Lue keskustelun säännöt.
Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta
Onko muilla jäänyt möläytykset elämään mielensopukoihin? Ei välttämättä ole loukkaukseksi tarkoitettu, mutta silti hieman kirpaissut. Itseäni on jäänyt mietityttämään ystäväni tokaisu siitä, ettei koskaan voisi työskennellä tai asua kanssani. Olemme olleet joskus samassa työpaikassa n. 1,5 vuotta, joten jäi hieman kaivelemaan, että miksi olin niin kamala työkaveri. Kyllä minä voisin ystäväni ottaa hätätapauksessa kanssani asumaan (olen toisen kaverin yhden kerran ottanutkin), tosin vain väliaikaisesti, koska tarvitsen oman tilani. Muita möläytyksiä?
Kommentit (1150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vanhemmuudesta. Ei sitä oikeasti pysty tietämään kuin vasta sitten kun on kokenut raskauden, synnyttänyt, valvonut öitä, itkenyt väsymystä, nauranut ja iloinnut kehitysaskeleista, tuntenut niitä tunnerikkaita hetkiä lapsensa kanssa, katsonut lastaan silmiin ja miettinyt miten paljon voi toista rakastaa.. ja toisaalta samalla ymmärtää asioiden sitovuuden, lopullisuuden. Vastuunoton, kaiken sen. Kaikkialle ei noin vain enää lähdetä ja harrastuksia yms rajautuu pois. Ymmärrän että keskenmeno sattuu, mutta kyse on eri asiasta, kun sanotaan ettei voi tietää, mitä on olla äiti. Minusta keskenmenon saanut voi sanoa olevansa äiti, mutta mielestäni ei pitäisi loukkaantua jos joku valittaa vaikka tajutonta väsymystä tai teini-iän oikkuja, ennenkuin itse on ne käynyt läpi lapsen kanssa konkreetisti. Paljon voimia kuitenkin menetyksessä ja toivottavasti toiveesi lapsesta toteutuu.
Tästä huomaa, että osa perheellistyneistä ei koskaan ymmärrä lapsettomuutta. Siinä todella saa miettiä paikkaansa maailmassa, miettiä kaiken lopullisuutta ja usko huviksesi, että moni saa vastuutakin elämässä kantaa ilman lapsia. Moni käy elämässään läpi muutosvaiheita, jotka kasvattavat. Ei se silti tarkoita, että olisi automaattisesti muita jotenkin henkevämpi tai parempi. Tämäntyyppinen kirjoittelu, jossa korotetaan itseä jalustalle oman jälkikasvun kautta on aika erikoista liitettynä keskusteluun toisen lapsettomuudesta ja keskenmennosta. Ei huh, huh.
Minä taas ymmärrän tämän niin ettei kenenkään , siis KENENKÄÄN pidä kuvitella tietävänsä täysin toisen kohtaa, oli se mitä tahansa ja sitten siltä pohjalta kommentoida ja " neuvoa" tätä
Siitähän ne vailla todellista empatiaa olevat möläytykset usein johtuvat.
Oma lukunsa on tietenkin ne jotka haluavat olla tietoisesti ilkeitä.Tässäkin ketjussa on aika monta esimerkkiä siitä, kuinka lapsettomalle korostetaan miten hän ei voi ymmärtää mitään ja on jotenkin vajaa lapsettomuuttaan. Lapsettomuudesta kärsivälle se on sama asia kuin se, että jalattomalle painotettaisiin kuinka hän ei voi ymmärtää kuinka antoisa on juoksuharrastus, koska hän on jalaton. Mistä ihmeestä nousee tarve ääneen lausua tällaista?
Eihän tuossa tarkoiteta ( yleensä) sitä että lapseton olisi jotenkin vajaa tms vaan yksinkertaisesti sitä että lapseton ei voi täysin ymmärtää millaista se on kun on lapsia.
Ja miksi tuo pitää sanoa ääneen , johtuu monesta eri syystä: joku haluaa olla ilkeä, joku todella kokee ylemmyyttä lapsetonta kohtaan mutta TOSI usein se johtuu siitä että lapseton vänkää ja vänkää , miksi et voi lähteä sinne ja tänne, miksi et voi tehdä sitä tai tätä.
