Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että eräs ystäväni oli vakavasti häiriintynyt mieleltään. Hän oli ihan ok tyyppi ja puhelias ja touhukas ym. Mutta hän puhutteli minua aluksi väärällä nimellä. Olin jo naimisissa, kun tutustuin tähän rouvaan ja sanoin, etten ollut vaihtanut sukunimeä. Ei ole enää 2000-luvulla mitenkään poikkeavaa. Asia tuli harvemmin esille, mutta joskus kun esittelin itseni jollekin ystävän kuullen, niin näin hänen nyrpistelevän. Vaikka tulimme muuten toimeen ja pidin hänestä, niin viimeinen pisara oli se, että ystävä oli vaihtanut puhelinta ja pyysi minua tallentamaan numeroni siihen luuriin ja kun kirjoitin nimeni sinne, niin alkoi kinastella, että sinne pitää kirjottaa niinku hän puhuttelee mua. Samalla selvisi, että ystävä oli yrittänyt saada numeroani numerotiedustelusta ja koska antoi väärän nimen, niin sai väärän numeron. Siitä sitte haukkui mua. Olipa lähettänyt joulukortinkin joskus ja se kulkeentui minulle paljon myöhemmin. Välit viileni, kun koin että meni liian pitkälle.

Kyllä voi outo asia ihmistä hiertää. 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko möläytys, ehkä ennemmin tarkoituksella ilkeä kommentti. Mistä lie johtui, mutta iltaa istuessamme miehen siskon ja kavereidensa kanssa jutut soljui aiheesta toiseen. Miesystäväni ei ole halukas toimimaan lapsenvahtina kenenkään lapsille. Tykkää kyllä lapsista ja viettää aikaa lastenkin kanssa, mutta ei halua ottaa kontolleen. Lastenhoidosta ja hoitopaikoista tuli puhe illalla ja sanoin, että miesystäväni ei halua toimia kenenkään lapsenvahtina niin siskonsa minulle sanoi "Minun lapsista kyllä tykkää, sun pitäisi nähdä millainen on minun lasten kanssa, kun sinä et ole paikalla. Sinun lasten kanssa hän ei ikinä ole sellainen eikä tule tykkäämään niin."

Vaikuttaa katkeralta.

Tätä olen miettinyt. Jotenkin sisko käyttäytyy kuin mieheni olisi lasten etäisä. En ymmärrä hänen käytöstään tai miksi ylipäätään minun ja hänen lapsia pitää verrata ollenkaan. Olen halunnut välttää tuollaisia negatiivisia ajatuksia hänellä ja pyrin olemaan tapaamatta siskoa lapsineen mieheni kanssa jos omat lapsenikin olisivat myös paikalla. Esimerkiksi kieltäydytään vanhempiensa mökkikutsusta, kahvitteluista yms jos sisko lapsineen paikalla ja minunkin lapset on kotona ja näin ollen lähtisivät mukaan.

Ehkä pienestä asti tottunut olemaan huomion keskipisteenä ja nyt "joutuu jakamaan" veljensä huomion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että eräs ystäväni oli vakavasti häiriintynyt mieleltään. Hän oli ihan ok tyyppi ja puhelias ja touhukas ym. Mutta hän puhutteli minua aluksi väärällä nimellä. Olin jo naimisissa, kun tutustuin tähän rouvaan ja sanoin, etten ollut vaihtanut sukunimeä. Ei ole enää 2000-luvulla mitenkään poikkeavaa. Asia tuli harvemmin esille, mutta joskus kun esittelin itseni jollekin ystävän kuullen, niin näin hänen nyrpistelevän. Vaikka tulimme muuten toimeen ja pidin hänestä, niin viimeinen pisara oli se, että ystävä oli vaihtanut puhelinta ja pyysi minua tallentamaan numeroni siihen luuriin ja kun kirjoitin nimeni sinne, niin alkoi kinastella, että sinne pitää kirjottaa niinku hän puhuttelee mua. Samalla selvisi, että ystävä oli yrittänyt saada numeroani numerotiedustelusta ja koska antoi väärän nimen, niin sai väärän numeron. Siitä sitte haukkui mua. Olipa lähettänyt joulukortinkin joskus ja se kulkeentui minulle paljon myöhemmin. Välit viileni, kun koin että meni liian pitkälle.

Kyllä voi outo asia ihmistä hiertää. 😄

Sillä oli uskovaiseksi ihmiseksi yllättävän paljon pakkomielteitä :/ Eikä ollu edes lesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että eräs ystäväni oli vakavasti häiriintynyt mieleltään. Hän oli ihan ok tyyppi ja puhelias ja touhukas ym. Mutta hän puhutteli minua aluksi väärällä nimellä. Olin jo naimisissa, kun tutustuin tähän rouvaan ja sanoin, etten ollut vaihtanut sukunimeä. Ei ole enää 2000-luvulla mitenkään poikkeavaa. Asia tuli harvemmin esille, mutta joskus kun esittelin itseni jollekin ystävän kuullen, niin näin hänen nyrpistelevän. Vaikka tulimme muuten toimeen ja pidin hänestä, niin viimeinen pisara oli se, että ystävä oli vaihtanut puhelinta ja pyysi minua tallentamaan numeroni siihen luuriin ja kun kirjoitin nimeni sinne, niin alkoi kinastella, että sinne pitää kirjottaa niinku hän puhuttelee mua. Samalla selvisi, että ystävä oli yrittänyt saada numeroani numerotiedustelusta ja koska antoi väärän nimen, niin sai väärän numeron. Siitä sitte haukkui mua. Olipa lähettänyt joulukortinkin joskus ja se kulkeentui minulle paljon myöhemmin. Välit viileni, kun koin että meni liian pitkälle.

