Miksi keski-ikäiset miehet Tinderissä ovat niin kireitä, tylyjä ja aggressiivisia?
Nuoremmat ovat kohteliaita, hauskoja ja rentoja ja parempia kirjoittamaankin. Äskenkin poistin yhden, jolle en ollut heti vastannut. Hän oli kirjoittanut viestit ”huhuu” ja ”kauaa en katsele naista, joka keräilee vain matcheja”. Kuvitteliko hän todella, että noiden viestien jälkeen olisin vastannut mitään? Poistamisella uhkailu ei kannata. Vaikuttaa vain kahjolta ja tulee itse poistetuksi. Minkä ikäisenä käytöstavoista ja sosiaalisista taidoista on tapana luopua?
Kommentit (85)
Ja EN halua tähän ketään haukkumaan miehiä haukkumisen ilosta. Tässä on kyse havaitsemastani ilmiöstä. Jollain toisella voi olla toisenlaiset kokemukset.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät millaisia ihan kaikki keski-ikäiset miehet, öliööööööööööööööööö, on, mutta silti matchaat niiden kanssa. Vain nainen on näin vammapaskainen riemuidiootti.
Olet varmaan Tinderissä?
Ainakaan luetun ymmärtäminen ei ole kovin hyvin mennyt perille...
Selitä minulle, mikä sai sinut lainaamaan tuota kommenttia ja levittämään sitä edelleen. Ilman lainaustasi esimerkiksi minä en olisi koskaan edes nähnyt sitä, koska se oli poistettu, kuten kuuluukin. Mutta sinä huolehdit siitä, että se jäi elämään palstalle edelleen lainaamalla sitä. Miksi ihmeessä?
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että aloitus ei vaan poistu. Miesvihaton kivapuhepalsta.
Tämä ei ole miesvihapuhetta, vaan ihmettelyä siitä, miksi niin moni mies on niin vihainen. Tinderissä. Minun kohtaamistani keski-ikäisistä. Ei kaikista maailman miehistä.
ApSuurin osa miehistä elää huomiotyhjiössä ja se turhauttaa. Osa löytää tapoja säilyttää elämänilon ja nauttia siitä vähästä huomiosta, mitä saa.
Esim.minä olen harrastanut tanssia aika pitkään. Treenasin itselleni miesmallin vartalon, harrastin ilmaisutaitoa ja vaikka mitä ollakseni sosiaalisesti sujuva ja käytin persoonallisia vaatteita, mutta yksikään nainen ei tehnyt tuttavuutta tekosyyn varjolla siellä tanssitunneilla, vaikka käytin vartalon hyviä puolia korostavia vaatteita ja yritin antaa itsestäni ystävällisen kuvan vaikka tarvittaessa ahtautumaan 10 vuotiaalle lapselle riittävään tilaan jos lattialla oli ahdasta. Moikkailin miehiä, naisia ja lapsia ja juttelin harrastukseen liittyviä juttuja.
Kun kysyin vaikka opettajalta jonkun vähänkin ei-muodollisen kysymyksen kuten "tykkäätkö muistakin urheilulajeista?" sain vastaukseksi vain radiohiljaisuutta, vaikka minuutti sitten opettaja oli vastannut hyvällä mielellä muodolliseen harrastuskysymykseen. Tästä päättelin, ettei häntä kiinnosta minun seura sen vertaa, että voisi tuon vertaa vaivautua vastaamaan. Olin kuitenkin tässä vaiheessa jo niin karaistunut sosiaalisesti, että yksinkertaisesti nielin asian kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkoin harrastuksessa yrittäen nauttia siitä ("pahimmassa" tapauksessa olisin luovuttanut harrastuksen enkä siis suuttunut), että olin sentään moikkailuväleissä näiden ihmisten kanssa, vaikka toki jollain hyvin pinnallisella tavalla he olivat torjuneet minut enkä edes siis hakenut mitään intiimiseuraa näistä ihmisistä (toisiin harrastajiin toki yritin tutustua muutenkin), vaan halusin vain tuntea olevani sen verran luotettava, että voisi vastata tuollaiseen harmittomaan kysymykseen ohimennen tai ehkä joskus kysyä minulta mitä minulle kuuluu.
En tiedä miltä tuntuu olla neitsyt vielä yli 40 vuotiaana, vaikka hyvin se voi olla minulla edessä; ehkä minäkin sitten suutun tuollaisessa tilanteessa, mutta todennäköisempänä pidän sitä, että nämä miehet eivät ole kehittäneet näitä henkisiä panssareita yhtä tietoisesti kuin minä ja syrjään jääminen loukkaa heitä näkyvällä tasolla, kun taas meitä vähän "vahvempia" se loukkaa vain sillä tasolla, ettei se näy ulkoapäin läpi. Minulla on mekanismeja, joiden avulla muistuttaa itseä omasta arvosta ja onnistumisista ja se saa sitten jaksamaan noita torjunnan kokemuksia asiakaspalveluilme naamalla vuodesta toiseen.
