ADD - onko kokemusta add-lapsesta?

Meillä on 7-vuotias poika, jolla ADD. Näkyi koulussa siinä, että ei pysynyt paikallaan vaan lähti levottomasti vaelteleen pitkin luokkaa. Ei myöskään keskittynyt tehtävänantoon. Kotona oireet eivät ole niinkään näkyneet. Keskittyi esim. läksyjen teon ajan. Nyt hänellä on lääkityksenä Concerta 1×/pvä. Koska lääkitys alkoi vasta maaliskuun puolessa välissä, emme päässeet testaamaan miten lääkitys vaikutti koulussa olemiseen. Etäkoulussa on ollut ihan rauhallinen poika.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 7-vuotias poika, jolla ADD. Näkyi koulussa siinä, että ei pysynyt paikallaan vaan lähti levottomasti vaelteleen pitkin luokkaa. Ei myöskään keskittynyt tehtävänantoon. Kotona oireet eivät ole niinkään näkyneet. Keskittyi esim. läksyjen teon ajan. Nyt hänellä on lääkityksenä Concerta 1×/pvä. Koska lääkitys alkoi vasta maaliskuun puolessa välissä, emme päässeet testaamaan miten lääkitys vaikutti koulussa olemiseen. Etäkoulussa on ollut ihan rauhallinen poika.

Tai sitten , tiedätkö, voi olla TÄYSIN NORMAALIA että 7-vuotias poika tylsistyy, ei keskity ja vaeltelee luokassa . Kuulostaa normaalilta lapselta. Kaikki eivät ole samanlaisia.

Järkyttävää että lapsi lääkitään tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 7-vuotias poika, jolla ADD. Näkyi koulussa siinä, että ei pysynyt paikallaan vaan lähti levottomasti vaelteleen pitkin luokkaa. Ei myöskään keskittynyt tehtävänantoon. Kotona oireet eivät ole niinkään näkyneet. Keskittyi esim. läksyjen teon ajan. Nyt hänellä on lääkityksenä Concerta 1×/pvä. Koska lääkitys alkoi vasta maaliskuun puolessa välissä, emme päässeet testaamaan miten lääkitys vaikutti koulussa olemiseen. Etäkoulussa on ollut ihan rauhallinen poika.

Suosittelen tutustumaan concertan sivu-ja pitkäaikaisvaikutuksiin.

En kyllä sinuna lääkitsisi, jos kotona on pystynyt keskittymään. Pitää muistaa ettei 7-vuotias jaksa kauan keskittyäkään. Osa on ihan persoonaltaan huonoja keskittymään ja vilkkaita. Neurologisia häiriötä on syytä epäillä vasta jos ei keskity kotona eikä koulussa. Veikkaanpa etten itse aikuisenakaan kykenisi sellaisessa huudossa keskittymään ja oppimaan uutta kuin luokissa on. Näkee näin etäkoulussa, miten omat lapset saavat tosi paljon aikaan lyhyessä ajassa hiljaisuudessa. En toki halua vähätellä ongelmaa näin tuntemattomana, enhän tiedä asiasta mitään enkä tunne lastasi.

Pitääpä miettiä tuota lääkitys asiaa uudestaan. Koulusta vaan niin suosittelivat sitä. Ensin kyllä tutustun noihin Concerta-lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksiin paremmin.

ADD/ADHD e p ä i l y viimeisimmässä neurologin seurannassa. 9v tyttö. Sai Concerta reseptin, jota en ole aloittanut. Koulussa pienluokassa, koulussa kiltti, kotona keskittymiskyky läksyjentekoon, sadun kuunteluun, tv:n katseluun on olematon. Nyt etäkoulu menee suht hyvin. Elokuvissa pyörii koko ajan paikallaan.

Liikkeessä aamusta iltaan. Leikkiii itsekseen sisällä ja ulkona. Hyvä kun malttaa syödä välillä. Vessaan mennään viime hetkellä, kovalla kiireellä. Kun on nälkä ottaa itsekseen leipää, kun ei voi odottaa ruokaa. Kun estän sen, itkee ja kieltäytyy syömästä itse ruokaa. Hyvin nirso. Herää virkeänä, aamulla tarkkaavaisuus parhaimmillaan. Nukkui päiväunia vielä 8- vuotiaana koulupäivän jälkeen.

Hänellä on kavereita.

