Lue keskustelun säännöt.
Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta
Onko muilla jäänyt möläytykset elämään mielensopukoihin? Ei välttämättä ole loukkaukseksi tarkoitettu, mutta silti hieman kirpaissut. Itseäni on jäänyt mietityttämään ystäväni tokaisu siitä, ettei koskaan voisi työskennellä tai asua kanssani. Olemme olleet joskus samassa työpaikassa n. 1,5 vuotta, joten jäi hieman kaivelemaan, että miksi olin niin kamala työkaveri. Kyllä minä voisin ystäväni ottaa hätätapauksessa kanssani asumaan (olen toisen kaverin yhden kerran ottanutkin), tosin vain väliaikaisesti, koska tarvitsen oman tilani. Muita möläytyksiä?
Kommentit (1150)
Eka poikaystävä kahden viikon ajan sanoin minua puunukeksi. Ihmettelin nimitystä, mutta myöhemmin tajusin, että toisella viikolla kuukautisten takia minulla oli side housuissa. Ja hän yritti kopeloida, sen pidemmälle emme menneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedättäjä oli puheistani sitä mieltä että läsyynlässynlää. Siis selän takana, totta kai. Kuinkas muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vedättäjä oli puheistani sitä mieltä että läsyynlässynlää. Siis selän takana, totta kai. Kuinkas muutenkaan.
Hyvä kun nakkasit luonnevikasen lopulta jorpakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvaitsevat, maailmaa syleilevät hippiystäväni vitsailivat ainakin 15 minuuttia uuden miesystäväni instagram päivityksille, mitkä koostuivat lähinnä hänen salipeiliselfiestä.
Myönnän, etten itsekään ihan ymmärtänyt tuolloin niitä kuvia, mutta juttu meni aivan yli ystävieni osalta. Kuitenkin kunnioitan ja yritän ymmärtää toisenlaisia tapoja elää ja käyttäytyä esim. sosiaalisessa mediassa.
Lisäksi minulla on ystävä/tuttava, joka osaa kääntää JOKAISEN asian itseensä. Tai, kaikki asiat tai mielipiteet peilataan siihen, tekisikö hän niin. Tunnistan tässä hieman itseäni (ehkä siksi huomaan sen), mutta en koe tarpeelliseksi kommentoida esimerkiksi ystävieni uusia miesystäviä ajatuksella, ovatko he minun tyyppiäni vai ei.
Sama pätee ihan kaikkeen arkiseen. Jos en kysy, ei minun tarvitse tietää että takkini on ihan kiva, muttei hänen tyylinen.Tunnistan tyypin. Vaikka henkilö ei mitään juuri möläyttelisikään, keskustelu on liki mahdotonta, koska kääntää aivan kaiken itseensä.
Joo, rasittavaa. Lähipiiriini kuuluu myös tuollainen ihminen. On sitten mitä vain tapahtunut ja puhuttu, hetken päästä jo pohditaan, mitä hän tekisi, jos hänelle kävisi niin, peilaa asian kuin asian itseensä, mieheensä, lapsiinsa, työhönsä, kotiinsa, asuinpaikkakuntaansa...
Totuudentorvet. Joku henkilö kylillä on puhunut minusta kakkaa ystävälleni ja tämä kokee velvollisuudekseen kertoa asiat sanasta sanaan minulle. Herää kysymys, mikä on ystäväni osuus tässä keskustelutuokiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitan autoa pikkuhiljaa kuntoon ja muutakin huoltoa.Asiaan kuulumaton lähi asukas,jos toinenkin sanomaan ääneen,Hullu tuo on,kun jatkuvaan autoaan rassaa.Ei varmaan ole keneltäkään pois,mitä tekee-harrastuksena.
Voisinko haukkujia haastaa käräjille solvauksesta.
Käräjille että ihan!! Mitä oikein mietit??
Vierailija kirjoitti:
Sisarellani on asunto vammaisille tarkoitetussa asumisyksikössä. Sanoin kaverilleni, että minusta vammaisilla henkilöillä täytyy olla kauneutta elämässään.
Kaverini vastasi, että ei mitään kauneutta, jos asuu yhteiskunnan laitoksessa.
Huomautin, että koti on hänen oma kotinsa, josta hän maksaa vuokran. Tavarat ovat hänen omiaan, itse maksettuja. Hänellä on pieni eläkkeensä, ja lisäksi hänellä on perintöä.
En tarkoittanut kauneudella silikonirintoja tai pumpattuja huulia, vaan kauneutta laajasti ajatelleen - toki siihen sisältyvät kunnon vaatteet ja miellyttävä ympäristö. Ihmisille, joiden elämä väistämättä pyörii hieman pienemmissä kuvioissa, tällainen on tärkeätä.
