Lue keskustelun säännöt.
Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta
Onko muilla jäänyt möläytykset elämään mielensopukoihin? Ei välttämättä ole loukkaukseksi tarkoitettu, mutta silti hieman kirpaissut. Itseäni on jäänyt mietityttämään ystäväni tokaisu siitä, ettei koskaan voisi työskennellä tai asua kanssani. Olemme olleet joskus samassa työpaikassa n. 1,5 vuotta, joten jäi hieman kaivelemaan, että miksi olin niin kamala työkaveri. Kyllä minä voisin ystäväni ottaa hätätapauksessa kanssani asumaan (olen toisen kaverin yhden kerran ottanutkin), tosin vain väliaikaisesti, koska tarvitsen oman tilani. Muita möläytyksiä?
Kommentit (1150)
"Mitä tuollaisella tutkinnolla tekee?" Tokaisi minulle yliopiston kauppatieteen professori, kun kerroin hänelle humanistisesta maisterin tutkinnostani. Ehkä hän ei ollut kuullut itsensä sivistämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli lähdössä työmatkalle Amsterdamiin. Kerroin tästä työkavereille töissä kahvitauolla niin yksi heistä kysyi ihan vakavissaan: "Käyköhän se iltaisin siellä punaisten lyhtyjen alueella ja coffee shopeissa?"
Menin aivan hämilleni, itselleni kyseinen asia ei ollut tullut edes mieleen, varsinkaan kun mieheni ei koskaan ollut antanut aihetta mustasukkaisuuteen tai edes kokeillut huumeita. Nykyään asia tulee aina mieleeni kun kuulen sanan Amsterdam.
Kiusasin vitsillä kurssikaveriani kun hän kertoi miehensä olevan rekkakuski, että onkohan sillä morsiamia ympäri ämpäri. Ainoa syy miksi näin heitin oli se että tämä nainen oli itse aina suunapäänä toisia leikillään mollaamassa, ja nautti jos joku nolostui. No hän suutahti sitten, ja isoon ääneen puolustautui että HÄNEN miehensä on kyllä maailman uskollisin mies! Tuosta pri viikkoa eteenpäin olimme kurssikavereiden kanssa illalla ravintolassa, ja tämä hänen miehensä kuolasi ja kyttäsi minua koko illan, ja yritti väkisin saada tanssimaan puristeltavaksi. Hyi ällötys. Voin vain kuvitella mitä ukko työreissuillaan hommaili.
Vierailija kirjoitti:
Saman kaverin sanomana.
"Mehän voidaan nähdä milloin vain", kun perui meidän tapaamista toisen kaverin vuoksi.
"Ajattelin, ettet tulisi/viihtyisi kuitenkaan", kun kertoi joistain järjestämistään juhlista, joihin ei minua pyytänyt. Jostain syystä haluaisin itse päättää osallistumisestani.
Tapahtui useamman kerran vuosien varrella, kunnes tajusin, ettei kaveri taida pahemmin arvostaa minua. Siihen tajuamiseen kyllä liittyi paljon muutakin.Minä olin kuulemma hänelle se läheisin ja tärkein. Taisi pitää minua itsestäänselvyytenä ja ajatella, että minua voi kohdella miten vain. Minultakin löytyi sitten lopulta selkäranka. Sitä ennen pari yhteistä tuttua ihmetteli, miten jaksoin häntä. Lopulta miehenikin huomautteli, että hänen käytöksensä ei ole ihan ok. Olisi ehkä pitänyt kuunnella muita alusta asti.
Mulla kans yks tuollainen lapuudenkaveri. Aina hokemassa miten olen se maailman tärkein ja ihan ykköskaveri, kun ollaan niin pitkään tunnettu ja kaikkea. Silti ei koskaan pyytänyt juhliinsa tai muuhun kaveriviettoihin.
Kerroin muutama vuosi sitten lapsuudenystävälleni veljeni kihlautumisesta. Hänen ainoa kommenttinsa oli "Sille ei sitten kelvannut mikään muu kuin kauppismuija?" Veli ja vaimo olivat siis molemmat opiskelleet kauppiksessa.
Ystävällä on jostain syystä ollut aina jotain veljeäni vastaan, vaikka hän onkin kysyessäni väittänyt päinvastaista. Ei ole ollut myöskään ihastunut häneen, sen tiedän varmaksi. En vain ymmärrä mistä antipatia johtuu, sillä veli on meitä paljon vanhempi ja on tuskin edes puhunut ystäväni kanssa. Veljen nykyisistä vauvauutisista en välittäisi tuolle ystävälle edes kertoa, ties mikä möläytys sieltä sitten tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kaverin sanomana.
