Oletko ihminen, joka haluaa päästä kaikesta helpolla?
Minä olen, tai olin. Nuorena en käynyt kesätöissä, en edes hakenut töitä, koska kivempaa oli olla kotona. Kotityöt oli ihan hirveää pakkovääntöä ja tappelua, kun vanhempani eivät suostuneet maksamaan minulle siitä mitä jokaisen pitää kotonaan tehdä. Koulussa ala-asteella odotin monesti koulun pihassa jopa kaksi tuntia koulun jälkeen, että joku tulisi hakemaan, vaikka tiesin että oli määrä kävellä kotiin. Tämän jatkuttua tarpeeksi kauan opettajat joutuivat patistelemaan minua lähtemään koulun pihalta. Raahustin pientä kotimatkaa 2 tuntia lumikasoja potkien, toivoen että joku ottaisi kyytiin ja veisi kotiin, koska ei ole kivaa kävellä. Koulussa ja opiskeluaikaan tein vain sen pakollisen minimin mitä oli pakko, jotta pääsi läpi, vailla mitään kiinnostusta siitä opinko oikeasti mitään tai osaanko mitään.
Ekat työpaikat joihin ihmeen kaupalla jotenkin pääsin, aivan peukalo pe*seessä kelloa tuijottaen ja olevinaan jotain tehden toivoin koko ajan, että joku esimies tulisi sanomaan, että "hei voit lähteä jo kotiin ja pidä pari vapaata niin saat pitkän viikonlopun, tässä sulle täysi palkka kuitenkin, nähdään maanantaina!". Olin juuri se työpaikan uusi räkänokka, jolle piti aina sanoa jokainen asia mitä seuraavaksi tehdä. En koskaan kysynyt itse mitä seuraavaksi, vaan olin tekemättä mitään niin kauan kunnes joku tuli sanomaan. Tärkeintä elämässä oli se, että saisin vaan rahaa niin helpolla kuin mahdollista, jotta voisin olla kotona ja tehdä mitä itse haluan.
Tästä on nyt yli 10 vuotta, kun tuollainen vetelehtiminen loppui. Sain työpaikan jossa minulle annettiinkin vähän vastuuta, ja pian huomasin olevani hyvä siinä. Nyt olen kutakuinkin nuoren minäni vastakohta, mies joka TEKEE ja saa asioita tapahtumaan. Kaduttaa kun mietin itseäni nuorempana, mihin kaikkeen olisikaan ollut potentiaalia jos en olisi ollut niin käsittämättömän surkea vätys pitkälle yli parikymppiseksi asti. Ja miksi olin sellainen, sitä en tiedä.
Kohtalotovereita? Uskallatko jopa tunnustaa olevasi edelleen helpolla pääsijä?
Kommentit (252)
Tiedän tuollaisen. Ei aina johda hyvään, mutta en nyt lähtisi kepillä lyömäänkään tai ihan rikoksia tekemään tuollaista henkilöä kohtaan, vaikka voi hieman ärsyttääkin tuollainen piirre. Eikö Suomi ole yritysvapaa maa mitä tulee elämiseen yleensä? Saa kurkotella ka yritellä mitä haluaa.
Minulle tuo kyydin odottaminen koulun pihalla kahden tunnin ajan tai kotimatkan venyttäminen kahdeksi tunniksi olisi ollut ikävää ja vastenmielistä. Joten en ollut ainakaan tuossa asiassa samanlainen. Oli ihanaa mennä koulun jälkeen kotiin mahdollisimman nopeasti.
Ja jokaisessa kesätyössäkin, jossa olin, oli käytössä kellokortit ja työaikoja seurattiin. Pomo ei antanut mitään ylimääräisiä vapaatunteja paitsi ehkä työsuhteen viimeisenä päivänä.
Kaikki tekeminen ja ruumillinen ponnistus sattuu !En halua kärsiä.Mikään tekemine ei tuota nautintoa,sillä etsin elämässäni ennen kaikkea nautintoa ja,että kaikessa pääsisi helpommalla!Minut on katsottu työkyvyttämäksi ja työnnetty sinne eläkkeelle!
Ei kaikista ole ruumilliseen työhön,olen yli viisikymppinen pienikokoinen nainen!
Hyvä aihe ja kiinnostava kasvutarina.
Ai.että kirjailijaksiko?Jos en mitään fiktiivistä keksi,silloin en kirjoita.Itsestäni osaan jaaritella tunti tolkulla,ketä se kinnostaisi?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin arvasin että olet mies.
