Koronatilanteessa tajuaa, miten paljon vuoroviikkosysteemi auttaa vanhempia jaksamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootti. Lapsia ei kuulut vaihtaa tässä tilanteessa. Sanoivat päättäjät mitä tahansa.

Normitilanteessa olet aivan oikeassa.

Vanhempien jaksaminen ja järjissään pysyminen on tärkeämpää kuin tartuntariskin mitättömän pieni kohoaminen. Jos lapset eivät tapaa muita kuin vanhempiaan ja vanhemmat vain kaupan kassoja, niin riski on aika olematon.

-eri

Siinäpä se. ”Tartuntariskin mitättömän pieni kohoaminen”. Tajuatko, mitä tarkoittaa, jos viisi miljoonaa ihmistä ajattelee samalla tavalla? ”Menempä samaan hissiin naapurin kanssa, onhan tämä mitättömän pieni riski” tai ”halaanpa nut tuota kaveria, hän on terve, riski on mitättömän pieni”.

Vuoroviikkolapset ovat mitättömän pieni riski vain siinä tilanteessa, että pysyvät viikon omassa huoneessaan ja syövät ruokaa pöydän toisessa päässä. Toteutuuko tämä teillä?

Lapset ovat perheenjäseniä. Typerää verrata naaapureihin ja kavereihin. Vuoroviikkosysteemissä ei ole enempää riskiä kuin kahden aikuisen ydinperheessä. Hajotetaan ne nyt ensin jos olet niin hysteerinen. Sivusta.

Juridisesti lapset on vain yhden perheenjäseniä ja heidän paikkansa on nyt siinä kodissa, jossa he on virallisesti kirjoilla.

Meillä vuoroasuminen on myös sekaisin. Syynä se, että tarhaikäinen ja 9-vuotias ovat yhdessä mahdoton yhdistelmä etätyön ohella. Pidäpä heidät samassa asunnossa 8 h sisällä työpäivän ajan. Tulee sellaista riehumista ja mekkalaa, että naapurit valittavat. Siispä työpäiviksi on jaettu lapset molemmille vanhemmille.

Yksin lapset pystyvät olemaan rauhassa.

Olen juuri eronnut ja pandemian alkaessa olin yksinolosta kovasti ahdistunut. Nyt siihen on tottunut, ja mietin, että onneksi ei ole parisuhdetta juuri nyt. Olen aina kaivannut omaa tilaa, ja se, että vieressä olisi joku koko ajan ahdistaa sekin.

Liityin KoSiin, eli Korona-ajan sinkkujen FB-ryhmään vertaistuki mielessäni. Siellä joku oli viikossa löytänyt jo kumppanin ja yhteiskuvan kera virallistettiin jo suhdetta. Itselleni tuli tuostakin ahdistunut fiilis. En ehkä sitten ole näillä kilsoilla enää heittäytyjä, mutta tapailussakaan en voisi kuvitella nyt tilannetta, että löytäisin jonkun ja nyhjäisin aamusta iltaan tuon uuden kanssa. Tai että osaisin sanoa yhden tai kahden tapaamisen perusteella, että tässä on seurustelukumppani. Veikkaan, että ero tulisi itselleni aika nopeasti. Itse tykkään tutustua rauhallisesti, deittailla kerran, pari viikossa alkuun.

Kaverini jäi 28-vuotiaana leskeksi odottaessaan kaksosia miehensä kanssa. Rattijuoppo ajoi miehen auton kanssa yhteen työmatkalla. Kaveri pärjäsi kaksosten kanssa yksin, vain äärimmäisen harvoin joku oli apuna. En tajua, miten lapsien hoitaminen voi olla esimerkiksi alottajalle niiiiin rankkkaa, ettei edes joka viikko jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootti. Lapsia ei kuulut vaihtaa tässä tilanteessa. Sanoivat päättäjät mitä tahansa.

Normitilanteessa olet aivan oikeassa.

Vanhempien jaksaminen ja järjissään pysyminen on tärkeämpää kuin tartuntariskin mitättömän pieni kohoaminen. Jos lapset eivät tapaa muita kuin vanhempiaan ja vanhemmat vain kaupan kassoja, niin riski on aika olematon.

-eri

Siinäpä se. ”Tartuntariskin mitättömän pieni kohoaminen”. Tajuatko, mitä tarkoittaa, jos viisi miljoonaa ihmistä ajattelee samalla tavalla? ”Menempä samaan hissiin naapurin kanssa, onhan tämä mitättömän pieni riski” tai ”halaanpa nut tuota kaveria, hän on terve, riski on mitättömän pieni”.

