Lue keskustelun säännöt.
Lapseton nainen
31.03.2020 |
Minua surettaa kun joka keskustelussa, jossa käsitellään lapsetonta ("vapaaehtoisesti") naista, nousee esiin että hän on jotenkin kylmä tai viallinen. Itse olen käynyt aivan järkyttävän taistelun itseni kanssa, kun tulin vahingossa raskaaksi. Jouduin tekemään abortin koska yksinkertaisesti koen ettei minulla ole lapselle mitään annettavaa. En tiedä yhtään mitään lapsen hoidosta enkä osaa olla heidän kanssaan. Olen ihan pienestä pitäen kokenut että lapsi on joku sellainen asia, joka tulee vain toisille ihmisille, ei minulle. En kuitenkaan koe olevani kylmä vaan koen suurta ahdistusta ja surua siitä etten kykene äitiyteen. Koen että on syntymättä jääneen lapsen parasta ettei hän syntynyt minulle. Halusin vain kertoa oman surullisen tarninani, joka ei mielestäni johdu kylmyydestä tai itsekkyydestä. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyllä kyse jostain muusta mielen ongelmasta, kuin lapsettomuudesta. Se vain jotenkin nyt projisoituu siihen. Ihminen joko ei halua lapsia tai sitten haluaa, ei sen pitäisi olla eksistentiaalinen kriisi. Maapallo kiittää, kun et tee lisää väkeä tänne, ja muut ahdistukset voi hoidattaa terveydenhuollossa.
Kiitos mielipiteestäsi! Olen itsekin alkanut "pelätä" samaa. Isäni oli erittäin vaikea persoona, joku mielenvika hänellä oli. Piti koko perhettä pelossa henkisen väkivallan ja äitiini kohdistuvan fyysisen väkivallan voimin. Äiti oli masentunut, mutta hoiti kotityöt ja lapset. Rakkautta ei juurikaan annettu. Olen "seurannut" isääni alan valinnassa ja harrastuksissa. Luulen että olen sitä kautta hakenut hyväksyntää jota en lapsena ikinä saanut. Olen työntänyt lapsiasiat koko ikäni syrjään. En ole kokenut sen koskevan minua kuten sanottua. Olen pitänyt sitä itselleni aivan luonnollisena. Haluan silti kuulua yhteisöön ja sukuun, niin omaan kuin miehenkin. Olen luullut että on ihan ok olla kaksistaan miehen kanssa ja että kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia. Mutta nyt olen havahtunut että miksi niin olen ajatellut. Ja kun mieheni kuitenkin haluaa ja halusi perheen nimenomaan minun kanssani... Voi kumpa minäkin alkaisin haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Evoluutiossa ei ole ollut tarvetta sille, että nainen ”haluaa” lapsia. Me haluamme seksiä, joko yksin tai vahvempi osapuoli ja synnytyksen hormonimyrsky on se joka saa kaikki rakastumaan lapseensa. Eli tarve seksiin on jotta elämä saa alkunsa ja hormonimyrsky jotta sitä elämää suojelee. Ei ”lapsen haluaminen” ole ollut ihmislajin historiassa mitenkään tärkeää eikä sellaista ole päässyt aukottomasti kehittymään, ennen ehkäisyä. En ole koskaan halunnut lapsia mutta niin vaan niitä minulla olisi, jos ei ehkäisyä olisi.
Evoluutiossa ne äidit jotka eivät ole hormonaalisesti rakastuneet lapsiinsa, ovat karsiutuneet pois, koska heidän jälkeläisensä ovat todnäk kuolleet.
Ap, monet ihmiset haaveilevat perheestä ja parisuhteen lujittajasta. Jotkut myös ihan oikeasti haaveilevat lapsesta. Perheellistymisen takana on erilainen kirjo motiiveja ja ne eivät aina edusta sellaisia, mitkä sinulta puuttuu.
On ihan ”normaalia” olla haluamatta lasta. On myös normaalia hankkia perhe siitä huolimatta. Tai olla hankkimatta.
Lopuksi, muiden ihmisten mielipiteet on huonoin mahdollinen tapa arvioida omaa itseä.
Mikäli ette ole huomannut, nainen tekee aina väärin, hankki hän sitten lapsia tai ei. Aina haukutaan ja haukkujina useimmiten ovat toiset naiset. Varsinkin Suomessa, joissain muissa maissa ollaan hieman sosiaalisempia, vaikka omat ongelmansa heilläkin on.