Iltatähti oli virhe. En ikinä myöntäisi tätä omilla kasvoillani mutta
Teimme virheen. Tai minä tein, kun ylipuhuin miehen. Olemme 45 ja 48-vuotiaat, meillä on 16v mielettömän fiksu teini joka elää jo omaa elämäänsä. Mikä sai minut haluamaan vauvan tähän toimivaan kuvioon?
Olen uupunut, sekä ruumiilisesti että henkisesti. Iltatähtemme on nyt 1v6 kk ja joudun jatkuvasti keräilemään leluja lattioilta, vahtimaan ettei vedä kirjoja hyllystä, ettei piirtele seiniin, ettei syö roskia/ötököitä, ettei ota jonkun kännykkää, ettei kiusaa kissaa.. lisäksi hänellä on vaikea atopia, iho on on ihan rikki ja ja rasvaaminen vastaa varmasti kidutusta.
Kommentit (105)
Ap sitten lähti provommille laitumille kommentoimasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi = pienehkö mahdollisuus saada lastenlapsia
Kaksi lasta = kohtalaisen hyvä mahdollisuus saada lastenlapsia
Mikään ei ole varmaa, mutta ainakin saamalla kaksi lasta, parannatte mahdollisuuksianne tulla isovanhemmiksi. Kaikilla ei ole yhtäkään!
Teillehän on jo kertynyt kokemusta lapsesta, joten eikö ole helpohkoa järjestää elämä niin, ettei lastenhoito ole niin raskasta? Atopia parempaan hoitotasapainoon. Arvokkaat asiat eivät tule helpolla, mutta tarjoavat sen tärkeimmän opin lopulta.
Eivät kaikki toivo lapsenlapsia.
Esim. Appivanhemmat ja oma äitini ovat kieltäytyneet isovanhemmuudesta. Heidän onnekseen olemme veloja.
Tuskin ihminen (provokaan) joka on kyllästynyt omaan pikkulapseensa ihan hirveästi haaveilee pääsenvänsä hoitamaan lapsenlapsia. Mummohullut, nyt vähän jäitä hattuun.
Oikeesti lapsen hoitaminen ja kasvattaminen on raskasta. Kaikki ne yöt kun joutuu valvoa, kiukkukohtaukset jne. Mutta pystyisitkö oikeasti katsoa lastasi silmiin ja kertoa hän oli suuri virhe? Oikeasti? Entä se kaikki lapsen ilo, nauru ja rakkaus mitä tunnet häntä kohtaan.
Mikset anna vedellä kirjoja ja syödä ötököitä. Mä annan saman ikäisen taaperon kuljettaa puhelintani täällä, ja sitten siltä menee mielenkiinto. Toki luuria saa välillä etsiä, mutta en jaksa enää kulkea perässä siivoten. Jospa sinäkin hölläisit? Älä anna kyniä, niin ei piirrä seinään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on kuitenkin terve. Tunnen monta kehitysvammaisen lapsen vanhempaa, ja monella se vamnainen on iltatähti. Mieti miten rankkaa se on...
No onpas sinulle sattunut, että monta vammaista lasta... Menee aika todennäköisyyslaskenna vastaisesti kyllä. Itselläni on lähipiirissä 7 nelikymppisenä saatua lasta ja kaikki ns normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa on helpompaa tietää, että suku jatkuu, vaikka itse kolkuttelsi jo kuolemanportteja! Moni sanoo sairasvuoteellaan, että parasta elämässä on, että sai lapsia ja lastenlapsia ja että omat lapset osaavat kantaa vastuun lapsistaan itse. Joutaa kuolemaan, kun on saanut elämässään aikaiseksi muutakin, kuin eläkkeelle siirtyessä suosionosoituksia ja lahjan työnantajalta! Matka on on ollut vaihteleva ja vivahteikas, sisältäen eri värisävyjä ja syvyyksiä!
hoitsu
Sama kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa on helpompaa tietää, että suku jatkuu, vaikka itse kolkuttelsi jo kuolemanportteja! Moni sanoo sairasvuoteellaan, että parasta elämässä on, että sai lapsia ja lastenlapsia ja että omat lapset osaavat kantaa vastuun lapsistaan itse. Joutaa kuolemaan, kun on saanut elämässään aikaiseksi muutakin, kuin eläkkeelle siirtyessä suosionosoituksia ja lahjan työnantajalta! Matka on on ollut vaihteleva ja vivahteikas, sisältäen eri värisävyjä ja syvyyksiä!
hoitsu
Kuolinvuoteellaan aika harva sitä työnantajalta saatua kultakelloa katsoo. Omat perheenjäsenet sen sijaan haluaa ympärilleen.