Humanistilta tuommoinen kommenti oli minusta - ei niin humaani.
Eihän hän itse suinkaan maksa vuokraa, vaan yhteiskunta. Tuskin kehitysvammainen on itse eläkettään ansainnut. Ei yhteiskunnan rahoilla elävillä tarvitse olla mitään muiden kustantamaa extraa, ihan oikeassa oli ystäväsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisarellani on asunto vammaisille tarkoitetussa asumisyksikössä. Sanoin kaverilleni, että minusta vammaisilla henkilöillä täytyy olla kauneutta elämässään.
Kaverini vastasi, että ei mitään kauneutta, jos asuu yhteiskunnan laitoksessa.
Huomautin, että koti on hänen oma kotinsa, josta hän maksaa vuokran. Tavarat ovat hänen omiaan, itse maksettuja. Hänellä on pieni eläkkeensä, ja lisäksi hänellä on perintöä.
En tarkoittanut kauneudella silikonirintoja tai pumpattuja huulia, vaan kauneutta laajasti ajatelleen - toki siihen sisältyvät kunnon vaatteet ja miellyttävä ympäristö. Ihmisille, joiden elämä väistämättä pyörii hieman pienemmissä kuvioissa, tällainen on tärkeätä.
Humanistilta tuommoinen kommenti oli minusta - ei niin humaani.
Et ymmärtäny tuon sanojan kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
En saanut kutsua kaverin juhliin.
Kuulin niistä ja vähän hämmästellen sanoin hänelle että olis ollut mukava olla niissä juhlissa.
Ei ollut kutsunut, koska ajatteli että en varmaankaan olisi halunnut tulla!
Opiskelin aikuisoppilaitoksessa ja meillä oli yhteiset juhlat. Koko muu luokka oli kutsuttu etkoille paitsi minut "koska et sä kuitenkaan olisi siellä viihtynyt". Lopetin koulun kesken ja suuntasin toiselle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheeni koira kuoli (vanhuuteen 14 vuotiaana)
"No nyt ei tarvitse ainakaan enää imuroida koirankarvoja", sanoi sukulainen.
"Ai SINÄ hait yliopistoon. No oho. Kannattaakohan se?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut osaa ilmaista asian tölvimättäkin.
”Ai tommonen paita”...
”Onpa jännän värinen”...
”Paljonko on tuollaisella ollut hintaa”...
”Onpas kyllä kallis ollut tuollaiseksi”...
🙄 (Äitini tyypilliset ekat kommentit kun kyläilen)
Itse olen värisokeana ostanut hyvinkin edullisesti kuulemma aivan karmean väriset housut. Kaveri ei viitsinyt suoraan haukkua, mutta kotona haukuttiin ostos, onneksi.
Hyvä että laitettiin ruotuun 😂 🙈 (Vitsi). Jäi kiinnostamaan, minkä väriset ne housut oli?
No en osaa sanoa, koska olen värisokea
Armi kirjoitti:
Mieheni sisko oli Nummelassa seurakunnan kahvituksissa apuna. Hän kaatoi rovastin kuppiin kahvia ja kuppi kellahti. Silloin häneltä liosahti: " voi pillu, pillu, karvat ja kaikki".
Höpö höpö sanoi.
Ei edes tarinana hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex- mieheni petti, jätti ja vaihtoi lennosta seuraavaan. Seuraajani oli hoikka pitkä blondi ja hänellä oli myös perittyä varallisuutta. Itse olen tavallisen näköinen ja tulotkaan eivät tuolloin päätä huimanneet.
"Ystäväni" sitten minulle ääneen ihmetteli, että kuinka "Pertti" olikin saanut iskettyä sellaisen naisen ja kyllä hänen kannattikin vaihtaa. Joskus mielipiteet voisi pitää ihan omana tietonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ne möläytykset olen päästellyt minä. Jotenkin tuntuu että usein tulee ensimmäisenä mieleen juuri se asia jota ei kannata sanoa. Ja ennenkuin ehdin tajuta, olenkin jo sanonut sen. Suussani tuntuu olevan sammakoilla pysyvä asuinsija. Yhden kouluaikaisen ystävän, poikani kummin, olen tämän seurauksena menettänyt. Pyysin anteeksi mutta ei auttanut. Muut ystäväni ovat ihmeen ymmärtäväisiä ja anteeksiantavaisia ❤️ En siis sano varsinaisesti mitään ilkeää, mutta tilanteeseen sopimatonta ja suoraa. Pahaa en tosiaankaan tarkoita.
Mieheni sisko on samaa tyyppiä. Kun menin naimisiin, hän aloitti ”kun nyt kerran olet sukuumme päässyt...
