Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta

Tavattiin Helsingissä lounaalla, tarjosin ystävälleni. Sanoin, että oli kiva tavata ja mukavaa kun tulit.

Hän sanoi: tulin, kun sinä maksoit!

Kilpailua kirjoitti:

Kyllä huomaa et nainen on naiselle susi, aina! Ei oo olemassakaan mitään termiä kuin paras ystävä, kaikki naiset ja tytöt kilpailee toisiaan vastaan tietyllä tavalla vaikka kuinka ollaan kaveria!

Tämän todennut vuosien saatossa, vaikka ei ääneen sanottaisiin miten asiat on, kehenkään ei voi oikeastaan luottaa yhtään

    Niin totta, "hyvä" ystäväni, sanoi, isken sun miehen kun kuolet.

Naisiaollaankaikki kirjoitti:

Kaveri saunassa minulle:

"onpa sulla lörpät häppärit - noin isot - vähän ku dumbon korvat".

Jaa mikäs siinä - mutta tarviiko aina sanoa kaikkea mitä ajattelee ääneen.

Normaaleihin tapoihin kuuluu olla tuijottamatta saunassa muiden intiimialueita.

Olisin saattanut vastata tuohon, että "onpa sulla lörppä suu - ei ihme, että sammakoita putoilee vähän väliä".

Olen sinkkuMies ja joo sinänsä etsinyt suhdetta siinä onnistumatta. Pärjään yksinkin eli en hampaat irvessä ketään etsi. Ystäväni vaimo kerran sanoi:

/"sä tuut vielä katumaan jos et ala etsiä naista tai ei oo vaimoa ja lapsia 70-vuotiaana". Ai kiva kiitti! Kun ei ketään voi pakottaa rakastumaan saati tekemään lapsia jos oikeata henkilöä ei löydy. Ärsytti hänen tyylinsä että vain suhteessa oleva lapsellinen voi olla onnellinen. Hänen miehensä eli ystäväni ilkkuu sinkkuuttani välillä näin : "eiks sua vituta ku kukaan ei haluu hoidella sua sängyssä?"

Utelus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vanhemmuudesta. Ei sitä oikeasti pysty tietämään kuin vasta sitten kun on kokenut raskauden, synnyttänyt, valvonut öitä, itkenyt väsymystä, nauranut ja iloinnut kehitysaskeleista, tuntenut niitä tunnerikkaita hetkiä lapsensa kanssa, katsonut lastaan silmiin ja miettinyt miten paljon voi toista rakastaa.. ja toisaalta samalla ymmärtää asioiden sitovuuden, lopullisuuden. Vastuunoton, kaiken sen. Kaikkialle ei noin vain enää lähdetä ja harrastuksia yms rajautuu pois. Ymmärrän että keskenmeno sattuu, mutta kyse on eri asiasta, kun sanotaan ettei voi tietää, mitä on olla äiti. Minusta keskenmenon saanut voi sanoa olevansa äiti, mutta mielestäni ei pitäisi loukkaantua jos joku valittaa vaikka tajutonta väsymystä tai teini-iän oikkuja, ennenkuin itse on ne käynyt läpi lapsen kanssa konkreetisti. Paljon voimia kuitenkin menetyksessä ja toivottavasti toiveesi lapsesta toteutuu.

Tästä huomaa, että osa perheellistyneistä ei koskaan ymmärrä lapsettomuutta. Siinä todella saa miettiä paikkaansa maailmassa, miettiä kaiken lopullisuutta ja usko huviksesi, että moni saa vastuutakin elämässä kantaa ilman lapsia.  Moni käy elämässään läpi muutosvaiheita, jotka kasvattavat. Ei se silti tarkoita, että olisi automaattisesti muita jotenkin henkevämpi tai parempi. Tämäntyyppinen kirjoittelu, jossa korotetaan itseä jalustalle oman jälkikasvun kautta on aika erikoista liitettynä keskusteluun toisen lapsettomuudesta ja keskenmennosta. Ei huh, huh. 

