Lue keskustelun säännöt.
Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta
Onko muilla jäänyt möläytykset elämään mielensopukoihin? Ei välttämättä ole loukkaukseksi tarkoitettu, mutta silti hieman kirpaissut. Itseäni on jäänyt mietityttämään ystäväni tokaisu siitä, ettei koskaan voisi työskennellä tai asua kanssani. Olemme olleet joskus samassa työpaikassa n. 1,5 vuotta, joten jäi hieman kaivelemaan, että miksi olin niin kamala työkaveri. Kyllä minä voisin ystäväni ottaa hätätapauksessa kanssani asumaan (olen toisen kaverin yhden kerran ottanutkin), tosin vain väliaikaisesti, koska tarvitsen oman tilani. Muita möläytyksiä?
Kommentit (1150)
Ajoin pienen kolarin liukkaalla tiellä yksin. Mies sanoi, kunhan oot kunnossa itse, autolla ei oo väliä niitä saa uusia.
Kaveri vastas VAIN "mitähä miehes sanoo ku hajotit auton xD", hän ei tunne miestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajoin pienen kolarin liukkaalla tiellä yksin. Mies sanoi, kunhan oot kunnossa itse, autolla ei oo väliä niitä saa uusia.
Kaveri vastas VAIN "mitähä miehes sanoo ku hajotit auton xD", hän ei tunne miestäni.
Tuosta tuli mieleen, kun olin luvannut kyydin kaverille paikasta a paikkaan b. Lähdin kotoani hakeakseni hänet ja viedäkseni määränpäähän. Auto ajelehti syvistä jäisistä urista ojaan ja jäin jumiin. Autokaan ei ihan ehjänä säilynyt. Kaverini reaktio oli, "että kai silti tuut hakemaan mut kun pääset sieltä pois". Juu, ihan varmasti. Kädet ja niska kokivat pienen tärähdyksen ja aikaakin meni odotellessani isääni hinaamaan minut sieltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ollut todellisia painovaikeuksia vuosikausia, runsasta ylipainoa.
Sain vihdoin elämäntapamuutoksen käyntiin ja laiduttuani 10 kg kysyin ystävältäni, huomaako muutosta.Hän vastasi:"No en kyllä".
Tuosta on n. 15 vuotta, paino on nykyään normaali, mutta jotenkin luottamus meni.
Miksi? Jos hän ei nähnyt muutosta, olisiko hänen siis pitänyt valehdella ollakseen luotettava?? Ei kannata kysellä moisia, jos ei oikeasti kestä rehellistä vastausta.
Oletko autisti? Ei rehellisyys joka asiassa ole mikään arvo. Ystävällisyys ja hyväntahtoisuus ja toisten kannustaminen ovat. Sitä paitsi kyllä kymmenen kilon laihtumisen huomaa viimeistään sitten, kun pyydetään katsomaan.
No ilmeisesti olen, koska en näe mitään järkeä kysymyksessä, joka oikeasti tarkoittaa "kehu minua tai suutun". Oletteko jotain 10v, ainakin henkisesti? Sitäpaitsi jos ihminen esim. painaa 120 kiloa ja paino on jakautunut tasaisesti (ja lähtee tasaisesti), 10 kiloa ei oikeasti näy yhtään missään.
Olen samaa mieltä kanssasi. On ihan sama juttu kun tyhmyys on jakautunut koko päähän ihan tasaisesti, kuten sinulla, niin sitä on vaikea huomata, vaikka joskus pinnistäisitkin jotain järkevämpää.
Ohiksena huomauttaisin että ihan oikeasti kymmenen kilon pudotus ei kyllä välttämättä vielä näy missään, jos lähtöpaino pyörii 100 kilon hujakoilla. Sen tiedän ihan omasta kokemuksesta. Lisäksi ei kaikki ihmiset maanisesti kyttää toisten painonvaihteluita. Itse kuulun näihin, mulle on ihan sama kuinka paljon joku painaa, se että onko tyyppi ystävällinen ja mukava, on paljon tärkeämpää.
Toinen asia on se, miten tivaavaan kysymykseen vastataan loukkaamatta toista. Itse olisin varmastikin kehunut urakasta ja yrittänyt kiertää kysymyksen, jos en oikeasti huomaisi eroa. Olisin luultavasti sanonut jotain että "vau, aikamoinen homma, mutta ethän sä aiemminkaan nyt niin lihavalta näyttänyt" tms. Koska siis en kiinnitä huomiota toisten painoon, niin tuo on mun silmissä ihan totta.
