Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koronatilanteessa tajuaa, miten paljon vuoroviikkosysteemi auttaa vanhempia jaksamaan
31.03.2020 |
Pointti ei nyt ole se, että suosittelisin kenellekään eroamista. Mutta kun ero nyt on todellisuutta meillä ja lapset vanhemmillaan vuoroviikoin, niin tässä tajuaa konkreettisesti miten tärkeää ns. oma aika on. Joka toinen viikko ikävöin lapsiani, mutta toisaalta silloin saan hengähtää kotikoulusta ja karanteenirumbasta. Ja taas kun lapset tulevat, jaksan paljon paremmin olla läsnä, auttaa ja touhuta. Sekä minä että lasten isä teemme täyspäiväistä etätyötä, joten työkuormaa voi tasapainottaa lapsiviikkojen ja lapsettomien viikkojen välille. Lapsilla on kaksi paremmin jaksavaa vanhempaa ja kaksi kotia fyysisestikin, joten arkeen ja ympyröihin tulee sitä kautta hieman vaihtelua.
Niin moni ydinperheellinen tuntuu tällä hetkellä repivän hiuksia päästään että koen itseni tässä mielessä etuoikeutetuksi. Tätähän ei tietenkään saisi ääneen sanoa, mutta sanon kuitenkin.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että jos ihminen ei jaksa omia lapsiaan, niin ei niitä olisi kannattanut hankkia.
Kyllä. Ainoastaan päteville ennustajille sertifioiduin ja määräaikaishuolletuin kristallipalloin sallitaan vastedes perheen perustaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kokee tarvitsevansa "omaa aikaa" niin miksi edes teki lapsia?
Tuossa yhtälössä miettisin, että onkohan se työ ihan oikeasti sitä mitä haluan tehdä, jos se imee voimat niin ettei omien lasten kanssa enää jaksa olla.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan teille kaikille kommentoijille, mutta jos perheessä ei ole riskiryhmäläisiä ja molemmat vanhemmat käyvät vain kaupassa ja tekevät etänä töitä, niin ei ole millään tavalla perusteltua evätä lapsilta kontakti toiseen vanhempaan pahimmillaan kuukausien ajaksi.
Eri asia jos toinen vanhempi on vaikka sairaanhoitaja ja toinen riskiryhmässä. Mutta omaa järkeä saa ja pitää käyttää. Kuukauden ero vanhemmasta vaikkapa alle kouluikäiselle on todella pitkä aika ja kyllä vaikuttaa vaikkapa 3-vuotiaan suhteeseen siihen vanhempaan.
Jos molemmat vanhemmat ovat sitoutuneet minimoimaan kontaktit, niin molempien vanhempien näkeminen ei ole sen kummempi juttu kuin elää ydinperheessä.
Juurihan oli artikkeli, että tätä koronatilannetta tullaan varmasti käyttämään välineenä vieraannuttaa lapsi.
Se ei tarkoita sitä, että kontakti siihen toiseen vanhempaan on nyt evätty vaikka nyt vältetään niitä fyysisiä tapaamisia. Se lapsen toisen vanhempi ei katoa nyt mihinkään vaikka muutama kuukausi mennään lasten terveys edellä.
Kasvatustieteilijänä en emmärrä, miksi lasten tapaamisoikeus säilyy tässä tilanteessa. Lapselle ei aiheuta traumoja se, ettei näe vähään aikaan toista vanhempaa livenä. Traumoja aiheuttaa ihan muut asiat, kuten oharit ja toistuvat pettymykset.
Jos on tarpeen minimoida kontaktit, niin myös tämä kontakti pitäisi minimoida. Jos tämä sallitaan, niin sitten pitää sallia myös mummojen vierailu toistensa luona tms. Johdonmukaisuus tökkii tosi paljon.
Ja että suututtaa se, että varusmiehet eivät pysty viettämään lomiaan varuskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on toki helppo huudella ydinperheellisenä. Mutta mietin, että tekisin kyllä suuren karhunpalveluksen omille lapsilleni, jos totuttaisin heidät sellaiseen arkeen, jota perheen aikuiset eivät jaksaisi.
Sori vaan, lapset. Meillä kaikki tekevät kotitöitä ja antavat välillä toisille rauhan. Ollaan yhdessä, mutta ei enää pikkulapsivaiheen jälkeen täysin riippuvaisia aikuisen ohjelmatoimistopalveluista.
