Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne

Jos myöhästyi koulusta, niin vahtimestari veti oven kiinni sekunnilleen tasalta, vaikka olisit ehtinyt jo ottaa kahvasta kiinni. Vahtimestari jäi katselemaan lasiovesta naama irvessä. Silloin myöhästyit aamunavauksesta, jossa seistiin riveissä n.15 minuuttia joka aamu ja lähes joka aamu kuului kopsahdus, kun joku pyörtyi. 

Usein joku myös päästi mädän kananmunan hajuisen leijan.

Jos siis myöhästyit tuosta aamunavauksesta, niin ovi avattiin vasta sitten, kun tunnit oli jo alkaneet. Jouduit koputtelemaan ovelle ja pyytämään anteeksi myöhästymistä. Sait myös myöhästymismerkinnän.

Laulukokeessa joutui laulamaan luokan edessä, mikä oli äärettömän vastenmielistä.

Pojat kävi puukässässä ja tytöt ompelukässässä.

Kukaan ei kysynyt, onko sulla joku laktoosi-intoleranssi tms. Kaikille oli samat ruuat.

Esitelmän pito, Cooperin testi, ruuan jako niin että pienet jäi nälkäisiksi ja isot heitti omansa pois, se ettei koulun alussa lukutaitoa otettu huomioon.

En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Esitelmän pito, Cooperin testi, ruuan jako niin että pienet jäi nälkäisiksi ja isot heitti omansa pois, se ettei koulun alussa lukutaitoa otettu huomioon.

Mitä vikaa oli esitelmien pidossa? Tai cooperin testissä?

Ei itse asiassa tainnut olla mitään typeriä sääntöjä.

Pahinta oli eka-ja tokaluokalla, kun oli ruokarukous ennen jokaista ruokailua. Tarvinneeko kertoa, että opettaja oli uskovainen henkeen ja vereen. Ja hänen omaa sooloiluaan tuo rukoileminen pienessä kyläkoulussa.

Tytöt opetettiin niiaamaan, tämä piti toteuttaa vastatessa "kiitos samoin" kun opettaja oli toivottanut hyvää ruokahalua. Samoin kun keittäjä oli annostellut ruuan lautaselle, tuli kiittää ja niiata. Tämä 80-luvun lopulla. Oletan että tänä päivänä ei ole enää vaatimuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esitelmän pito, Cooperin testi, ruuan jako niin että pienet jäi nälkäisiksi ja isot heitti omansa pois, se ettei koulun alussa lukutaitoa otettu huomioon.

Mitä vikaa oli esitelmien pidossa? Tai cooperin testissä?

Kuka pitää cooperin testistä? Esitelmä, johon ei mitenkään harjoiteltu/valmisteltu ja jonka joutui esittämään luokalliselle kiusaajia-puhevikaisena- oli turhaa kidutusta.

Vierailija kirjoitti:

En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.

Sitten kävit jossain muualla kuin minä. Terveemmällä paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.

Samaa aikakautta ja samaa mieltä.

Ruoka ei aina ollut hyvää mutta sitä oli riittävästi. Opettajia kunnioitettiin, luokassa ei häröilty (hirvittävästi). Ei ollut mitään saakelin kännyköitä joilla olisi kuvattu tahalleen aiheutettu konflikti. 

Himaan jos tulit myöhässä sapuskalle niin jäit nälkäiseksi jos ruoka oli jo poissa. Oppi kunnioittamaan aikatauluja.

Nyky-Jonneja pitäis sakinhivuttaa oikein huolella vanhempien toimesta. Kunnioitusta ei saa anellen, se otetaan.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt opetettiin niiaamaan, tämä piti toteuttaa vastatessa "kiitos samoin" kun opettaja oli toivottanut hyvää ruokahalua. Samoin kun keittäjä oli annostellut ruuan lautaselle, tuli kiittää ja niiata. Tämä 80-luvun lopulla. Oletan että tänä päivänä ei ole enää vaatimuksena.

Nykyään saa ottaa itse.

Tarhassa 80- luvulla puuroa ei saanut sekoittaa, vaan lusikallista piti kastaa puuron keskellä olevaan voinappiin. Emme ikinä veljeni kanssa ymmärtäneet tätä sääntöä.

Lautanen piti syödä tyhjäksi. Jos ei syönyt niin piti sitten 45 min päästä mennä keittiöön pyytämään anteeksi, kun ei syönyt.

Mikään pelkkä maistaminen ja lautanen pois ei todellakaan riittänyt.

Peruskoulussa ei saanut kasvisruokaa kuin uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Ja ala-asteen aikana ruokalassa piti kököttää "rangaistuksena" pidempään, koska lautasta ei oltu syöty tyhjäksi. Toimintaa pidettiin jonain niskurointina tai nirsoiluna. Niin ne ajat muuttuu, nythän kasvisruokaa suositellaan moneltakin taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.

Samaa aikakautta ja samaa mieltä.

Ruoka ei aina ollut hyvää mutta sitä oli riittävästi. Opettajia kunnioitettiin, luokassa ei häröilty (hirvittävästi). Ei ollut mitään saakelin kännyköitä joilla olisi kuvattu tahalleen aiheutettu konflikti. 

Himaan jos tulit myöhässä sapuskalle niin jäit nälkäiseksi jos ruoka oli jo poissa. Oppi kunnioittamaan aikatauluja.

Nyky-Jonneja pitäis sakinhivuttaa oikein huolella vanhempien toimesta. Kunnioitusta ei saa anellen, se otetaan.

Kuulostaa joltain 1930-luvulta. Ja sinä kuulostat tarkkiksen nahkapäältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt opetettiin niiaamaan, tämä piti toteuttaa vastatessa "kiitos samoin" kun opettaja oli toivottanut hyvää ruokahalua. Samoin kun keittäjä oli annostellut ruuan lautaselle, tuli kiittää ja niiata. Tämä 80-luvun lopulla. Oletan että tänä päivänä ei ole enää vaatimuksena.

Nykyään saa ottaa itse.

Onneksi näin.

Piti nousta seisomaan aina, kun opettaja tuli luokaan. Päivä aloitettiin sillä, että opettaja tervehti luokkaa ja koko luokka sanoi kuorossa "Hyvää huomenta opettaja"

Vierailija kirjoitti:

Piti nousta seisomaan aina, kun opettaja tuli luokaan. Päivä aloitettiin sillä, että opettaja tervehti luokkaa ja koko luokka sanoi kuorossa "Hyvää huomenta opettaja"

Noustiin seisomaan myös, jos joku (aikuinen) tuli kesken tunnin luokkaan. 90-luvulla tämä.

Pahimmillaan kukaan ei kunnioittanut ketään. Teen töitä myös kouluissa, ja olisin pyörtynyt onnesta jos lapsena olisin päässyt yhteenkin niistä.

Pelkkä opettajien ote, kokonaisuuden hallinta ja keskinäinen kommunikaatio on eri maailmasta. Rehtori ei ole jumala suljetun oven takana. Erityisoppilaat huomioidaan. Ihmisillä on tunteet -koulussa saa itkeä, ja sen syistä kysytään. Ei tule naisopettaja haukkumaan pienempien kuullen, miten tuokin iso tokaluokkalainen tekee noin.

Ei peruskoulua, mutta... ammattikoulussa ei tytöillä saanut olla housuja, oli hamepakko. Jos tulit housut jalassa kouluun, lähetettiin kotiin vaihtamaan vaatteet. Tämä 70-luvulla.

Ei saanut mennä ostamaan karkkia kun käveli kaupan ohi liikuntasalille. MIKSI?