On nepsy lapsi kahdella muulla diagnoosilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 7-vuotias poika, jolla ADD. Näkyi koulussa siinä, että ei pysynyt paikallaan vaan lähti levottomasti vaelteleen pitkin luokkaa. Ei myöskään keskittynyt tehtävänantoon. Kotona oireet eivät ole niinkään näkyneet. Keskittyi esim. läksyjen teon ajan. Nyt hänellä on lääkityksenä Concerta 1×/pvä. Koska lääkitys alkoi vasta maaliskuun puolessa välissä, emme päässeet testaamaan miten lääkitys vaikutti koulussa olemiseen. Etäkoulussa on ollut ihan rauhallinen poika.

Suosittelen tutustumaan concertan sivu-ja pitkäaikaisvaikutuksiin.

Tästä syystä en aloittanut lääkitystä omalla lapsellani. Toisaalta haluaisin nähdä sen mihin lapseni pystyy keskittyneenä. Nro 4

Ei pysty keskittymään edes viityä minuuttia lukemiseen. Minnekään ei karkaa, mutta jos kulee ulkoa vähänkin henkilöautoa isomman liikennevälineen äänen, niin keskittyminen on siellä. Jo ihan pienenä neuvolassa huomio kiinnittyi aina seinällä olevaan kelloon, kun sen naksahti, kun viisari liikahti tasaminuutein. Nyt teini ja vakava oppimisvaikeus seurannut koko ajan mukana. Mitään väärää sanaa et saa sanoa, kun voi alkaa raivota ihan silmittömästi. Ja kun siihen tilaan joutuu, ei ota vastaan mitään eli mitään ei saa enää sanoa takaisin, jotta lopettaisi joskus. Yleensä pitää laittaa omaan huoneeseen ja tilanne voi olla ohi kymmenessä minuutissa. Joskus heittää huoneessä kaikki kamat pitkin lattioita.

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä miettiä tuota lääkitys asiaa uudestaan. Koulusta vaan niin suosittelivat sitä. Ensin kyllä tutustun noihin Concerta-lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksiin paremmin.

Olet aloittanut lapsellasi lääkkeen ilman että olet oikeasti perehtynyt aineeseen? Lääke on paikallaan jollekin, mutta ei niitä pidä noin vain aloittaa. Ensin pitäisi kokeilla muut apuneuvot/ keinot. Vai onko koulussa ajaleltu että lääkkeellä on heille helpompi lapsi. Miten koulu edes voi suositella lääkettä? eikö sen pitäisi tulla lääkäriltä/psykologilta moinen suositus.

Onko lapsi syntynyt loppuvuonna? Sillä hehän ovat oikeasti vuoden nuorempia kuin alkuvuonna syntyneet, ei mikään ihme että koulussa ei vielä riitä keskittymiskykyä 7 vuotiaana kun toiset ovat jo 7v 8kk vuotiaita aloittaessaan koulun kun toinen voi olla vasta 6v 8kk

Tästä on oikein tutkimuskin että loppuvuonna syntyneet saavat suhteessa liikaa adhd diagnooseja.

Minulla on itselläni ADD. Valitettavasti todettu vasta aikuisena, olisi varmasti ollut paljon hyötyä jos  olisi todettu jopa lapsena ja osattu tukea. Mutta, siihen aikaan kaltaisia pidettiin vaan vähän yksinkertaisina, ja esim. koulun suhteen riitti että jotenkin lusii sen läpi.

Mulla siis oli ongelma tosiaan etten yhtään jaksanut keskittyä. En ollut ylivilkas, vain keskittymisvaikeuksinen. Istuin kyllä kiltisti hiljaa pulpetissa, mutta opetukseen keskittymisen sijasta loin päässäni kokonaisia fantasiamaailmoja, joissa elin. Lukemisen kesken ajatus harhaili noin 5 sek välein ihan muihin asioihin, ei tullut mitään. Opetus ja koulu oli pelkkä häiriö minulle. Äiti ja isä sanoi, kun opettaja kyseli vanhempainillassa, että ei ole meidän suvussa ollut lukupäätä koskaan, mutta ainahan sitä rehellistä duunariakin tarvitaan.

Aikuisena minulla on ollut paljon ongelmia mm. siivoamisen, laskujen maksun jne tavallisten asioiden hoidon suhteen. Ei muista / saa aikaiseksi hoidettua. Olen jäänyt töihin teollisuuden suorittaviin töihin, vaikka uskon että sinänsä olisi ollut lahjoja muuhunkin, jos ajoissa joku olisi osannut auttaa keskittymishäiriön kanssa. Lääkkeillä tai muuten.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on itselläni ADD. Valitettavasti todettu vasta aikuisena, olisi varmasti ollut paljon hyötyä jos  olisi todettu jopa lapsena ja osattu tukea. Mutta, siihen aikaan kaltaisia pidettiin vaan vähän yksinkertaisina, ja esim. koulun suhteen riitti että jotenkin lusii sen läpi.

