Lue keskustelun säännöt.
Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta
Onko muilla jäänyt möläytykset elämään mielensopukoihin? Ei välttämättä ole loukkaukseksi tarkoitettu, mutta silti hieman kirpaissut. Itseäni on jäänyt mietityttämään ystäväni tokaisu siitä, ettei koskaan voisi työskennellä tai asua kanssani. Olemme olleet joskus samassa työpaikassa n. 1,5 vuotta, joten jäi hieman kaivelemaan, että miksi olin niin kamala työkaveri. Kyllä minä voisin ystäväni ottaa hätätapauksessa kanssani asumaan (olen toisen kaverin yhden kerran ottanutkin), tosin vain väliaikaisesti, koska tarvitsen oman tilani. Muita möläytyksiä?
Kommentit (1150)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ollut todellisia painovaikeuksia vuosikausia, runsasta ylipainoa.
Sain vihdoin elämäntapamuutoksen käyntiin ja laiduttuani 10 kg kysyin ystävältäni, huomaako muutosta.Hän vastasi:"No en kyllä".
Tuosta on n. 15 vuotta, paino on nykyään normaali, mutta jotenkin luottamus meni.
Jos on huomattavasti ylipainoa niin ei 10 kg pudotus vielä oikeesti näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ollut todellisia painovaikeuksia vuosikausia, runsasta ylipainoa.
Sain vihdoin elämäntapamuutoksen käyntiin ja laiduttuani 10 kg kysyin ystävältäni, huomaako muutosta.Hän vastasi:"No en kyllä".
Tuosta on n. 15 vuotta, paino on nykyään normaali, mutta jotenkin luottamus meni.
Miksi? Jos hän ei nähnyt muutosta, olisiko hänen siis pitänyt valehdella ollakseen luotettava?? Ei kannata kysellä moisia, jos ei oikeasti kestä rehellistä vastausta.
Oletko autisti? Ei rehellisyys joka asiassa ole mikään arvo. Ystävällisyys ja hyväntahtoisuus ja toisten kannustaminen ovat. Sitä paitsi kyllä kymmenen kilon laihtumisen huomaa viimeistään sitten, kun pyydetään katsomaan.
No ilmeisesti olen, koska en näe mitään järkeä kysymyksessä, joka oikeasti tarkoittaa "kehu minua tai suutun". Oletteko jotain 10v, ainakin henkisesti? Sitäpaitsi jos ihminen esim. painaa 120 kiloa ja paino on jakautunut tasaisesti (ja lähtee tasaisesti), 10 kiloa ei oikeasti näy yhtään missään.
Olen samaa mieltä kanssasi. On ihan sama juttu kun tyhmyys on jakautunut koko päähän ihan tasaisesti, kuten sinulla, niin sitä on vaikea huomata, vaikka joskus pinnistäisitkin jotain järkevämpää.
Ohiksena huomauttaisin että ihan oikeasti kymmenen kilon pudotus ei kyllä välttämättä vielä näy missään, jos lähtöpaino pyörii 100 kilon hujakoilla. Sen tiedän ihan omasta kokemuksesta. Lisäksi ei kaikki ihmiset maanisesti kyttää toisten painonvaihteluita. Itse kuulun näihin, mulle on ihan sama kuinka paljon joku painaa, se että onko tyyppi ystävällinen ja mukava, on paljon tärkeämpää.
Toinen asia on se, miten tivaavaan kysymykseen vastataan loukkaamatta toista. Itse olisin varmastikin kehunut urakasta ja yrittänyt kiertää kysymyksen, jos en oikeasti huomaisi eroa. Olisin luultavasti sanonut jotain että "vau, aikamoinen homma, mutta ethän sä aiemminkaan nyt niin lihavalta näyttänyt" tms. Koska siis en kiinnitä huomiota toisten painoon, niin tuo on mun silmissä ihan totta.
Itsellenikin kävi niin, etten ollut edes huomannut laihtuneeni 10 kg (lähtöpaino 100 kg).
Lääkärissä pantiin puntariin ja olin ällikällä lyöty. 10 kg ilman mitään yritystä edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäväni katkaisi välit ja kysyin syytä, sanoi hän "saat minut tuntemaan oloni epämukavaksi."
Höh, inhottavaa 😟 Osasiko/halusiko perustella sanomisiaan? Mietin vaan, että jos itselle sanottaisiin noin niin jäisi varmasti harmittamaan, jos ei kuule olisiko omassa käytöksessä jotain sellaista, minkä voisi muuttaa koska ei ole tarkoittanut ystävää loukata.
