Lue keskustelun säännöt.
Koronatilanteessa tajuaa, miten paljon vuoroviikkosysteemi auttaa vanhempia jaksamaan
31.03.2020 |
Pointti ei nyt ole se, että suosittelisin kenellekään eroamista. Mutta kun ero nyt on todellisuutta meillä ja lapset vanhemmillaan vuoroviikoin, niin tässä tajuaa konkreettisesti miten tärkeää ns. oma aika on. Joka toinen viikko ikävöin lapsiani, mutta toisaalta silloin saan hengähtää kotikoulusta ja karanteenirumbasta. Ja taas kun lapset tulevat, jaksan paljon paremmin olla läsnä, auttaa ja touhuta. Sekä minä että lasten isä teemme täyspäiväistä etätyötä, joten työkuormaa voi tasapainottaa lapsiviikkojen ja lapsettomien viikkojen välille. Lapsilla on kaksi paremmin jaksavaa vanhempaa ja kaksi kotia fyysisestikin, joten arkeen ja ympyröihin tulee sitä kautta hieman vaihtelua.
Niin moni ydinperheellinen tuntuu tällä hetkellä repivän hiuksia päästään että koen itseni tässä mielessä etuoikeutetuksi. Tätähän ei tietenkään saisi ääneen sanoa, mutta sanon kuitenkin.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Jos on astma, niin kannattaako etävanhemnuudesta hetkeksi joustaa?
Tottakai. Kaikkien etu, että lapsella on 2 vanhempaa tämänkin hässäkän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan teille kaikille kommentoijille, mutta jos perheessä ei ole riskiryhmäläisiä ja molemmat vanhemmat käyvät vain kaupassa ja tekevät etänä töitä, niin ei ole millään tavalla perusteltua evätä lapsilta kontakti toiseen vanhempaan pahimmillaan kuukausien ajaksi.
Eri asia jos toinen vanhempi on vaikka sairaanhoitaja ja toinen riskiryhmässä. Mutta omaa järkeä saa ja pitää käyttää. Kuukauden ero vanhemmasta vaikkapa alle kouluikäiselle on todella pitkä aika ja kyllä vaikuttaa vaikkapa 3-vuotiaan suhteeseen siihen vanhempaan.
Jos molemmat vanhemmat ovat sitoutuneet minimoimaan kontaktit, niin molempien vanhempien näkeminen ei ole sen kummempi juttu kuin elää ydinperheessä.
Juurihan oli artikkeli, että tätä koronatilannetta tullaan varmasti käyttämään välineenä vieraannuttaa lapsi.
Se ei tarkoita sitä, että kontakti siihen toiseen vanhempaan on nyt evätty vaikka nyt vältetään niitä fyysisiä tapaamisia. Se lapsen toisen vanhempi ei katoa nyt mihinkään vaikka muutama kuukausi mennään lasten terveys edellä.
Lasten terveyteen sillä ei ole mitään vaikutusta. Mielenterveyteen ainoastaan. Erottaminen väkisin toisesta vanhemmasta ei tuo terveysetuja, vain haittoja. Kaikille.
Ainut poikkeus tietenkin mahdolliset riskiryhmäläisyydet jolloin perheen sisälläkin kontaktit on minimoitava.
Ei tässä ole ketään toisista väkisin erotettu :D Lapset ymmärtää kyllä nyt miksi näin tehdään ja he on sopeutuneet hyvin siihen, että nyt luetaan niitä läksyjä, pelataa monopolia, jne etäyhteyden avulla. Heitä on myös kuunneltu ja tämä yhdessä puhuttu läpi.
Puhut nyt ilmeisesti vain omasta tapauskestasi. Hyvä jos homma seillä toimii, mutta ymmärrät kai, että ihmisiä ja perheitä ja tilanteita on moneen lähtöön. Toisille tämä aika ei todellakaan ole leppoisaa Monopolin pelailua ja Skypessä hengailua. Jos perhe muodostuu monesta pienestä lapsesta vaippaikäisestä alakoulun ekaluokkalaiseen, niin siinä on ihan riittävästi käsillekin töitä, kun kaiken tavanomaisen päälle pitäisi vielä opettaa se ekaluokkalainen lukemaan ja laskemaan sekä tehdä omat työt 7,5 tuntia päivässä jollain konstilla. Luonnollisesti silloin ei etäyhteillä etävanhempaan kun on työpalaveri käynnissä. Ei, koska tietokone on varattu, eikä se kolmivuotias muutenkaan ole mikään virtuaalijoviaali digikansalainen vielä, vaan ihan sellainen, jolle syli on ihmisen käyttöliittymä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö muuten, että nykylapset kiusaavat toisia lapsia siitä, jos näillä on aivan ihanat ja välittävät vanhemmat? Se saa joissain lapsissa aikaan jotain aivan silmitöntä kateutta. En muista samanlaista ilmiötä omasta lapsuudestani 70-luvulta.