Mulla siis oli ongelma tosiaan etten yhtään jaksanut keskittyä. En ollut ylivilkas, vain keskittymisvaikeuksinen. Istuin kyllä kiltisti hiljaa pulpetissa, mutta opetukseen keskittymisen sijasta loin päässäni kokonaisia fantasiamaailmoja, joissa elin. Lukemisen kesken ajatus harhaili noin 5 sek välein ihan muihin asioihin, ei tullut mitään. Opetus ja koulu oli pelkkä häiriö minulle. Äiti ja isä sanoi, kun opettaja kyseli vanhempainillassa, että ei ole meidän suvussa ollut lukupäätä koskaan, mutta ainahan sitä rehellistä duunariakin tarvitaan.

Aikuisena minulla on ollut paljon ongelmia mm. siivoamisen, laskujen maksun jne tavallisten asioiden hoidon suhteen. Ei muista / saa aikaiseksi hoidettua. Olen jäänyt töihin teollisuuden suorittaviin töihin, vaikka uskon että sinänsä olisi ollut lahjoja muuhunkin, jos ajoissa joku olisi osannut auttaa keskittymishäiriön kanssa. Lääkkeillä tai muuten.

Sama on kohtalo. Opin helposti asioita, mutta en jaksa keskittyä niihin alkuinnostuksen jälkeen. Ns. puurtamisvaihe opiskelussa ja työssä ei suju. Kaikki jää helposti hoitamatta. ADD-diagnoosi.

Olen aina ollut hiljainen ja keskittynyt omiin harrastuksiin ja kirjoihin. Unelmointi sujuu niin helposti, etten pitkästy edes pitkillä reissuilla, jos vain voi paeta oman pään sisäiseen maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä miettiä tuota lääkitys asiaa uudestaan. Koulusta vaan niin suosittelivat sitä. Ensin kyllä tutustun noihin Concerta-lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksiin paremmin.

Olet aloittanut lapsellasi lääkkeen ilman että olet oikeasti perehtynyt aineeseen? Lääke on paikallaan jollekin, mutta ei niitä pidä noin vain aloittaa. Ensin pitäisi kokeilla muut apuneuvot/ keinot. Vai onko koulussa ajaleltu että lääkkeellä on heille helpompi lapsi. Miten koulu edes voi suositella lääkettä? eikö sen pitäisi tulla lääkäriltä/psykologilta moinen suositus.

Onko lapsi syntynyt loppuvuonna? Sillä hehän ovat oikeasti vuoden nuorempia kuin alkuvuonna syntyneet, ei mikään ihme että koulussa ei vielä riitä keskittymiskykyä 7 vuotiaana kun toiset ovat jo 7v 8kk vuotiaita aloittaessaan koulun kun toinen voi olla vasta 6v 8kk

Tästä on oikein tutkimuskin että loppuvuonna syntyneet saavat suhteessa liikaa adhd diagnooseja.

Luotan lääketieteeseen ja lääketeollisuuten, että valmistavat vain turvallisia lääkkeitä. Ei koulu sitä Concerta-lääkettä suositellut alunperin, vaan neurologian poliklinikka. Koulu sai neuron paperit käteen ja niissä papereissa lukee, että tarpeen vaaatiessa aloitetaan Concerta-lääkitys. Koulu sitten näiden papereiden ja kokemuksen perusteella suositteli Concerta-lääkitystä ja otin yhteyttä lastenlääkäriin. Poika on syntynyt kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä miettiä tuota lääkitys asiaa uudestaan. Koulusta vaan niin suosittelivat sitä. Ensin kyllä tutustun noihin Concerta-lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksiin paremmin.

Olet aloittanut lapsellasi lääkkeen ilman että olet oikeasti perehtynyt aineeseen? Lääke on paikallaan jollekin, mutta ei niitä pidä noin vain aloittaa. Ensin pitäisi kokeilla muut apuneuvot/ keinot. Vai onko koulussa ajaleltu että lääkkeellä on heille helpompi lapsi. Miten koulu edes voi suositella lääkettä? eikö sen pitäisi tulla lääkäriltä/psykologilta moinen suositus.