Töissä tullut hajoiltua juuri kaltaisiisi nuoriin kausi- ja vuokratyöntekijöihin, jotka ovat olleet ehdottomalta enemmistöltään miespuolisia ja hitaita & saamattomia kuin mitkä. Hyvä että muutuit!
Naiset taas maalaamassa mustaa valkoiseksi 😆
On fakta että naisilta menee samassa toimistotyössä 2 x kauemmin koska pitää ensin uhriutua ja valittaa, sitten kysellä koko ajan muilta että onko tämä nyt liikaa sanottu yms. HUOH!
Minä en ole ikinä ollut vetelehtijä, mutta eikö olekin mahtava tunne, kun saavuttaa asioita ja saa suuriakin muutoksia tapahtumaan. Ei muuten tunnu työ pakkopullalta! Onnea, että löysit tän flown.
No kouluun kävelin ja sieltä pois mielelläni. Opiskelin myös korkealle. Alan töitä ei ole, työtä kuitenkin jonka teen kunnialla. Vapaapäivät makaan ja olen netissä. Kodin siivoaminen vaatii suuria ponnistuksia. Tänään vapaapäivä ja keräsin voimia 7 tuntia ennen kuin jaksoin tarttua imuriin.
Syön valmisruokaa. Suurin ponnistus ruuan eteen on salaatin kokoaminen kaupan kipoista. Hedelmiä en osta koska en jaksa niitä pestä tai kuoria. Tätä eksä jaksoi ihmetellä, että miten voi olla ihminen noin laiska.
Vierailija kirjoitti:
No kouluun kävelin ja sieltä pois mielelläni. Opiskelin myös korkealle. Alan töitä ei ole, työtä kuitenkin jonka teen kunnialla. Vapaapäivät makaan ja olen netissä. Kodin siivoaminen vaatii suuria ponnistuksia. Tänään vapaapäivä ja keräsin voimia 7 tuntia ennen kuin jaksoin tarttua imuriin.
Syön valmisruokaa. Suurin ponnistus ruuan eteen on salaatin kokoaminen kaupan kipoista. Hedelmiä en osta koska en jaksa niitä pestä tai kuoria. Tätä eksä jaksoi ihmetellä, että miten voi olla ihminen noin laiska.
Hei mieheni exä! Mies onkin monesti ihmetellyt, että wau miten minä osaan ja jaksan. Hämmästyi suuresti mut tavattuaan, että sinkkunainen asuu omakotitalossa ja omistaa työkaluja. Se vielä kun kasvattaisit ja opettaisit itse lastasi, etkä lykkäisi sitäkin vaan mun ja miehen hommaksi.
Elämässä on tärkeäämpääkin tekemistä kuin esim.ruoan laittaminen.Minulle ei riitä elämä joka keskittyy pelkästään ravinnon hankkimiseen,kun olen parempaan tottunut.En koskaan laita ruokaa,syön valmisruokia.
Olen, mutta en samalla tavalla kuin ap. En ole koskaan ollut vetelehtijä. Olen tekijä, joka yrittää päästä helpolla. Olen LEAN. Eli hukka pois, turha työ pois, yksinkertainen on kaunista.
Teen työni monta kertaa nopeammin kuin moni muu. Silti saan yhtä hyvät palautteet. Se riittää.
Elämäni motto on:"Asialliset hommat hoidetaan,muutoin ollaan kuin Ellun kanat "(tuntematon sotilas)
Olen leipätyöltäni lähihoitaja (täytyyhän ihmisellä yksi poravallinen ammatti olla.Siitä eläköityneenä olen nyt kohta 52 vuotiaana vaihdevuosissani siinä pisteessä,että tarvitsisin itse kohta lähihoitajaa,olen ihan kauhean kipeänä,menetän kohta varmaan liikuntakykynikin!.Ei ole enää minusta ruumilliseen työhön!
Kyllä, makaan sohvalla ja odotan, että joku pitelee viinirypäleterttua suun lähellä. Paitsi en tykkää viinirypäleistä.
Rakastan viinirypäleitä,makaan sohvalla ja odotan,että viinirypäle tertusta tippuu suuhuni,Samalla myös ojentaudun viinipikarini puoleen ja odotan,että palvelijani täyttää sen ääriään myöten:)
Minusta olisi pitänyt tulla dj! En vain ole kovin hyvä teknisissä asioissa:)