Lue keskustelun säännöt.
Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta
Onko muilla jäänyt möläytykset elämään mielensopukoihin? Ei välttämättä ole loukkaukseksi tarkoitettu, mutta silti hieman kirpaissut. Itseäni on jäänyt mietityttämään ystäväni tokaisu siitä, ettei koskaan voisi työskennellä tai asua kanssani. Olemme olleet joskus samassa työpaikassa n. 1,5 vuotta, joten jäi hieman kaivelemaan, että miksi olin niin kamala työkaveri. Kyllä minä voisin ystäväni ottaa hätätapauksessa kanssani asumaan (olen toisen kaverin yhden kerran ottanutkin), tosin vain väliaikaisesti, koska tarvitsen oman tilani. Muita möläytyksiä?
Kommentit (1150)
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan pääsin vuoden työttömyydestä vakityöpaikkaan asiaan kuuluvalla palkalla. Kaveri: "ai, no hyvä että on edes jotain..."
Mulla sama homma kun aloitin opinnot. "Noh! Pääasia ette edes jotakin teet!"
Tuli tosi inhottava olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin saanut monta keskenmenoa peräkkäin ja pelkäsin jääväni kokonaan lapsettomaksi. Ystäväni, jolla oli lapsi ja oli taas raskaana, totesi, että olisihan tuo yksi hänellekin riittänyt, mutta suostui toiseen, kun mies tahtoi.
Vierailija kirjoitti:
Kilpailua kirjoitti:
Kyllä huomaa et nainen on naiselle susi, aina! Ei oo olemassakaan mitään termiä kuin paras ystävä, kaikki naiset ja tytöt kilpailee toisiaan vastaan tietyllä tavalla vaikka kuinka ollaan kaveria!
Tämän todennut vuosien saatossa, vaikka ei ääneen sanottaisiin miten asiat on, kehenkään ei voi oikeastaan luottaa yhtään
Minulla on aina ollut naispuolisia kavereita, eikä kukaan ole paljastunut sudeksi. Pieniä riitoja siellä täällä, mutta ei mitään kilpailua miehistä tms. Olen lihava ja arkisen näköinen, mutta kukaan kaveri ei ole huomautellut siitä korottaakseen itseään.
Jos KAIKKI naiset ovat susia sinulle, vika voi olla myös itsessäsi. Olet valinnut pinnallisia kavereita tai itse kilpailet heidän kanssaan. Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin haukkuu kaikki naisten ystävyyssuhteet.
En ole se kenelle vastaat, mut mitä mä just luin? "Kilpailua miehistä"??!
Nainen on naiselle susi, sen olen todistanut liian monta kertaa mutten kertaakaan "kilpailulla miehestä"
Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin alkaa muita haukkumaan. Ai, mut totahan just tarkoitin.
Minulla on aina jalat olleet paksuhkot muuhun kroppaan nähden, jo nuorena vaikka olin silloin muuten hoikka. Silloin n. parikymppisenä isoveljeni kommentoi jalkojani "Sulla on nuo jalat niinkuin kaks puhelintolppaa"
Eipä ole kommentti vieläkään unohtunut, vaikka tuosta on jo parikymmentä vuotta aikaa.
Munkin ystävä sanoi mulle "ton takia en vois asua koskaan sun kanssa". En ollut tiskaamisen jälkeen kuivannut tiskipöytää hänen odotustensa mukaisesti. Loukkaannuin pahasti, vaikken näyttänyt sitä. Olisin nimittäin heti voinut sanoa, että en minäkään, en kestäisi sun mielialanvaihteluita, mutta musta sellaista ei vaan sanota ääneen. Näin jälkeenpäin pieni juttu, mutta jotkut vaan menee tunteisiin, ehkä siksi, että tuo ihminen oli tärkeä, ja odotti enemmän sietämistä häneltäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun poikakaveri, avomieheni, jonka kanssa olin ollut yli viisi vuotta yhdessä totesi totuuden torvena ”sulla on kyllä just oikea vartalotyyppi, oikeastaan olisit kropalta mun ihannenainen jos kävisit kaks vuotta salilla”.
