Lue keskustelun säännöt.
Lapseton nainen
31.03.2020 |
Minua surettaa kun joka keskustelussa, jossa käsitellään lapsetonta ("vapaaehtoisesti") naista, nousee esiin että hän on jotenkin kylmä tai viallinen. Itse olen käynyt aivan järkyttävän taistelun itseni kanssa, kun tulin vahingossa raskaaksi. Jouduin tekemään abortin koska yksinkertaisesti koen ettei minulla ole lapselle mitään annettavaa. En tiedä yhtään mitään lapsen hoidosta enkä osaa olla heidän kanssaan. Olen ihan pienestä pitäen kokenut että lapsi on joku sellainen asia, joka tulee vain toisille ihmisille, ei minulle. En kuitenkaan koe olevani kylmä vaan koen suurta ahdistusta ja surua siitä etten kykene äitiyteen. Koen että on syntymättä jääneen lapsen parasta ettei hän syntynyt minulle. Halusin vain kertoa oman surullisen tarninani, joka ei mielestäni johdu kylmyydestä tai itsekkyydestä. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Kommentit (64)
Käyn terapiassa kyllä koska haluan tietää miksi koen näin. Miksi en voi olla kuten muut ja haluta jälkikasvua. Elämä olisi huomattavasti helpompaa kun haluaisin lapsen. Nyt jään pahimmassa tapauksessa yksin koko loppuelämäksi, koska miehistäkin suurin osa haluaa omia lapsia. Lisäksi on aivan järkyttävää että menetin miehen jota rakastan edelleen yli kaiken tämän asian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ollut uskovainen ihminen, joten en koe tehneeni syntiä. Kokisin tehneeni pahaa jos olisin synnyttänyt lapsen jota en halua.
Minua kiukuttaa he, jotka arvostelevat ihmisiä sen perusteella, onko heillä lapsia vai ei. Ensinnäkään kyse ei ole aina ja joka kerta vain omasa valinnasta; ainakaan jos haluaa ja toivoo saavansa lapsia, tai edes sen yhden lapsen niin sanotusti "perinteisellä" (biologisella) tavalla. - Kun moni meistä haluaisi saada jälkikasvunsa myös yhdessä kumppanin kanssa, joka vaikutta edes hieman sille, että hän olisi valmiis huolehtimaan ja kantamaan vastuuta ja huolta jälkikasvusta, vielä senkin jälkeen kun lapsi on tullut yhdeksi osasksi yhteistä eloa ja arkea.
Aina ei onnistu löytätämään ja kohtaamaan sitä itselle oikeaa "tekijä kumppania." Mutta olisin luultavasti myös hyvin rikas, jos tieätäisin keinon tai tavan, jolla voisin saattaa alulle ja vakuuttaa olevani ehdotoman varma, että kuka hyvänsä lasta tovova nainen voisi sopivan ajan jälkeen synnyttää lapsen. Luonto, kohtalo, mikä lie on tässä kohtaa toisinaan aika julma ja arvaamaton.
Eikä se tai tuo lapsen saaminen helpotu yhtään siitä, että muut tutummat ta vieraammat ( sanalla sanoen ulkopuoliset) kysyvät ja uselevat, että milloinkahan olet aikonut hankkia/ tai saada lapsia?
Tai tivaavat, että onkohan se kumppanisi tuhkamuna tai oikeasi homo kun ei saa sinua raskaaksi. - Vai oletko oikeasti bi tai lesbo, etkä syty miehestä oikealla tavalla.
Sinkkumies
Olen jopa ajatellut että voin auttaa miestäni löytämään itselleen uuden naisen joka hänelle lapsen haluaa synnyttää. Rakastan häntä niin paljon ja toivon vaan että hän saa sen mitä elämässään eniten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi abortti? Olisithan voinut antaa lapsellesi elämän ja antaa adoptioon perheeseen joka ei voi saada lasta vaikka haluaisi. Tätä en ymmärrä että itsekkäästi käydään seksiä harrastamaan tietäen sen riskit ja sitten kun uusi elämä on saanut alun se lopetetaan. Sydän särkyy, noin 10 000 tällaista tapausta Suomessa vuosittain.