Hän itseasiassa pahoitteli myöhemmin ja kertoi kaiken menneen pieleen tuolloin. Emme kuitenkaan ole enää tekemisissä, vaikka hän ehdotti, että puhuttaisiin - keskustelua ei kuitenkaan koskaan tullut.
Olen minä paljon miettinytkin omaa käytöstäni ja tehnyt parannusta, niin että toimin tulevissa ihmissuhteissa toisin. Kyllä tuo paljon vaivaa ja luulin olevani mukavakin tyyppi, en tainnut ollakaan. Mietin yhä, mitkä asiat meni pieleen.
Samalla luokalla oleva tyttö, joka esitti välillä kaveria, sanoi eräästä pojasta, että hän tappaisi ennemmin itsensä, kuin seurustelisi kanssani.
Jossain kohtaa elämääni laiduin yrittämättäni 20kg. Ennen tätä yksi tuttavani tavatessamme otti aina jossain kohtaa painon puheeksi. Emme nähneet reilu vuoteen kun en jaksanut kuunnella aina sitä samaa. No, sittemmin kun taas näimme, niin eikös ensimmäinen kommentti ollut että ootpa sä hoikistunut. Kiva, mitäs muuta sulle kuuluu..
Toinen tuttava kans alkoi kehua että hienosti oot kyllä tehnyt. Vastasin että en oo mitään yrittänyt, enkä halua keskustella aiheesta. Tämä sit vielä jatkaa että on se kyllä hienoa että olet onnistunut jne jne jne..
Kolmannelta tuli kommentti että eikö nyt olekin mukavampi käydä esim. uimahallissa?
Ja vielä yhdeltä perään kommentti että näytät kyllä niin kauniilta nyt.
Itse en moisia kommentteja ymmärrä kun en välitä miltä joku toinen näyttää. Enemmänkin ihmisen luonne on paljon tärkeämmässä roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vela yhdellä lapsella? Vela=vapaaehtoisesti lapseton, eli ethän silloin ole mikään vela...
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tiedänkin lapset on kaikki aikuisia, niin tuollainen lapsilla päteminen jää ihan kokonaan. Voin kertoa kokemuksesta. Itse kun olen vela yhdellä lapsella, joka tietenkin on jo aikuinen, niin ei ole ikinä tullut mieleenkikään hieroa lapsihommia kenenkään naamaan, vaikka sitä onkin minulle tehty oikein urakalla, mutta ympäsillä olevat mammelit ovat kyllä lopettaneet lapsillaan pätemisen kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Mitä jos välettelisitte siihen asti tällaisten ihmisten seuraa, koska eihän tuollaista kukaan jaksa kuunnella :D
Tätä piti lainata..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sä
puhua pälätät kun pesusieni!Hajosin mielikuvalle pälättävästä pesusienestä.
Kiitos, sain tän viikon parhaat naurut.
Pälättävä pesusieni .....
Tää oli kaikessa lyhykäisyydessään paras
Vierailija kirjoitti:
Jossain kohtaa elämääni laiduin yrittämättäni 20kg. Ennen tätä yksi tuttavani tavatessamme otti aina jossain kohtaa painon puheeksi. Emme nähneet reilu vuoteen kun en jaksanut kuunnella aina sitä samaa. No, sittemmin kun taas näimme, niin eikös ensimmäinen kommentti ollut että ootpa sä hoikistunut. Kiva, mitäs muuta sulle kuuluu..
Toinen tuttava kans alkoi kehua että hienosti oot kyllä tehnyt. Vastasin että en oo mitään yrittänyt, enkä halua keskustella aiheesta. Tämä sit vielä jatkaa että on se kyllä hienoa että olet onnistunut jne jne jne..
Kolmannelta tuli kommentti että eikö nyt olekin mukavampi käydä esim. uimahallissa?
Ja vielä yhdeltä perään kommentti että näytät kyllä niin kauniilta nyt.
Itse en moisia kommentteja ymmärrä kun en välitä miltä joku toinen näyttää. Enemmänkin ihmisen luonne on paljon tärkeämmässä roolissa.
Laihduin yllättäen huomattavasti sairastumisen johdosta ja ystäväni alkoi ääneen pohtia että sullapas on pakko olla syömishäiriö ja jäi vain hokemaan tätä. Häneltä meni kokonaan sairastumiseni jotenkin ohi ja hän alkoi vain harmitella omaa lihavuuttaan ja sitä miten epäreilua se on kun minä olen laihtunut näin paljon. Emme ole tämän jälkeen olleet läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olin aika lauta ja jotain sanoin että on pienet rinnat. Silloinen poikaystäväni tokaisi kylmän viileästi että hommataan sille silikonit sit kun täytät 18.