Lauseen alku oli tosi kiva mutta toi loppu ihan täysin MITÄ HELV..!?!
Ai kaks vuotta salilla?! Kaks vuotta on satoja treenitunteja, eli en ole missään lähelläkääään sitä ihannetta, lähinnä varmaan olin pitkä ja ei muuta. Miksi tuollaista pitää tulla sanomaan, ei edes puhuttu aiheesta mitään vaan hän tulla paukautti tuon ihan tyhjästä. Muutenkin se oli inhottavasti sanottu, koska tuntui ettei hän oikein tykkää minusta tällaisena, enkä voi tehdä asialle mitään nyt, en voi muuttua, pitäisi käyttää satoja tunteja siihen.
Jatkuvastihan te naisetkin kehotatte meitä miehiä kehittämään itseään ja muuttumaan, että kelpaamme naisille. Sulla on sentään oikea vartalotyyppi, nyt se ei vaadi kuin sen työn!
Terveisin M, joka on käynyt 11 vuotta salilla.
Pidin kimppakämppää pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Hänellä oli työkiireitä ja päätin, että laitan ruokaa meille molemmille. Hän pääsee heti iltavuoron jälkeen syömään.
Olin vielä laittamassa ruokaa, kun kaveri tulee kotiin ja tölväisee huutaa, että "Mitäs paskaa se Sanna täällä laittaa?"
Samaan hengenvetoon menee jääkaapille, nakkaa sinne juuston ja huutaa "Ja et sitten syö tätä juustoa!" En ollut ennenkään syönyt hänen juustojaan.
No, mutta, olikin vähän erikoisempi kaveri. Hänen mielestään minun ollessa työttömänä kaikki kimppakämpän kotityöt kuuluvat minulle. Ei mitään vuorottelua, vaan Sanna työttömänä kotona ollessa tekee kaiken imuroinnista saunan pesuun. Tiskaa myös kämppiksen ja tämän poikaystävän sotkemat astiat viiden ruokalajin kokkaamisen jäljiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No niin, siitä vaan suoraan työttömäksi!" huudahti eräs kaverini, kun lukion jälkeen kerroin uudesta opiskelupaikastani. Toinen kaveri opiskeli samassa AMK:ssa kuin minä, mutta eri alaa, ja kuittaili jatkuvasti "mä sentään valmistun hyödylliseen ammattiin" tms. Omissa valmistujaisissaankin totesi minulle "sä varmaan aiot pysytellä opiskelijana vielä jonkin aikaa, ettei tarvi siihen työjahtiin lähteä".
Oli kyllä p*skoja kavereita kun taas muistelee. Onneksi muutin sittemmin eri kaupunkiin, eikä olla enää tekemisissä.
Hyvä ystäväni tuli ekaa kertaa käymään uudessa asunnostamme. Hän kierteli ja katseli paikkoja ja nähdessään meidän keittiön hyvin perinteisen teräspintaisen tiskipöydän hän tokaisi ”Ai, vieläkö tuollaisia valmistetaan!?”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri armeijassa ollessaan puhui petikaveristaan, kun tarkoitti tupakaveria.
Kyseessä oli ehkä miehistä vitsihuumoria eli läppää.
Vierailija kirjoitti:
Onneks mulla ei oo samanlaiset hiirenharmaat hiukset kuin sulla.
Itse kuulin tämän silmistäni. Sulla on rumanväriset silmät. Sanoja itse on nykyään yli viiskymppinen , vaikeasti ylipainoinen ”sinkku”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailua kirjoitti:
Kyllä huomaa et nainen on naiselle susi, aina! Ei oo olemassakaan mitään termiä kuin paras ystävä, kaikki naiset ja tytöt kilpailee toisiaan vastaan tietyllä tavalla vaikka kuinka ollaan kaveria!