Aika kultaa muistot. Muistan silti hyvin miten minua kiusattiin, kun minulla oli kotiintuloajat, ruoka-ajat ja tavattoman monia muita sääntöjä, joita muissa perheissä ei ollut.
Ja pidetään sormet ristissä. Omat lapseni ovat toistaiseksi saaneet olla ihan rauhassa.
T. 70-luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee tarvitsevansa "omaa aikaa" niin miksi edes teki lapsia?
Ja mihin sitä "omaa aikaa" tarvitsee niin hirveästi? Töissä saa olla 8-10 h erossa lapsista, riippuen työmatkan pituudesta. Sitten voi mennä vaikka lenkille tai harrastukseen ilman lapsia, vähän tuulettamaan päätään. Joillekin riittää, että käy yksin kaupassa tai röökillä parvekkeella. En ymmärrä näitä "Oman ajan" tarvitsijoita. Miksi olette parisuhteessa tai haluatte perheen? Tai no teini-ikäiset ymmärrän, mutta sitä vanhempia en.
Ja voin kertoa kokemuksesta, että kun tulee ero ja lapset lentävät pesästä, sitä omaa aikaa on enemmän kuin haluaisikaan.
"En ymmärrä" onkin yleensä se, mihin kaikki kiteytyy teissä besserwissereissä. Ette ymmärrä, että kaikilla ei elämä ja elämäntilanne ole niin leppoisa, että pääsee 10 tunniksi johonkin mukavaan rauhalliseen työhön lepäilemään, sitten voi vielä muutaman tunnin harrastella jossain jättekivassa puuhassa. Puoli vuorokautta itsenäistä omaa elämää. Kai siinä jaksaa istahtaa valmiiseen pöytään syömään ja mennä Tempur-patjalle virkistäville kahdeksan tunnin yöunille heti kakomillakylvyn jälkeen rakasteltuaan kiihkeän hellästi ihanaa puolisoa.
Sinä, joka et ymmärrä, miksi tuo ei ole kaikille riittävää, niin et vaan ymmärrä, että hyvin harvalla lapsiperhearki on tuollaista. Jos toisella puoliskolla onkin, niin se toinen sitten raataa sen 12-14 tuntia yksin niska limassa kotitöitä ja lasten kanssa.
Suomessa saa lapset päivähoitoon. Ei tarvitse hoitaa 14 tuntia yksin kotitöitä ja lapsia.
No mitenkäs se nyt sitten ratkaisee tämän paniikinomaisen eristäytymisen, jos tautivaaran vuoksi ei saa viedä lapsia toisen vanhemman ljuoke viikoksi, että kyörätäänkin päiväkotiin kaikkien sairaanhoitajien ja lääkärien kupeiden hedelmien kanssa räkäpalloja vaihtamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö muuten, että nykylapset kiusaavat toisia lapsia siitä, jos näillä on aivan ihanat ja välittävät vanhemmat? Se saa joissain lapsissa aikaan jotain aivan silmitöntä kateutta. En muista samanlaista ilmiötä omasta lapsuudestani 70-luvulta.
Aika kultaa muistot. Muistan silti hyvin miten minua kiusattiin, kun minulla oli kotiintuloajat, ruoka-ajat ja tavattoman monia muita sääntöjä, joita muissa perheissä ei ollut.
Ja pidetään sormet ristissä. Omat lapseni ovat toistaiseksi saaneet olla ihan rauhassa.
T. 70-luvun lapsi
Meillä taisi sitten vaan kaikilla naapuruston muksuilla olla kotiintulo- ja ruoka-ajat. :)
Muistan että joidenkin perään soitettiin puhelimellakin, sillä veivattavalla, jos ei ollut ajoissa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee tarvitsevansa "omaa aikaa" niin miksi edes teki lapsia?
Ja mihin sitä "omaa aikaa" tarvitsee niin hirveästi? Töissä saa olla 8-10 h erossa lapsista, riippuen työmatkan pituudesta. Sitten voi mennä vaikka lenkille tai harrastukseen ilman lapsia, vähän tuulettamaan päätään. Joillekin riittää, että käy yksin kaupassa tai röökillä parvekkeella. En ymmärrä näitä "Oman ajan" tarvitsijoita. Miksi olette parisuhteessa tai haluatte perheen? Tai no teini-ikäiset ymmärrän, mutta sitä vanhempia en.