Kyllä voi outo asia ihmistä hiertää. 😄

Sillä oli uskovaiseksi ihmiseksi yllättävän paljon pakkomielteitä :/ Eikä ollu edes lesta.

Itse pyörin paljon helluntaiseurakunnassa nuorempana ja siellä sai oppia, että ei kaikki uskovaiset ole mukavia ja hyviä ihmisiä. Paljon löytyi niitä ensimmäisen kiven heittäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että eräs ystäväni oli vakavasti häiriintynyt mieleltään. Hän oli ihan ok tyyppi ja puhelias ja touhukas ym. Mutta hän puhutteli minua aluksi väärällä nimellä. Olin jo naimisissa, kun tutustuin tähän rouvaan ja sanoin, etten ollut vaihtanut sukunimeä. Ei ole enää 2000-luvulla mitenkään poikkeavaa. Asia tuli harvemmin esille, mutta joskus kun esittelin itseni jollekin ystävän kuullen, niin näin hänen nyrpistelevän. Vaikka tulimme muuten toimeen ja pidin hänestä, niin viimeinen pisara oli se, että ystävä oli vaihtanut puhelinta ja pyysi minua tallentamaan numeroni siihen luuriin ja kun kirjoitin nimeni sinne, niin alkoi kinastella, että sinne pitää kirjottaa niinku hän puhuttelee mua. Samalla selvisi, että ystävä oli yrittänyt saada numeroani numerotiedustelusta ja koska antoi väärän nimen, niin sai väärän numeron. Siitä sitte haukkui mua. Olipa lähettänyt joulukortinkin joskus ja se kulkeentui minulle paljon myöhemmin. Välit viileni, kun koin että meni liian pitkälle.

Kyllä voi outo asia ihmistä hiertää. 😄

Minullakin on tuttava, joka on joutunut vastaavan käytöksen kohteeksi. Saa jatkuvasti joulu-, ym. kortteja tahallaan väärällä sukunimellä, hänestä puhutaan hänen itsensä kuullen "Virtasen Maijana", vaikka hänen sukunimensä on "Mäkinen", häneltä tivataan sitä, että eikö ole vieläkään uutta nimmaria saanut opeteltua jne. Pahin ja sitkein kiusankappale on itse asiassa nainen, en ole varma, onko naimisissa vai ei. Joskus tuntuu, että joitain naisia ärsyttää suunnattomasti se, että nykyään naisen ei ole pakko vaihtaa sukunimeään avioituessaan ja haluavat kostaa naisille, jotka sen oman nimensä ovat pitäneet.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko möläytys, ehkä ennemmin tarkoituksella ilkeä kommentti. Mistä lie johtui, mutta iltaa istuessamme miehen siskon ja kavereidensa kanssa jutut soljui aiheesta toiseen. Miesystäväni ei ole halukas toimimaan lapsenvahtina kenenkään lapsille. Tykkää kyllä lapsista ja viettää aikaa lastenkin kanssa, mutta ei halua ottaa kontolleen. Lastenhoidosta ja hoitopaikoista tuli puhe illalla ja sanoin, että miesystäväni ei halua toimia kenenkään lapsenvahtina niin siskonsa minulle sanoi "Minun lapsista kyllä tykkää, sun pitäisi nähdä millainen on minun lasten kanssa, kun sinä et ole paikalla. Sinun lasten kanssa hän ei ikinä ole sellainen eikä tule tykkäämään niin."

Törkeää vertailla piti paikkansa tai ei.

up

Paras kaverini intoili, kun joku kaverinsa oli pyytänyt häntä kaasoksi. Hehkutti minulle, ettei ole koskaan ollut kaasona. Eipä niin, olihan vaan ollut minun kaasoni vuosia aiemmin. Mutta sitä ei ilmeisesti laskettu, kun oli pienet maistraattihäät meillä... Kutsut tehtiin yhdessä, polttarit ja juhlat kuitenkin järjestettiin.

Pari kertaa kyllä piti nieleskellä, että pokka piti. Usein tuntuu, että hänelle en meinaa riittää tällaisena kuin olen, mutta siinäkin tilanteessa oli luontevampaa iloita tulevasta hänen kanssaan, kuin murehtia sitä.

Olin illanvietossa kavereiden kanssa kun yksi halusi nähdä kuvan lapsestani, joka oli silloin ehkä 2v. Näytin tietysti ja tyyppi hämmästeli tyyliin että siitähän on kasvanut ihan söpö kun vauvana oli vähän erikoisen näköinen. En osannut sanoa mitään. Toinen kaveri onneksi sanoi väliin että no eihän ollut, ihan normaali söpö vauva. Ja joo eipä ollut käynyt mielessä että joku voisi ajatella niin mun kauniista vauvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisarellani on asunto vammaisille tarkoitetussa asumisyksikössä. Sanoin kaverilleni, että minusta vammaisilla henkilöillä täytyy olla kauneutta elämässään.

Kaverini vastasi, että ei mitään kauneutta, jos asuu yhteiskunnan laitoksessa.

Huomautin, että koti on hänen oma kotinsa, josta hän maksaa vuokran. Tavarat ovat hänen omiaan, itse maksettuja. Hänellä on pieni eläkkeensä, ja lisäksi hänellä on perintöä.

En tarkoittanut kauneudella silikonirintoja tai pumpattuja huulia, vaan kauneutta laajasti ajatelleen - toki siihen sisältyvät kunnon vaatteet ja miellyttävä ympäristö. Ihmisille, joiden elämä väistämättä pyörii hieman pienemmissä kuvioissa, tällainen on tärkeätä.

Humanistilta tuommoinen kommenti oli minusta - ei niin humaani.