Eli osoittaa ymmärtämättömyytensä ihan huutomerkkinä.Öhh? Jos lapseton mainitsee, että joku lapsellinen ei voi tehdä enää lapsen saannin jälkeen tehdä x tai y, niin ihan takuuvarmasti useat lapsia hankkineet kiirehtivät huomauttamaan, ettei lapsi millään tavoin vaikeuta elämää ja ihan vapaasti voi tehdä x tai y niin kuin ennenkin, ja lapsettomat vain kuvittelevat, että lapsi hankaloittaa elämää.
Eli miten se nyt sitten on? Lapselliset valittavat kuitenkin ihan jatkuvasti elämän hankaluutta. Pitäisivät sitten mölyt mahassaan jollei lapsi kerran aiheuta esteitä.
Varsinkaan ei lapsellisten pitäisi kiukutella että miten lapsettomat eivät voi käsittää x ongelmaa. No tuleeko koskaan mieleen, että sillä lapsettomalla voi olla jotain muita vakavia ongelmia, joista taas lapselliset eivät voi mitenkään käsittää yhtään mitään.
Lasten hankinta on nykyään ihan oman päätöksen seurausta joten kyllä lapsellisten pitää kestää ne ongelmatkin ilman jatkuvaa ruikutusta.
Otan vain kantaa tuohon viimeiseen eli tosi moni asia elämässä on seurausta omista valinnoista eikä mistään näistä sitten tämän logiikan mukaan saa valittaa.
Itse asiassa ei oikeastaan juuri mistään.
Toki jatkuva ruikutus on ikävää kuultavaa mutta minä en ole huomannut että nimenomaan lapselliset sitä tekisivät eniten.
Pikemminkin se on piirre persoonassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni ensimmäisen harjoitteluni tipanlaittoyritys, eli suonikanyylin laitto:
"Mene ruumiilla harjoittelemaan, senkin penikka"- tuli noin 90- vuotiaan suusta.
Nyt 10 vuotta jälkeenpäin naurattaa, silloin ei.
Sairaanhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni, jolla on yjksi lapsi ja joka tiesi minulla olleen keskenmenon:
"Sä et vaan voi tietää, kun sulla ei oo lapsia".
Kamalaa.
Niin on, kun taustat tietää. Normaalisti ihan totta kylläkin.
Tämä: "Lapsettomat ei ymmärrä"-asenne on valitettavan yleinen.
Olen lapseton, mutta työskennellyt kasvatusalalla 15 vuotta. Ja olen ollut lapsi itsekin.
Jos jotain, koen kenttäetuna ettei _joka_asia mene henkilökohtaiseksi tai tunteen kautta. Työstäni saan jatkuvasti kiitosta, ylennyksiä on tullut, vanhemmat arvostavat työni jälkeä ja lapset roikkuu lahkeessa ja kertovat tykkäävänsä. Koen täten jotain lapsista ymmärtäväni.
Ei pidä aina yleistää...[/quoEn kommentillani tarkoittanut ammattialan ihmisiä, vaan lähinnä niitä, jotka eivät pysty asettumaan äidiksi tulleen asemaan. Kaikkeen hormonien aiheuttamaan tunnemyrskyyn ja mahdolliseen baby bluesiin tai jatkuvaan menettämisen pelkoon.
Niitä, jotka eivät voi ymmärtää, etteivät kaikki äidit jaksa vauva-aikana raahautua baariin. Eivät ymmärrä, että vauva on sinusta riippuvainen ja vapaa-aikasi haluat käyttää lepäämiseen. Niitä, jotka eivät ymmärrä, että vauvan saaminen muuttaa rytmiä, eivätkä kaikki vauvat eivät ole samanlaisia.
Ilmaisin kommenttini liian lyhyesti ja ytimekkäästi. Tarkoitukseni ei ollut yleistää ja huomaan niin käyneen.