Vuoroviikkolapset ovat mitättömän pieni riski vain siinä tilanteessa, että pysyvät viikon omassa huoneessaan ja syövät ruokaa pöydän toisessa päässä. Toteutuuko tämä teillä?

Lapset ovat perheenjäseniä. Typerää verrata naaapureihin ja kavereihin. Vuoroviikkosysteemissä ei ole enempää riskiä kuin kahden aikuisen ydinperheessä. Hajotetaan ne nyt ensin jos olet niin hysteerinen. Sivusta.

Jaa. Jos meidän vuoroviikkolapset kulkisivat nyt, niin minun puoleltani ei olisi riskiä, sillä olen etätöissä.

Mutta isän puolella on uusperhe, jossa on kaksi vuoroviikkolasta. Niillä lapsilla on oman isänsä puolesta uusperhe, josta en tiedä, kulkeeko nämä lapset tai käyvätkö koulussa tai päiväkodissa.

Olisi harhaa tuudittautua siihen, että kun minä olen etätöissä, niin kaikki on hyvin.

Eksän asioista et loppupeleissä kuitenkaan koskaan tiedä. Et koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootti. Lapsia ei kuulut vaihtaa tässä tilanteessa. Sanoivat päättäjät mitä tahansa.

Normitilanteessa olet aivan oikeassa.

Itse olet idiootti kun toisia haukut mitään asiasta edes tietämättä ja lukemaasi ymmärtämättä. Ap sanoi molempien tekevän etätyötä kotonaan joten jos kukaan ei ole erityisen suojeltava riskiryhmäläinen, ei tuossa ole mitään syytä pidättäytyä normaalivaihdoista.

Eihän me sen takia kotona kökitä, että olemme riskiryhmäläisiä. Olemme etätöissä sen takia, että emme levitä tautia.

Missä on vika, ettei tätä ymmärretä? Sinun mielestäsi ei järjessä kuitenkaan? Missä sitten?

Mitä sössötät? Lasten vaihto ei levitä tautia sen enempää jos kerran ollaan etätöitä kotona kökkien. Se oli pointtini.

Kotona kökkien ja käydään kuitenkin esim. kaupassa...

Vierailija kirjoitti:

Meillä vuoroasuminen on myös sekaisin. Syynä se, että tarhaikäinen ja 9-vuotias ovat yhdessä mahdoton yhdistelmä etätyön ohella. Pidäpä heidät samassa asunnossa 8 h sisällä työpäivän ajan. Tulee sellaista riehumista ja mekkalaa, että naapurit valittavat. Siispä työpäiviksi on jaettu lapset molemmille vanhemmille.

Yksin lapset pystyvät olemaan rauhassa.

Olen juuri eronnut ja pandemian alkaessa olin yksinolosta kovasti ahdistunut. Nyt siihen on tottunut, ja mietin, että onneksi ei ole parisuhdetta juuri nyt. Olen aina kaivannut omaa tilaa, ja se, että vieressä olisi joku koko ajan ahdistaa sekin.

Liityin KoSiin, eli Korona-ajan sinkkujen FB-ryhmään vertaistuki mielessäni. Siellä joku oli viikossa löytänyt jo kumppanin ja yhteiskuvan kera virallistettiin jo suhdetta. Itselleni tuli tuostakin ahdistunut fiilis. En ehkä sitten ole näillä kilsoilla enää heittäytyjä, mutta tapailussakaan en voisi kuvitella nyt tilannetta, että löytäisin jonkun ja nyhjäisin aamusta iltaan tuon uuden kanssa. Tai että osaisin sanoa yhden tai kahden tapaamisen perusteella, että tässä on seurustelukumppani. Veikkaan, että ero tulisi itselleni aika nopeasti. Itse tykkään tutustua rauhallisesti, deittailla kerran, pari viikossa alkuun.

Et pärjää omien lastesi kansaa, mutta silti suurin huolesi on deittielämän latistuminen? Huh huh

Lastenvalvojana huomaa, että vuoroviikkoasuminen mystisesti loppuu siinä kohtaa, kun lapsi saa itse päättää. Lapset eivät halua sitä jatkaa. Kyseessä onkin vanhempien oma itsekkyys, kun halutaan lapsivapaita viikkoja. Lapsella ei ole väliä, omalla "jaksamisella" ja deittielämällä on. Sääliksi käy kyseiset lapset

Ennen kun ydinperheet alatte kahdehtimaan useat perheet on tosiaan joutuneet laittamaan nyt vuoroasumisen jäihin. 