Ja jotain yhtä kömpelöä loppuun, kuulosti lähinnä uhkaukselta. Eka loukkaannuin tuosta ”tervetulo toivotuksesta”, mutta mietin sittemmin että hän ei osaa sanoittaa ajatuksiaan aina ihan oikein. Ei siis ole ilkeä ihminen, suusta vaan hyppää sammakoita vaikka tarkoittaisi hyvää.
Samoin miehen vanhapiikasisko täälläkin, kutsui miniäntekeleeksi, vaikka olimme olleet naimisissa vuosikausia.
Hyvin olet suvun tavat ottanut haltuusi. "Vanhapiika sisko".
Musta tuo ”no nyt oott sitten päässyt sukuun” kuulostaa sellaselta lakoniselta huumorilta, ihankun suku ois jotenkin tärkeä vaikka kommentoija tietää ettei ole sen kummempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni, jolla on yjksi lapsi ja joka tiesi minulla olleen keskenmenon:
"Sä et vaan voi tietää, kun sulla ei oo lapsia".
Kamalaa.
Niin on, kun taustat tietää. Normaalisti ihan totta kylläkin.
Tämä: "Lapsettomat ei ymmärrä"-asenne on valitettavan yleinen.
Olen lapseton, mutta työskennellyt kasvatusalalla 15 vuotta. Ja olen ollut lapsi itsekin.
Jos jotain, koen kenttäetuna ettei _joka_asia mene henkilökohtaiseksi tai tunteen kautta. Työstäni saan jatkuvasti kiitosta, ylennyksiä on tullut, vanhemmat arvostavat työni jälkeä ja lapset roikkuu lahkeessa ja kertovat tykkäävänsä. Koen täten jotain lapsista ymmärtäväni.
Ei pidä aina yleistää...[/quoEn kommentillani tarkoittanut ammattialan ihmisiä, vaan lähinnä niitä, jotka eivät pysty asettumaan äidiksi tulleen asemaan. Kaikkeen hormonien aiheuttamaan tunnemyrskyyn ja mahdolliseen baby bluesiin tai jatkuvaan menettämisen pelkoon.
Niitä, jotka eivät voi ymmärtää, etteivät kaikki äidit jaksa vauva-aikana raahautua baariin. Eivät ymmärrä, että vauva on sinusta riippuvainen ja vapaa-aikasi haluat käyttää lepäämiseen. Niitä, jotka eivät ymmärrä, että vauvan saaminen muuttaa rytmiä, eivätkä kaikki vauvat eivät ole samanlaisia.
Ilmaisin kommenttini liian lyhyesti ja ytimekkäästi. Tarkoitukseni ei ollut yleistää ja huomaan niin käyneen.
Ajattelumallina toimii esimerkiksi se, ettei lapsen isäkään pysty samaistumaan raskaana olevaan puolisonsa kokemuksiin. Eihän kukaan voi tietää, mitä sinä tunnet saatuasi lapsen, ei edes toinen äiti.- Kenen kommenttin vastasit
Niin, lapsettomat ei voi mitenkään tietää eikä samaistua kaikkiin vanhemmuuteen liittyviin haasteisiin ja iloihin. Toisaalta esimerkiksi minä en voi tietää miltä tuntuu tahaton lapsettomuus, keskenmeno tai lapsen menettäminen, kun ei ole kokemusta sellaisesta. Niin se vaan on. Toki lapsetonkin voi tietää paljon lapsista ja niiden kasvatuksesta, mutta siitä tunnepuolesta ei ehkä niinkään.
Kyllä siitä tunnepuolesta tietää kun katselee lapsiperhettä aikansa. Ihan ihmisiä ne vanhemmat vaan ovat. Toiset hyviä vanhempia ja toiset kaatavat lapsilleen kaikki oksennuksensa surutta.
Jonkun tuntemattoman möläytys: -Kyllä mun tutut tietää, että oon tosi hygieeninen, niin en mä ainakaan levitä mitään bakteereja.
Olin erään ystäväni kanssa monesti puhuneet ongelmastani etten oikein raskaudu ja lääkäritkää ei tahdo enää olla positiivisia. No tämä ystäväni itse sai vauvan ha kun tulin vauvaa katsomaan ja ihailemaan nii ystäväni sanoi 'No jokos teän vuoro ois tehä? Tyhjää sitä enää pitkittää'
En voinu ku suu auki tuijottaa et onko ny iha tosissaa
Odotimme innolla toista tyttöä. Ystäväni kysyi eikö miestäni harmita, kun hän ei sitä poikaa nyt saanutkaan? Ei harmita ei, lähinnä ihmettelin miten joku, joka itse yritti vauvaa, voi sanoa jotain tuollaista.