Ajattelumallina toimii esimerkiksi se, ettei lapsen isäkään pysty samaistumaan raskaana olevaan puolisonsa kokemuksiin. Eihän kukaan voi tietää, mitä sinä tunnet saatuasi lapsen, ei edes toinen äiti.- Kenen kommenttin vastasit
Niin, lapsettomat ei voi mitenkään tietää eikä samaistua kaikkiin vanhemmuuteen liittyviin haasteisiin ja iloihin. Toisaalta esimerkiksi minä en voi tietää miltä tuntuu tahaton lapsettomuus, keskenmeno tai lapsen menettäminen, kun ei ole kokemusta sellaisesta. Niin se vaan on. Toki lapsetonkin voi tietää paljon lapsista ja niiden kasvatuksesta, mutta siitä tunnepuolesta ei ehkä niinkään.
Näin. Ei kukaan voi täysin tietää toisen tuntemuksia. Sama asia voidaan kokea monin eri tavoin. Jos joku asiassa kokematon alkaa jankkaamaan, että ymmärtää täysin mitä sinä käyt läpi tai tunnet, niin hän saattaa kuulostaa hieman ylimieliseltä. Kyllä voit kuvitella miltä toisesta tuntuu. Ketjussakin kirjoitettu, kun joku sanoo vanhemmalle, että ymmärrän sinulla olevan rankkaa, vaikka vahmpi ei omasta mielestään tunne noin. Voisiko olla, että ulkopuolinen katsoo, tullaisen elämämän olevan rankkaa, eikä itselleen haluaisi sellaista, joten tekee oletuksen toisen puolesta?
Tai on kuullut, kuinka muut vanhemmat valittavat rankkuudesta (täysin erilainen lapsi/lapset ja vanhempi luonteeltaan) ja olettaa, että tälläkin vanhemmalla on rankkaa (jos hän vaikka joskus valittaa väsymystään tai valvomistaan). Oliko tässä ketjussa vai muualla se, että toiset vanhemmat haluavat reissata paljon vauvan kanssa ja toiset eivät. Se riippuu paljon luonteesta ja siitä miten kokevat asian ja tällöin jokaisen ratkaisua pitäisi kunnioittaa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia.
En saanut kutsua kaverin juhliin.
Kuulin niistä ja vähän hämmästellen sanoin hänelle että olis ollut mukava olla niissä juhlissa.
Ei ollut kutsunut, koska ajatteli että en varmaankaan olisi halunnut tulla!
Mulla ei ole jäänyt möläytykset mieleen. Möläytys on vahinko, eikä sitä kannata jäädä miettimään. Tarkoituksella ilkeitä kommentteja olen saanut kuulla enemmän kuin riittämiin. Ne jäävät ikävä kyllä mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sä panikoit kaikesta."
Tuon sanoi mies, joka itse panikoi joukkoliikenteessä (menee joka paikkaan henkilöautolla koska ei siedä busseja, raitiovaunuja, junia, metroa). Hän kieltäytyy lähtemästä matkoille, koska pitäisi yöpyä edullisessa hotellissa (jaettu kylpyhuone käytävällä). Hän ahdistuu siitä, että taloyhtiön pihalla kasvaa puita (hän itse tahallaan osti kämpän sellaisesta taloyhtiöstä, missä on erittäin vanha ja hyvin hoidettu puutarhamainen piha-alue).
Tuo mies on munaton nillittäjä, mutta luulee olevansa "alfauros" ja "tolkun mies", joka niin kovasti kärsii "muiden typeryydestä ja hysteriasta".
Samanlainen munaton nillittäjä oli myös hänen isänsä (tunnettu vaimonhakkaaja), joten eipähän ole omena kauas puusta pudonnut. Ja molemmat miehet ovat tehneet työuransa toimistotöissä papereita pyöritellen ja tietokoneen ruutua tuijottaen. Siis erakoituneita, neuroottisia "neitejä" nuo molemmat miehet.
Äitini tokaisi, kun olin 18 v. "Pukeutuisit seksikkäämmin, niin saisit miehen"
Hänellä on vuorovaikutustaidot nolla. Monenlaista muutakin ikävää sain kuulla usein.