Seksia saa harrastaa vaikka ei halua ikinä lasta ja yhdenkään naisen tai tytön ei tarvitse toimia synnytyslehmänä ja tehdä lapsi jonka antaa niin kuin tavaran jollekin iäärimmäisen itsekkäille ihmisille joilla on omasta mielestään oikeus saada jostakin lapsi vaikka eivät sitä itse kykene tekemään eli ovat äärettömän itsekkäitå.
Adoptio on äärettämän julma asia eli jos et itse halua lasta niin älä tee.
Ja jos sinua kirjoittaja surettaa lapsettomat parit niin miksi et itse auta heitä kun mikään ei sitä estå? Voit synnyttåä vaikka joka vuosi lapsen jollekin parille jos se on mieleståsi ihan kevyt juttu. Aloita heti niin ehdit varnaan tehdä kymmenen.
Ai mutta ettå mitä hulluja puhun sehän on aivan hirveä ja hengenvaarallista ja keho vaurioituu jne. Niinpä älä vaadi toisiakaan siihen.
Naiset päättåkää itse omasta lapsiluvusta ja hankkikaa heti joku vuosia kestävä ehkäisin.
Jos ei halua lapsia on viisainta olla kokonaan ilman seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi abortti? Olisithan voinut antaa lapsellesi elämän ja antaa adoptioon perheeseen joka ei voi saada lasta vaikka haluaisi. Tätä en ymmärrä että itsekkäästi käydään seksiä harrastamaan tietäen sen riskit ja sitten kun uusi elämä on saanut alun se lopetetaan. Sydän särkyy, noin 10 000 tällaista tapausta Suomessa vuosittain.
Seksia saa harrastaa vaikka ei halua ikinä lasta ja yhdenkään naisen tai tytön ei tarvitse toimia synnytyslehmänä ja tehdä lapsi jonka antaa niin kuin tavaran jollekin iäärimmäisen itsekkäille ihmisille joilla on omasta mielestään oikeus saada jostakin lapsi vaikka eivät sitä itse kykene tekemään eli ovat äärettömän itsekkäitå.
Adoptio on äärettämän julma asia eli jos et itse halua lasta niin älä tee.
Ja jos sinua kirjoittaja surettaa lapsettomat parit niin miksi et itse auta heitä kun mikään ei sitä estå? Voit synnyttåä vaikka joka vuosi lapsen jollekin parille jos se on mieleståsi ihan kevyt juttu. Aloita heti niin ehdit varnaan tehdä kymmenen.
Ai mutta ettå mitä hulluja puhun sehän on aivan hirveä ja hengenvaarallista ja keho vaurioituu jne. Niinpä älä vaadi toisiakaan siihen.
Naiset päättåkää itse omasta lapsiluvusta ja hankkikaa heti joku vuosia kestävä ehkäisin.
Missä sairaassa kuplassa sä elät? Lue viesti uudelleen hullu.
Ensinnäkin naisen kroppa vaurioituu ääriharvoin. Toiseksi en kai minä nyt ketään yllytä lapsia pukkaamaan toisten adoptoitavaksi. Ja mikä synnytyslehmä? Aivan sairasta puhetta. Jos on niin sekaisin että päättää nussia ja sitten tapahtuu vahinko pitää vastuu kantaa, tappamiseen ei oikeuta yhtään mikään.
Viimeiseksi se on lapsen oikeus, ei naisen, ei miehen.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi muuttua. Joskus jopa yhdessä yössä.