"Mehän voidaan nähdä milloin vain", kun perui meidän tapaamista toisen kaverin vuoksi.
"Ajattelin, ettet tulisi/viihtyisi kuitenkaan", kun kertoi joistain järjestämistään juhlista, joihin ei minua pyytänyt. Jostain syystä haluaisin itse päättää osallistumisestani.
Tapahtui useamman kerran vuosien varrella, kunnes tajusin, ettei kaveri taida pahemmin arvostaa minua. Siihen tajuamiseen kyllä liittyi paljon muutakin.Minä olin kuulemma hänelle se läheisin ja tärkein. Taisi pitää minua itsestäänselvyytenä ja ajatella, että minua voi kohdella miten vain. Minultakin löytyi sitten lopulta selkäranka. Sitä ennen pari yhteistä tuttua ihmetteli, miten jaksoin häntä. Lopulta miehenikin huomautteli, että hänen käytöksensä ei ole ihan ok. Olisi ehkä pitänyt kuunnella muita alusta asti.
Mulla kans yks tuollainen lapuudenkaveri. Aina hokemassa miten olen se maailman tärkein ja ihan ykköskaveri, kun ollaan niin pitkään tunnettu ja kaikkea. Silti ei koskaan pyytänyt juhliinsa tai muuhun kaveriviettoihin.
Sama juttu mulla, ollaan tunnettu kaverin kanssa melkein 30 vuotta. On ns. "people pleaser", joka pyrkii miellyttämään kaikkia paitsi minua. Hän esittää kaikille maailman iloisinta ja aurinkoisinta ihmistä, mutta on tosiasiassa hankala ja äkkipikainen - tosin tämän puolen näyttää vain poikaystävälleen ja minulle. Peruu myös tapaamisiamme miten sattuu. Hän perustelee tämän sanomalla, että olen hänelle kaikkein läheisin, joten hän pystyy olemaan rehellinen vain minulle.
No, arvostuksessa se ei näy. Uskomattomia möläytyksiä ja loukkauksia on sadellut häneltä vuosien varrella ihan yllin kyllin. Ennemminkin hän on minulle sisko kuin ystävä sikäli, ettei ystävyyssuhteen päättäminenkään tulisi kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kaverin sanomana.
"Mehän voidaan nähdä milloin vain", kun perui meidän tapaamista toisen kaverin vuoksi.
"Ajattelin, ettet tulisi/viihtyisi kuitenkaan", kun kertoi joistain järjestämistään juhlista, joihin ei minua pyytänyt. Jostain syystä haluaisin itse päättää osallistumisestani.
Tapahtui useamman kerran vuosien varrella, kunnes tajusin, ettei kaveri taida pahemmin arvostaa minua. Siihen tajuamiseen kyllä liittyi paljon muutakin.Minä olin kuulemma hänelle se läheisin ja tärkein. Taisi pitää minua itsestäänselvyytenä ja ajatella, että minua voi kohdella miten vain. Minultakin löytyi sitten lopulta selkäranka. Sitä ennen pari yhteistä tuttua ihmetteli, miten jaksoin häntä. Lopulta miehenikin huomautteli, että hänen käytöksensä ei ole ihan ok. Olisi ehkä pitänyt kuunnella muita alusta asti.
Mulla kans yks tuollainen lapuudenkaveri. Aina hokemassa miten olen se maailman tärkein ja ihan ykköskaveri, kun ollaan niin pitkään tunnettu ja kaikkea. Silti ei koskaan pyytänyt juhliinsa tai muuhun kaveriviettoihin.
Sama juttu mulla, ollaan tunnettu kaverin kanssa melkein 30 vuotta. On ns. "people pleaser", joka pyrkii miellyttämään kaikkia paitsi minua. Hän esittää kaikille maailman iloisinta ja aurinkoisinta ihmistä, mutta on tosiasiassa hankala ja äkkipikainen - tosin tämän puolen näyttää vain poikaystävälleen ja minulle. Peruu myös tapaamisiamme miten sattuu. Hän perustelee tämän sanomalla, että olen hänelle kaikkein läheisin, joten hän pystyy olemaan rehellinen vain minulle.