Kerroin "ystävälleni" iloisena ja onnellisena raskaudesta. Hän tokaisi "Kenen idea toi oli?!"
Samainen "ystävä" tuumas, kun kuuli toisesta vauvasta "Mitä hoitoja käytitte?"
Hänen suustaan kuulin paljon kaikkea muutakin ikävää ja negatiivista kommenttia aina, kun näimme. Oli pakko ottaa häneen etäisyyttä, koska minusta tuli myös kauhea hänen seurassaan. Halusin antaa samalla mitalla takaisin. Överiksi se taisi välillä mennä. Aivan järkyttävä ihminen, mutta on opettanut itselle paljon siitä, miten haluan itseäni kohdeltavan, miten kohtelen muita, millainen ihminen tahdon olla ja millaisia ihmisiä haluan elämääni. Yhdellä toisella elämänalueella sain peräti tärkeitä neuvoja ja vinkkejäkin häneltä. Hän halusi kehuskella eräällä asialla, mutta olin valppaana....Kiitos siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein aivan sikana töitä. Eräs henkilö sanoi kadehtivansa, miten boheemista elämää saan viettää, koska hän ei voi, koska h ä n e l l ä on velvollisuuksiakin.
Aina kun näen tai ajattelen ko henkilöä, tämä palautuu elävänä mieleeni, ja kyllä se on minut tehokkaasti etäännyttänyt hänestä. En voi sille mitään. Ei hän ole kokenut myöskään tarvetta mitenkään ottaa sanojaan takaisin. Ei ole tainnut oikein tajuta vieläkään, millaista minun elämäni oli. Sen verran häntä minä tai minun elämäni siis oikeasti edes kiinnosti. Minusta oli hyvä saada tämä tietää. On hyvä olla ajan tasalla 'ystävistään' ja erottaa jyvät akanoista.
Ja toinen tapaus: yleensäkin minuun hyvin ylimielisesti suhtautuva ja itsensä ylös nostanut sisareni totesi, ettei mun työssäni tarviikaan olla tavallisesti kahta, kun sen vertasen mitä töitä mun alallani nyt yleensäkään tehdään, voi yksikin hoitaa. Sen hän omasta mielestään ymmärtää hyvin jo sen perusteella, kun minäkin kerran semmoista 'työtä' pystyn kerran tekemään. No tuo nyt ei hänen suustaan ollut mitään erikoista tai poikkeavaa. Hän on aina ollut minua kohtaan ihan yhtä mitätöivä ja ylimielinen. Nenä on aina pystyssä ja syvä halveksunta kasvoilla aina kun ollaan tekemisissä. Hänellä on syvä käsitys omasta ylemmyydestään eikä hän pysty näkemään minkäänlaista yhdenvertaisuutta meidän välillämme. Olen jo luopunut toivosta enkä enää välitä enkä pyri enää pitämään yhteyksiä. Hän omasta puolestaan ei ole koskaan pitänytkään muutoin, paitsi jos hän on laskenut minusta olevan jotain hyötyä itselleen. Huvikseen tai minun vuokseni ei ikinä. Ja nykyisin ajattelenkin, että hyvä näin. Itselläni säilyy parempi mieli, kun ei tarvitse kuunnella hänen kommentointejaan minun elämästäni.
Ystäväni pari vuotias lapsi kuoli. Toinen ystäväni sanoi, "luonto karsii heikot yksilöt". Olin aivan sanaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytin kiireellisellä sektiolla ja kaveri olis siitä parin viikon sisään oli meillä käymässä katsomassa vauvaa. Tietysti oli puklurättiä ja tuttipulloa, juomalasia tms. vähän levällään olohuoneen sohvalla ja pöydällä silloin. Kommentoi joskus myöhemmin, että teillä oli kyllä tosi sotkuista silloin kun kävin katsomassa vauvaa. Vastasin ettei ollut sotkuista, vaan hieman sekaista olohuoneessa mikä on ihan oletettavaa vastasyntyneen kanssa, ja että tiedät sitten itse kun saat omasi.