Onko lapsi syntynyt loppuvuonna? Sillä hehän ovat oikeasti vuoden nuorempia kuin alkuvuonna syntyneet, ei mikään ihme että koulussa ei vielä riitä keskittymiskykyä 7 vuotiaana kun toiset ovat jo 7v 8kk vuotiaita aloittaessaan koulun kun toinen voi olla vasta 6v 8kk

Tästä on oikein tutkimuskin että loppuvuonna syntyneet saavat suhteessa liikaa adhd diagnooseja.

Luotan lääketieteeseen ja lääketeollisuuten, että valmistavat vain turvallisia lääkkeitä. Ei koulu sitä Concerta-lääkettä suositellut alunperin, vaan neurologian poliklinikka. Koulu sai neuron paperit käteen ja niissä papereissa lukee, että tarpeen vaaatiessa aloitetaan Concerta-lääkitys. Koulu sitten näiden papereiden ja kokemuksen perusteella suositteli Concerta-lääkitystä ja otin yhteyttä lastenlääkäriin. Poika on syntynyt kesällä.

Ei kannata luottaa sokeasti kaikkeen. Oma järki on syytä pitää aina mukana tämmöisissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääpä miettiä tuota lääkitys asiaa uudestaan. Koulusta vaan niin suosittelivat sitä. Ensin kyllä tutustun noihin Concerta-lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksiin paremmin.

Olet aloittanut lapsellasi lääkkeen ilman että olet oikeasti perehtynyt aineeseen? Lääke on paikallaan jollekin, mutta ei niitä pidä noin vain aloittaa. Ensin pitäisi kokeilla muut apuneuvot/ keinot. Vai onko koulussa ajaleltu että lääkkeellä on heille helpompi lapsi. Miten koulu edes voi suositella lääkettä? eikö sen pitäisi tulla lääkäriltä/psykologilta moinen suositus.

Onko lapsi syntynyt loppuvuonna? Sillä hehän ovat oikeasti vuoden nuorempia kuin alkuvuonna syntyneet, ei mikään ihme että koulussa ei vielä riitä keskittymiskykyä 7 vuotiaana kun toiset ovat jo 7v 8kk vuotiaita aloittaessaan koulun kun toinen voi olla vasta 6v 8kk

Tästä on oikein tutkimuskin että loppuvuonna syntyneet saavat suhteessa liikaa adhd diagnooseja.

Luotan lääketieteeseen ja lääketeollisuuten, että valmistavat vain turvallisia lääkkeitä. Ei koulu sitä Concerta-lääkettä suositellut alunperin, vaan neurologian poliklinikka. Koulu sai neuron paperit käteen ja niissä papereissa lukee, että tarpeen vaaatiessa aloitetaan Concerta-lääkitys. Koulu sitten näiden papereiden ja kokemuksen perusteella suositteli Concerta-lääkitystä ja otin yhteyttä lastenlääkäriin. Poika on syntynyt kesällä.

Ei kannata luottaa sokeasti kaikkeen. Oma järki on syytä pitää aina mukana tämmöisissä asioissa.

Komppaan tätä, särkylääkekin voi olla joillekin vaarallista, esim kodeiini, se toimii joillakin liian hyvin kun elimistö muuntaa sitä liian hyvin morfiiniksi.

Ei lääketeollisuus välitä, kunhan suurimmalle osalle on turvallista noin keskimäärin. Se on vanhempien vastuulla mitä lapsilleen lääkkeitä antaa ja tietää haittavaikutukset.

Sama se on omien lääkkeiden kohdalla, itse pitää tunnistaa haittavaikutukset ja olla syömättä ja ilmoittaa lääkäreille että jokin tietty lääke ei sovi.

Jollekin adhd lääkkeet ovat pelastus, en ole lääkkeitä vastaan, kritisoin vain sitä että lääkitys pitää aloittaa kunnolla harkiten.

Sain itse ADHD-diagnoosini vasta aikuisena ja voi jestas sentään kun olisin saanut lapsena tukea ja apua. Minulla on jäänyt mm yksi yliopistotutkinto kokonaan kesken. Olen vaihtanut monta kertaa opiskelupaikkaa ja tehnyt useampaa tutkintoa yhtä aikaa, haahuillut. Ei ole ollut ikinä vakituista työsuhdetta ja olen jo kolmekymppinen. Olen pärjännyt monissa aineissa todella hyvin kouluaikaan, onko tässä se syy miksei minulle hankittu apua vaikka selvästi olin koko ajan yliaktiivinen, sähläsin, unohtelin... 