En suutu siitä, että joku ei kiinnostu minusta. En minäkään kiinnostu kaikista ihmisistä. He eivät vain ole minun ihmisiäni. Eikä meissä kummassakaan ole mitään vikaa.
Ap
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vastasin tähän jo aiemmin eli vastaamalla hitaasti näytät toiselle keskustelijalle hänen paikkansa ja hänen pitää mukautua siihen, ettei hän tiedä miksi vastaat hitaasti, mutta se pitäisi vain niellä.
Toki silloin peli on jo menetetty eikä kannata huhuilla, koska fiksu nainen olisi kiinnostuneena kyllä kertonut nopeasti miksi vastaaminen saattaa viivästyä, joten varmaan nämä miehet vain purkavat pettymystään.
Kokeile sinäkin siis astua toisen saappaisiin; jokainen haluaa tuntea itsensä tärkeäksi keskustelijaksi, johon panostetaan ja kirjoitellaan innokkaasti ja nopeasti eikä altavastaajaksi, jonka pitää mukautua toisen tuntemattomiin aikatauluihin.
Eli suuttuminen ei enää hyödytä siinä vaiheessa, mutta tuosta suuttuminen johtuu, kun toinen pettää odotukset.
Ymmärrän pettymyksen mutta en käytöstä. En myöskään käytä valtaa vaan elän elämääni, josta Tinder on vain pieni, satunnainen osa. Joskus se ei vaan mahdu ajatuksiin.
ApTuohon auttaa se, että keskityt huolella yhteen asiaan kerralla. Jos juttelet vaikka potilaan, asiakkaan, oman lapsen tms. kanssa, niin älä katsele samalla kännykkää ja kelloa, vaan keskity siihen mitä hänellä on sanottavaa ja panosta siinä hetkessä siihen.
Käytöksestä ei ole hyötyä, mutta minusta ei ole mitään, mikä ei olisi siinä vaikeaa ymmärtää; etkö sinä ole koskaan suuttunut kenellekään, millekään tai ilmaissut pettymystä selvin sanoin? Jos olet, niin sitten sinäkin ymmärrät käytöstä.
En ymmärrä käytöstä. En osoita mieltäni tuntemattomille, koska he eivät herätä minussa niin suuria tunteita. Ne perustuisivat mielikuvitukseen. En kyllä tutuillekaan ilmoita, että en ala tuollaista kaveria kauaa katselemaan, jos ei ala vastausta kuulumaan.
ApNo jos teet chattityötä monta vuotta kuten esim.minä, niin huomaat että lapsia ja aikuisia kyllä suututtaa, jos tuntematon ihminen ei vastaa heidän kuulluksi tulemisen tarpeeseensa tarpeeksi pian.
Puhumme Tinderistä ja hyvästä käytöksestä, emme kriisipalvelusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että aloitus ei vaan poistu. Miesvihaton kivapuhepalsta.
Tämä ei ole miesvihapuhetta, vaan ihmettelyä siitä, miksi niin moni mies on niin vihainen. Tinderissä. Minun kohtaamistani keski-ikäisistä. Ei kaikista maailman miehistä.
ApSuurin osa miehistä elää huomiotyhjiössä ja se turhauttaa. Osa löytää tapoja säilyttää elämänilon ja nauttia siitä vähästä huomiosta, mitä saa.
Esim.minä olen harrastanut tanssia aika pitkään. Treenasin itselleni miesmallin vartalon, harrastin ilmaisutaitoa ja vaikka mitä ollakseni sosiaalisesti sujuva ja käytin persoonallisia vaatteita, mutta yksikään nainen ei tehnyt tuttavuutta tekosyyn varjolla siellä tanssitunneilla, vaikka käytin vartalon hyviä puolia korostavia vaatteita ja yritin antaa itsestäni ystävällisen kuvan vaikka tarvittaessa ahtautumaan 10 vuotiaalle lapselle riittävään tilaan jos lattialla oli ahdasta. Moikkailin miehiä, naisia ja lapsia ja juttelin harrastukseen liittyviä juttuja.