Kahden alle kouluikäisen vanhempana, joista toinen on autisti, on kyllä käynyt ero mielessä ihan normaalitilanteessakin. Jotenkin emme vain saa tätä arkea rakennettua niin, ettei se olisi kuormittavaa vanhemmalle. Epäilen kyllä, että joku muu pärjäisi tässä elämässäni paremmin kuin minä, mutta se ajatus ei paljoa auta minua nyt. Meillä tilanne on tällä hetkellä todella raskas, eikä apua saa kriisistä johtuen oikein mistään.
Kyllä olen jo ottanut eron puheeksi (taas) miehen kanssa. En vain jaksa arkeamme. Itsetuhoiset ajatukset alkavat olla arkipäivää. Helppoahan siihenkin on huutaa, että masennusta se on ja kun sen hoitaa niin helpottaa. Enpä tiedä. Mielestäni arjessani on aamusta iltaan tilanteita, jotka ylittävät voimavarani, niin se on se perimmäinen ongelma kuitenkin. Voimavaroja on vaikeaa rakentaa lisää, kun vieressä konkreettisesti joku jatkuvasti aiheuttaa tulipalon, joka pitää sammuttaa. Omalla lapsuudellanikin on vaikutus voimavaroihini, mutta sitä en nyt avaa enempää.
Toivottavasti olet kiitollinen tilanteestasi ja voimavaroistasi.
Toki olen kiitollinen tilanteestani ja voimavaroistani, enkä missään nimessä halua väheksyä erityislasten vanhempien haasteita varsinkin juuri tällä hetkellä.
Mutta kun puhutaan ihan tavislapsista, on mielestäni hyvä antaa malli sellaisesta elämästä, jota aikuinenkin jaksaa. Ei kai tarkoituksena ole, että lapsi aikuisena asuu ihmissuhteessa, jossa hän on viikon intensiivisesti läsnä ja käy sitten viikon yksinäisyydessä lepäämässä?
Vierailija kirjoitti:
Lastenvalvojana huomaa, että vuoroviikkoasuminen mystisesti loppuu siinä kohtaa, kun lapsi saa itse päättää. Lapset eivät halua sitä jatkaa. Kyseessä onkin vanhempien oma itsekkyys, kun halutaan lapsivapaita viikkoja. Lapsella ei ole väliä, omalla "jaksamisella" ja deittielämällä on. Sääliksi käy kyseiset lapset
Ihana sinä. Kiitos tästä kommentista. Putosi kivi sydämeltä. Koska olen ollut aina tätä mieltä, mutta minua on syyllistetty todella törkeästi tästä mielipiteestä, myös "ammattilaisten" puolelta.
Itsellä auttoi varmasti se, että olin ehtinyt tapailla useita miehiä ennen ekaa pitkää suhdetta, ei ollut mikään ns. kutina päällä, joka olisi ohittanut omasta lapsesta huolehtimisen tärkeyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenvalvojana huomaa, että vuoroviikkoasuminen mystisesti loppuu siinä kohtaa, kun lapsi saa itse päättää. Lapset eivät halua sitä jatkaa. Kyseessä onkin vanhempien oma itsekkyys, kun halutaan lapsivapaita viikkoja. Lapsella ei ole väliä, omalla "jaksamisella" ja deittielämällä on. Sääliksi käy kyseiset lapset
Just joo. Ihan joka kerta näin käy satavarmasti.
Lastenvalvojana tajuaisit jos hiukan ajattelisit että läheskään kaikki vuoroviikkoperheet eivät edes asioi luonasi.
Komppaan sivusta tätä. Juuri niin. En oikein tiedä, mikä tai kuka tuollainen taho tarkalleen edes on. Olen ymmärtänyt että jonkinlainen riidanratkoja tilanteissa, jolloin eropari ei tule toimeen normaalien aikuisten lailla eikä saa lapsiin liittyviä yhteisiä asioita sovittua ja järjestymään, vaan tarvitaan ulkopuolista tuomaria auktoriteetiksi. Olen siis itse eronnut ja lapsemme ovat vuoroviikkokuviossa ihan meidän kaikkien yhteisestä tahdosta ja hyvässä sovussa. Mitään ulkopuolisia ei asiaan halutakaan sotkea päsmäröimään, koska itse tiedämme kaikki parhaiten; aikuiset tunnemme omat tarpeemme ja tunnemme myös lapsemme ja osaamme huomiodia heidät. Pystymme sopimaan kaikesta.
