Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko ihminen, joka haluaa päästä kaikesta helpolla?
31.03.2020 |
Minä olen, tai olin. Nuorena en käynyt kesätöissä, en edes hakenut töitä, koska kivempaa oli olla kotona. Kotityöt oli ihan hirveää pakkovääntöä ja tappelua, kun vanhempani eivät suostuneet maksamaan minulle siitä mitä jokaisen pitää kotonaan tehdä. Koulussa ala-asteella odotin monesti koulun pihassa jopa kaksi tuntia koulun jälkeen, että joku tulisi hakemaan, vaikka tiesin että oli määrä kävellä kotiin. Tämän jatkuttua tarpeeksi kauan opettajat joutuivat patistelemaan minua lähtemään koulun pihalta. Raahustin pientä kotimatkaa 2 tuntia lumikasoja potkien, toivoen että joku ottaisi kyytiin ja veisi kotiin, koska ei ole kivaa kävellä. Koulussa ja opiskeluaikaan tein vain sen pakollisen minimin mitä oli pakko, jotta pääsi läpi, vailla mitään kiinnostusta siitä opinko oikeasti mitään tai osaanko mitään.
Ekat työpaikat joihin ihmeen kaupalla jotenkin pääsin, aivan peukalo pe*seessä kelloa tuijottaen ja olevinaan jotain tehden toivoin koko ajan, että joku esimies tulisi sanomaan, että "hei voit lähteä jo kotiin ja pidä pari vapaata niin saat pitkän viikonlopun, tässä sulle täysi palkka kuitenkin, nähdään maanantaina!". Olin juuri se työpaikan uusi räkänokka, jolle piti aina sanoa jokainen asia mitä seuraavaksi tehdä. En koskaan kysynyt itse mitä seuraavaksi, vaan olin tekemättä mitään niin kauan kunnes joku tuli sanomaan. Tärkeintä elämässä oli se, että saisin vaan rahaa niin helpolla kuin mahdollista, jotta voisin olla kotona ja tehdä mitä itse haluan.
Tästä on nyt yli 10 vuotta, kun tuollainen vetelehtiminen loppui. Sain työpaikan jossa minulle annettiinkin vähän vastuuta, ja pian huomasin olevani hyvä siinä. Nyt olen kutakuinkin nuoren minäni vastakohta, mies joka TEKEE ja saa asioita tapahtumaan. Kaduttaa kun mietin itseäni nuorempana, mihin kaikkeen olisikaan ollut potentiaalia jos en olisi ollut niin käsittämättömän surkea vätys pitkälle yli parikymppiseksi asti. Ja miksi olin sellainen, sitä en tiedä.
Kohtalotovereita? Uskallatko jopa tunnustaa olevasi edelleen helpolla pääsijä?
Kommentit (252)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen.
En tee vaikeimman kautta mitään jos samaan tulokseen pääsee helpommalla.
Esimerkki (sori, koska corona): Helmikuun lopulla oli nähtävissä että matkustaminen ja elämä hankaloituu nopeasti kaikkialla, siksi tulin Espanjasta Suomeen 1.3. Pääsin näin helpommalla kuin jos olisin jäänyt sinne.
Kaikki jotka vielä jäi niin niillä on ollut hankaluuksia toisensa jälkeen.
Kyllä ehdottomasti.
Koulutin koiraani tasan 2 vuotta ja joka jumalan hetki, niin että läheiset luuli täysin tärähtäneeksi.
Halusin päästä helpolla. Tuon jälkeen ei ole tarvinnut tehdä mitään, koira on kuin unelma ja loput 14 vuotta voidaan olla yhdessä ja nauttia elämästä sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi edes olla työnarkomaaneja ja uraohjuksia? 🤷♀️
Siis miksi pitää aina vetää ääripäät esille? Ei tästä ole ollut APn tekstissä edes kyse.
Koska kyseiset ihmisryhmät ovat kärppänä arvostelemassa laiskempiaan?
Tarkoitukseni ei ollut arvostella ketään. En ole työnarkomaani enkä varsinkaan uraohjus, enkä tule koskaan olemaan. Vapaa-aika on edelleen, ja tulee aina olemaan, minulle hyvin tärkeää. Kyse on enemmän itsensä löytämisestä. AP.
Aina helpimman kautta aina alta riman,ettei tarvitsisi kinä edes yrittää mitään,kun pääsisi vain helpomalla,olen laiska ja äärimmäisen mukavuuden haluinen!Olen vielä lisäksi nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaan vaikuttaa minun aistiyliherkkyyteni,en pysty olemaan epämukavuusvyöhykkeellä kovin pitkään!Olen myös konfliktien välttelijä,juoksen konflikteja karkuun,ettei tarvitsisi menettää malttiani,jos näin kuienkin tapahtuu,saan sellaiset kilarit,jota kenties juodun myöhemmin katumaan!Sitten on yhtä huutamista ja itkemistä,eikä maltin menettämiseni katso aikaa eikä paikkaa! Kaikki fyysinen tekeminen on minulle vastenmielistä,minuun sattuu kaikki ruumillinen rasitus,en halua kärsiä!
Mulla meni vähän toisinpäin eli käytin koko nuoruuteni opiskeluun ja työurani ekat vuodet uralla nousemiseen. Sitten tuli keski-ikä ja havahduin vähän yhteiskuntani tekemästä, suorituskeskeisyyteen tähtäävästä aivopesusta ja opin ottamaan vähän rennommin. Olen siis työelämässä edelleen, mutta en enää (yli)suorita. Mitä helpommalla palkka tulee, sen parempi. Olisinpa osannut olla stressaamatta jo nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sinun laillasi mutta kehitän koko ajan töissä ja kotona juttuja joiden avulla työt olisivat helpompia.