Kun kysyin vaikka opettajalta jonkun vähänkin ei-muodollisen kysymyksen kuten "tykkäätkö muistakin urheilulajeista?" sain vastaukseksi vain radiohiljaisuutta, vaikka minuutti sitten opettaja oli vastannut hyvällä mielellä muodolliseen harrastuskysymykseen. Tästä päättelin, ettei häntä kiinnosta minun seura sen vertaa, että voisi tuon vertaa vaivautua vastaamaan. Olin kuitenkin tässä vaiheessa jo niin karaistunut sosiaalisesti, että yksinkertaisesti nielin asian kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkoin harrastuksessa yrittäen nauttia siitä ("pahimmassa" tapauksessa olisin luovuttanut harrastuksen enkä siis suuttunut), että olin sentään moikkailuväleissä näiden ihmisten kanssa, vaikka toki jollain hyvin pinnallisella tavalla he olivat torjuneet minut enkä edes siis hakenut mitään intiimiseuraa näistä ihmisistä (toisiin harrastajiin toki yritin tutustua muutenkin), vaan halusin vain tuntea olevani sen verran luotettava, että voisi vastata tuollaiseen harmittomaan kysymykseen ohimennen tai ehkä joskus kysyä minulta mitä minulle kuuluu.
En tiedä miltä tuntuu olla neitsyt vielä yli 40 vuotiaana, vaikka hyvin se voi olla minulla edessä; ehkä minäkin sitten suutun tuollaisessa tilanteessa, mutta todennäköisempänä pidän sitä, että nämä miehet eivät ole kehittäneet näitä henkisiä panssareita yhtä tietoisesti kuin minä ja syrjään jääminen loukkaa heitä näkyvällä tasolla, kun taas meitä vähän "vahvempia" se loukkaa vain sillä tasolla, ettei se näy ulkoapäin läpi. Minulla on mekanismeja, joiden avulla muistuttaa itseä omasta arvosta ja onnistumisista ja se saa sitten jaksamaan noita torjunnan kokemuksia asiakaspalveluilme naamalla vuodesta toiseen.
En suutu siitä, että joku ei kiinnostu minusta. En minäkään kiinnostu kaikista ihmisistä. He eivät vain ole minun ihmisiäni. Eikä meissä kummassakaan ole mitään vikaa.
Ap
Et tietenkään suutu, kun sinulla on vahva tunne omasta riittävyydestä, viehättävyydestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta ja hyväosaisuudesta. Suurin osa selitttyy sukupuolella.
Ei erikoislääkäriäkään hirveästi suututa, jos lompakosta putoaa 50 euron seteli, mutta pitkäaikaistyöttömälle se voi olla päivän pilaava juttu.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että aloitus ei vaan poistu. Miesvihaton kivapuhepalsta.
Tämä ei ole miesvihapuhetta, vaan ihmettelyä siitä, miksi niin moni mies on niin vihainen. Tinderissä. Minun kohtaamistani keski-ikäisistä. Ei kaikista maailman miehistä.
ApSuurin osa miehistä elää huomiotyhjiössä ja se turhauttaa. Osa löytää tapoja säilyttää elämänilon ja nauttia siitä vähästä huomiosta, mitä saa.
Esim.minä olen harrastanut tanssia aika pitkään. Treenasin itselleni miesmallin vartalon, harrastin ilmaisutaitoa ja vaikka mitä ollakseni sosiaalisesti sujuva ja käytin persoonallisia vaatteita, mutta yksikään nainen ei tehnyt tuttavuutta tekosyyn varjolla siellä tanssitunneilla, vaikka käytin vartalon hyviä puolia korostavia vaatteita ja yritin antaa itsestäni ystävällisen kuvan vaikka tarvittaessa ahtautumaan 10 vuotiaalle lapselle riittävään tilaan jos lattialla oli ahdasta. Moikkailin miehiä, naisia ja lapsia ja juttelin harrastukseen liittyviä juttuja.
Kun kysyin vaikka opettajalta jonkun vähänkin ei-muodollisen kysymyksen kuten "tykkäätkö muistakin urheilulajeista?" sain vastaukseksi vain radiohiljaisuutta, vaikka minuutti sitten opettaja oli vastannut hyvällä mielellä muodolliseen harrastuskysymykseen. Tästä päättelin, ettei häntä kiinnosta minun seura sen vertaa, että voisi tuon vertaa vaivautua vastaamaan. Olin kuitenkin tässä vaiheessa jo niin karaistunut sosiaalisesti, että yksinkertaisesti nielin asian kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkoin harrastuksessa yrittäen nauttia siitä ("pahimmassa" tapauksessa olisin luovuttanut harrastuksen enkä siis suuttunut), että olin sentään moikkailuväleissä näiden ihmisten kanssa, vaikka toki jollain hyvin pinnallisella tavalla he olivat torjuneet minut enkä edes siis hakenut mitään intiimiseuraa näistä ihmisistä (toisiin harrastajiin toki yritin tutustua muutenkin), vaan halusin vain tuntea olevani sen verran luotettava, että voisi vastata tuollaiseen harmittomaan kysymykseen ohimennen tai ehkä joskus kysyä minulta mitä minulle kuuluu.