No, arvostuksessa se ei näy. Uskomattomia möläytyksiä ja loukkauksia on sadellut häneltä vuosien varrella ihan yllin kyllin. Ennemminkin hän on minulle sisko kuin ystävä sikäli, ettei ystävyyssuhteen päättäminenkään tulisi kysymykseen.
No joo samaa sanoi minunkin kaverini. Sain kaikki hänen puolensa ja kiukuttelunsa. Hetkessä muuttui aurinkoiseksi, kun joku toinen kaveri käveli vastaan ja minun seuraani taas masentui. Oikeasti oli asioita, jotka olisi voinut terapeutin kanssa käsitellä sen sijaan, että sysäsi ne minun niskaani. Hyvähän se tietenkin on, että on kavereita, joiden kanssa jakaa ne synkimmätkin ajatuksensa. Joskus vain pitäisi miettiä, kuinka paljon se toinen jaksaa ottaa vastaan.
Ihan oma vikani, kun vain kestin ja annoin kohdella niin. Liian kauan, kunnes ne hyvät puolet eivät enää voittaneet huonoja.
-ensimmäiseksi lainattu
Vierailija kirjoitti:
On huvittavaa huomata, miten monet näistä kommenteista on semmosia, joita itse olen sanonut tai voisin sanoa. Tosin ympärilläni on vain sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät.
Anna esimerkki. Kannattaa varmaan kiittää ihmisiäsi siitä, että joustavat ja ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena kaveri tokaisi minun luona vierailtuaan "Miten te voitte asua noin sotkuisessa talossa?". Perus omakotitalo, jossa ison lapsiperheen elämä sai näkyä ja siivottiin kyllä säännöllisesti. Ehkä ei samantien kaikkia sotkuja heti rynnätty järjestämään. Ennen tuota kommenttia oli kaikille muille kavereilleni kyllä kyläpaikaksi kelvannut ja muiden kaverien kodit olivat melko samankaltaisia siisteydeltään. Kaveri ja hänen perheensä olivat hyvin pikkutarkkoja siivoushulluja. Kommentti sivalsi todella syvältä ja jäi häiritsemään pitkäksi aikaa, vaikutti jopa tapaan jolla siitä eteenpäin suhtauduin lapsuudenkotiini.
Eräs naispuolinen kaveri sanoi pohtiessaan tulevaisuudessa hankkivansa lapsia ”kaksi voisin hankkia, mieluiten poikia, jos kävis paska tuuri niin tulisi kaksi tyttöä”. Tätä möläytystään kuulemassa oli lisäkseni kaksi muuta äitiä joilla molemmilla oli kaksi tyttöä. Tämä töksäyttäjä sai lopulta pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen kaksi tyttöä. Jotenkin en usko että seisoo enää noiden sanojensa takana, elämä opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mitä tuollaisella tutkinnolla tekee?" Tokaisi minulle yliopiston kauppatieteen professori, kun kerroin hänelle humanistisesta maisterin tutkinnostani. Ehkä hän ei ollut kuullut itsensä sivistämisestä?
Heh!
En usko ollenkaan, että olisit mitenkään millään tavalla "ruma". 9 vuottakin kiusaamista saattaa tapahtua. Kiusaaminen on niin vaikea ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisia kommentteja tullut seurustelemattomuudesta ja neitsyydestäni.
En kuulemma ole aikuinen.
Kuinka omen jo kolmekymppinen ja pitäisi kuulemma jonkun antaa jo poksauttaa immenkalvo😣
En tiedä onko möläytys, ehkä ennemmin tarkoituksella ilkeä kommentti. Mistä lie johtui, mutta iltaa istuessamme miehen siskon ja kavereidensa kanssa jutut soljui aiheesta toiseen. Miesystäväni ei ole halukas toimimaan lapsenvahtina kenenkään lapsille. Tykkää kyllä lapsista ja viettää aikaa lastenkin kanssa, mutta ei halua ottaa kontolleen. Lastenhoidosta ja hoitopaikoista tuli puhe illalla ja sanoin, että miesystäväni ei halua toimia kenenkään lapsenvahtina niin siskonsa minulle sanoi "Minun lapsista kyllä tykkää, sun pitäisi nähdä millainen on minun lasten kanssa, kun sinä et ole paikalla. Sinun lasten kanssa hän ei ikinä ole sellainen eikä tule tykkäämään niin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä30850 kirjoitti:
Äitini.Sinua ei voi laittaa mihinkään ihmisten ilmoille töihin olet niin rumakin.Aina sua saa hävetä.Monet epäilivät adhd kun olin nuori"ei tuota kehtaa lääkäriinkään viedä,mitä minusta ajatellaan kylällä,jos haen huume pohjaisia adhd lääkkeitä"
Sain hoidon 31 vuotiaana vasta ja joskus saan liikaakin huomiota ulkonäköni takia.Niin kutsuttu "äiti"tappoi itsensä,koska uusi aviomie paljastui homoksi ja piti häntä vain ilmaisena piiikana.