Voimia! Atopiaan kyllä sanoisin, että lapsi pikaisesti yksityiselle lääkärille allergiatesteihon. Todennäköisesti kyseessä allergia.
Voisitko väliaikaisesti sisustaa siten, että kaapeissa lapsilukot, avohyllyt pois. Tai laitat huonekalut niin, ettei hyllyille pääse.
Meillä oli jopa yhdessä vaiheessa esikoisen sohvalla keikkumisen takia sohva niin päin ettei sohvalle päässyt istumaan. Sohva ei siis ollut seinän vieressä vaan keskellä avointa tilaa ja sohvan selkänojalta pääsi putoamaan lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa on helpompaa tietää, että suku jatkuu, vaikka itse kolkuttelsi jo kuolemanportteja! Moni sanoo sairasvuoteellaan, että parasta elämässä on, että sai lapsia ja lastenlapsia ja että omat lapset osaavat kantaa vastuun lapsistaan itse. Joutaa kuolemaan, kun on saanut elämässään aikaiseksi muutakin, kuin eläkkeelle siirtyessä suosionosoituksia ja lahjan työnantajalta! Matka on on ollut vaihteleva ja vivahteikas, sisältäen eri värisävyjä ja syvyyksiä!
hoitsu
Kuolinvuoteellaan aika harva sitä työnantajalta saatua kultakelloa katsoo. Omat perheenjäsenet sen sijaan haluaa ympärilleen.
Vaikka kuolisin nyt 49-vuotiaana niin olen kyllä elänut ihanan elämän vapaaehtoisesti lapsettomana, jotkut vain jollain oudolla logiikalla uskovat että elämä jatkuu lapsissa ja lapsenlapsissa jne. no ei jatku, kuollut on kuollut oli lapsia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa on helpompaa tietää, että suku jatkuu, vaikka itse kolkuttelsi jo kuolemanportteja! Moni sanoo sairasvuoteellaan, että parasta elämässä on, että sai lapsia ja lastenlapsia ja että omat lapset osaavat kantaa vastuun lapsistaan itse. Joutaa kuolemaan, kun on saanut elämässään aikaiseksi muutakin, kuin eläkkeelle siirtyessä suosionosoituksia ja lahjan työnantajalta! Matka on on ollut vaihteleva ja vivahteikas, sisältäen eri värisävyjä ja syvyyksiä!
hoitsu
Kuolinvuoteellaan aika harva sitä työnantajalta saatua kultakelloa katsoo. Omat perheenjäsenet sen sijaan haluaa ympärilleen.
Vaikka kuolisin nyt 49-vuotiaana niin olen kyllä elänut ihanan elämän vapaaehtoisesti lapsettomana, jotkut vain jollain oudolla logiikalla uskovat että elämä jatkuu lapsissa ja lapsenlapsissa jne. no ei jatku, kuollut on kuollut oli lapsia tai ei.
Kyllä jotkut uskovat että kuoltuaan seuraavat lastensa ja lastenlastensa elämää, ohjaavat ja suojelevat. Ihanan söpöä ja naivia, sama kuin uskoisi joulupukkiin :D
Älä vielä sano. Et tiedä miten sinua vielä joku päivä juuri tämä lapsi ilahduttaa!
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi = pienehkö mahdollisuus saada lastenlapsia
Kaksi lasta = kohtalaisen hyvä mahdollisuus saada lastenlapsia
Mikään ei ole varmaa, mutta ainakin saamalla kaksi lasta, parannatte mahdollisuuksianne tulla isovanhemmiksi. Kaikilla ei ole yhtäkään!
Teillehän on jo kertynyt kokemusta lapsesta, joten eikö ole helpohkoa järjestää elämä niin, ettei lastenhoito ole niin raskasta? Atopia parempaan hoitotasapainoon. Arvokkaat asiat eivät tule helpolla, mutta tarjoavat sen tärkeimmän opin lopulta.