En tiedä miltä tuntuu olla neitsyt vielä yli 40 vuotiaana, vaikka hyvin se voi olla minulla edessä; ehkä minäkin sitten suutun tuollaisessa tilanteessa, mutta todennäköisempänä pidän sitä, että nämä miehet eivät ole kehittäneet näitä henkisiä panssareita yhtä tietoisesti kuin minä ja syrjään jääminen loukkaa heitä näkyvällä tasolla, kun taas meitä vähän "vahvempia" se loukkaa vain sillä tasolla, ettei se näy ulkoapäin läpi. Minulla on mekanismeja, joiden avulla muistuttaa itseä omasta arvosta ja onnistumisista ja se saa sitten jaksamaan noita torjunnan kokemuksia asiakaspalveluilme naamalla vuodesta toiseen.
En suutu siitä, että joku ei kiinnostu minusta. En minäkään kiinnostu kaikista ihmisistä. He eivät vain ole minun ihmisiäni. Eikä meissä kummassakaan ole mitään vikaa.
ApEt tietenkään suutu, kun sinulla on vahva tunne omasta riittävyydestä, viehättävyydestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta ja hyväosaisuudesta. Suurin osa selitttyy sukupuolella.
Ei erikoislääkäriäkään hirveästi suututa, jos lompakosta putoaa 50 euron seteli, mutta pitkäaikaistyöttömälle se voi olla päivän pilaava juttu.
Riittämättömyyden tunne on sisäsyntyistä, muista riippumatonta, eikä se oikeuta osoittamaan mieltä muille ihmisille.
Ap
Onko 39 v keski-ikäinen? Sillä näin minulle nimittäin kävi: miehen kanssa mätsi, hän laittoi parin päivän päästä viestin johon en heti vastannut. Sitten kun aloin sorvata parin päivän päästän viestiä hän olikin jo poistanut minut mätseistään. No sitten tämä sama mies otti minuun yhteyttä toisen palvelun kautta! Ja sanoi että "joo olitkin tutun näköinen". No nyt vastasin hänelle sitten saman tien mutta jouduin lypsämään häneltä vastauksia eikä hän johdatellut keskustelua mitenkään.
Ja kas: hän oli taas poistanut minut mätseistään.
Mikä logiikka on mätsätä kaksi kertaa sama tyyppi ja poistaa hänet kaksi kertaa???
Mut joo, yleensä ottaen keski-ikäsillä miehillä on kauhea lista siitä kuinka se ja tämä ei saa mätsätä häntä ja pitää swaipata vasuriin jos ei kestä esim. suorapuheisuutta (lue:veemäisyyttä).
Nuoremmat ovat yleensä kivempia ja odottavat ja osaavat keskustella.
N44
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vastasin tähän jo aiemmin eli vastaamalla hitaasti näytät toiselle keskustelijalle hänen paikkansa ja hänen pitää mukautua siihen, ettei hän tiedä miksi vastaat hitaasti, mutta se pitäisi vain niellä.
Toki silloin peli on jo menetetty eikä kannata huhuilla, koska fiksu nainen olisi kiinnostuneena kyllä kertonut nopeasti miksi vastaaminen saattaa viivästyä, joten varmaan nämä miehet vain purkavat pettymystään.
Kokeile sinäkin siis astua toisen saappaisiin; jokainen haluaa tuntea itsensä tärkeäksi keskustelijaksi, johon panostetaan ja kirjoitellaan innokkaasti ja nopeasti eikä altavastaajaksi, jonka pitää mukautua toisen tuntemattomiin aikatauluihin.
Eli suuttuminen ei enää hyödytä siinä vaiheessa, mutta tuosta suuttuminen johtuu, kun toinen pettää odotukset.
Ymmärrän pettymyksen mutta en käytöstä. En myöskään käytä valtaa vaan elän elämääni, josta Tinder on vain pieni, satunnainen osa. Joskus se ei vaan mahdu ajatuksiin.
ApTuohon auttaa se, että keskityt huolella yhteen asiaan kerralla. Jos juttelet vaikka potilaan, asiakkaan, oman lapsen tms. kanssa, niin älä katsele samalla kännykkää ja kelloa, vaan keskity siihen mitä hänellä on sanottavaa ja panosta siinä hetkessä siihen.
Käytöksestä ei ole hyötyä, mutta minusta ei ole mitään, mikä ei olisi siinä vaikeaa ymmärtää; etkö sinä ole koskaan suuttunut kenellekään, millekään tai ilmaissut pettymystä selvin sanoin? Jos olet, niin sitten sinäkin ymmärrät käytöstä.
