Tukihenkilöiden pääsyä synnytyssairaalaan rajoitetaan rajusti

Apua vauvan hoitoon, imetykseen ja kaikkeen muuhunkin saa lapsivuodeosastolta aivan varmasti. Tälläkään viikolla osastolla ollut aivan rauhallista. Tukihenkilöä ei ajatella hoitajamitoituksssa millään tavalla, aivan yhtä paljon tai jopa enemmän apua pariskuntakin voi kaivata kuin yksinodottaja sektioon jälkeen. T. HUS:n lapsivuodeosaston kätilö

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, oletteko te nyt ihan valmiita äideiksi ollenkaan? Onko teillä käynyt mielessä, että puolisonne voi haluta eron tai kuolla ihan koska vaan, ja sen jälkeen te hoidatte vastasyntynyttä 24/7 yksin?

Ihan käsittämättömiä ongelmia täällä. Jos pelkäätte, ettette jaksa kävellä käytävälle hakemaan ruokaa ja KUKAAN henkilökunnasta ei tuo teille 2-3 päivän aikana ruokaa niin pakatkaa sinne saatanan sairaalalaukkuun eväitä.

Tänne kirjoittaa niin yksinkertaiset ja tyhmät äidit, että huolestuttaa pärjäämisenne sen lapsen kanssa vastedeskin.

Niin. Eli sinusta on paska äiti, jos tarvitsee mitään apua juuri synnytyksen jälkeen?

Kumma juttu, että syntyvyys laskee.

Täällä Koronatrolli lietsoo eri puraa äitien välille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on laskettu aika kolmen päivän päästä. Olin aluksi aivan shokissa tästä linjauksesta, sillä odotan esikoistamme joka myös jää ainoaksi lapseksemme. Olemme odottaneet pitkään saavamme todistaa syntymän ihmettä yhdessä miehen kanssa. Järkytys siitä, että hän ei pääse aloittamaan yhteistä taivalta lapsemme kanssa esim. perhehuoneessa tai potilashotellissa on edelleen musertava. Tärkeintä kuitenkin on, että mies pääsee synnytykseen ja senkin onnistuminen jää nyt nähtäväksi. Hyväksyn kuitenkin tilanteen, eihän tässä muutakaan voi.

Sitten seuraa isoin mutta. Pelkään saavani tai vauvamme saavan sairaalasta koronan henkilökunnalta (hupenevat suojavarusteet ja jatkuva kierto muiden synnyttäjien luona) tai vielä todennäköisemmin joltain ventovieraalta, jonka kanssa joudun nyt jakamaan huoneen. Olemme olleet raskauden vuoksi mieheni kanssa omaehtoisessa eristyksessä jo yli kuukauden, minä äitiyslomalla ja mies etätöissä. Ruoat on tilattu toimituspalvelulla, ulkoiltu ollaan metsäpoluilla ja sielläkin hiljaisina kellonaikoina. Kotiin ostettu kuntoiluvälineet ja pysytty visusti neljän seinän sisällä. Emme ole tavanneet ketään. Meillä ei siis aikalailla varmasti ole tartuntaa kun synnytyksen aika koittaa, joten altistun sairaalassa aivan eri tavalla kuin kotona. Lisäksi mies on terve, samaa en voi tietää huonetovereista tai hoitohenkilökunnasta. Normaalisti saisimme perhehuoneen, josta jo Naistenklinikan aiempien linjanvetojen mukaan ei ole isä saanut poistua muuten kuin pysyvästi eli ei siinä olisi ollut mitään ylimääräisiä kuljeskeluja. Myös kaikki vierailut olivat jo entuudestaan kielletty. Hyvät linjaukset siis.

Naistenklinikka on tunnettu henkilöstön kiireestä ja siitä, ettei esim. imetysapua saa. Saako mitään muutakaan? Minulla ainakin on todella pelokas ja ahdistunut olo ja raskauden loppuaika on mennyt stressatessa synnytystä ja sitä seuraavaa välitöntä hoitoaikaa osastolla, kun synnytysvalmennuksessa, jonka Helsingin kaupunki tarjosi, painotettiin kerta toisensa jälkeen miten suuri ja korvaamaton merkitys tukihenkilöllä on esim. kipujen lievittämisessä ja erityisesti synnytyksen jälkeen äidin apuna ja lapsen tukena. Siellä kerrottiin, että hoitohenkilökunta ei ehdi olla paikalla ja saattaa mennä pitkiäkin aikoja, jolloin ollaan kahden kesken tukihenkilön kanssa ja siksi sellaisen läsnäolo ja rooli on niin tärkeä. Eli miten nyt sitten? Ei tukihenkilöä muttei tukea ja apua henkilökunnaltakaan. Voitte uskoa, että pelottaa.