Mulle on käynyt kans näin. Ainut, et kaveri kommentoi jo kylässä ollessaan "teillä ei oo enää siistiä ja paikat tip top, kun vauva tuli taloon"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ne möläytykset olen päästellyt minä. Jotenkin tuntuu että usein tulee ensimmäisenä mieleen juuri se asia jota ei kannata sanoa. Ja ennenkuin ehdin tajuta, olenkin jo sanonut sen. Suussani tuntuu olevan sammakoilla pysyvä asuinsija. Yhden kouluaikaisen ystävän, poikani kummin, olen tämän seurauksena menettänyt. Pyysin anteeksi mutta ei auttanut. Muut ystäväni ovat ihmeen ymmärtäväisiä ja anteeksiantavaisia ❤️ En siis sano varsinaisesti mitään ilkeää, mutta tilanteeseen sopimatonta ja suoraa. Pahaa en tosiaankaan tarkoita.
Mieheni sisko on samaa tyyppiä. Kun menin naimisiin, hän aloitti ”kun nyt kerran olet sukuumme päässyt...
Ja jotain yhtä kömpelöä loppuun, kuulosti lähinnä uhkaukselta. Eka loukkaannuin tuosta ”tervetulo toivotuksesta”, mutta mietin sittemmin että hän ei osaa sanoittaa ajatuksiaan aina ihan oikein. Ei siis ole ilkeä ihminen, suusta vaan hyppää sammakoita vaikka tarkoittaisi hyvää.
Minulla on tuttu, joka on tällainen sammakkojen päästelijä. Omasta mielestään ei tarkoita pahaa ja päivittelee aina itsekin möläytyksiään. Olen nyt kuitenkin alkanut miettiä, ovatko nämä hänen sammakkonsa sittenkään puhtaita vahinkomöläytyksiä vai pikemmin tahallisia näpäytyksiä. Hän ei muuten ole sosiaalisesti kömpelö vaan toimii sosiaalisissa tilanteissa hyvin sujuvasti. Tyypillinen sammakko häneltä voisi olla vaikka se, jos kaveriporukka keskustelee siitä, mihin ravintolaan mentäisiin syömään ja jonkun ehdottaessa jotain tiettyä paikkaa hän saattaa tokaista siihen, että "no toi kertoo sun maustas jo paljon, että sä keksit ehdottaa jotain TOLLASTA". Näitä töksäytyksiä tulee vielä sen verran usein, että epäilen, onko hän niin vilpitön mutta hyväntahtoinen möläyttelijä kuin mitä väittää.
Tuollaisia en päästele.
T. Se alkuperäinen möläyttelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavattiin vuosien jälkeen kaverin kanssa.
Kaveri: "Ai kauheeta kun sä olet lihonut".
Minä: "joo, treenaaminen jäi perheen myötä".
Kaveri: "syötsä kaikkee paskaa, kun et laihdu"?
Sisarellani on asunto vammaisille tarkoitetussa asumisyksikössä. Sanoin kaverilleni, että minusta vammaisilla henkilöillä täytyy olla kauneutta elämässään.
Kaverini vastasi, että ei mitään kauneutta, jos asuu yhteiskunnan laitoksessa.
Huomautin, että koti on hänen oma kotinsa, josta hän maksaa vuokran. Tavarat ovat hänen omiaan, itse maksettuja. Hänellä on pieni eläkkeensä, ja lisäksi hänellä on perintöä.
En tarkoittanut kauneudella silikonirintoja tai pumpattuja huulia, vaan kauneutta laajasti ajatelleen - toki siihen sisältyvät kunnon vaatteet ja miellyttävä ympäristö. Ihmisille, joiden elämä väistämättä pyörii hieman pienemmissä kuvioissa, tällainen on tärkeätä.
Humanistilta tuommoinen kommenti oli minusta - ei niin humaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oli vähän niinkuin entinen kaveri jo siinä vaiheessa, juurikin tölväisyjenkin ansiosta, puoleen vuoteen ei oltu nähty niin eka mitä tölväisee suustaan on: ootpa sä punanen, ootko ollu auringossa. Oli siis ite kassa ja minä jonossa, takana muita ihmisiä. Olis pitäny töksäyttää että sä et sitten ole yhtään laihtunut vieläkään. Joo, ei olla nähty senkään jälkeen.