Muuten äitisi kuulostaa tuon perusteella kamalalta, mutta siinä hän oli fiksu, että ei halunnut sinun keskeneräistä kroppaasi tärvellä huumeilla joita kutsutaan lääkkeeksi.
Kaverin täti joskus sanoi, että minun kannattaisi syödä pullasta kantapalat jos minullakin alkaisi sitten tissit kasvaa. Tuntuipa hyvältä silloin 11 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin muutama vuosi sitten lapsuudenystävälleni veljeni kihlautumisesta. Hänen ainoa kommenttinsa oli "Sille ei sitten kelvannut mikään muu kuin kauppismuija?" Veli ja vaimo olivat siis molemmat opiskelleet kauppiksessa.
Ystävällä on jostain syystä ollut aina jotain veljeäni vastaan, vaikka hän onkin kysyessäni väittänyt päinvastaista. Ei ole ollut myöskään ihastunut häneen, sen tiedän varmaksi. En vain ymmärrä mistä antipatia johtuu, sillä veli on meitä paljon vanhempi ja on tuskin edes puhunut ystäväni kanssa. Veljen nykyisistä vauvauutisista en välittäisi tuolle ystävälle edes kertoa, ties mikä möläytys sieltä sitten tulee.
Ehkä veljesi on joskus tehnyt jotain hänelle?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko möläytys, ehkä ennemmin tarkoituksella ilkeä kommentti. Mistä lie johtui, mutta iltaa istuessamme miehen siskon ja kavereidensa kanssa jutut soljui aiheesta toiseen. Miesystäväni ei ole halukas toimimaan lapsenvahtina kenenkään lapsille. Tykkää kyllä lapsista ja viettää aikaa lastenkin kanssa, mutta ei halua ottaa kontolleen. Lastenhoidosta ja hoitopaikoista tuli puhe illalla ja sanoin, että miesystäväni ei halua toimia kenenkään lapsenvahtina niin siskonsa minulle sanoi "Minun lapsista kyllä tykkää, sun pitäisi nähdä millainen on minun lasten kanssa, kun sinä et ole paikalla. Sinun lasten kanssa hän ei ikinä ole sellainen eikä tule tykkäämään niin."
Vaikuttaa katkeralta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko möläytys, ehkä ennemmin tarkoituksella ilkeä kommentti. Mistä lie johtui, mutta iltaa istuessamme miehen siskon ja kavereidensa kanssa jutut soljui aiheesta toiseen. Miesystäväni ei ole halukas toimimaan lapsenvahtina kenenkään lapsille. Tykkää kyllä lapsista ja viettää aikaa lastenkin kanssa, mutta ei halua ottaa kontolleen. Lastenhoidosta ja hoitopaikoista tuli puhe illalla ja sanoin, että miesystäväni ei halua toimia kenenkään lapsenvahtina niin siskonsa minulle sanoi "Minun lapsista kyllä tykkää, sun pitäisi nähdä millainen on minun lasten kanssa, kun sinä et ole paikalla. Sinun lasten kanssa hän ei ikinä ole sellainen eikä tule tykkäämään niin."
Vaikuttaa katkeralta.
Tätä olen miettinyt. Jotenkin sisko käyttäytyy kuin mieheni olisi lasten etäisä. En ymmärrä hänen käytöstään tai miksi ylipäätään minun ja hänen lapsia pitää verrata ollenkaan. Olen halunnut välttää tuollaisia negatiivisia ajatuksia hänellä ja pyrin olemaan tapaamatta siskoa lapsineen mieheni kanssa jos omat lapsenikin olisivat myös paikalla. Esimerkiksi kieltäydytään vanhempiensa mökkikutsusta, kahvitteluista yms jos sisko lapsineen paikalla ja minunkin lapset on kotona ja näin ollen lähtisivät mukaan.