Eihän hän itse suinkaan maksa vuokraa, vaan yhteiskunta. Tuskin kehitysvammainen on itse eläkettään ansainnut. Ei yhteiskunnan rahoilla elävillä tarvitse olla mitään muiden kustantamaa extraa, ihan oikeassa oli ystäväsi.

No eihän tuolla vammaisella siskolla mitään yhteiskunnan tarjoamaa ekstraa ollutkaan?

ja mä vielä jotenkin ymmärrän sossupummien yms. oikeasti työkykyisten "masentuneiden" sun muiden kohdalla sen, että minimin pitäisi todella olla minimi. Mutta vammaiset? Eihän heistä kukaan ole koskaan päässyt valitsemaan asemaansa, eikä heillä ole koskaan mitään mahdollisuutta kohentaa omaa elintasoaan. Todellakin he ansaitsisivat vähän enemmän kuin sellaiset, joilla on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa.

No sen kun annat omistasi sen kaiken extran mitä katsot vammaisten ansaitsevan.

Työttömät ja nämä sinun "sossupummisi" ovat ennen työttömyyttään voineen tehdä paljonkin yhteiskunnan eteen ja maksaa veroja.

Toivottavasti pääset itse sossupummeilemaan. Anna toki silloinkin ylimääräiset roposi vammaisille, kun ne on sulle niin tärkeitä ja parempia ihmisiä.

Tapailin pari kk tindermiestä. Käytiin kerran saunassa. Totesi olevinaan vitsikkäästi, että ridge forrester on varmaan sukua mulle. Kun mun leuka on kuulemma niin kulmikas. En tiedä oliko herralla jotain ongelmia itsensä kanssa. Olisin voinut mainita hänen karsastavista silmistä, länkisääristä, puheviasta tai lyhyydestä. En kuitenkaan viitsinyt alentua samalle tasolle.

Mua on aiemmin verrattu esim Grace Kellyyn ja luultu malliksi. Luulin, että ulkonäkö on toissijainen juttu. Valitettavasti tapailtuani lyhyitä/ vähemmän komeita miehiä olen havainnut, että he ovat yllättävän ulkonäkökeskeisiä ja katkeria. Ihmeellinen tarve saada toinenkin tuntemaan huonommuutta. Hyi olkoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vanhemmuudesta. Ei sitä oikeasti pysty tietämään kuin vasta sitten kun on kokenut raskauden, synnyttänyt, valvonut öitä, itkenyt väsymystä, nauranut ja iloinnut kehitysaskeleista, tuntenut niitä tunnerikkaita hetkiä lapsensa kanssa, katsonut lastaan silmiin ja miettinyt miten paljon voi toista rakastaa.. ja toisaalta samalla ymmärtää asioiden sitovuuden, lopullisuuden. Vastuunoton, kaiken sen. Kaikkialle ei noin vain enää lähdetä ja harrastuksia yms rajautuu pois. Ymmärrän että keskenmeno sattuu, mutta kyse on eri asiasta, kun sanotaan ettei voi tietää, mitä on olla äiti. Minusta keskenmenon saanut voi sanoa olevansa äiti, mutta mielestäni ei pitäisi loukkaantua jos joku valittaa vaikka tajutonta väsymystä tai teini-iän oikkuja, ennenkuin itse on ne käynyt läpi lapsen kanssa konkreetisti. Paljon voimia kuitenkin menetyksessä ja toivottavasti toiveesi lapsesta toteutuu.

Tästä huomaa, että osa perheellistyneistä ei koskaan ymmärrä lapsettomuutta. Siinä todella saa miettiä paikkaansa maailmassa, miettiä kaiken lopullisuutta ja usko huviksesi, että moni saa vastuutakin elämässä kantaa ilman lapsia.  Moni käy elämässään läpi muutosvaiheita, jotka kasvattavat. Ei se silti tarkoita, että olisi automaattisesti muita jotenkin henkevämpi tai parempi. Tämäntyyppinen kirjoittelu, jossa korotetaan itseä jalustalle oman jälkikasvun kautta on aika erikoista liitettynä keskusteluun toisen lapsettomuudesta ja keskenmennosta. Ei huh, huh. 

Minä taas ymmärrän tämän niin ettei kenenkään , siis KENENKÄÄN pidä kuvitella tietävänsä täysin toisen kohtaa, oli se mitä tahansa ja sitten siltä pohjalta kommentoida ja " neuvoa" tätä

Siitähän ne vailla todellista empatiaa olevat möläytykset usein johtuvat.

Oma lukunsa on tietenkin ne jotka haluavat olla tietoisesti ilkeitä.

Tässäkin ketjussa on aika monta esimerkkiä siitä, kuinka lapsettomalle korostetaan miten hän ei voi ymmärtää mitään ja on jotenkin vajaa lapsettomuuttaan. Lapsettomuudesta kärsivälle se on sama asia kuin se, että jalattomalle painotettaisiin kuinka hän ei voi ymmärtää kuinka antoisa on juoksuharrastus, koska hän on jalaton. Mistä ihmeestä nousee tarve ääneen lausua tällaista?

Eihän tuossa tarkoiteta ( yleensä) sitä että lapseton olisi jotenkin vajaa tms vaan yksinkertaisesti sitä että lapseton ei voi täysin ymmärtää millaista se on kun on lapsia.

Ja miksi tuo pitää sanoa ääneen , johtuu monesta eri syystä: joku haluaa olla ilkeä, joku todella kokee ylemmyyttä lapsetonta kohtaan mutta TOSI usein se johtuu siitä että lapseton vänkää ja vänkää , miksi et voi lähteä sinne ja tänne, miksi et voi tehdä sitä tai tätä.

Eli osoittaa ymmärtämättömyytensä ihan huutomerkkinä.