En ymmärrä käytöstä. En osoita mieltäni tuntemattomille, koska he eivät herätä minussa niin suuria tunteita. Ne perustuisivat mielikuvitukseen. En kyllä tutuillekaan ilmoita, että en ala tuollaista kaveria kauaa katselemaan, jos ei ala vastausta kuulumaan.
ApNo jos teet chattityötä monta vuotta kuten esim.minä, niin huomaat että lapsia ja aikuisia kyllä suututtaa, jos tuntematon ihminen ei vastaa heidän kuulluksi tulemisen tarpeeseensa tarpeeksi pian.
Puhumme Tinderistä ja hyvästä käytöksestä, emme kriisipalvelusta.
Ap
Kyse on sosiaalisesta ja seksuaalisesta kriisistä ja pahasta olosta.
Miesten ahdinko on niin syvä, että olen nähnyt alan chatissä miesten etsivän nettiseksiseuraa, jossa heteromiehelle käy nainen TAI mies, joka suostuu esittämään naista. Eipä naisilla taida olla tietoa tuollaisesta kokemuksesta.
Naisten ja miesten ero palvelevissa chateissä taas on se, että kumpikin voi puhua pahasta olosta, minkä seksuaalinen osattomuus aiheuttaa, mutta ainoastaan naisilla on yleensä mahdollisuus poistua sieltä chatistä vaikka someen ja saada sitten nopeasti validaatiota ja huomiota, joka vastaa myös siihen sukupuoliseen tarpeeseen itseensä eikä vain pahasta olosta puhumisen tarpeeseen.
Eli toinen saa puhua sairaudesta ja toinen saa lääkettä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Onko 39 v keski-ikäinen? Sillä näin minulle nimittäin kävi: miehen kanssa mätsi, hän laittoi parin päivän päästä viestin johon en heti vastannut. Sitten kun aloin sorvata parin päivän päästän viestiä hän olikin jo poistanut minut mätseistään. No sitten tämä sama mies otti minuun yhteyttä toisen palvelun kautta! Ja sanoi että "joo olitkin tutun näköinen". No nyt vastasin hänelle sitten saman tien mutta jouduin lypsämään häneltä vastauksia eikä hän johdatellut keskustelua mitenkään.
Ja kas: hän oli taas poistanut minut mätseistään.
Mikä logiikka on mätsätä kaksi kertaa sama tyyppi ja poistaa hänet kaksi kertaa???
Mut joo, yleensä ottaen keski-ikäsillä miehillä on kauhea lista siitä kuinka se ja tämä ei saa mätsätä häntä ja pitää swaipata vasuriin jos ei kestä esim. suorapuheisuutta (lue:veemäisyyttä).
Nuoremmat ovat yleensä kivempia ja odottavat ja osaavat keskustella.
N44
Eihän hän ollut sinulle tyly. Hän vain poisti sinut matcheistaan, koska ei kiinnostunut sinusta. Älä tee sen enempää oletuksia äläkä kehitä niiden perusteella tunteita.
Ap
Kun ihmiselle tulee ikää, hän tiedostaa paremmin mitä haluaa, ja osaa myös olla vaativampi. Älä siitä välitä. Keskity siihen mitä sinä haluat. Avoimuus on hyvä asia itsessään, mutta onko miehellä mitään hyvää tarjottavaa vai onko avoimuus pelkkää kärsimättömyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että aloitus ei vaan poistu. Miesvihaton kivapuhepalsta.
Tämä ei ole miesvihapuhetta, vaan ihmettelyä siitä, miksi niin moni mies on niin vihainen. Tinderissä. Minun kohtaamistani keski-ikäisistä. Ei kaikista maailman miehistä.
ApSuurin osa miehistä elää huomiotyhjiössä ja se turhauttaa. Osa löytää tapoja säilyttää elämänilon ja nauttia siitä vähästä huomiosta, mitä saa.
Esim.minä olen harrastanut tanssia aika pitkään. Treenasin itselleni miesmallin vartalon, harrastin ilmaisutaitoa ja vaikka mitä ollakseni sosiaalisesti sujuva ja käytin persoonallisia vaatteita, mutta yksikään nainen ei tehnyt tuttavuutta tekosyyn varjolla siellä tanssitunneilla, vaikka käytin vartalon hyviä puolia korostavia vaatteita ja yritin antaa itsestäni ystävällisen kuvan vaikka tarvittaessa ahtautumaan 10 vuotiaalle lapselle riittävään tilaan jos lattialla oli ahdasta. Moikkailin miehiä, naisia ja lapsia ja juttelin harrastukseen liittyviä juttuja.
