosastoille. Siis ne, jotka eivät kerää mansikoita.
YLE:n juttu oli tutuksi tullutta kätilömonologia; työtahti on tappavaa, vaikka syntyvyys on ollut toistakymmentä vuotta jyrkässä laskusuunnassa. Vaikea keksiä muuta työalaa missä työtehtävien kiistaton väheneminen lisäisi työkiireitä.
Koettakaa nyt te "kyllä ennenkin ilman tukihenkilöitä pärjättiin ja vauvat oli omassa salissa" -tyypit ymmärtää, että nykyään henkilöresursseista on säästetty! Ennen vanhaan hoitajia oli osastoilla enemmän, eikä tullut kuulonkaan, että esim. äiti joutuu vaihtamaan jopa lakanat itse!
Lukekaa vaikka tämäkin juttu + kommentit: https://yle.fi/uutiset/3-11209961
Mua ihan itkettää poikkeustilassa synnyttävien puolesta!
Vierailija kirjoitti:
Luottakaa itseenne kyllä te selviätte ilman miestäkin. Siellä on ammattitaitoinen henkilökunta. Apua saa . Nyt eletään korona aikaa.
Koska oot synnyttänyt?
Apua EI saa, se sanotaan hyvin suoraan.
Itselläni ainakaan kyse ei ollut siitä, että en olisi osannut (oli jo kaksi lasta ennestään) tai en olisi henkisesti selvinnyt tai en olisi viitsinyt. Tai olisin heittäytynyt avuttomaksi.
Kyse oli siitä, että en pysynyt tolpillani. En pystynyt nousemaan sängystä ilman että pyörryin. Siltikään EN SAANUT edes ruokaa minulle tuotuna, kun en itse sitä pystynyt hakemaan. Vauvan nostivat syömään, koska oli liian iso riski, että olisin käsitellyt vauvaa. Mutta muuten minut kyllä pystyi jättämään täysin yksin. Esim. vaippaavaihtamaan kätilö kyllä nosti vauvan hoitopöydälle ja naureskeli siinä sivussa kun seiniä pitkin ponnistelin sinne vaihtamaan sitä vaippaa. Kaipa minua piti sitten jotenkin karaista ja opettaa.
Minulla EI ollut kaikki hyvin, tämä sivuutettiin, kunnes lääkäri oli pakko hälyyttää osastolle ja sitten meninkin kiireesti hoitoon. Harmittaa vieläkin, että en tehnyt asiasta muistutusta, vaikka lääkäri siihen kehotti.
Ihan utopiaa, että apua saa. Siinä olet syömättä ja vaikka paskot allesi (lakanat toki vaihdat itse) jos et itse pysty ruokaa hakemaan tai vessaan menemään. Hyvin, hyvin selvästi sanotaan, että synnytys ei ole sairaus ja itse pitää vaan pystyä.
Vierailija kirjoitti:
Mun tekisi mieli ruveta kommentoimaan kaikille "kyllä synnytyksessä ja sen jälkeen pärjää ilman tukihenkilöä", että kyllä myös lähiomaisen/kaverin/työkaverin kuolemasta selviää. Että ei se oo niin kamalaa, mitä ruikutat. Mäkin oon kokenut noi kaikki.
Tähän voisin sanoa, että olen äskettäin saattanut haudan lepoon läheisen. Ei ollut helppoa sanoa osalle sukulaisista ja ystävistä, että ette saa osallistua, kun osallistujamäärää on rajoitettu. Ei myöskään tunnu kivalta, kun lähimmät eivät ikänsä tai sairauksien puolesta uskalla osallistua. Sekään ei tunnu kivalta, että ei voinut halata, koskettaa tai edes istua vierekkäin hautajaisissa tartuttamispelon vuoksi. Näillä kuitenkin mennään nyt., eikä itkupotkuraivarit auta.
Koittakaa olla iloisia, että vauva syntyy terveenä ja saatte koiuduttuanne mahdollisesti entistä enemmän yhteistä aikaa perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.
Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.
Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.
Ei kaikilla synnyttäjillä ole edes kumppania, joten pakko se vaan on jotenkin selvitä. Esim. minut jätettiin raskausaikana, joten synnytin yksin ja menetin runsaasti verta. Kivaa se ei todellakaan ollut ja pakko oli vaan pyytää paljon apua synnärillä, koska itse en pystynyt sängystä nousemaan.
Puoliso saa kuitenkin edelleen olla mukana tavallisessa alatiesynnytyksessä ja HUSsin sivuilla myös luki, että sektion jälkeen on mahdollista tavata vastasyntynyttä n. puolen tunnin ajan. Äiti voi myös useissa tapauksissa kotiutua hyvinkin nopeasti, jolloin ero puolisosta ei ole pitkä. Itse synnytin toisen lapseni yöllä ja lähdin seuraavana aamupäivänä kotiin. 2 vrk:n iässä vauva tuotiin sitten lääkärintarkastukseen synnärille.
Sektiolla synnyttänyt äiti ei voi kotiutua "hyvinkin nopeasti" vaan osastolla ollaan yleensä kolme päivää. Se puolen tunnin näkeminen ei auta, kun äiti ei pääse ilman apua ylös sängystä, eikä henkilökunnalla ole resursseja ravata äidin luona joka kerta kun lapsi täytyy nostaa rinnalle, vaippaa pitää vaihtaa, äidin täytyy päästä vessaan. Jos äiti ei saa apua vaan joutuu pinnistelemään yksin, niin riskinä on mm. haavan repeytyminen. Tämä on ihan todellinen huoli jonka osa henkilökunnastakin jakaa ja tunnustaa. En ymmärrä, mikä tarve teillä joilla ei ole mitään kokemusta sektiosta eikä ilmeisesti myöskään synnytyssairaalassa työskentelystä on niin kova pakkomielle tämän kiistämiseen vain sillä perusteella, että mutku en mäkään tarvinnu niin ei kukaan muukaan varmaan tartte.
Ihan samalla tavalla mä jouduin kutsumaan jonkun avukseni joka kerta, kun olin revennyt niin pahasti ja menettänyt paljon verta etten tolpillani pysynyt. Sektiosta ei kyllä kokemusta ole, mutta mitään en minäkään pystynyt tekemään. Pakkohan heidän siellä oli sitten auttaa, vaikka aina eivät olleetkaan niin positiivisin mielin.
En ole kenenkään tuntemuksia kiistämässä eikä se mukavaa ole apua pyydellä jatkuvasti eikä varsinkaan olla yksin, mutta tilanne on nyt tämä eikä sille mitään voi. Ihmiset joutuvat nyt pandemian aikana joustamaan, monille nämä rajoitteet ovat hyvinkin kipeitä. Monet jäävät työttömäksi, ajautuvat konkurssiin jne jne.
Luottakaa itseenne kyllä te selviätte ilman miestäkin. Siellä on ammattitaitoinen henkilökunta. Apua saa . Nyt eletään korona aikaa.