Öhh? Jos lapseton mainitsee, että joku lapsellinen ei voi tehdä enää lapsen saannin jälkeen tehdä x tai y, niin ihan takuuvarmasti useat lapsia hankkineet kiirehtivät huomauttamaan, ettei lapsi millään tavoin vaikeuta elämää ja ihan vapaasti voi tehdä x tai y niin kuin ennenkin, ja lapsettomat vain kuvittelevat, että lapsi hankaloittaa elämää.

Eli miten se nyt sitten on? Lapselliset valittavat kuitenkin ihan jatkuvasti elämän hankaluutta. Pitäisivät sitten mölyt mahassaan jollei lapsi kerran aiheuta esteitä.

Varsinkaan ei lapsellisten pitäisi kiukutella että miten lapsettomat eivät voi käsittää x ongelmaa. No tuleeko koskaan mieleen, että sillä lapsettomalla voi olla jotain muita vakavia ongelmia, joista taas lapselliset eivät voi mitenkään käsittää yhtään mitään.

Lasten hankinta on nykyään ihan oman päätöksen seurausta joten kyllä lapsellisten pitää kestää ne ongelmatkin ilman jatkuvaa ruikutusta.

Niin tai sitten jos ollaan ihan oikeasti ystäviä, niin ihan mielellään kuunnellaan puolin ja toisin ne ruikutukset ja välillä typeriltä ja pieniltä kuulostavat ongelmat, eiks niin?

Mutta noin muuten se on tasan kuten joku tuolla jo aiemmin kirjoitti: lasten kasvattamisesta ja lasten kanssa olemisesta voi kuka tahansa tietää mitä vaan. Vanhemmuudesta voi tietää vasta kun on omia lapsia, koska se on täysin eri asia, kuin jonkun oppilaan tai pk-lapsen kasvatukseen osallistuminen.

Vanhemmuus itsessään taas ei tee kenestäkään pyhimystä, eikä jokaisesta hyvää vanhempaa.

Ja sitten vielä tuohon vänkäykseesi siitä, että voiko se lapsellinen lähteä vai eikö voi ja minne: kuten varmaan ymmärrät, ihmiset on yksilöitä. Myös lapset on yksilöitä. Joillan vanhempi on hyvin kiinni lapsissaan, vaikka lapsille olisi ok että vanhempi kävisi välillä viihteellä. JOku taas haluaisi itse mennä, mutta lapsi on niin kiinni vanhemmassa, että hinta joka hoitoon jättämisestä tulisi, on liian iso maksettavaksi. Ja kaikki muut variaatiot tästä. Joten jotkut menee enemmän, jotkut vähemmän, eikä se ole kenenkään kaverin tai muun ulkopuolisen tehtävä alkaa vängätä kuinka paljon pitäisi kenenkin tehdä ja mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisarellani on asunto vammaisille tarkoitetussa asumisyksikössä. Sanoin kaverilleni, että minusta vammaisilla henkilöillä täytyy olla kauneutta elämässään.

Kaverini vastasi, että ei mitään kauneutta, jos asuu yhteiskunnan laitoksessa.

Huomautin, että koti on hänen oma kotinsa, josta hän maksaa vuokran. Tavarat ovat hänen omiaan, itse maksettuja. Hänellä on pieni eläkkeensä, ja lisäksi hänellä on perintöä.

En tarkoittanut kauneudella silikonirintoja tai pumpattuja huulia, vaan kauneutta laajasti ajatelleen - toki siihen sisältyvät kunnon vaatteet ja miellyttävä ympäristö. Ihmisille, joiden elämä väistämättä pyörii hieman pienemmissä kuvioissa, tällainen on tärkeätä.

Humanistilta tuommoinen kommenti oli minusta - ei niin humaani.

Eihän hän itse suinkaan maksa vuokraa, vaan yhteiskunta. Tuskin kehitysvammainen on itse eläkettään ansainnut. Ei yhteiskunnan rahoilla elävillä tarvitse olla mitään muiden kustantamaa extraa, ihan oikeassa oli ystäväsi.

No eihän tuolla vammaisella siskolla mitään yhteiskunnan tarjoamaa ekstraa ollutkaan?

ja mä vielä jotenkin ymmärrän sossupummien yms. oikeasti työkykyisten "masentuneiden" sun muiden kohdalla sen, että minimin pitäisi todella olla minimi. Mutta vammaiset? Eihän heistä kukaan ole koskaan päässyt valitsemaan asemaansa, eikä heillä ole koskaan mitään mahdollisuutta kohentaa omaa elintasoaan. Todellakin he ansaitsisivat vähän enemmän kuin sellaiset, joilla on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa.

No sen kun annat omistasi sen kaiken extran mitä katsot vammaisten ansaitsevan.

Työttömät ja nämä sinun "sossupummisi" ovat ennen työttömyyttään voineen tehdä paljonkin yhteiskunnan eteen ja maksaa veroja.

Toivottavasti pääset itse sossupummeilemaan. Anna toki silloinkin ylimääräiset roposi vammaisille, kun ne on sulle niin tärkeitä ja parempia ihmisiä.

Eli siellä on sossupummi, joka on kateellien vammaisille. Mahtava tyyppi olet.

PS. mene töihin.

Ap täällä. Tästähän sukeutuikin mielenkiintoinen keskustelu. Olen aiemminkin törmännyt ilmiselvään kateuteen liittyen siihen, mitä vammaiset henkilöt "saavat". Ikään kuin heille kaadettaisiin jotain ekstraa yhteiskunnan kustannuksella.

Alkuperäisessä tekstissäni mainitsin muuten myös perinnön pienen eläkkeen lisäksi. Edunvalvonta kyllä pitää huolen siitä, että edes omia rahoja ei pääse törsäämään. Lisäksi en maininnut sisareni olevan kehitysvammainen henkilö.