Ei lapsia yleensä hankita sen takia että saataisiin myöhemmin lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä on kissa? Etkö ajattele vauvan oireiden pahenevan kissan kanssa. Mikset ole laittanut kotiasi vauva-turvalliseksi?
Ai että yhdestä perheenjäsenestä pitäs luopua kun toinen syntyy? Kissasta on vastuu kuten vauvasta.
Mikäli atopiaoireet johtuisivat kissalle allergisuudesta, silloin kissalle uusi, hyvä koti. Toivottavasti nyt on kissalla mahdollisuus päästä johonkin ylös kiipeämään karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on kuitenkin terve. Tunnen monta kehitysvammaisen lapsen vanhempaa, ja monella se vamnainen on iltatähti. Mieti miten rankkaa se on...
Olen samaa mieltä. Iäkkäämmillä vanhemmilla on kohonnut riski saada kehitysvammainen lapsi.
Itselläni peräti 3 iltatähteä. Olihan se rankkaa aikaa, kun oli 3 teiniä ja 3 pientä, kun teinien kanssa elämä suuntautui jo vahvasti kodin ukopuolelle, mutta kotiin sitoi kuitenkin ne pikkulapset. Onneksi myös nämä iltatähdet ovat terveitä ja älykkäitä lapsia, joten elämä on lähtenyt haastavien vuosien jälkeen taas sujumaan ihan kivasti. Jos porukassa olisi yksikin kehitysvammainen, hänen hoitamisensa sitoisi enemmän ja pidemmän aikaa, kuin ns. normaalin lapsen hoitaminen ja kasvattaminen.
Tiedostan, että isoilla riskeillä on menty, kun noinkin monta lasta olemme yli nelikymppisinä hankkineet. Mutta nyt, kun pikkulapsivaihe on onnellisesti takanapäin, voimme nauttia noiden huipputyyppien seurasta, kun vanhimmat lapset ovat jo "lentäneet pesästä". Vielä ei onneksi ole lastenlapsia tulossa.
Mikä järki tehdä noin monta lasta?
Mutta minä tiedänkin naisen, jolla oli 32-vuotiaana 13- ja 12-vuotiaat lapset (eli hän oli saanut ne nuorena) ja sitten hän päätti hankkia vielä yhden lapsen yksin ilman parisuhdetta.
Onko ihmisillä tod noin kummallinen käsitys siitä, mitä atopia on?
Se ei ole allergiaa eikä "johdu" kissasta.
Atopia on ihon syndrooma joka joillakin on syntyjään.
Siihen ei ole mitään parannusta, joistakin lääkkeistä voi saada lievennystä.
t. Kuusikymppinen atoopikko (välillä ollut kissa, välillä ei, mitään eroa atopiaoireisiin ei ilmennyt)
Ap tässä. Käytiin ulkoilemassa, nyt nukkuu...
Tuon atopian takia on käyty kalliilla ihotautilääkärillä, mitään muuta apua ei ole saatu kuin rasvaa, rasvaa ja lisää rasvaa. Allergiatestit tehtiin ja kaikki olivat puhtaita joten ei johdu esim. kissasta. Tuntuu, että esikoisen taaperoikä oli aikoinaan helpompi eikä ollut niin paljon varjeltavaa kuin nyt esim. nuo kirjat joita on huoneen levyinen hylly ja joita ei tosiaan haluta koristeltavan eikä revittävän, mutta emme keksi mihin ne siirtäisi.
Ei atopia kissasta johdu! Eikä maidosta, tuohonkin käsitykseen on tullut törmättyä ehkä siksi että entisaikaan atopiaa kutsuttiin maitoruveksi. Atopia on synnynäinen, parantumaton ja vakavuudeltaan vaihteleva ihoSAIRAUS.
Joka tapauksessa on helpompaa tietää, että suku jatkuu, vaikka itse kolkuttelsi jo kuolemanportteja! Moni sanoo sairasvuoteellaan, että parasta elämässä on, että sai lapsia ja lastenlapsia ja että omat lapset osaavat kantaa vastuun lapsistaan itse. Joutaa kuolemaan, kun on saanut elämässään aikaiseksi muutakin, kuin eläkkeelle siirtyessä suosionosoituksia ja lahjan työnantajalta! Matka on on ollut vaihteleva ja vivahteikas, sisältäen eri värisävyjä ja syvyyksiä!
hoitsu