Ra⬇skaus voi muuttaa teon kohteeksi muuttuneen elämän. Kaiken muun lisäksi vie turvallisuuden tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi abortti? Olisithan voinut antaa lapsellesi elämän ja antaa adoptioon perheeseen joka ei voi saada lasta vaikka haluaisi. Tätä en ymmärrä että itsekkäästi käydään seksiä harrastamaan tietäen sen riskit ja sitten kun uusi elämä on saanut alun se lopetetaan. Sydän särkyy, noin 10 000 tällaista tapausta Suomessa vuosittain.
ja sitten se lapsi miettii vielä aikuisenakin miksi äiti ei rakastanut eikä halunnut. Miksi heitettiin syrjään, mikä minussa on vikana etten äidille kelvannut.
T. Adoptoitu
Luuletko, että abortti on sikiölle kivuton? Ei ole. Mutta ihan miten vaan jos mieluummin arvostat äitiä, joka olisi revityttänyt sinut sisuksistaan ulos kuin kapisen paskaläjän.
Abortti kestää vain hetken, eksistentiaaliset kriisit koko elämän. Sitä paitsi abortti tehdään ennen kuin hermosto on kehittynyt tuntemaan kipua.
Tappaminenkin kestää vain hetken, eli se on ok?
Vierailija kirjoitti:
Minua surettaa kun joka keskustelussa, jossa käsitellään lapsetonta ("vapaaehtoisesti") naista, nousee esiin että hän on jotenkin kylmä tai viallinen. Itse olen käynyt aivan järkyttävän taistelun itseni kanssa, kun tulin vahingossa raskaaksi. Jouduin tekemään abortin koska yksinkertaisesti koen ettei minulla ole lapselle mitään annettavaa. En tiedä yhtään mitään lapsen hoidosta enkä osaa olla heidän kanssaan. Olen ihan pienestä pitäen kokenut että lapsi on joku sellainen asia, joka tulee vain toisille ihmisille, ei minulle. En kuitenkaan koe olevani kylmä vaan koen suurta ahdistusta ja surua siitä etten kykene äitiyteen. Koen että on syntymättä jääneen lapsen parasta ettei hän syntynyt minulle. Halusin vain kertoa oman surullisen tarninani, joka ei mielestäni johdu kylmyydestä tai itsekkyydestä. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Herättää ihan hyviä ajatuksia, kun aina kannattaa tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi abortti? Olisithan voinut antaa lapsellesi elämän ja antaa adoptioon perheeseen joka ei voi saada lasta vaikka haluaisi. Tätä en ymmärrä että itsekkäästi käydään seksiä harrastamaan tietäen sen riskit ja sitten kun uusi elämä on saanut alun se lopetetaan. Sydän särkyy, noin 10 000 tällaista tapausta Suomessa vuosittain.
Seksia saa harrastaa vaikka ei halua ikinä lasta ja yhdenkään naisen tai tytön ei tarvitse toimia synnytyslehmänä ja tehdä lapsi jonka antaa niin kuin tavaran jollekin iäärimmäisen itsekkäille ihmisille joilla on omasta mielestään oikeus saada jostakin lapsi vaikka eivät sitä itse kykene tekemään eli ovat äärettömän itsekkäitå.
Adoptio on äärettämän julma asia eli jos et itse halua lasta niin älä tee.
Ja jos sinua kirjoittaja surettaa lapsettomat parit niin miksi et itse auta heitä kun mikään ei sitä estå? Voit synnyttåä vaikka joka vuosi lapsen jollekin parille jos se on mieleståsi ihan kevyt juttu. Aloita heti niin ehdit varnaan tehdä kymmenen.
Ai mutta ettå mitä hulluja puhun sehän on aivan hirveä ja hengenvaarallista ja keho vaurioituu jne. Niinpä älä vaadi toisiakaan siihen.
Naiset päättåkää itse omasta lapsiluvusta ja hankkikaa heti joku vuosia kestävä ehkäisin.Missä sairaassa kuplassa sä elät? Lue viesti uudelleen hullu.
Ensinnäkin naisen kroppa vaurioituu ääriharvoin. Toiseksi en kai minä nyt ketään yllytä lapsia pukkaamaan toisten adoptoitavaksi. Ja mikä synnytyslehmä? Aivan sairasta puhetta. Jos on niin sekaisin että päättää nussia ja sitten tapahtuu vahinko pitää vastuu kantaa, tappamiseen ei oikeuta yhtään mikään.