Eilen näin kuinka +65 vuotiaat isovanhemmat ulkoiluttivat 2 vuotiasta taaperoa.

Vierailija kirjoitti:

Lastenvalvojana huomaa, että vuoroviikkoasuminen mystisesti loppuu siinä kohtaa, kun lapsi saa itse päättää. Lapset eivät halua sitä jatkaa. Kyseessä onkin vanhempien oma itsekkyys, kun halutaan lapsivapaita viikkoja. Lapsella ei ole väliä, omalla "jaksamisella" ja deittielämällä on. Sääliksi käy kyseiset lapset

Eipähän olisi itselläkään kiva vaihtaa viikon välein kotia.

Minun on toki helppo huudella ydinperheellisenä. Mutta mietin, että tekisin kyllä suuren karhunpalveluksen omille lapsilleni, jos totuttaisin heidät sellaiseen arkeen, jota perheen aikuiset eivät jaksaisi.

Sori vaan, lapset. Meillä kaikki tekevät kotitöitä ja antavat välillä toisille rauhan. Ollaan yhdessä, mutta ei enää pikkulapsivaiheen jälkeen täysin riippuvaisia aikuisen ohjelmatoimistopalveluista.

Anteeksi nyt vaan teille kaikille kommentoijille, mutta jos perheessä ei ole riskiryhmäläisiä ja molemmat vanhemmat käyvät vain kaupassa ja tekevät etänä töitä, niin ei ole millään tavalla perusteltua evätä lapsilta kontakti toiseen vanhempaan pahimmillaan kuukausien ajaksi.

Eri asia jos toinen vanhempi on vaikka sairaanhoitaja ja toinen riskiryhmässä. Mutta omaa järkeä saa ja pitää käyttää. Kuukauden ero vanhemmasta vaikkapa alle kouluikäiselle on todella pitkä aika ja kyllä vaikuttaa vaikkapa 3-vuotiaan suhteeseen siihen vanhempaan.

Jos molemmat vanhemmat ovat sitoutuneet minimoimaan kontaktit, niin molempien vanhempien näkeminen ei ole sen kummempi juttu kuin elää ydinperheessä.

Juurihan oli artikkeli, että tätä koronatilannetta tullaan varmasti käyttämään välineenä vieraannuttaa lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Lastenvalvojana huomaa, että vuoroviikkoasuminen mystisesti loppuu siinä kohtaa, kun lapsi saa itse päättää. Lapset eivät halua sitä jatkaa. Kyseessä onkin vanhempien oma itsekkyys, kun halutaan lapsivapaita viikkoja. Lapsella ei ole väliä, omalla "jaksamisella" ja deittielämällä on. Sääliksi käy kyseiset lapset

Just joo. Ihan joka kerta näin käy satavarmasti.

Lastenvalvojana tajuaisit jos hiukan ajattelisit että läheskään kaikki vuoroviikkoperheet eivät edes asioi luonasi.

Vierailija kirjoitti:

Lastenvalvojana huomaa, että vuoroviikkoasuminen mystisesti loppuu siinä kohtaa, kun lapsi saa itse päättää. Lapset eivät halua sitä jatkaa. Kyseessä onkin vanhempien oma itsekkyys, kun halutaan lapsivapaita viikkoja. Lapsella ei ole väliä, omalla "jaksamisella" ja deittielämällä on. Sääliksi käy kyseiset lapset

Toivottavasti trollailet vaan etkä oikeasti ole lastenvalvoja. Kyseessä voi ola myös vanhempien "itsekkyys" haluta viettää aikaa tasapuolisesti lastensa kanssa, rakastaa näitä, olla läsnä. Lapset ovat erilaisia eri ikävaiheissa, koska kasvavat ja itsenäistyvät. Myös suhteessa siihen, paljonko vanhemman läsnäoloa tarvitsevat. Ajatella, jossain vaiheessa muuttavat sen ainoankin vanhempansa luta pois. Kai olet pannut merkille paljonko SE kertoo kyseisen vanhemman itsekkyydestä. Sitten se deittailurumba vasta alkaakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootti. Lapsia ei kuulut vaihtaa tässä tilanteessa. Sanoivat päättäjät mitä tahansa.