"Et voi olla onnellisempi eron jälkeen kuin ennen eroa!" tokaisi silloinen ystäväni vaikean avioeron jälkeen. Olin tullut mieheni pettämäksi ja jättämäksi ja elämä oli alkanut hymyillä. Eron jälkeen sain rakennettua hyvän elämän ja olin paljon onnellisempi kuin avioliiton aikana koskaan olin.
Terkkuja sinulle, K!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajoin pienen kolarin liukkaalla tiellä yksin. Mies sanoi, kunhan oot kunnossa itse, autolla ei oo väliä niitä saa uusia.
Kaveri vastas VAIN "mitähä miehes sanoo ku hajotit auton xD", hän ei tunne miestäni.Tuosta tuli mieleen, kun olin luvannut kyydin kaverille paikasta a paikkaan b. Lähdin kotoani hakeakseni hänet ja viedäkseni määränpäähän. Auto ajelehti syvistä jäisistä urista ojaan ja jäin jumiin. Autokaan ei ihan ehjänä säilynyt. Kaverini reaktio oli, "että kai silti tuut hakemaan mut kun pääset sieltä pois". Juu, ihan varmasti. Kädet ja niska kokivat pienen tärähdyksen ja aikaakin meni odotellessani isääni hinaamaan minut sieltä pois.
Juu, mulla kävi sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on alkoholiongelmataipumusta, joka on pysynyt kurissa hoidolla. Sillon, kun ongelma oli ajankohtainen ja mies oli ollut "kuivilla" vasta noin puoli vuotta, lapsuudenystäväni 20 vuoden takaa oli kerran kylässä. Juteltiin niitä näitä ja puhe siirtyi mieheeni. Hänen eräällä läheisellään on ollut aina taipunusta hyväksikäyttää kilttiä ja avuliasta miestäni. Selitin kaverille, että "mua harmittaa, kun *Juuso* on niin kiltti ihminen, että ihmisten on helppo hyväksikäyttää sitä", mihin kaverini tokaisi, että "vähän vaikea ymmärtää tota sun selitystä kiltistä miehestä, kun sun mieheshän on vaan raivoava ja väkivaltainen alkoholisti". Joo, ehkä mieheni ei ole mikään herra täydellisyys mutta en ole minäkään. Jotenkin tuli paska fiilis. Ja on noita oĺlut muitakin..
Ymmärrän, että sinulla on rankkaa.
Ystäväni sanoi tämän tarkoittaen vauva-arkeani. Ei vain tajunnut, että ainoastaan hän näki tilanteeni rankkana, en minä itse. En edes valittanut mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En voi kertoa sinulle omia kuulumisiani, kun sinulla on nyt kaikkea muuta meneillään".
Ystäväni harmitteli näin, kun olin menettänyt läheiseni. Varmaan tarkoitti hyvää, mutta minä menin hämilleni ja tunsin sen jälkeen syyllisyyttä.
(Entinen) paras ystäväni totesi esikoisen saatuaan, että hän valitsee kummin lapselle sisaruksistaan, kun "hänellä niitä sisaruksia sentään on". Oma ainoa sisarukseni oli kuollut traagisesti pari vuotta aiemmin.
Myös pari muuta kaveria ovat töräyttäneet jotakin tyyliin "en osaisi kuvitella miten hirveää olisi jos ei olisi sisaruksia!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni, jolla on yjksi lapsi ja joka tiesi minulla olleen keskenmenon:
"Sä et vaan voi tietää, kun sulla ei oo lapsia".
Kamalaa.
Niin on, kun taustat tietää. Normaalisti ihan totta kylläkin.
Tämä: "Lapsettomat ei ymmärrä"-asenne on valitettavan yleinen.
Olen lapseton, mutta työskennellyt kasvatusalalla 15 vuotta. Ja olen ollut lapsi itsekin.
Jos jotain, koen kenttäetuna ettei _joka_asia mene henkilökohtaiseksi tai tunteen kautta. Työstäni saan jatkuvasti kiitosta, ylennyksiä on tullut, vanhemmat arvostavat työni jälkeä ja lapset roikkuu lahkeessa ja kertovat tykkäävänsä. Koen täten jotain lapsista ymmärtäväni.
Ei pidä aina yleistää...