Kun on tietty niukka vaatebudjetti, voisiko ostaa kaunista ja laadukasta - sellaista, josta ei paista kilometrin päähän, että vaatetusta ei ole mietitty yhtään. Voisiko esimerkiksi hankkia parvekkeelle kukkia: kymppi riittää. Voisiko puhtauteen kiinnittää huomiota, jos henkilö itse ei kykene. Voisiko hampaita hoitaa? Entä silmien kuivuutta?

Omassa ajattelutavassani kauneus on laadukkuutta. Tämä koskee myös asumisyksikön toimintatapoja. Nykyään korostetaan kodinomaisuutta, mutta kuitenkin on yksiköitä, joissa asukkaat pakotetaan liian aikaisin yöpuulle, jotta yöhoitaja pääsee helpolla. (Ei yksikössä, josta kerron.)

Kauneutta on myös päivätoimintojen laatu.

Sanomattakin on selvää, että myös henkilökunta voi paremmin tehdessään laadukasta työtä, jossa tarjotaan elämän kauneutta niille, jotka tosiaan eivät ole itse päässeet valitsemaan osaansa.

Olen aika kypsä kuulemaan, että mitään väliä ei ole, mitä "niiden" kanssa tehdään, miten "ne" puetaan ja mitä "niille" syötetään. Tosin Suomi on täynnä ankeuttajia, vaikka puhuttaisiin "normaalienkin" ihmisten asioista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vanhemmuudesta. Ei sitä oikeasti pysty tietämään kuin vasta sitten kun on kokenut raskauden, synnyttänyt, valvonut öitä, itkenyt väsymystä, nauranut ja iloinnut kehitysaskeleista, tuntenut niitä tunnerikkaita hetkiä lapsensa kanssa, katsonut lastaan silmiin ja miettinyt miten paljon voi toista rakastaa.. ja toisaalta samalla ymmärtää asioiden sitovuuden, lopullisuuden. Vastuunoton, kaiken sen. Kaikkialle ei noin vain enää lähdetä ja harrastuksia yms rajautuu pois. Ymmärrän että keskenmeno sattuu, mutta kyse on eri asiasta, kun sanotaan ettei voi tietää, mitä on olla äiti. Minusta keskenmenon saanut voi sanoa olevansa äiti, mutta mielestäni ei pitäisi loukkaantua jos joku valittaa vaikka tajutonta väsymystä tai teini-iän oikkuja, ennenkuin itse on ne käynyt läpi lapsen kanssa konkreetisti. Paljon voimia kuitenkin menetyksessä ja toivottavasti toiveesi lapsesta toteutuu.

Tästä huomaa, että osa perheellistyneistä ei koskaan ymmärrä lapsettomuutta. Siinä todella saa miettiä paikkaansa maailmassa, miettiä kaiken lopullisuutta ja usko huviksesi, että moni saa vastuutakin elämässä kantaa ilman lapsia.  Moni käy elämässään läpi muutosvaiheita, jotka kasvattavat. Ei se silti tarkoita, että olisi automaattisesti muita jotenkin henkevämpi tai parempi. Tämäntyyppinen kirjoittelu, jossa korotetaan itseä jalustalle oman jälkikasvun kautta on aika erikoista liitettynä keskusteluun toisen lapsettomuudesta ja keskenmennosta. Ei huh, huh. 

Minä taas ymmärrän tämän niin ettei kenenkään , siis KENENKÄÄN pidä kuvitella tietävänsä täysin toisen kohtaa, oli se mitä tahansa ja sitten siltä pohjalta kommentoida ja " neuvoa" tätä

Siitähän ne vailla todellista empatiaa olevat möläytykset usein johtuvat.

Oma lukunsa on tietenkin ne jotka haluavat olla tietoisesti ilkeitä.

Tässäkin ketjussa on aika monta esimerkkiä siitä, kuinka lapsettomalle korostetaan miten hän ei voi ymmärtää mitään ja on jotenkin vajaa lapsettomuuttaan. Lapsettomuudesta kärsivälle se on sama asia kuin se, että jalattomalle painotettaisiin kuinka hän ei voi ymmärtää kuinka antoisa on juoksuharrastus, koska hän on jalaton. Mistä ihmeestä nousee tarve ääneen lausua tällaista?

Eihän tuossa tarkoiteta ( yleensä) sitä että lapseton olisi jotenkin vajaa tms vaan yksinkertaisesti sitä että lapseton ei voi täysin ymmärtää millaista se on kun on lapsia.

Ja miksi tuo pitää sanoa ääneen , johtuu monesta eri syystä: joku haluaa olla ilkeä, joku todella kokee ylemmyyttä lapsetonta kohtaan mutta TOSI usein se johtuu siitä että lapseton vänkää ja vänkää , miksi et voi lähteä sinne ja tänne, miksi et voi tehdä sitä tai tätä.

Eli osoittaa ymmärtämättömyytensä ihan huutomerkkinä.

Öhh? Jos lapseton mainitsee, että joku lapsellinen ei voi tehdä enää lapsen saannin jälkeen tehdä x tai y, niin ihan takuuvarmasti useat lapsia hankkineet kiirehtivät huomauttamaan, ettei lapsi millään tavoin vaikeuta elämää ja ihan vapaasti voi tehdä x tai y niin kuin ennenkin, ja lapsettomat vain kuvittelevat, että lapsi hankaloittaa elämää.

Eli miten se nyt sitten on? Lapselliset valittavat kuitenkin ihan jatkuvasti elämän hankaluutta. Pitäisivät sitten mölyt mahassaan jollei lapsi kerran aiheuta esteitä.

Varsinkaan ei lapsellisten pitäisi kiukutella että miten lapsettomat eivät voi käsittää x ongelmaa. No tuleeko koskaan mieleen, että sillä lapsettomalla voi olla jotain muita vakavia ongelmia, joista taas lapselliset eivät voi mitenkään käsittää yhtään mitään.