Minä taas ymmärrän tämän niin ettei kenenkään , siis KENENKÄÄN pidä kuvitella tietävänsä täysin toisen kohtaa, oli se mitä tahansa ja sitten siltä pohjalta kommentoida ja " neuvoa" tätä

Siitähän ne vailla todellista empatiaa olevat möläytykset usein johtuvat.

Oma lukunsa on tietenkin ne jotka haluavat olla tietoisesti ilkeitä.

Tässäkin ketjussa on aika monta esimerkkiä siitä, kuinka lapsettomalle korostetaan miten hän ei voi ymmärtää mitään ja on jotenkin vajaa lapsettomuuttaan. Lapsettomuudesta kärsivälle se on sama asia kuin se, että jalattomalle painotettaisiin kuinka hän ei voi ymmärtää kuinka antoisa on juoksuharrastus, koska hän on jalaton. Mistä ihmeestä nousee tarve ääneen lausua tällaista?

Eihän tuossa tarkoiteta ( yleensä) sitä että lapseton olisi jotenkin vajaa tms vaan yksinkertaisesti sitä että lapseton ei voi täysin ymmärtää millaista se on kun on lapsia.

Ja miksi tuo pitää sanoa ääneen , johtuu monesta eri syystä: joku haluaa olla ilkeä, joku todella kokee ylemmyyttä lapsetonta kohtaan mutta TOSI usein se johtuu siitä että lapseton vänkää ja vänkää , miksi et voi lähteä sinne ja tänne, miksi et voi tehdä sitä tai tätä.

Eli osoittaa ymmärtämättömyytensä ihan huutomerkkinä.

Kummin päin se nyt oikeasti on se lapsellisten todellisuus:

1) arki ei muutu yhtään, vaan kaikkea voi tehdä yhtä hyvin kuin lapsettomana, esim matkustaa ja harrastaa

2) arki on hirveän raskasta koko ajan niin että täytyy jatkuvasti saada valittaa kaikesta, kun on yksi tai useampi lapsi tullut tehtyä

Kysyn tätä vain koska päivittäin näkee tätä että lapsen saaneen mielestä lapsettomat eivät voi mitään mistään käsittää ja lapsiperheillä on niin hirvittävän vaikeaa ihan koko ajan.

Kumpi on totta? Voiko lapsen saanut elää ihan vapaasti niin kuin lapsetonkin, vai muuttuuko se elämä kuitenkin aika rankasti?

1. ja 2. Molemmat

'Sä et kyllä näytä siivoojalta'. Olen siis laitoshuoltaja.. miltä pitäisi sitten näyttää? Seinästä reväistyltä?

Kerroin tehneeni positiivisen raskaustestin, ystävä vastasi siihen "oho! onnea..?"

Vierailija kirjoitti:

Kerroin tehneeni positiivisen raskaustestin, ystävä vastasi siihen "oho! onnea..?"

Mikä tässä oli vikana?

Yhden anoppini "rivien välistä" kommentit kun sai kuulla ikäerosta. Suunnilleen luokkaa että olen vanha tautinen h***a. Meneppä siinä sit ekaa kertaa kahvipöytään kun oletukset on tuota luokkaa.

"Sinusta tulee kyllä kunnon turvonnut sika kun tulet raskaaksi", sanoja oli oma isäni. En siinä vaiheessa edes suunnitellut lapsia, joten en tiedä mistä kommentti tuli..Nyt vuosia myöhemmin olen raskaana, enkä välitä nähdä isääni.

Elämäni on ollut yhtä vastoinkäymistä, josta johtuen olen vakavasti masentunut (ja pienituloinen yh). Varakkaan miehen kanssa naimisissa oleva ystäväni tokaisi masennuksestani, että sen hoito on itsestä kiinni. Samoin elämänasenne...

Anopin vauvaonnittelut minulle (miniälle), kun hän sattumalta kuuli lapsiltamme, että odotan vauvaa: Anoppi möläytti koko perheemme kuullen kovalla äänellä: "EI KAI TAAS!!!"

Tulin todella vihaiseksi ja ja viha kohdistui anopin röyhkeään käytökseen. Odottavalle äidille todella kurja ja töykeä möläytys ja lasten kuullen! Mitä tuollaisella ihmisellä liikkuu päässä vai liikkuuko yhtään mitään?! Meillä appivanhempien ei tarvitse esimerkiksi hoitaa lapsiamme tai auttaa kotitöissä. Sieltä suunnasta on tullut apua nolla (0) tuntia vuodessa.