Tämän todennut vuosien saatossa, vaikka ei ääneen sanottaisiin miten asiat on, kehenkään ei voi oikeastaan luottaa yhtään
Minulla on aina ollut naispuolisia kavereita, eikä kukaan ole paljastunut sudeksi. Pieniä riitoja siellä täällä, mutta ei mitään kilpailua miehistä tms. Olen lihava ja arkisen näköinen, mutta kukaan kaveri ei ole huomautellut siitä korottaakseen itseään.
Jos KAIKKI naiset ovat susia sinulle, vika voi olla myös itsessäsi. Olet valinnut pinnallisia kavereita tai itse kilpailet heidän kanssaan. Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin haukkuu kaikki naisten ystävyyssuhteet.
En ole se kenelle vastaat, mut mitä mä just luin? "Kilpailua miehistä"??!
Nainen on naiselle susi, sen olen todistanut liian monta kertaa mutten kertaakaan "kilpailulla miehestä"
Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin alkaa muita haukkumaan. Ai, mut totahan just tarkoitin.
Nämä tekstit todistaa sen mitä tuo kirjoittaja tarkoitti, naiset on naisille susia, haukkumista, lyttäämistä, toisen mielen tahallaan pahoittamista, katsokaapa huviksenne suomea, facea yms, varmaan samalla tavalla haukutte muita kuin täälläkin "katso peiliin"
Miehet on paljon uskollisempia ystäviä, ei tuollaista riita asetelmaa niin paljon kuin naisilla, suurin osa naisista on oikeasti susia, valmis hylkäämään ystävänsä esim masennuksen takia, jos toinen on hoikempi niin pakko keksiä muuta haukuttavaa yms yms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ollut todellisia painovaikeuksia vuosikausia, runsasta ylipainoa.
Sain vihdoin elämäntapamuutoksen käyntiin ja laiduttuani 10 kg kysyin ystävältäni, huomaako muutosta.Hän vastasi:"No en kyllä".
Tuosta on n. 15 vuotta, paino on nykyään normaali, mutta jotenkin luottamus meni.
Miksi? Jos hän ei nähnyt muutosta, olisiko hänen siis pitänyt valehdella ollakseen luotettava?? Ei kannata kysellä moisia, jos ei oikeasti kestä rehellistä vastausta.
Oletko autisti? Ei rehellisyys joka asiassa ole mikään arvo. Ystävällisyys ja hyväntahtoisuus ja toisten kannustaminen ovat. Sitä paitsi kyllä kymmenen kilon laihtumisen huomaa viimeistään sitten, kun pyydetään katsomaan.
No ilmeisesti olen, koska en näe mitään järkeä kysymyksessä, joka oikeasti tarkoittaa "kehu minua tai suutun". Oletteko jotain 10v, ainakin henkisesti? Sitäpaitsi jos ihminen esim. painaa 120 kiloa ja paino on jakautunut tasaisesti (ja lähtee tasaisesti), 10 kiloa ei oikeasti näy yhtään missään.
Olen eri mutta mielestäni on ihan asiallista kehaista jotain pientä että "katoinkin että oot vähän eri näkönen" tai vastaavaa pikukohteliasta vaikka olisi laihtunut 120-kiloisesta 110-kiloiseksi tai 70-kiloisesta 60-kiloiseksi. Laihdutus on sen verra rakka homma ja vaatii itsekuria että tuollainen "no ei kyllä huomaa"-tölväisy tuntuu oikeasti pahalta. Yleensä on tapana olla huomaavainen ja sanoa edes jotain neutraalia eikä saman tien "olla rehellinen" eli näköjään toisin sanoen tyly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ollut todellisia painovaikeuksia vuosikausia, runsasta ylipainoa.
Sain vihdoin elämäntapamuutoksen käyntiin ja laiduttuani 10 kg kysyin ystävältäni, huomaako muutosta.Hän vastasi:"No en kyllä".
Tuosta on n. 15 vuotta, paino on nykyään normaali, mutta jotenkin luottamus meni.
Miksi? Jos hän ei nähnyt muutosta, olisiko hänen siis pitänyt valehdella ollakseen luotettava?? Ei kannata kysellä moisia, jos ei oikeasti kestä rehellistä vastausta.