Lasten hankinta on nykyään ihan oman päätöksen seurausta joten kyllä lapsellisten pitää kestää ne ongelmatkin ilman jatkuvaa ruikutusta.

Niin tai sitten jos ollaan ihan oikeasti ystäviä, niin ihan mielellään kuunnellaan puolin ja toisin ne ruikutukset ja välillä typeriltä ja pieniltä kuulostavat ongelmat, eiks niin?

Mutta noin muuten se on tasan kuten joku tuolla jo aiemmin kirjoitti: lasten kasvattamisesta ja lasten kanssa olemisesta voi kuka tahansa tietää mitä vaan. Vanhemmuudesta voi tietää vasta kun on omia lapsia, koska se on täysin eri asia, kuin jonkun oppilaan tai pk-lapsen kasvatukseen osallistuminen.

Vanhemmuus itsessään taas ei tee kenestäkään pyhimystä, eikä jokaisesta hyvää vanhempaa.

Ja sitten vielä tuohon vänkäykseesi siitä, että voiko se lapsellinen lähteä vai eikö voi ja minne: kuten varmaan ymmärrät, ihmiset on yksilöitä. Myös lapset on yksilöitä. Joillan vanhempi on hyvin kiinni lapsissaan, vaikka lapsille olisi ok että vanhempi kävisi välillä viihteellä. JOku taas haluaisi itse mennä, mutta lapsi on niin kiinni vanhemmassa, että hinta joka hoitoon jättämisestä tulisi, on liian iso maksettavaksi. Ja kaikki muut variaatiot tästä. Joten jotkut menee enemmän, jotkut vähemmän, eikä se ole kenenkään kaverin tai muun ulkopuolisen tehtävä alkaa vängätä kuinka paljon pitäisi kenenkin tehdä ja mitä.

Kiitos tästä! Itse sain aikoinaan ystävältäni kommenttia siitä, että hänen mielestään en halua lähteä mihinkään. Minun olisi myös pitänyt kyläillä lapsen kanssa enemmän. En kuulemma käyttäytynyt, kun muut hänen tuntemansa äidit. Jokainen on yksilö ja jokaisen pitäisi antaa tehdä elämässään niin kuin hyvältä tuntuu. Arvostelu ja vertailu on todella stressaavaa. Ystävyydessä jaetaan ilot ja murheet, oli ne sitten kuinka pieniä tai suuria tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On huvittavaa huomata, miten monet näistä kommenteista on semmosia, joita itse olen sanonut tai voisin sanoa. Tosin ympärilläni on vain sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät.

Anna esimerkki. Kannattaa varmaan kiittää ihmisiäsi siitä, että joustavat ja ymmärtävät.

Pyysit esimerkkiä, tässä yksi esimerkki: Voin sanoa suoraan kenelle tahansa, jos näyttävät mielestäni lihavalta jossain vaatteessa. Tiedän että sanoisivat samalla tavalla minulle, jos tilanne tulisi :D

Toki täällä on poikkeuksellisen outoja juttuja jotka kuulostavat tahallisilta välien rikkomisilta, mutta ystävät ja kaverit ovat sellaisia joille pitäisi pystyä sanomaan mitä vain ilman, että siitä vedetään palkoa nenään ja muistellaan vielä vuosienkin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko möläytys, ehkä ennemmin tarkoituksella ilkeä kommentti. Mistä lie johtui, mutta iltaa istuessamme miehen siskon ja kavereidensa kanssa jutut soljui aiheesta toiseen. Miesystäväni ei ole halukas toimimaan lapsenvahtina kenenkään lapsille. Tykkää kyllä lapsista ja viettää aikaa lastenkin kanssa, mutta ei halua ottaa kontolleen. Lastenhoidosta ja hoitopaikoista tuli puhe illalla ja sanoin, että miesystäväni ei halua toimia kenenkään lapsenvahtina niin siskonsa minulle sanoi "Minun lapsista kyllä tykkää, sun pitäisi nähdä millainen on minun lasten kanssa, kun sinä et ole paikalla. Sinun lasten kanssa hän ei ikinä ole sellainen eikä tule tykkäämään niin."

Vaikuttaa katkeralta.

Tätä olen miettinyt. Jotenkin sisko käyttäytyy kuin mieheni olisi lasten etäisä. En ymmärrä hänen käytöstään tai miksi ylipäätään minun ja hänen lapsia pitää verrata ollenkaan. Olen halunnut välttää tuollaisia negatiivisia ajatuksia hänellä ja pyrin olemaan tapaamatta siskoa lapsineen mieheni kanssa jos omat lapsenikin olisivat myös paikalla. Esimerkiksi kieltäydytään vanhempiensa mökkikutsusta, kahvitteluista yms jos sisko lapsineen paikalla ja minunkin lapset on kotona ja näin ollen lähtisivät mukaan.

Ehkä pienestä asti tottunut olemaan huomion keskipisteenä ja nyt "joutuu jakamaan" veljensä huomion.

Jotkut tosiaan suuttuu jos kaikki lapsuuden perheenjäsenet eivät pidä aina ja ikuisesti jalustalla. Ei ole normaalia, että sisko olisi elämän nainen nro 1 eikä siskon ole normaalia sellaista vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat tajuavat vanhemmuudesta joskus enemmän kuin vanhempi itse koska siinä on sama tilanne koukussa ollen kuin alkoholistilla eli se tilanne riippuvaissuhde ja asiat todella usein sekaisin. Ulkopuolinen näkee juuri siksi tilanteen selväjärkisemmin ja vailla puolenottoa ja asttuu usein lapsen puolelle. Tähänhän kaikki asiantuntijuus lapsityössä perustuukin. On ihan sama onko se asiantuntija lapseton vai ei.