Viimeiseksi se on lapsen oikeus, ei naisen, ei miehen.
Oletko koskaan keskustellut adoptiovastaavan kanssa? Mä sain kerran tilaisuuden kysyä suoraan pitäisikö synnyttää, vai tehdä abortti. Kehoitti käyttämään omaa harkintaa, mutta sanoi olevansa abortin kannalla johtuen vuosien ja taas vuosien kokemuksesta, jossa on päässyt näkemään adoptoitujen erilaisia kohtaloita.
Tämän keskustelun päätteksi etten tule koskaan synnyttämään ei-toivottua lasta joka voisi suurella todennäköisyydellä kärsiä myös jossain toisessakin perheessä.
Naiset eivät ole mitään valtiollisia synnytyskoneita taikka miesten omaisuutta! Jokaisella tulee onneksi olemaan vielä täydellinen päätäntä valta omaan kehoonsa jopa miehilläkin, jos malttaisivat käydä hakemassa vasektomian ollessaan sopivan ikäisiä
Olisi hienoa jos saataisiin vielä keskustelua tästä aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viikon kuluessa pohtinut asiaa enemmän ja tuntuu että minuuteni on jotenkin hukassa. En oikein tiedä edes kuka olen tällä hetkellä. Tuntuu että olen elänyt elämääni jossain ihmeellisessä kuplassa ja järkytyin suuresti kun tajusin että lasten saaminen on elämän kiertokulussa se normaali asia. En tiedä miksi olen koko ikäni tavallaan sulkenut asian itseltäni. Olen aina ajatellut että en tee lasta, mutta nyt mietin miksi kummassa olen sellaiseen lopputulokseen päätynyt. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi olla yksin. Tuntuu että olen jotenkin sekoamassa. Minulla on tänään psykiatrin vastaanotto ja saan masennuslääkkeet. Terapeutti teki minulle viime käynnillä testin jonka mukaan olen masentunut. Voikohan tässä vielä käydä niin että kun saan lääkityksen, eheydyn ja haluankin äidiksi? Onko kukaan käynyt tätä asiaa näin monen mutkan kautta läpi? Ap
Jotenkin tuntuu myös siltä että olisinkin elänyt elämääni koko ajan jotenkin suorittaen ja ulkopuolisten paineiden sanelemana. En tiedä olenko koskaan edes ehtinyt kunnolla miettiä mitä haluan elämältäni. Olen vain harrastanut pakkomielteisesti ja tehnyt kovasti töitä... Tuntuu että elämäni on ollut jotain ulkopuolelta saneltua illuusiota.
Lisäksi tuntuu etten ole koskaan irroottautunut kunnolla lapsuuden perheestäni vaan olen jotenkin yltiöpäisen ripustautunut äitiini edelleen näin 34 vuotiaana. Mahdoton tunnemyllerrys yhtäkkiä mielessä... Tai sitten vain olen tällainen yksinäinen susi. Sekin kai on mahdollista eikä minussa loppujen lopuksi ole mitään vikaa. Ap
Tässä on kyllä kyse jostain muusta mielen ongelmasta, kuin lapsettomuudesta. Se vain jotenkin nyt projisoituu siihen. Ihminen joko ei halua lapsia tai sitten haluaa, ei sen pitäisi olla eksistentiaalinen kriisi. Maapallo kiittää, kun et tee lisää väkeä tänne, ja muut ahdistukset voi hoidattaa terveydenhuollossa.
Tuttava on luovuttanut samasta syystä munasolujaan. Ei halua ryhtyä vanhemmaksi, muttei halua lähteä tästä maailmasta ilman jälkikasvua. Tiedostaa varsin hyvin ettei ole muuta kuin luovuttaja ja pääsee hyvällä tuurilla kahvittelemaan 18 vuoden päästä ”jälkeläisen” kanssa vaan siihen se sitten jääkin.