Oletko autisti? Ei rehellisyys joka asiassa ole mikään arvo. Ystävällisyys ja hyväntahtoisuus ja toisten kannustaminen ovat. Sitä paitsi kyllä kymmenen kilon laihtumisen huomaa viimeistään sitten, kun pyydetään katsomaan.
No ilmeisesti olen, koska en näe mitään järkeä kysymyksessä, joka oikeasti tarkoittaa "kehu minua tai suutun". Oletteko jotain 10v, ainakin henkisesti? Sitäpaitsi jos ihminen esim. painaa 120 kiloa ja paino on jakautunut tasaisesti (ja lähtee tasaisesti), 10 kiloa ei oikeasti näy yhtään missään.
Olen eri mutta mielestäni on ihan asiallista kehaista jotain pientä että "katoinkin että oot vähän eri näkönen" tai vastaavaa pikukohteliasta vaikka olisi laihtunut 120-kiloisesta 110-kiloiseksi tai 70-kiloisesta 60-kiloiseksi. Laihdutus on sen verra rakka homma ja vaatii itsekuria että tuollainen "no ei kyllä huomaa"-tölväisy tuntuu oikeasti pahalta. Yleensä on tapana olla huomaavainen ja sanoa edes jotain neutraalia eikä saman tien "olla rehellinen" eli näköjään toisin sanoen tyly.
Pienikin kannustaminen vaikkapa "valkoisen valheen" muodossa voi tosiaan olla yllättävänkin tärkeää tuollaisessa tilanteessa.
Vuosia sitten ystäväni alkoi odottaa esikoistaan ja sanoa töksäytti minulle lapsettomalle, että jatkossa hän tulee olemaan enemmän tekemisissä lapsiperheiden kanssa. Totesin itsekseni, että asia selvä.
Kului jonkin aikaa ja seuraavaksi sain häneltä syyt niskoille, kun en ollut pitänyt häneen tarpeeksi yhteyttä.
Joo, lopun varmaan arvaattekin.
lapsi on lahja! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni, jolla on yjksi lapsi ja joka tiesi minulla olleen keskenmenon:
"Sä et vaan voi tietää, kun sulla ei oo lapsia".
Kamalaa.
Niin on, kun taustat tietää. Normaalisti ihan totta kylläkin.
Tämä: "Lapsettomat ei ymmärrä"-asenne on valitettavan yleinen.
Olen lapseton, mutta työskennellyt kasvatusalalla 15 vuotta. Ja olen ollut lapsi itsekin.
Jos jotain, koen kenttäetuna ettei _joka_asia mene henkilökohtaiseksi tai tunteen kautta. Työstäni saan jatkuvasti kiitosta, ylennyksiä on tullut, vanhemmat arvostavat työni jälkeä ja lapset roikkuu lahkeessa ja kertovat tykkäävänsä. Koen täten jotain lapsista ymmärtäväni.
Ei pidä aina yleistää...Sori nyt vaan mutta lapseton ei ymmärrä vanhemmuudesta mitään. Sen kyllä aina puheista huomaakin. Ja miten voisikaan ymmärtää. Se on jotain aivan täysin muuta kuin työ.
T. Itsekin kasvatusalalla
Ainakin sen ymmärtää helposti, että monet lapsia hankkineet katuvat äärettömästi tekoaan. Siitä pinteestä kun ei mitenkään pääse eroon, ja elämä on sitten mitä se on - ainakin sellaiset valittavat aivan hirveästi arjestaan. Jos ei kaduttaisi, niin ei kai olisi tarvetta valittaakaan jatkuvasti.
Siis häh? Millaisia kavereita sinulla on? Olen kahden lapsen isä, mutta en siis tunne ketään, joka olisi katunut lapsiaan! Sellainen tuntuu kyllä uskomattomalta asenteelta. Jollain on saattanut tulla ns. vahinkolapsi, mutta jälkikäteen sekään ei ole kaduttanut. Päinvastoin. Mutta aivan hämmästyttävä asenne on, jos "katuu äärettömästi". Onko näin pinnallisia idiootteja ihan oikeasti olemassa?
En tunne minäkään ketään.