Minusta tuntuu, että eräs ystäväni oli vakavasti häiriintynyt mieleltään. Hän oli ihan ok tyyppi ja puhelias ja touhukas ym. Mutta hän puhutteli minua aluksi väärällä nimellä. Olin jo naimisissa, kun tutustuin tähän rouvaan ja sanoin, etten ollut vaihtanut sukunimeä. Ei ole enää 2000-luvulla mitenkään poikkeavaa. Asia tuli harvemmin esille, mutta joskus kun esittelin itseni jollekin ystävän kuullen, niin näin hänen nyrpistelevän. Vaikka tulimme muuten toimeen ja pidin hänestä, niin viimeinen pisara oli se, että ystävä oli vaihtanut puhelinta ja pyysi minua tallentamaan numeroni siihen luuriin ja kun kirjoitin nimeni sinne, niin alkoi kinastella, että sinne pitää kirjottaa niinku hän puhuttelee mua. Samalla selvisi, että ystävä oli yrittänyt saada numeroani numerotiedustelusta ja koska antoi väärän nimen, niin sai väärän numeron. Siitä sitte haukkui mua. Olipa lähettänyt joulukortinkin joskus ja se kulkeentui minulle paljon myöhemmin. Välit viileni, kun koin että meni liian pitkälle.
*Nimet muutettu. Kaikki henkilöt ovat yli 25-vuotiaita.
Vietimme ensimmäisen yhteisen vuokra-asuntomme tupareita ja jatkoille lähtiessä mieheni veli puolisoineen (*Ville & Emma) eivät olleet tyytyväisiä tilataksi ideaamme tai ylipäätänsä pois lähtemiseen. Emma otti olkapäistäni kiinni ja minua ravistellen huusi päin naamaani "MISSÄ H*LVETIN P*RSEESSÄ TE ASUTTE?!" ja nauroi perään. Olin herännyt yövuoron jäljiltä vain muutaman tunnin nukkuneena aikaisin valmistelemaan juhlia ja tekemään kakkua jne. Pahoitin mieleni niin pahasti, että sain todella pahan itkunsekaisen paniikkikohtauksen ja hakeuduin omiin oloihini. Pahoitteluja sateli ja tokenin sen verran, että pääsimme lähtemään jatkoille, vaikka mieleni olikin aivan maassa lopun iltaa. Baariin mennessä, tätini mies tarjoutui maksamaan Villen & Emman sisäänpääsyn, koska nämä olivat tehneet jo taksia tilatessa harvinaisen selväksi rahatilanteensa. Maksutilanteen ollessa käynnissä, Ville töksäyttää "Musta kyl tuntuu, että te tienaatte siellä teidän alalla aivan liikaa".. Paikalla olleista 5 oli kyseisellä alalla töissä, minä mukaan lukien. Hienoa toimintaa Ville. Juuri oikea tapa kiittää..
(Olemme jääneet miettimään, että millä ihmeen taikamatolla Ville ja Emma meinasivat päästä tupareistamme pois, sieltä "h*lvetin p*rseestä" ylipäätänsä? Olimme ilmoittaneet jo etukäteen, ettei kukaan voi jäädä yöksi. Porukkaa tuli kauempaakin kuin he..)
----
Nämä seuraavat ei varsinaisesti kuulu aiheeseen, mutta pakko kertoa silti!
Lisäksi olemme matkustaneet 2h sanaakaan sanomatta, Villen vedettyä itkupotkuraivareiden pohjanoteerauksen istumajärjestyksestä autossa. Ville ajoi menomatkalla ja Emma istui apparina. Ja koska oli sovittu, että puolisoni ajaa takaisin oletin pääseväni etupenkille hänen kanssaan. Mutta kun Ville halusi etupenkille myös paluumatkalla! Koska en suostunut, hän näki p*skamyrskylle aihetta. Sain istua koko matkan iso laukkuni sylissäni, koska hän ei huolinut sitä takapenkille heidän väliinsä. Kontti oli täynnä heidän tavaroitaan. Muistaakseni sain jotain nimittelyäkin osakseni ennen lähtöä.
Tämä Ville on pilannut yhden joulunkin inttämällä aivan turhasta asiasta, josta kehkeytyi kunnon riita hänen isäpuolensa kanssa. Sieltä sentään pääsin lähtemään pois..