Välit anoppiin ja appiukkoon ovat huonot. Yhteydenpito on nollissa ja olemme tekemisissä vain pakosta. Ja kiitos koronan - eipä ole tarvinnut nähdä appivanhempia muutamaan vuoteen!

Vierailija kirjoitti:

Yksi ystävä arvostelee usein minun ulkonäköä. Kerran olin sairastunut ja istuin apaattisena nojatuolilla, kun hän katsoi asialliseksi tirskahtaa ja sanoa "Oletpa sinä rrrruma! Hihihihi!" Aikuinen ihminen siis, on itse oman ulkonäkönsä pauloissa.

Toivottavasti et enää ole hänen ystävänsä.

No vaimolle oli yks kaveri ja yhteinen tuttava todennut, että vaimoni voisi saada räväkämmänkin miehen ja että mulla on miestissit. Vaikkei edes ole varmaan silloinkaan ollut. Siitä tuli sitten parisuhdekriisi, kun vaimo alkoi miettiä, onko mussa tosiaan jotain vikaa. Melkein erottiin. Vaimo on aina ollut sellainen, että antaa liikaa arvoa toisten negatiivisille mielipiteille.

Ystäväni, joka oli vasta saanut lapsen, kysyi minulta (lapseton), että onko minulle tullut vauvakuumetta, kun toinenkin tuttavamme oli myös saanut lapsen juuri. Vastasin, että ei ole vielä. Hän jatkoi sanomalla, että hän ei näe lapsettomia oikein saman arvoisina kuin perheellisiä. Lapset tekevät kuulemma elämästä niin paljon arvokkaampaa...

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni, joka oli vasta saanut lapsen, kysyi minulta (lapseton), että onko minulle tullut vauvakuumetta, kun toinenkin tuttavamme oli myös saanut lapsen juuri. Vastasin, että ei ole vielä. Hän jatkoi sanomalla, että hän ei näe lapsettomia oikein saman arvoisina kuin perheellisiä. Lapset tekevät kuulemma elämästä niin paljon arvokkaampaa...

Höpö höpö

Te olette niin pieni ja haisettu kuin sieni.

Ystäväni tokaisi ollessamme nuoria, että miksi kaikki miehet aina ihastuvat sinuun, vaikket ole kovin kummoisen näköinen.

No, oikeassahan hän oli, eikä niitä miehiäkään todellakaan parveillut ympärillä, mutta ehkä hän oli kuitenkin kateellinen?

Eräs tyyppi, jota jonkin aikaa tapailin, totesi minulle seksin jälkeen aamulla, että "oletko ikinä ajatellut laihduttaa?"

Menin niin hämilleni, etten muistaakseni osannut sanoa oikein mitään. Silloin nuorena likkana kommenti syöpyi päähän ikiajoiksi, mutta nyt aikuisempana pidän tuota miestä lähinnä vähän säälittävänä ja omituisena. Saan myös lohtua siitä, että miehellä oli todella pieni penis - siis ilmeisesti tällainen mikropenis, jollaista en ole kyllä ennen enkä jälkeen nähnyt.

Mietinmie kirjoitti:

No vaimolle oli yks kaveri ja yhteinen tuttava todennut, että vaimoni voisi saada räväkämmänkin miehen ja että mulla on miestissit. Vaikkei edes ole varmaan silloinkaan ollut. Siitä tuli sitten parisuhdekriisi, kun vaimo alkoi miettiä, onko mussa tosiaan jotain vikaa. Melkein erottiin. Vaimo on aina ollut sellainen, että antaa liikaa arvoa toisten negatiivisille mielipiteille.

Tämä on yleistä, kaverin puolison mollaaminen päin naamaa. Toki siihen syyllistyvät ainoastaan moukat joilla ei ole mitään käytöstapoja. Itselleni on käynyt vastaavaa kun olen aloittanut suhdetta mieheni kanssa. Mistä se kumpuaa?