Kun kysyin vaikka opettajalta jonkun vähänkin ei-muodollisen kysymyksen kuten "tykkäätkö muistakin urheilulajeista?" sain vastaukseksi vain radiohiljaisuutta, vaikka minuutti sitten opettaja oli vastannut hyvällä mielellä muodolliseen harrastuskysymykseen. Tästä päättelin, ettei häntä kiinnosta minun seura sen vertaa, että voisi tuon vertaa vaivautua vastaamaan. Olin kuitenkin tässä vaiheessa jo niin karaistunut sosiaalisesti, että yksinkertaisesti nielin asian kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkoin harrastuksessa yrittäen nauttia siitä ("pahimmassa" tapauksessa olisin luovuttanut harrastuksen enkä siis suuttunut), että olin sentään moikkailuväleissä näiden ihmisten kanssa, vaikka toki jollain hyvin pinnallisella tavalla he olivat torjuneet minut enkä edes siis hakenut mitään intiimiseuraa näistä ihmisistä (toisiin harrastajiin toki yritin tutustua muutenkin), vaan halusin vain tuntea olevani sen verran luotettava, että voisi vastata tuollaiseen harmittomaan kysymykseen ohimennen tai ehkä joskus kysyä minulta mitä minulle kuuluu.
En tiedä miltä tuntuu olla neitsyt vielä yli 40 vuotiaana, vaikka hyvin se voi olla minulla edessä; ehkä minäkin sitten suutun tuollaisessa tilanteessa, mutta todennäköisempänä pidän sitä, että nämä miehet eivät ole kehittäneet näitä henkisiä panssareita yhtä tietoisesti kuin minä ja syrjään jääminen loukkaa heitä näkyvällä tasolla, kun taas meitä vähän "vahvempia" se loukkaa vain sillä tasolla, ettei se näy ulkoapäin läpi. Minulla on mekanismeja, joiden avulla muistuttaa itseä omasta arvosta ja onnistumisista ja se saa sitten jaksamaan noita torjunnan kokemuksia asiakaspalveluilme naamalla vuodesta toiseen.
En suutu siitä, että joku ei kiinnostu minusta. En minäkään kiinnostu kaikista ihmisistä. He eivät vain ole minun ihmisiäni. Eikä meissä kummassakaan ole mitään vikaa.
ApEt tietenkään suutu, kun sinulla on vahva tunne omasta riittävyydestä, viehättävyydestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta ja hyväosaisuudesta. Suurin osa selitttyy sukupuolella.
Ei erikoislääkäriäkään hirveästi suututa, jos lompakosta putoaa 50 euron seteli, mutta pitkäaikaistyöttömälle se voi olla päivän pilaava juttu.
Riittämättömyyden tunne on sisäsyntyistä, muista riippumatonta, eikä se oikeuta osoittamaan mieltä muille ihmisille.
Ap
Eiköhän sinulle ole tarpeeksi rautalankaa väännetty yhdelle illalle. Hyvää illanjatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmiselle tulee ikää, hän tiedostaa paremmin mitä haluaa, ja osaa myös olla vaativampi. Älä siitä välitä. Keskity siihen mitä sinä haluat. Avoimuus on hyvä asia itsessään, mutta onko miehellä mitään hyvää tarjottavaa vai onko avoimuus pelkkää kärsimättömyyttä?
Vaativuus ei edellytä aggressiivisuutta ja huonoja käytöstapoja. Olen itse vaativa ihminen. Vaativan täytyy täyttää omat kriteerinsä.
Ap
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että aloitus ei vaan poistu. Miesvihaton kivapuhepalsta.
Tämä ei ole miesvihapuhetta, vaan ihmettelyä siitä, miksi niin moni mies on niin vihainen. Tinderissä. Minun kohtaamistani keski-ikäisistä. Ei kaikista maailman miehistä.
ApSuurin osa miehistä elää huomiotyhjiössä ja se turhauttaa. Osa löytää tapoja säilyttää elämänilon ja nauttia siitä vähästä huomiosta, mitä saa.
Esim.minä olen harrastanut tanssia aika pitkään. Treenasin itselleni miesmallin vartalon, harrastin ilmaisutaitoa ja vaikka mitä ollakseni sosiaalisesti sujuva ja käytin persoonallisia vaatteita, mutta yksikään nainen ei tehnyt tuttavuutta tekosyyn varjolla siellä tanssitunneilla, vaikka käytin vartalon hyviä puolia korostavia vaatteita ja yritin antaa itsestäni ystävällisen kuvan vaikka tarvittaessa ahtautumaan 10 vuotiaalle lapselle riittävään tilaan jos lattialla oli ahdasta. Moikkailin miehiä, naisia ja lapsia ja juttelin harrastukseen liittyviä juttuja.