Normitilanteessa olet aivan oikeassa.

Itse olet idiootti kun toisia haukut mitään asiasta edes tietämättä ja lukemaasi ymmärtämättä. Ap sanoi molempien tekevän etätyötä kotonaan joten jos kukaan ei ole erityisen suojeltava riskiryhmäläinen, ei tuossa ole mitään syytä pidättäytyä normaalivaihdoista.

Eihän me sen takia kotona kökitä, että olemme riskiryhmäläisiä. Olemme etätöissä sen takia, että emme levitä tautia.

Missä on vika, ettei tätä ymmärretä? Sinun mielestäsi ei järjessä kuitenkaan? Missä sitten?

Mitä sössötät? Lasten vaihto ei levitä tautia sen enempää jos kerran ollaan etätöitä kotona kökkien. Se oli pointtini.

Kotona kökkien ja käydään kuitenkin esim. kaupassa...

Kaupassakäynti on normaalia elämää, myös etätyöerityksessä. Vain riskiryhmläiset ja karanteeniin määrätyt ovat asia erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootti. Lapsia ei kuulut vaihtaa tässä tilanteessa. Sanoivat päättäjät mitä tahansa.

Normitilanteessa olet aivan oikeassa.

Vanhempien jaksaminen ja järjissään pysyminen on tärkeämpää kuin tartuntariskin mitättömän pieni kohoaminen. Jos lapset eivät tapaa muita kuin vanhempiaan ja vanhemmat vain kaupan kassoja, niin riski on aika olematon.

-eri

Siinäpä se. ”Tartuntariskin mitättömän pieni kohoaminen”. Tajuatko, mitä tarkoittaa, jos viisi miljoonaa ihmistä ajattelee samalla tavalla? ”Menempä samaan hissiin naapurin kanssa, onhan tämä mitättömän pieni riski” tai ”halaanpa nut tuota kaveria, hän on terve, riski on mitättömän pieni”.

Vuoroviikkolapset ovat mitättömän pieni riski vain siinä tilanteessa, että pysyvät viikon omassa huoneessaan ja syövät ruokaa pöydän toisessa päässä. Toteutuuko tämä teillä?

Lapset ovat perheenjäseniä. Typerää verrata naaapureihin ja kavereihin. Vuoroviikkosysteemissä ei ole enempää riskiä kuin kahden aikuisen ydinperheessä. Hajotetaan ne nyt ensin jos olet niin hysteerinen. Sivusta.

Juridisesti lapset on vain yhden perheenjäseniä ja heidän paikkansa on nyt siinä kodissa, jossa he on virallisesti kirjoilla.

Juridisesti tuota asiaa ollaan itse asiassa muuttamassa, ja nykytilanteessa Uudeltamaalta saa liikkua muualle Suomeen lapsen huollon ja tapaamisoikeuden vuoksi. Eli olemme ihan valtiovallan tukemia tässä erilaisessa lastenhuoltotyylissämme.

Karanteenien ja kotonapysyttelyn ideana on _hidastaa_ tartuntojen etenemistä, yleinen konsensus on että pysäyttäminen ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Minun on toki helppo huudella ydinperheellisenä. Mutta mietin, että tekisin kyllä suuren karhunpalveluksen omille lapsilleni, jos totuttaisin heidät sellaiseen arkeen, jota perheen aikuiset eivät jaksaisi.

Sori vaan, lapset. Meillä kaikki tekevät kotitöitä ja antavat välillä toisille rauhan. Ollaan yhdessä, mutta ei enää pikkulapsivaiheen jälkeen täysin riippuvaisia aikuisen ohjelmatoimistopalveluista.

Kahden alle kouluikäisen vanhempana, joista toinen on autisti, on kyllä käynyt ero mielessä ihan normaalitilanteessakin. Jotenkin emme vain saa tätä arkea rakennettua niin, ettei se olisi kuormittavaa vanhemmalle. Epäilen kyllä, että joku muu pärjäisi tässä elämässäni paremmin kuin minä, mutta se ajatus ei paljoa auta minua nyt. Meillä tilanne on tällä hetkellä todella raskas, eikä apua saa kriisistä johtuen oikein mistään.