Varmaan ymmärrät, mutta näiden taustalla on enemmän se viesti, että et voi ymmärtää miltä tuntuu kun vieraat ihmiset arvostelevat lapsiasi. Kommentoimalla muiden jälkikasvua sinä käytännössä arvostelet. Et voi ohjeistaa ja tietää toisten puolesta. Toisen ihmisen lapsen arvostelu on yhtä moukkamaista kuin kaverin puolison arvostelu tai toisen ulkonäön arvostelu oli se puoliso millainen tahansa tai ulkonäkö millainen tahansa. Vanhemmat tietävät kyllä jos lapsella on oppimisvaikeksia, keskittymisongelmia, autismia, sairauksia, ylipainoa, huono käytös, psykopaattisia piirteitä, raivari meneillään jne. Vanhemmat ovat tästä kauhuissaan, ahdistuneita ja tekevät aniharvoja poikkeuksia lukuunottamatta parhaansa korjatakseen tilanteen. Se on samanlainen tunne kuin jäisit auton alle ja joku tulee viereen aukomaan päätään, että jäit sitten tyhmä auton alle. Etkö osaa katsoa oikealle ja vasemmalle. Lapsen kasvattaminen 24/7 on erilaista ja hyvin herkkä henkilökohtainen asia vs. jonkun muun lapsi, jonka selviäminen ja pärjääminen ei herätä samanlaisia voimakkaita tunteita. Sinä et rakasta hoitolapsiasi vaan tarkastelet heitä työsi kautta. Toiset lapset ovat haastavampia kuin toiset. Edes kaikki vanhemmat eivät sen vuoksi kykene empatiaan toisiaan kohtaan. Siinä on se ero.
"Ei ketään kiinnosta mitä sulle kuuluu"
Huomasin sitten että se piti paikkaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olin juuri ottanut pipon ja hupun pois päästäni kun olin kauppaan menossa ja hiukset tietenkin sekaisin kun eräs tuttu vanhempi herrasmies tuli siihen ja sanoi: katos sä oot taas niin hienosti tukkas laittanut..
En ole ikinä tajunnut ihmisiä, jotka ottaa nokkiinsa tällaisesta. Tukka meni pipon takia pörröön, siitäkö ei saa heittää läppää? Että aikuiset ihmiset ottavatkin itsensä vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsuudenystäväni, on ilmeisesti jotenkin turhautunut minuun. En tiedä syytä, eikä hän koskaan ole suoraan mitään sanonutkaan. Mutta hän on viimeisimmän vuoden aikana, joka kerta kun olemme nähneet (yleensä isommassa porukassa), sanonut minulle jotenkin tökerösti. Yleensä äänensävystä on hyvin voinut päätellä hänen turhautumisensa. Esim. "Sinä se olet aina esillä." "Taasko sinä järjestät juhlat?" Kukaan muu ei ole vaikuttanut huomaavan outoja tokaisuja, mutta minä tunnen tämän ystäväni pitkän ajan takaa, eikä hän ole koskaan aikaisemmin käyttäytynyt noin. Häntä ei myöskään pahemmin kiinnostanut kun erosin muutaman vuoden suhteesta, laittoi vain pari whatsappviestiä. En meinannut kehdata edes kertoa hänelle, että ostimme asunnon nykyisen mieheni kanssa, koska ystävää ei vaikuta enää kiinnostavan. Itse olen kyllä kysellyt kuulumisia säännöllisesti, joten tuskin sekään on syynä.
Kerran sama ystävä valitti minulle entisestä lukioaikaisesta ystävästämme, kuinka häntä oli niin ärsyttänyt tämän toisen ystävämme puheet. Ikävä kyllä hän muisti väärin, ja tuli valittaneeksi minun puheistani. Muisti ne puheet siis toisen ystävämme puheiksi. Kuuntelin hämmentyneenä, enkä osannut sanoa mitään. Kyse ei ollut edes siitä että minulla olisi ollut jokin kärkäs mielipide, vaan siitä että olin kuulemma sanonut jonkin asian liian monta kertaa. Lukiossa tämä ystäväni ei ollut koskaan näyttänyt olevansa ärsyyntynyt minun tekemisistäni. Ihmetyttää miksi ei voi suoraan sanoa, jos jokin asia hiertää.
Joskus pitkäaikainenkin ystävyys vain vanhenee, muuttuu happameksi. Parasta ennen - päivämäärä tulee vastaan. On käynyt itsellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ns. ikisinkku. Haluaisin parisuhteen ja etsin sitä aktiivisesti, mutta sopivaa ei vain ole tullut kohdalle. Kaverini taas vaihtaa miestä kuin paitaa. Kerran hän kommentoi elämääni:: "No... ehkä jotkut on vaan luotuja olemaan yksin". Tuli paha mieli.
Olin raskaana vähän yli puolen välin ja saanut tietää että lapsi ei tule selviämään hengissä synnyttyään. Näin sitten kaveria jonka olin tuntenut jo lapsesta asti. Hän oli myöskin raskaana ja siinä posket lommolla tupakkaa vetäessään ihan pokkana toisteli että hän tekis mitä vaan että lapsensa selviäisi.