Kun kysyin vaikka opettajalta jonkun vähänkin ei-muodollisen kysymyksen kuten "tykkäätkö muistakin urheilulajeista?" sain vastaukseksi vain radiohiljaisuutta, vaikka minuutti sitten opettaja oli vastannut hyvällä mielellä muodolliseen harrastuskysymykseen. Tästä päättelin, ettei häntä kiinnosta minun seura sen vertaa, että voisi tuon vertaa vaivautua vastaamaan. Olin kuitenkin tässä vaiheessa jo niin karaistunut sosiaalisesti, että yksinkertaisesti nielin asian kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkoin harrastuksessa yrittäen nauttia siitä ("pahimmassa" tapauksessa olisin luovuttanut harrastuksen enkä siis suuttunut), että olin sentään moikkailuväleissä näiden ihmisten kanssa, vaikka toki jollain hyvin pinnallisella tavalla he olivat torjuneet minut enkä edes siis hakenut mitään intiimiseuraa näistä ihmisistä (toisiin harrastajiin toki yritin tutustua muutenkin), vaan halusin vain tuntea olevani sen verran luotettava, että voisi vastata tuollaiseen harmittomaan kysymykseen ohimennen tai ehkä joskus kysyä minulta mitä minulle kuuluu.
En tiedä miltä tuntuu olla neitsyt vielä yli 40 vuotiaana, vaikka hyvin se voi olla minulla edessä; ehkä minäkin sitten suutun tuollaisessa tilanteessa, mutta todennäköisempänä pidän sitä, että nämä miehet eivät ole kehittäneet näitä henkisiä panssareita yhtä tietoisesti kuin minä ja syrjään jääminen loukkaa heitä näkyvällä tasolla, kun taas meitä vähän "vahvempia" se loukkaa vain sillä tasolla, ettei se näy ulkoapäin läpi. Minulla on mekanismeja, joiden avulla muistuttaa itseä omasta arvosta ja onnistumisista ja se saa sitten jaksamaan noita torjunnan kokemuksia asiakaspalveluilme naamalla vuodesta toiseen.
En suutu siitä, että joku ei kiinnostu minusta. En minäkään kiinnostu kaikista ihmisistä. He eivät vain ole minun ihmisiäni. Eikä meissä kummassakaan ole mitään vikaa.
ApEt tietenkään suutu, kun sinulla on vahva tunne omasta riittävyydestä, viehättävyydestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta ja hyväosaisuudesta. Suurin osa selitttyy sukupuolella.
Ei erikoislääkäriäkään hirveästi suututa, jos lompakosta putoaa 50 euron seteli, mutta pitkäaikaistyöttömälle se voi olla päivän pilaava juttu.
Riittämättömyyden tunne on sisäsyntyistä, muista riippumatonta, eikä se oikeuta osoittamaan mieltä muille ihmisille.
ApEiköhän sinulle ole tarpeeksi rautalankaa väännetty yhdelle illalle. Hyvää illanjatkoa.
Kiitos samoin sinulle. Ole kiva ja kiltti ihmisille:)
Ap
Tuollainen miekkonen ajattelee nimenomaan että tuo ON sosiaalinen taito! Niinhän sitä työelämässäkin nykyään sanotaan että ei enää saa olla kiltti varovainen kohtelias antee'ksipyytelijä vaan nykyään pitää osata olla oikealla tavalla töyk'eä röyhk'imys.
Sinä ajattelet että mies "uhk'aili" sinua. Se mies taas ajattelee että hän "haastoi" sinut. Hän ajattelee että kun hän haastaa naisen niin nainen motivoituu, syttyy, lähtee haastajan perään. Erittäin kilpailunhaluisiin (eg'oltaan hataroihin) ihmisiin tuo toimii, kun heille sanoo ivallisesti ja pilkallisesti "ota kiinni jos saat" niin heidän on aivan pakko saada sanoja kiinni, pakko voittaa heidän haastajansa. Eli sellaisiin naisiin tuo toimii jotka tahtovat itselleen itsevarman töykeän jän'nämiehen joka kohtelee naista kuin roskaa. Mies tulee paikalle nopeasti, ottaa mitä tahtoo, häipyy.
Tätä palstaa kun lukee niin saa sen vaikutelman että juurikin tuollaisia miehiä tinder on täynnä. En tiedä minkälaisia naisia siellä on.
Eli tinderistä löydät "jän'niä" miehiä (töykeitä ääli'öitä). Asiallisia miehiä et löydä. On siellä varmaan myös joitain tylsiä sosiaalisesti kömpelöitä syrj'äytyneitä kilt'tejä miehiä, en tiedä kelpaavatko ne sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vastasin tähän jo aiemmin eli vastaamalla hitaasti näytät toiselle keskustelijalle hänen paikkansa ja hänen pitää mukautua siihen, ettei hän tiedä miksi vastaat hitaasti, mutta se pitäisi vain niellä.