Kyllä olen jo ottanut eron puheeksi (taas) miehen kanssa. En vain jaksa arkeamme. Itsetuhoiset ajatukset alkavat olla arkipäivää. Helppoahan siihenkin on huutaa, että masennusta se on ja kun sen hoitaa niin helpottaa. Enpä tiedä. Mielestäni arjessani on aamusta iltaan tilanteita, jotka ylittävät voimavarani, niin se on se perimmäinen ongelma kuitenkin. Voimavaroja on vaikeaa rakentaa lisää, kun vieressä konkreettisesti joku jatkuvasti aiheuttaa tulipalon, joka pitää sammuttaa. Omalla lapsuudellanikin on vaikutus voimavaroihini, mutta sitä en nyt avaa enempää.

Toivottavasti olet kiitollinen tilanteestasi ja voimavaroistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootti. Lapsia ei kuulut vaihtaa tässä tilanteessa. Sanoivat päättäjät mitä tahansa.

Normitilanteessa olet aivan oikeassa.

Vanhempien jaksaminen ja järjissään pysyminen on tärkeämpää kuin tartuntariskin mitättömän pieni kohoaminen. Jos lapset eivät tapaa muita kuin vanhempiaan ja vanhemmat vain kaupan kassoja, niin riski on aika olematon.

-eri

Siinäpä se. ”Tartuntariskin mitättömän pieni kohoaminen”. Tajuatko, mitä tarkoittaa, jos viisi miljoonaa ihmistä ajattelee samalla tavalla? ”Menempä samaan hissiin naapurin kanssa, onhan tämä mitättömän pieni riski” tai ”halaanpa nut tuota kaveria, hän on terve, riski on mitättömän pieni”.

Vuoroviikkolapset ovat mitättömän pieni riski vain siinä tilanteessa, että pysyvät viikon omassa huoneessaan ja syövät ruokaa pöydän toisessa päässä. Toteutuuko tämä teillä?

Lapset ovat perheenjäseniä. Typerää verrata naaapureihin ja kavereihin. Vuoroviikkosysteemissä ei ole enempää riskiä kuin kahden aikuisen ydinperheessä. Hajotetaan ne nyt ensin jos olet niin hysteerinen. Sivusta.

Jaa. Jos meidän vuoroviikkolapset kulkisivat nyt, niin minun puoleltani ei olisi riskiä, sillä olen etätöissä.

Mutta isän puolella on uusperhe, jossa on kaksi vuoroviikkolasta. Niillä lapsilla on oman isänsä puolesta uusperhe, josta en tiedä, kulkeeko nämä lapset tai käyvätkö koulussa tai päiväkodissa.

Olisi harhaa tuudittautua siihen, että kun minä olen etätöissä, niin kaikki on hyvin.

Eksän asioista et loppupeleissä kuitenkaan koskaan tiedä. Et koskaan.

No miten sä juuri väitit tietäväsi? XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootti. Lapsia ei kuulut vaihtaa tässä tilanteessa. Sanoivat päättäjät mitä tahansa.

Normitilanteessa olet aivan oikeassa.

Vanhempien jaksaminen ja järjissään pysyminen on tärkeämpää kuin tartuntariskin mitättömän pieni kohoaminen. Jos lapset eivät tapaa muita kuin vanhempiaan ja vanhemmat vain kaupan kassoja, niin riski on aika olematon.

-eri

Siinäpä se. ”Tartuntariskin mitättömän pieni kohoaminen”. Tajuatko, mitä tarkoittaa, jos viisi miljoonaa ihmistä ajattelee samalla tavalla? ”Menempä samaan hissiin naapurin kanssa, onhan tämä mitättömän pieni riski” tai ”halaanpa nut tuota kaveria, hän on terve, riski on mitättömän pieni”.

Vuoroviikkolapset ovat mitättömän pieni riski vain siinä tilanteessa, että pysyvät viikon omassa huoneessaan ja syövät ruokaa pöydän toisessa päässä. Toteutuuko tämä teillä?

Lapset ovat perheenjäseniä. Typerää verrata naaapureihin ja kavereihin. Vuoroviikkosysteemissä ei ole enempää riskiä kuin kahden aikuisen ydinperheessä. Hajotetaan ne nyt ensin jos olet niin hysteerinen. Sivusta.

Juridisesti lapset on vain yhden perheenjäseniä ja heidän paikkansa on nyt siinä kodissa, jossa he on virallisesti kirjoilla.

Juridiikkaa harvoin tulee sotkea inhimillisyyteen.

Joku rasittuu aina. Ap:lla sen ap:n stressin saa kantaa ne lapset, joiden arki on jatkuvaa muuttamista isältä äidille ja äidiltä isälle. Onneksi vanhemmat saa hengähdellä.