Edelleenkään tuossa ei ole kyse vanhemmuudesta. itse inhoan sitä mölinää, että äiti muka tuntisi lapsensa parhaiten, tai tietäisi aina mikä on lapselle parasta. Paskanmarjat.

Mutta ihan tosiasia on se, että vanhemmuuden koukeroita ei oikeasti ymmärrä ilman omaa vanhemmuutta. Se kun on niin paljon muutakin kuin se lapsen kasvattaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisarellani on asunto vammaisille tarkoitetussa asumisyksikössä. Sanoin kaverilleni, että minusta vammaisilla henkilöillä täytyy olla kauneutta elämässään.

Kaverini vastasi, että ei mitään kauneutta, jos asuu yhteiskunnan laitoksessa.

Huomautin, että koti on hänen oma kotinsa, josta hän maksaa vuokran. Tavarat ovat hänen omiaan, itse maksettuja. Hänellä on pieni eläkkeensä, ja lisäksi hänellä on perintöä.

En tarkoittanut kauneudella silikonirintoja tai pumpattuja huulia, vaan kauneutta laajasti ajatelleen - toki siihen sisältyvät kunnon vaatteet ja miellyttävä ympäristö. Ihmisille, joiden elämä väistämättä pyörii hieman pienemmissä kuvioissa, tällainen on tärkeätä.

Humanistilta tuommoinen kommenti oli minusta - ei niin humaani.

Eihän hän itse suinkaan maksa vuokraa, vaan yhteiskunta. Tuskin kehitysvammainen on itse eläkettään ansainnut. Ei yhteiskunnan rahoilla elävillä tarvitse olla mitään muiden kustantamaa extraa, ihan oikeassa oli ystäväsi.

No eihän tuolla vammaisella siskolla mitään yhteiskunnan tarjoamaa ekstraa ollutkaan?

ja mä vielä jotenkin ymmärrän sossupummien yms. oikeasti työkykyisten "masentuneiden" sun muiden kohdalla sen, että minimin pitäisi todella olla minimi. Mutta vammaiset? Eihän heistä kukaan ole koskaan päässyt valitsemaan asemaansa, eikä heillä ole koskaan mitään mahdollisuutta kohentaa omaa elintasoaan. Todellakin he ansaitsisivat vähän enemmän kuin sellaiset, joilla on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa.

No sen kun annat omistasi sen kaiken extran mitä katsot vammaisten ansaitsevan.

Työttömät ja nämä sinun "sossupummisi" ovat ennen työttömyyttään voineen tehdä paljonkin yhteiskunnan eteen ja maksaa veroja.

Toivottavasti pääset itse sossupummeilemaan. Anna toki silloinkin ylimääräiset roposi vammaisille, kun ne on sulle niin tärkeitä ja parempia ihmisiä.

Eli siellä on sossupummi, joka on kateellien vammaisille. Mahtava tyyppi olet.

PS. mene töihin.

Ap täällä. Tästähän sukeutuikin mielenkiintoinen keskustelu. Olen aiemminkin törmännyt ilmiselvään kateuteen liittyen siihen, mitä vammaiset henkilöt "saavat". Ikään kuin heille kaadettaisiin jotain ekstraa yhteiskunnan kustannuksella.

Alkuperäisessä tekstissäni mainitsin muuten myös perinnön pienen eläkkeen lisäksi. Edunvalvonta kyllä pitää huolen siitä, että edes omia rahoja ei pääse törsäämään. Lisäksi en maininnut sisareni olevan kehitysvammainen henkilö.

Kun on tietty niukka vaatebudjetti, voisiko ostaa kaunista ja laadukasta - sellaista, josta ei paista kilometrin päähän, että vaatetusta ei ole mietitty yhtään. Voisiko esimerkiksi hankkia parvekkeelle kukkia: kymppi riittää. Voisiko puhtauteen kiinnittää huomiota, jos henkilö itse ei kykene. Voisiko hampaita hoitaa? Entä silmien kuivuutta?

Omassa ajattelutavassani kauneus on laadukkuutta. Tämä koskee myös asumisyksikön toimintatapoja. Nykyään korostetaan kodinomaisuutta, mutta kuitenkin on yksiköitä, joissa asukkaat pakotetaan liian aikaisin yöpuulle, jotta yöhoitaja pääsee helpolla. (Ei yksikössä, josta kerron.)

Kauneutta on myös päivätoimintojen laatu.

Sanomattakin on selvää, että myös henkilökunta voi paremmin tehdessään laadukasta työtä, jossa tarjotaan elämän kauneutta niille, jotka tosiaan eivät ole itse päässeet valitsemaan osaansa.

Olen aika kypsä kuulemaan, että mitään väliä ei ole, mitä "niiden" kanssa tehdään, miten "ne" puetaan ja mitä "niille" syötetään. Tosin Suomi on täynnä ankeuttajia, vaikka puhuttaisiin "normaalienkin" ihmisten asioista. Ap

Luin vielä nuo aiemmat tekstit, niin eihän sielläkään kukaan viitannut kehitysvammaisuuteen, vaikka varmasti monella se tulee ensimmäisenä mieleen. 

Mutta kehitysvammaisuuten liittyen, ystäväni on töissä kehitysvammaisten kanssa, ja on se kyllä ihan hirveää, miten paljon alalla on täysin välinpitämättömiä hoitajia, joilla ei ole minkäänlaista työmoraalia. Jätetään esimerkiksi fyysiset vammat hoitamatta tai hoidetaan ihan miten sattuu, koska kehitysvammainen ei pysty pitämään puoliaan tai vaatimaan hoitoa.