Vierailija kirjoitti:
Miespuolisen kaverin suusta: "Sulla on perse kyllä levinnyt!" Joo kiitos huomiosta :-D
Toiset nyt vaan tykkää muhkummasta :P
"Sori mutta en usko , ehkä kilon" vastasi eräs nyt entien ystäväni kun hehkutin miten olen tiputtanut 15 kg. Tuossa vaiheessa painoin 66 kg eli olin jo normaalipainossa, mutta ystäväni kommetin takia minulle tuli anoreksia ja vielä 55 kiloisenakin näin peilistä pullanaaman ja möhömahan.
Olin nuorena erään perhetutun juhlissa. Siskoni oli just mennyt kihloihin, ja häntä tietysti kovasti onniteltiin asiasta ja iso osa juhlien keskustelusta muutenkin pyöri sen ympärillä, että siskoni oli mennyt kihloihin. Yhtäkkiä eräs juhlavieraana ollut mies kysyi kaikkien kuullen oikein ivallisella ja pilkallisella äänensävyllä, että missäs mun sormus on ja milloinkas mä ajattelin mennä kihloihin? Tuli tosi paha mieli, koska olin sinkku ja hyvin yksinäinen - ja sinkkutoimintaa oli varsin hyvin kaikkien tiedossa, vanhempani tekivät sen kyllä kaikille selväksi (”tämä meidän x(siskoni) onkin löytänyt niin hyvän miehen, tuon y:n (minä) kohdalla ei ole näkynyt” yms muuta)
Menin kommentista ihan hämilleni, olin yllättynyt että miksi joku kysyisi tuollaista, vielä niin ikävään sävyyn. En osaa arvioida miten loukkaava toi kommentti tosiasiassa on, mutta omassa tilanteessa ja silloin tuntui kyllä tosi ikävältä.
Sinnittelin pirskeissä kohteliaisuudesta itku kurkussa vielä tunnin tai pari, sitten lähdin v*ttuun sieltä ja edelleen vuosien jälkeen, onnellisesti naimisissa olevana aikuisena suhtaudun tän kommentin heittäneeseen mieheen vähän negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena erään perhetutun juhlissa. Siskoni oli just mennyt kihloihin, ja häntä tietysti kovasti onniteltiin asiasta ja iso osa juhlien keskustelusta muutenkin pyöri sen ympärillä, että siskoni oli mennyt kihloihin. Yhtäkkiä eräs juhlavieraana ollut mies kysyi kaikkien kuullen oikein ivallisella ja pilkallisella äänensävyllä, että missäs mun sormus on ja milloinkas mä ajattelin mennä kihloihin? Tuli tosi paha mieli, koska olin sinkku ja hyvin yksinäinen - ja sinkkutoimintaa oli varsin hyvin kaikkien tiedossa, vanhempani tekivät sen kyllä kaikille selväksi (”tämä meidän x(siskoni) onkin löytänyt niin hyvän miehen, tuon y:n (minä) kohdalla ei ole näkynyt” yms muuta)
Menin kommentista ihan hämilleni, olin yllättynyt että miksi joku kysyisi tuollaista, vielä niin ikävään sävyyn. En osaa arvioida miten loukkaava toi kommentti tosiasiassa on, mutta omassa tilanteessa ja silloin tuntui kyllä tosi ikävältä.
Sinnittelin pirskeissä kohteliaisuudesta itku kurkussa vielä tunnin tai pari, sitten lähdin v*ttuun sieltä ja edelleen vuosien jälkeen, onnellisesti naimisissa olevana aikuisena suhtaudun tän kommentin heittäneeseen mieheen vähän negatiivisesti.
Äh siis *sinkkuuteni, ei sinkkutoimintaa 🙄
Kaksi kaveriani oli kaasonani ja he halusivat järkätä polttarit minulle, ja pyysivät tekemään polttarivieraslistan yhteystietoineen.
Annoin listan, niin toinen kaasoista katsoi listaa ja totesi "onpa vähän" (4 + kaasot). Polttareiden jälkeen vielä sanoi, että olisi ollut kiva vuokrata vaikka joku mökki, mutta olisi tullut liian kalliiksi koska maksajia olisi ollut niin vähän.
No --ttu anteeksi, että minulla ei ole montaa kaveria. Olisin toki saanut raavittua kasaan vielä useamman nimen, mutta halusin paikalle nimenomaan läheisimmät enkä tuttavia. Tuli vähän paha mieli.