Jotkut vaan tulkitsevat näin jos ihminen jolla on lapsia joskus huokaisee tai sanoo että onpa raskasta.
Eihän se sitä tarkoita että lapsia katuisi mutta tottakai joskus on väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikakaveri, avomieheni, jonka kanssa olin ollut yli viisi vuotta yhdessä totesi totuuden torvena ”sulla on kyllä just oikea vartalotyyppi, oikeastaan olisit kropalta mun ihannenainen jos kävisit kaks vuotta salilla”.
Lauseen alku oli tosi kiva mutta toi loppu ihan täysin MITÄ HELV..!?!
Ai kaks vuotta salilla?! Kaks vuotta on satoja treenitunteja, eli en ole missään lähelläkääään sitä ihannetta, lähinnä varmaan olin pitkä ja ei muuta. Miksi tuollaista pitää tulla sanomaan, ei edes puhuttu aiheesta mitään vaan hän tulla paukautti tuon ihan tyhjästä. Muutenkin se oli inhottavasti sanottu, koska tuntui ettei hän oikein tykkää minusta tällaisena, enkä voi tehdä asialle mitään nyt, en voi muuttua, pitäisi käyttää satoja tunteja siihen.Jatkuvastihan te naisetkin kehotatte meitä miehiä kehittämään itseään ja muuttumaan, että kelpaamme naisille. Sulla on sentään oikea vartalotyyppi, nyt se ei vaadi kuin sen työn!
Terveisin M, joka on käynyt 11 vuotta salilla.
Se että joku toinen on epäkohtelias, ei tarkoita että on ok itsekin olla! Ja ihan sama minkä työn se vaatii, en mä lähde minkään miehen takia tekemään itsestäni projektia. Enkä vaadi kumppaniltakaan vastaavaa. En pakota opiskelemaan insinööriksi tai tienaamaan tiettyä määrää tai painamaan x kiloa. Voi olla joissain suhteissa normaalia, mutta kuulostaa myrkylliseltä. Ja on edelleen täysin törppöä sanoa ääneen tuollaista, vaikka mielessään niin ajattelisikin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kymmenien vuosien takaa lapsuuden ja nuoruuden kaveri, jonka kanssa vietin varsinkin lukioaikana paljon aikaa, lähes päivittäin. Matkustimmekin yhdessä, jaoimme koulu- ja poikajutut jne. Pidin häntä tuolloin parhaana ystävänäni. Tein jopa sen virheen, että pyysin häntä lapseni kummiksi.
Kerran sitten jo ollessamme keski-ikäisiä muistelimme nuoruutta. Hän kertoi, miten kaksikymppisenä ensimmäisen kerran sai oikean ystävättären. Kyllä siinä meni minulta maku koko ihmisestä. Itse olin toki kuvitellut olleeni hänen ystävänsä, vaikka sittemmin olimme etääntyneetkin. Ja ihan varmasti hän tiesi tämän. Joko hän on täysi idiootti tai sitten hän todellakin halusi loukata. En kyllä ymmärrä miksi. Olisi ollut vain hiljaa.
No mikset kysynyt mitä hän tarkoitti oikealla ystävättärellä?
Minä olen ollut möläyttäjä.
Yksi sukulainen on järkyttävä huomioh!@#$, ja todella paha suustaan. Haukkuu kaikkia ja verhoaa ilkeydet "hauskoiksi" jutuiksi. Häneltä on kuollut lapsi 20v sitten ja sillähän oli hyvä ratsastaa huomion aallonharjalla. Ties kuinka monet sukujuhlat vuosien ajan meni siihen että kaikki kuuntelevat itkuaan ja juhlat olivat sitten siinä. Olen sitä mieltä että surra saa ja pitääkin, mutta jos ei pysty pitämään itseään kasassa niin ei tarvitse mennä pilaamaan vuosien ajan muidenkin juhlia.
Tämän mielipiteen kerroin henkilölle jolta oli kuollut lapsi noin 20v sitten.
Miksi käytät tuollaisesta ihmisestä nimitystä "ystävä"?
Entinen ystävä!