Toki silloin peli on jo menetetty eikä kannata huhuilla, koska fiksu nainen olisi kiinnostuneena kyllä kertonut nopeasti miksi vastaaminen saattaa viivästyä, joten varmaan nämä miehet vain purkavat pettymystään.
Kokeile sinäkin siis astua toisen saappaisiin; jokainen haluaa tuntea itsensä tärkeäksi keskustelijaksi, johon panostetaan ja kirjoitellaan innokkaasti ja nopeasti eikä altavastaajaksi, jonka pitää mukautua toisen tuntemattomiin aikatauluihin.
Eli suuttuminen ei enää hyödytä siinä vaiheessa, mutta tuosta suuttuminen johtuu, kun toinen pettää odotukset.
Ymmärrän pettymyksen mutta en käytöstä. En myöskään käytä valtaa vaan elän elämääni, josta Tinder on vain pieni, satunnainen osa. Joskus se ei vaan mahdu ajatuksiin.
Ap
Kuinka kauan sitten odotutat toista ennen kuin näitä epäkohteliaita huhuiluja alkaa kuulumaan? Ymmärrän parin päivän viiveen vastauksessa, mutta viikon päästä ajattelisin jo itse ettei toinen ole kiinnostunut. Ja juu, en ala huhuilemaan siinä vaiheessa, mutta ymmärrän että siinä vaiheessa tulee pettymyksen tunne.
Ap on tinderissä haalimassa ainoastaan matcheja. Kuten mies sanoikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vastasin tähän jo aiemmin eli vastaamalla hitaasti näytät toiselle keskustelijalle hänen paikkansa ja hänen pitää mukautua siihen, ettei hän tiedä miksi vastaat hitaasti, mutta se pitäisi vain niellä.
Toki silloin peli on jo menetetty eikä kannata huhuilla, koska fiksu nainen olisi kiinnostuneena kyllä kertonut nopeasti miksi vastaaminen saattaa viivästyä, joten varmaan nämä miehet vain purkavat pettymystään.
Kokeile sinäkin siis astua toisen saappaisiin; jokainen haluaa tuntea itsensä tärkeäksi keskustelijaksi, johon panostetaan ja kirjoitellaan innokkaasti ja nopeasti eikä altavastaajaksi, jonka pitää mukautua toisen tuntemattomiin aikatauluihin.
Eli suuttuminen ei enää hyödytä siinä vaiheessa, mutta tuosta suuttuminen johtuu, kun toinen pettää odotukset.
Ymmärrän pettymyksen mutta en käytöstä. En myöskään käytä valtaa vaan elän elämääni, josta Tinder on vain pieni, satunnainen osa. Joskus se ei vaan mahdu ajatuksiin.
ApKuinka kauan sitten odotutat toista ennen kuin näitä epäkohteliaita huhuiluja alkaa kuulumaan? Ymmärrän parin päivän viiveen vastauksessa, mutta viikon päästä ajattelisin jo itse ettei toinen ole kiinnostunut. Ja juu, en ala huhuilemaan siinä vaiheessa, mutta ymmärrän että siinä vaiheessa tulee pettymyksen tunne.
Se oli vain viimeisin esimerkki. Muullakin tavalla töykeitä ja huonokäytöksisiä on tullut vastaan juuri tässä ikäryhmässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap on tinderissä haalimassa ainoastaan matcheja. Kuten mies sanoikin.
Ei vaan tutustumassa kivoihin ja kiinnostaviin ihmisiin.
Ap
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
En tiedä miltä tuntuu olla neitsyt vielä yli 40 vuotiaana, vaikka hyvin se voi olla minulla edessä;
Mä olen tähän asti tulkinnut nikkisi niin että kun olit 29 joskus muutama vuosi sitten, lapsesi oli 1v.
Olen ihmetellyt kuinka joku jaksaakin vihata naisia noin aktiivisesti huomiotta jäävien miesten puolesta, kun voisi elää omaa elämäänsä. Nyt ymmärrän huomattavasti paremmin, vaikka on tuo siltikin aika karmiva asenne.
Joka tapauksessa ikävä kuulla että vihasi johtuu surusta, toivottavasti kaikki paranee vielä jotenkin.
En ymmärrä käytöstä. En osoita mieltäni tuntemattomille, koska he eivät herätä minussa niin suuria tunteita. Ne perustuisivat mielikuvitukseen. En kyllä tutuillekaan ilmoita, että en ala tuollaista kaveria kauaa katselemaan, jos ei ala vastausta kuulumaan.
Ap