Puhuttiin kerran kaverini kans akneongelmasta, hän sanoi, että riittää kun laittaa saippuaa aamulla naamaan.
Nyt on pankkialalla, siellä tarvitaankin juuri tuollaista älykkyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni pari vuotias lapsi kuoli. Toinen ystäväni sanoi, "luonto karsii heikot yksilöt". Olin aivan sanaton.
Näitä persuja riittää yllättävänkin paljon. Oikeasti kokkareita.
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin kerran kaverini kans akneongelmasta, hän sanoi, että riittää kun laittaa saippuaa aamulla naamaan.
Nyt on pankkialalla, siellä tarvitaankin juuri tuollaista älykkyyttä!
Pankkialan "älykkö" alapeukuttaa! Mahtavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ne möläytykset olen päästellyt minä. Jotenkin tuntuu että usein tulee ensimmäisenä mieleen juuri se asia jota ei kannata sanoa. Ja ennenkuin ehdin tajuta, olenkin jo sanonut sen. Suussani tuntuu olevan sammakoilla pysyvä asuinsija. Yhden kouluaikaisen ystävän, poikani kummin, olen tämän seurauksena menettänyt. Pyysin anteeksi mutta ei auttanut. Muut ystäväni ovat ihmeen ymmärtäväisiä ja anteeksiantavaisia ❤️ En siis sano varsinaisesti mitään ilkeää, mutta tilanteeseen sopimatonta ja suoraa. Pahaa en tosiaankaan tarkoita.
Mieheni sisko on samaa tyyppiä. Kun menin naimisiin, hän aloitti ”kun nyt kerran olet sukuumme päässyt...
Ja jotain yhtä kömpelöä loppuun, kuulosti lähinnä uhkaukselta. Eka loukkaannuin tuosta ”tervetulo toivotuksesta”, mutta mietin sittemmin että hän ei osaa sanoittaa ajatuksiaan aina ihan oikein. Ei siis ole ilkeä ihminen, suusta vaan hyppää sammakoita vaikka tarkoittaisi hyvää.
Samoin miehen vanhapiikasisko täälläkin, kutsui miniäntekeleeksi, vaikka olimme olleet naimisissa vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut osaa ilmaista asian tölvimättäkin.
”Ai tommonen paita”...
”Onpa jännän värinen”...
”Paljonko on tuollaisella ollut hintaa”...
”Onpas kyllä kallis ollut tuollaiseksi”...
🙄 (Äitini tyypilliset ekat kommentit kun kyläilen)
Itse olen värisokeana ostanut hyvinkin edullisesti kuulemma aivan karmean väriset housut. Kaveri ei viitsinyt suoraan haukkua, mutta kotona haukuttiin ostos, onneksi.
Hyvä että laitettiin ruotuun 😂 🙈 (Vitsi). Jäi kiinnostamaan, minkä väriset ne housut oli?
Kuulemma aivan kamalan vihreät, ostin ne vaaleanruskeina. Tästä on aikaa, silloin miehet olivat konservatiivisempia. Ostan nykyään vaatteet vain makutuomarin kanssa.🧐
Tuli mieleen entinen ystäväni tästä. Siis ei sinusta vaan tuosta takkiesimerkistä.
Ystäväni kysyi mitä mieltä olen hänen takistaan, ja sanoin sen olevan tosi hyvännäköinen, ja värikin sopii hänelle kuin nenä päähän. Ystävä (ex) loukkaantui tästä, ja suuttui että eikö väri muka sovi esimerkiksi minulle, että sopiiko se pas-ka väri vain hänelle muka, että hän on niin p-aska että väri sopii vain hänelle.
En ymmärtänyt yhtään mitään, joten hämmennykseltäni sain kysyttyä vain että miksi hän on ostanut omasta mielestään pask-an värisen takin...