Samaisen pojan vaari joskus sanoi että olen niin kaunis että voisin vaikka olla missi. Tähän tämä poika totesi että vaari nyt tykkää aina liioitella.. Sillon en osannut sanoa mitään, nykyään vaan ihmetyttää moinen kommentointi.
Eräs tuttu oli päin naamaa vahingoniloinen kun pitkä seurustelusuhteeni kariutui, vaikka tiesi että ero oli minulle raskas. Sanoi ihan suoraan et "mähän sanoin sulle ettei siitä mitään tuu, oisit uskonu".
What?
Ihan ku mun olis pitäny lopettaa suhde koska hän oli tota mielätä, oli vaan kateellinen et mul oli joku hänellä ei. Ja sit oli ilonen ku en onnistunukaan. Sairas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ole itsellesi kohtuullinen", hänellä enemmän ja vähemmän arveluttava tausta, silti oli yläpuolella.
Kun kerroin entiselle kaverilleni isäni tehneen itsemurhan, oli hänen melkein ensimmäinen kommenttinsa: "Mutta kyllähän äitisi voi löytää vielä uuden miehen jos niin haluaa."
Vanhempani olivat yli 40v yhdessä ja isän kuolinkesänä juhlittiin heidän 40v hääpäiväänsä.
Onneksi on entinen kaveri, eikä olla missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voi miten ihanan pyöree sinä olet, onneksi miehesi hyväksyy sinut sellaisena kun olet"
Entinen kaveri saunassa ollessamme. Mitä enemmän tutustuttiin, sitä enemmän rupesi tuollaista ulkonäköä arvostelevaa, kuitenkin kehuksi puettua kommenttia tulemaan. Sitten ihmetellään muille, kun en enää ole tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parturi-kampaajakaverillani oli tapana kommentoida, miten hiukseni näyttäisivät paremmilta tai, että olisivat kivemmat toisella tapaa laitettuna. Itsekin olin tuolloin parturi-kampaaja.
Sun olis pitänyt kysyä siltä, että jos kaupungissa on vain kaksi parturia, joista toisella on siistit hiukset ja toisella karmeaan muotoon leikattu harakanpesä, niin kumman asiakkaaksi menisi?
Sen harakan, koska se kellä on ne siistit hiukset on käynyt harakalla, mutta ei ole ketään joka leikkaisi harakalle siistit hiukset, eli se siisti hiuksinen ei osaa työtään.
Henkilöt A ja B olivat olleet naimisissa reilut 30v, kun A eräänä aamuna löytyy kuolleena sängystään (perusterve, alle 50v nainen. Kuolema tuli siis todella yllätyksenä kaikille). B työskentelee A:n lähisuvun yrityksessä. Useita henkilöitä oli kuolinpäivän iltana suruvalittelukäynnillä B:n luona. Jossain vaiheessa B sanoi, että jää nyt sairauslomalle toistaiseksi (tätä siis pidettiin yleisesti yrityksessä selvänä asiana). Tähän B:n pomo, vainajan setä, totesi tylysti: ja minkähän takia? Et sinä mielestäni ole kuollut tai edes sairas.
Tuntui sivustakatsojanakin todella pahalta.
Lähipiirissä tapahtunut, olin paikalla.
Sulla on rumanväriset silmät. Ihan tavallisen siniharmaat.
Yksi ystävä arvostelee usein minun ulkonäköä. Kerran olin sairastunut ja istuin apaattisena nojatuolilla, kun hän katsoi asialliseksi tirskahtaa ja sanoa "Oletpa sinä rrrruma! Hihihihi!" Aikuinen ihminen siis, on itse oman ulkonäkönsä pauloissa.
En lähtenyt kaverin kanssa arki-iltana terassille, koska olin menossa joogaan.
"Kai sinusta kohta tulee niin seniili, että voi sanoa moi moi. Oli kiva tutustua."
Jätti railon väliimme. Ja muista tapahtumista johtuen, emme enää ole yhteyksissä.
Tein tuttavan lapsen yo-juhlien tarjoilut ja olin ko. päivänä paikalla auttamassa tarjoilussa. Satuin sitten kuulemaan kun tämä tuttava kesken juhlien selitti jollekin vieraalle, että kaikki pitopalvelut olivat varattuja, joten he joutuivat tyytymään ravintolakokin tekeleisiin. Ja äänensävy oli todella halveksiva. Siinä vaiheessa teki mieli tunkea iso annos laksatiivia rouvan juoman sekaan.