Minua oli loukattu(miesystävän petos) ja oli tosi paha mieli. Ystävät tulivat lohduttamaan ja tarkistamaan, että olen kunnossa. Seuraavana päivänä soitin yhdelle heistä. Hän asui lähimpänä ja olisin halunnut mennä käymään. Olin aika tyrmistynyt, kun hän sanoi puhelimessa, että "On parempi, ettet tule. Minä ahdistun sinun surustasi." En ymmärtänyt, mitä tarkoitti tuolla, mutta ei olla enää kuin hyvänpäiväntuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisarellani on asunto vammaisille tarkoitetussa asumisyksikössä. Sanoin kaverilleni, että minusta vammaisilla henkilöillä täytyy olla kauneutta elämässään.

Kaverini vastasi, että ei mitään kauneutta, jos asuu yhteiskunnan laitoksessa.

Huomautin, että koti on hänen oma kotinsa, josta hän maksaa vuokran. Tavarat ovat hänen omiaan, itse maksettuja. Hänellä on pieni eläkkeensä, ja lisäksi hänellä on perintöä.

En tarkoittanut kauneudella silikonirintoja tai pumpattuja huulia, vaan kauneutta laajasti ajatelleen - toki siihen sisältyvät kunnon vaatteet ja miellyttävä ympäristö. Ihmisille, joiden elämä väistämättä pyörii hieman pienemmissä kuvioissa, tällainen on tärkeätä.

Humanistilta tuommoinen kommenti oli minusta - ei niin humaani.

Eihän hän itse suinkaan maksa vuokraa, vaan yhteiskunta. Tuskin kehitysvammainen on itse eläkettään ansainnut. Ei yhteiskunnan rahoilla elävillä tarvitse olla mitään muiden kustantamaa extraa, ihan oikeassa oli ystäväsi.

No eihän tuolla vammaisella siskolla mitään yhteiskunnan tarjoamaa ekstraa ollutkaan?

ja mä vielä jotenkin ymmärrän sossupummien yms. oikeasti työkykyisten "masentuneiden" sun muiden kohdalla sen, että minimin pitäisi todella olla minimi. Mutta vammaiset? Eihän heistä kukaan ole koskaan päässyt valitsemaan asemaansa, eikä heillä ole koskaan mitään mahdollisuutta kohentaa omaa elintasoaan. Todellakin he ansaitsisivat vähän enemmän kuin sellaiset, joilla on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa.

No sen kun annat omistasi sen kaiken extran mitä katsot vammaisten ansaitsevan.

Työttömät ja nämä sinun "sossupummisi" ovat ennen työttömyyttään voineen tehdä paljonkin yhteiskunnan eteen ja maksaa veroja.

Toivottavasti pääset itse sossupummeilemaan. Anna toki silloinkin ylimääräiset roposi vammaisille, kun ne on sulle niin tärkeitä ja parempia ihmisiä.

Eli siellä on sossupummi, joka on kateellien vammaisille. Mahtava tyyppi olet.

PS. mene töihin.

Ap täällä. Tästähän sukeutuikin mielenkiintoinen keskustelu. Olen aiemminkin törmännyt ilmiselvään kateuteen liittyen siihen, mitä vammaiset henkilöt "saavat". Ikään kuin heille kaadettaisiin jotain ekstraa yhteiskunnan kustannuksella.

Alkuperäisessä tekstissäni mainitsin muuten myös perinnön pienen eläkkeen lisäksi. Edunvalvonta kyllä pitää huolen siitä, että edes omia rahoja ei pääse törsäämään. Lisäksi en maininnut sisareni olevan kehitysvammainen henkilö.

Kun on tietty niukka vaatebudjetti, voisiko ostaa kaunista ja laadukasta - sellaista, josta ei paista kilometrin päähän, että vaatetusta ei ole mietitty yhtään. Voisiko esimerkiksi hankkia parvekkeelle kukkia: kymppi riittää. Voisiko puhtauteen kiinnittää huomiota, jos henkilö itse ei kykene. Voisiko hampaita hoitaa? Entä silmien kuivuutta?

Omassa ajattelutavassani kauneus on laadukkuutta. Tämä koskee myös asumisyksikön toimintatapoja. Nykyään korostetaan kodinomaisuutta, mutta kuitenkin on yksiköitä, joissa asukkaat pakotetaan liian aikaisin yöpuulle, jotta yöhoitaja pääsee helpolla. (Ei yksikössä, josta kerron.)

Kauneutta on myös päivätoimintojen laatu.

Sanomattakin on selvää, että myös henkilökunta voi paremmin tehdessään laadukasta työtä, jossa tarjotaan elämän kauneutta niille, jotka tosiaan eivät ole itse päässeet valitsemaan osaansa.

Olen aika kypsä kuulemaan, että mitään väliä ei ole, mitä "niiden" kanssa tehdään, miten "ne" puetaan ja mitä "niille" syötetään. Tosin Suomi on täynnä ankeuttajia, vaikka puhuttaisiin "normaalienkin" ihmisten asioista. Ap

Luin vielä nuo aiemmat tekstit, niin eihän sielläkään kukaan viitannut kehitysvammaisuuteen, vaikka varmasti monella se tulee ensimmäisenä mieleen. 

Mutta kehitysvammaisuuten liittyen, ystäväni on töissä kehitysvammaisten kanssa, ja on se kyllä ihan hirveää, miten paljon alalla on täysin välinpitämättömiä hoitajia, joilla ei ole minkäänlaista työmoraalia. Jätetään esimerkiksi fyysiset vammat hoitamatta tai hoidetaan ihan miten sattuu, koska kehitysvammainen ei pysty pitämään puoliaan tai vaatimaan hoitoa.

Vammainen pystyy kyllä vaatimaan, jos on down tai autismikirjon henkilö. Usko minua, vaatiminen kyllä onnistuu...