Ja voin kertoa kokemuksesta, että kun tulee ero ja lapset lentävät pesästä, sitä omaa aikaa on enemmän kuin haluaisikaan.
"En ymmärrä" onkin yleensä se, mihin kaikki kiteytyy teissä besserwissereissä. Ette ymmärrä, että kaikilla ei elämä ja elämäntilanne ole niin leppoisa, että pääsee 10 tunniksi johonkin mukavaan rauhalliseen työhön lepäilemään, sitten voi vielä muutaman tunnin harrastella jossain jättekivassa puuhassa. Puoli vuorokautta itsenäistä omaa elämää. Kai siinä jaksaa istahtaa valmiiseen pöytään syömään ja mennä Tempur-patjalle virkistäville kahdeksan tunnin yöunille heti kakomillakylvyn jälkeen rakasteltuaan kiihkeän hellästi ihanaa puolisoa.
Sinä, joka et ymmärrä, miksi tuo ei ole kaikille riittävää, niin et vaan ymmärrä, että hyvin harvalla lapsiperhearki on tuollaista. Jos toisella puoliskolla onkin, niin se toinen sitten raataa sen 12-14 tuntia yksin niska limassa kotitöitä ja lasten kanssa.
Suomessa saa lapset päivähoitoon. Ei tarvitse hoitaa 14 tuntia yksin kotitöitä ja lapsia.
No mitenkäs se nyt sitten ratkaisee tämän paniikinomaisen eristäytymisen, jos tautivaaran vuoksi ei saa viedä lapsia toisen vanhemman ljuoke viikoksi, että kyörätäänkin päiväkotiin kaikkien sairaanhoitajien ja lääkärien kupeiden hedelmien kanssa räkäpalloja vaihtamaan?
Tämä poikkeusaika nyt vaan täytyy kestää.
Pitäisiköhän sun hakea jotain apua tilanteeseesi, kun tämä loppuu?
Minä taas koen, että on helpompi kun se toinen vanhempi on jakamassa se arjen kaaoksineen kaikkineen ja on kahdet hartiat, joilla kantaa. Vaikka lapset ovatkin koko ajan kotona niin on kuitenkin se toinen puolisko iloissa ja suruissa jakamassa taakkaa.
Avioerolle ei tietenkään usein mitään mahda, joten on oikein hyvä, että ap löytää sen hopereunuksen ja kykenee näkemään hyviä puolia. Itse kokisin varmaan itseni aika yksinäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä ne yksinhuoltajat, joiden lapset vain vierailevat pari päivää viikossa etävanhemman luona? Siis me. Olisikin vuoroviikkosysteemi. Olisikin sellainen isä, jota kiinnostaisi enemmän omat lapset.
Tsemppiä sinullekin! Meillä on lasten isän kanssa paperilla yhteishuotajuus, mutta käytännössä olen yh. Olen mm joutunut hakemaan lapset pois kesken isäviikonlopun, koska lapsi soitti itkien minulle, kun isän kanssa ei suju. Isää ei kiinnosta oppia tuntemaan lapsiaan ja sitten tulee konflikteja. Tällä hetkellä on todella raskasta, kun pitäisi olla opettaja, lastenhoitaja, kotiäiti ja työntekijä. Ihan liikaa yhdelle, mutta minkäs teet kun et voi jakaa taakkaa kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä ne yksinhuoltajat, joiden lapset vain vierailevat pari päivää viikossa etävanhemman luona? Siis me. Olisikin vuoroviikkosysteemi. Olisikin sellainen isä, jota kiinnostaisi enemmän omat lapset.
Tsemppiä sinullekin! Meillä on lasten isän kanssa paperilla yhteishuotajuus, mutta käytännössä olen yh. Olen mm joutunut hakemaan lapset pois kesken isäviikonlopun, koska lapsi soitti itkien minulle, kun isän kanssa ei suju. Isää ei kiinnosta oppia tuntemaan lapsiaan ja sitten tulee konflikteja. Tällä hetkellä on todella raskasta, kun pitäisi olla opettaja, lastenhoitaja, kotiäiti ja työntekijä. Ihan liikaa yhdelle, mutta minkäs teet kun et voi jakaa taakkaa kenenkään kanssa.
Kiitos samoin! Pari kertaa kuukaudessa siis käyvät lapset isällään, korjasin. Joskus tulevat meilläkin pois kesken viikonlopun.
Pari päivää kuukaudessa, piti kirjoittaa.