En ole. Olen lapsesta asti pyrkinyt tekemään kaikki asiat mahdollisimman hyvin ja hyvin olen pärjännytkin. Töissä olen aina ollut ahkera ja kantanut vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai haluan päästä mahdollisimman vähällä. Olen mukavuudenhaluinen, tykkään rauhasta ja hyvästä olosta, enkä näe esim. raatamisessa, hikoilussa tai jatkuvassa vaivannäössä mitään tavoittelemisen arvoista.
Omassa elämässä kuitenkin on joitakin erittäin raskaita asioita, minkä takia olen keksinyt rutiineja ja tapoja, joilla elämää saa keveämmäksi muissa asioissa. Jotta pääsisin helpommalla.
Olen ruumillisen työn vieroksuja,no en niihin yliopistoihinkaan aikoinaan päässyt,olsi pitänyt ottaa lukio aikoinaan vakavammin,olisin silloin siisteissä sisätöissä,nyt olenkin sitten työkyvyttömyyseläkkeellä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa ikää 39v ja työttömänä heti 25v lähtien ja aion olla koko loppuiän. Myöskään naisseura ei kiinnosta koska olen ollut impotentti 14v lähtien niin en tee yhtään mitään muuta kuin makaan sohvalla päivät pitkät. Tylsää saattaa joskus tulla,mutta näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kaikki ihmiset ovat jossain asiassa niitä, että yrittävät pyristellä helpolla, ja johonkin toiseen asiaan ovat valmiit panostamaan vaikka kuinka paljon energiaa. Eli ei pelkästään luonteenpiirre, vaan myös asiasta riippuva.
Juuri näin. Itse ainakin olen valmis laittamaan joihinkin asioihin tosi paljon aika ja vaivaa (ja rahaa ja uhraaman mielenterveyden ja jaksamisen) mutta joissakin asioissa teen ihan sen minimin joka on pakko enkä yhtään enenpää. Ja hieman lusmuilenkin välillä ja menen sieltä missä ei ole aitaa ollenkan, vaikka toisissa asioissa rakennan ihan älyttömän tornin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kertomus osoittaa selvästi, kuinka pakkopulla ei motivoi mihinkään. Mutta se kyllä motivoi, kun löytää mukavaa tekemistä ja saa onnistumisen kokemuksia. Silloin näennäisesti laiskakin muuttuu toisenlaiseksi. Kaikkihan haluavat tehdä jotain eli sitä, mistä he tykkäävät. Se pitää vain löytää, mistä tarpeeksi tykkää, että jaksaa sitä tehdä.
Terveisiä vain työministeriöön.
Laulujen lunnaat on maksettava!Nuorena ei kinnostanut kuin bilettäminen!En keskenkasvuisilla ja kehittymättömillä aivoillani pystynyt parempaan,minusta tuli jollain lailla aikuinen vasta visikymppisenä!Mukavaa tekemistä kyllä löyyy fanattisen musiikin kuuntelun joogan ja pilateksen lenkkeilyn ja uinninmuodossa,jos aikaa kotitöiltäni /(kotityötkään ei oikein nappaa) ja liikunnalta jää luen valtavsti kirjoja tai katselen telkkaria,joka ,täynnä kaikkea viihdettä ja dokumentteja,joita kaikkein mieluiten katselen.Onnistuin myös pääsemään nuorena naimisiin!Joten ei kai tässä sitten valittamisen aihetta olekaan!Ehkä jos jotain olisin saanut elämältäni toivoa on se,että olisin saanut syntyä aivoiltani terveenä,ilman tätä kirottua aistiyliherkkyyttä! ja olisin löytänyt paikkani yhteiskunassa!
Eiköhän kaiken tarkoituksena olisikin, että ihminen pääsee mahdollisimman vähällä. Se oli koko teollisen vallankumouksen pointti, mutta sitten keksittiin tietoyhteiskunta ja sen myötä uusia töitä. Eri asia tarvitseeko ihmisarvoiseen elämään näitä kaikkia uusia keksimällä keksittyjä asioita/töitä.
Tuhlattua potentiaalia,kun kuitenkin yläasteellakin sain vielä kiitettäviä numeroita koulussa!Lukioon mnnessä olinkin jo patalaiska! Mietin ainoastaan tulevia viikonloppuja!:(
Minä. Edelleen toivon hartaasti että lotosta tai muusta rahapelistä nassahtaa sen suuruinen voitto, ettei tarvitsisi enää töitä tehdä. Aikatauluvapaa elämä houkuttelee. Tekemisen puutetta ei olisi. Toisille elämä ilman työtä olis kauhistuttavaa.
N 26
Hedonistisen elämäni kruunaa aina se kun maikkarilta tullee uusin tuotantokausi american horror storystä,sex and drugs and rockn roll!.En ollsi sitten voinut toisinkaan valita.Tein tietoisen päätöksen jo ala-astella kun tietty musiikki teki minuun niin suuren vaiktuksen ja sen ympärille kietoutuva ala-ultuuri.Valitsin kulttuurin!Ja tulen aina valitsemaan sen ensimmäisenä!
Alue: Aihe vapaa
Olen aika pitkälti. Aina kun teen juttuja, pyrin optimoimaan miten saa asiat tehtyä vähimmällä tuskalla ja nopeiten.
Jo ala-asteen alussa. Piti kirjoittaa vähintään neljä muumiaiheista lausetta. Kirjoitin neljä. Opettaja tuli ihmettelemään että osaathan sinä paljon enemmän. Vastasin "Sanoit vähintään."