Ja ihan hirveää että jotkut eivät halua edes kokeilla lapsellaan lääkitystä. Kaikille sopivaa lääkettä ei löydy ja joillain voi olla hirveät sivuoireet. Mutta ne joille se oikea lääke löytyy, koko elämä voi oikeasti mullistua. Miksette halua että lapsenne saisi onnistumisen ja pärjäämisen kokemuksia? Jos minulla olisi ADHD-lapsi antaisin hänen todellakin kokeilla lääkitystä (mutta vahtisin koko ajan tarkkana kuin haukka tuleeko sivuoireita).

Mun tyttärellä diagnosoitiin ADD/ADHD viime syksynä. Hänellä on ollut jo ekasta luokasta lähtien huomattavaa keskittymisvaikeutta sekä kotona että koulussa. Läksyjä tehdessä aikuisen pitää istua vieressä ja pitää yllä tahtia jotta pystyy tekemään yhtään mitään. Siltikin noin puolivälissä alkaa itku ja parku kun kuormittuu liikaa. Koulussa unohtui omiin ajatuksiinsa ja esim koetilanteista ei tullut mitään, ei osannut aloittaa kokeen tekemistä eikä päässyt asiassa eteenpäin kun ei kukaan ohjannut.

Oli jo pikkulapsena selkeästi herkästi kuormittuva, mm. kauppareissut isossa marketissa olivat ihan mahdottomia kun ensin alkoi tahtoa kaikkea mitä näki, ja kun kiellettiin sai hillittömän raivokohtauksen. Otin asian puheeksi jo eskarissa ekan kerran. Kuitenkin suoriutui sen verran hyvin että eivät meinanneet lähettää tutkittavaksi. Kolmannella luokalla oli ihan mahtava opettaja joka osasi selkeästi ohjata häntä hyvin ja koulu sujui tosi hyvin. Neljännelle luokalle vaihtui opettaja ja koko homma levisi kuin Jokisen eväät. Otin sitten yhteyttä koulupsykologiin jonka kautta järjestyi nopeasti tutkimukset. Tulokset olivat ihan selkeät ja lastenneurolla ehdotettiin lääkitystä.

Lääkkeen avulla lapsesta on tullut omatoiminen, pari kertaa on kysynyt apua johonkin hankalampaan läksyyn. Muuten selviää hienosti itse. Kokeet sujuvat ihan eri tavalla kuin aiemmin, saa paljon parempia tuloksia. Opettajan mukaan ei myöskään höpöttele tunneilla turhia vaan osallistuu opetukseen asianmukaisesti. Lääke on meillä toiminut loistavasti!

Koulukuraattori, koulupsykologi ovat sellaisia joihin kannattaa ottaa yhteyttä. Tän koronan takia juuri nyt kaikki palvelut ovat lähes kokonaan pois käytöstä, joten nyt pitää vaan odottaa että tää kriisi on ohi ja lähteä sitten asiaa selvittämään.

Lapsellani todettiin add yläasteen viimeisinä kuukausina, kun vihdoin saimme ajan nuorisopsykiatrille. No koulu olieehtinyt mennä ihan penkin alle, aivan surkea ka. Oireet olivat havaittavissa jo ihan pienenä. Se haaveilu ja ajatuksiin syvälle uppoaminen oli jatkuvaa. Kuuloa testattiin sen vuoksi päiväkodin pyynnöstäkin mutta siinä ei vikaa ollut. Silloinhan puhuttiin vain adhd:sta. Ja tuota ylivilkkautta ei koskaan ole ollut. Lapsena oli kuin ajatus, paitsi, jos jotan olisi oikeasti pitänyt tehdä. niistä ei koskaan tullut mitään. Kovasti tykkäsi leikkiäitsekseen mutta sai helposti kavereitakin. Kolutavarat unohtuivat milloin minnekin. Lukeminen ei onnistunut sitten ollenkaan, paitsi vain se mikä kiinnosti aivan älyttömästi. Ts. kokeisiin aina lukematta.

Lääkkeet oli vähän aikaa kokeilussa, mutta teini-ikäinen kun oli,  hän huomannut mielestään itsessään niin paljon huonoa lääkkeiden myötä, ettei hän halunnut niitä kayttää. Ihana, sosiaalinen ja iloinen lapsi on jo aikuinen. Kovasti edelleen tekee vain ja ainoastaan sitä mikä kiinnostaa. Asiat hoituvat usein viime tipassa jos ei vähän sen jälkeenkin.