Käsitän, että lastenvalvojan luona asioivilla vuoroviikkoperheillä on siis erimielisyystausta jossa lastenvalvoja on määrännyt, junaillut tai ohjeistanut vuoroviikkoasumiseen. Jos lapset ovat järjestelyä vastaan ja purkavat sen omaehtoisesti heti kuin mahdollista, eikö se kerro silloin lastenvalvojan virheestä? Hän määräsi vuorovikkoasumisen perheelle, jossa se ei ole lasten mieleinen? Pohdinpa vaan, kun en tosiaan tiedä mitä tuollainen viranhaltija todellisuudessa tekee ja mihin on valtuutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan teille kaikille kommentoijille, mutta jos perheessä ei ole riskiryhmäläisiä ja molemmat vanhemmat käyvät vain kaupassa ja tekevät etänä töitä, niin ei ole millään tavalla perusteltua evätä lapsilta kontakti toiseen vanhempaan pahimmillaan kuukausien ajaksi.
Eri asia jos toinen vanhempi on vaikka sairaanhoitaja ja toinen riskiryhmässä. Mutta omaa järkeä saa ja pitää käyttää. Kuukauden ero vanhemmasta vaikkapa alle kouluikäiselle on todella pitkä aika ja kyllä vaikuttaa vaikkapa 3-vuotiaan suhteeseen siihen vanhempaan.
Jos molemmat vanhemmat ovat sitoutuneet minimoimaan kontaktit, niin molempien vanhempien näkeminen ei ole sen kummempi juttu kuin elää ydinperheessä.
Juurihan oli artikkeli, että tätä koronatilannetta tullaan varmasti käyttämään välineenä vieraannuttaa lapsi.
Se ei tarkoita sitä, että kontakti siihen toiseen vanhempaan on nyt evätty vaikka nyt vältetään niitä fyysisiä tapaamisia. Se lapsen toisen vanhempi ei katoa nyt mihinkään vaikka muutama kuukausi mennään lasten terveys edellä.
Jos on läheiset välit, niitä voi nyt jatkaa "koronan yli" puhelinsoitoilla ja netti-yhteydenpidolla. Skype, Whats up jne. Ei se läheisyys mihinkään katoa, jos se on ollut myöskin henkistä laatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteilijänä en emmärrä, miksi lasten tapaamisoikeus säilyy tässä tilanteessa. Lapselle ei aiheuta traumoja se, ettei näe vähään aikaan toista vanhempaa livenä. Traumoja aiheuttaa ihan muut asiat, kuten oharit ja toistuvat pettymykset.
Jos on tarpeen minimoida kontaktit, niin myös tämä kontakti pitäisi minimoida. Jos tämä sallitaan, niin sitten pitää sallia myös mummojen vierailu toistensa luona tms. Johdonmukaisuus tökkii tosi paljon.
Ja että suututtaa se, että varusmiehet eivät pysty viettämään lomiaan varuskunnassa.
"Kasvatustieteilijänä", "Lastenvalvojana"... XD mitä vielä? "Tasavallan presidenttinä minä en..." XD XD XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on toki helppo huudella ydinperheellisenä. Mutta mietin, että tekisin kyllä suuren karhunpalveluksen omille lapsilleni, jos totuttaisin heidät sellaiseen arkeen, jota perheen aikuiset eivät jaksaisi.
Sori vaan, lapset. Meillä kaikki tekevät kotitöitä ja antavat välillä toisille rauhan. Ollaan yhdessä, mutta ei enää pikkulapsivaiheen jälkeen täysin riippuvaisia aikuisen ohjelmatoimistopalveluista.
Kahden alle kouluikäisen vanhempana, joista toinen on autisti, on kyllä käynyt ero mielessä ihan normaalitilanteessakin. Jotenkin emme vain saa tätä arkea rakennettua niin, ettei se olisi kuormittavaa vanhemmalle. Epäilen kyllä, että joku muu pärjäisi tässä elämässäni paremmin kuin minä, mutta se ajatus ei paljoa auta minua nyt. Meillä tilanne on tällä hetkellä todella raskas, eikä apua saa kriisistä johtuen oikein mistään.
Kyllä olen jo ottanut eron puheeksi (taas) miehen kanssa. En vain jaksa arkeamme. Itsetuhoiset ajatukset alkavat olla arkipäivää. Helppoahan siihenkin on huutaa, että masennusta se on ja kun sen hoitaa niin helpottaa. Enpä tiedä. Mielestäni arjessani on aamusta iltaan tilanteita, jotka ylittävät voimavarani, niin se on se perimmäinen ongelma kuitenkin. Voimavaroja on vaikeaa rakentaa lisää, kun vieressä konkreettisesti joku jatkuvasti aiheuttaa tulipalon, joka pitää sammuttaa. Omalla lapsuudellanikin on vaikutus voimavaroihini, mutta sitä en nyt avaa enempää.