Ei tahtonut maitoa tulla ja menin pumppaamaan ja vähän ja jotkut herutti pullon täyteen hetkessä. Naistenklinikalla. Saa apua täytyy vaan suu avata.

En tiedä miten sektion jälkeen jos nukutetaan mutta minut puudutettiin ja ei todellakaan kävellä . Lähes yöllä nk kiireellinen sektio ja seuraavana päivänä n 18 lähden yksin wessaan eikä olisi saanut mennä. Sumeeta oli kävellä. En pyytänyt apua . En tarvinnut sängystä nostajaa. Seuraavana päivänä tuotiin ruoka kun pääsin osastolle. Olo oli hyvä. Voi niitä aikoja voi niitä aikoja ne tahtoisin niin elää uudelleen. Olkaa onnellisia lapsesta/lapsista. Se aika menee liian nopeasti.

Minä jouduin hätäsektion ja muiden ongelmien jälkeen olemaan pitkään sairaalassa ja vauva oli kokoajan kotona. Vauvaa hoiti pääasiassa anoppi, mies joutui olemaan töissä. Olin vielä kotiin päästyäkin monta viikkoa täysin autettava.

Vähän ohis mutta silti.

Kaikkiko sinne on nyt sektiolla menossa synnyttämään ja kipuilemaan vuodepotilaana seuraavat vuorokaudet?

Kyllä teidät ja vauvat pidetään siellä hengissä vaikka olisi millaiset repeämät ja vaivat, jotta pääsette sitten pian isien hoidettaviksi kotiin.

Mitä h*elvettiä ne asiaankuulumattomat siellä ylipäätään tekevät ??

Henkilökunta ja äidit vaan.

Synnytys ja sairaala pelkoisena tämä on minusta aivan kauheaa 2kk synnytykseen...Voisin jäädä kotia synnyttämään,kun edellisetkin menneet ilman lääkkeitä :( kiva näin pitkämatkalaisena ja köyhänä.

Olen synnyttänyt sektiolla kolmesti, kaikki Tyksissä. Kaksi ensimmäistä olivat kiireellisiä sektiota, vajaan kuukauden takainen taas suunniteltu sektio. Kahdella ensimmäisellä kerralla isä ei päässyt sektioon mukaan lainkaan, viimeisellä kerralla pääsi saliin mutta osastolle ei enää päässyt. Jokaisella kerralla olen saanut hyvän kipulääkityksen, eikä sen kanssa ole koskaan kitsasteltu. Viimeisellä kerralla epiduraali ei toiminut, joten kipupumpun sijaan sain Buranan ja panadolin lisäksi tujumpia lääkkeitä. Niitä olisi saanut niin pitkään kun tarvitsee, itselleni riitti kolme päivää ja sen jälkeen otin parina päivänä panadolia. Apua sai aina halutessaan, yksin ei todellakaan tarvinnut jäädä ja kätilöt ja hoitajat opastivat niin imetyksessä kuin vauvan hoidossa oma-aloitteisesti ja pyydettäessä. Oloni oli turvallinen, miehen kanssa soiteltiin videopuheluita. Vauvan voinnin vuoksi jouduin olemaan osastolla viikon, samoin oli kahdella ensimmäisellä kerralla mutta tällöin oman voinnin vuoksi.

Voin omasta kokemuksestani vakuuttaa, että puolisoa ei paikalle tarvita pitämään kenenkään puolia, vaikka muuten puolison kanssa olisikin ihanaa jakaa ensimmäiset päivät. Se on kuitenkin aivan totta mitä joku jo kirjoittikin - vauvan synnyttyä sitä ymmärtää, että ensisijainen ja tärkein asia on vauvan hyvinvointi, ei mikään muu. Vaikka nyt harmittaisi, ajan kuluessa sekin hälvenee.

Loppukesästä tuskin normaalinkaan synnytykseen pääsee isiä.

Siitähän vasta möly nousee, jos korona tarttuu sairaalassa vauvaan tai naapurin vauvaan.

Yhyyy.

Synnyttäkää ja lähtekää kotiinne!

Vierailija kirjoitti:

Mikäli oisin nyt saamassa vauvaa niin en missään tapauksessa halua ketään ylimääräistä sinne nyt korona aikaan. En edes miestä. Mies täyttää ruokakaapit sillä aikaa jos ei oo varauduttu ja hakea pamperssit sun muut rekvisiitat ja siivoilla. 

Selvästikään et ole saamassa.

Aloitus on tehty v.2020. vauva.fi: "Tasan viisi vuotta sitten"