Toivottavasti olet kiitollinen tilanteestasi ja voimavaroistasi.
Toki olen kiitollinen tilanteestani ja voimavaroistani, enkä missään nimessä halua väheksyä erityislasten vanhempien haasteita varsinkin juuri tällä hetkellä.
Mutta kun puhutaan ihan tavislapsista, on mielestäni hyvä antaa malli sellaisesta elämästä, jota aikuinenkin jaksaa. Ei kai tarkoituksena ole, että lapsi aikuisena asuu ihmissuhteessa, jossa hän on viikon intensiivisesti läsnä ja käy sitten viikon yksinäisyydessä lepäämässä?
Itse ajattelen aina niitä lapsia. Suostuisinko itse asumaan joka toisen viikon jossain muualla? En suostuisi. Siksi ihailen suunnattomasti niitä aikuisia, jotka kykenevät eron jälkeen tällaiseen systeemiin, että lapset asuvat yhdessä paikkaa ja vain aikuiset vaihtavat koteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan teille kaikille kommentoijille, mutta jos perheessä ei ole riskiryhmäläisiä ja molemmat vanhemmat käyvät vain kaupassa ja tekevät etänä töitä, niin ei ole millään tavalla perusteltua evätä lapsilta kontakti toiseen vanhempaan pahimmillaan kuukausien ajaksi.
Eri asia jos toinen vanhempi on vaikka sairaanhoitaja ja toinen riskiryhmässä. Mutta omaa järkeä saa ja pitää käyttää. Kuukauden ero vanhemmasta vaikkapa alle kouluikäiselle on todella pitkä aika ja kyllä vaikuttaa vaikkapa 3-vuotiaan suhteeseen siihen vanhempaan.
Jos molemmat vanhemmat ovat sitoutuneet minimoimaan kontaktit, niin molempien vanhempien näkeminen ei ole sen kummempi juttu kuin elää ydinperheessä.
Juurihan oli artikkeli, että tätä koronatilannetta tullaan varmasti käyttämään välineenä vieraannuttaa lapsi.
Se ei tarkoita sitä, että kontakti siihen toiseen vanhempaan on nyt evätty vaikka nyt vältetään niitä fyysisiä tapaamisia. Se lapsen toisen vanhempi ei katoa nyt mihinkään vaikka muutama kuukausi mennään lasten terveys edellä.
Jos on läheiset välit, niitä voi nyt jatkaa "koronan yli" puhelinsoitoilla ja netti-yhteydenpidolla. Skype, Whats up jne. Ei se läheisyys mihinkään katoa, jos se on ollut myöskin henkistä laatua.
*facepalm*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenvalvojana huomaa, että vuoroviikkoasuminen mystisesti loppuu siinä kohtaa, kun lapsi saa itse päättää. Lapset eivät halua sitä jatkaa. Kyseessä onkin vanhempien oma itsekkyys, kun halutaan lapsivapaita viikkoja. Lapsella ei ole väliä, omalla "jaksamisella" ja deittielämällä on. Sääliksi käy kyseiset lapset
Ihana sinä. Kiitos tästä kommentista. Putosi kivi sydämeltä. Koska olen ollut aina tätä mieltä, mutta minua on syyllistetty todella törkeästi tästä mielipiteestä, myös "ammattilaisten" puolelta.
Itsellä auttoi varmasti se, että olin ehtinyt tapailla useita miehiä ennen ekaa pitkää suhdetta, ei ollut mikään ns. kutina päällä, joka olisi ohittanut omasta lapsesta huolehtimisen tärkeyden.
Omakehu löyhkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenvalvojana huomaa, että vuoroviikkoasuminen mystisesti loppuu siinä kohtaa, kun lapsi saa itse päättää. Lapset eivät halua sitä jatkaa. Kyseessä onkin vanhempien oma itsekkyys, kun halutaan lapsivapaita viikkoja. Lapsella ei ole väliä, omalla "jaksamisella" ja deittielämällä on. Sääliksi käy kyseiset lapset
Ihana sinä. Kiitos tästä kommentista. Putosi kivi sydämeltä. Koska olen ollut aina tätä mieltä, mutta minua on syyllistetty todella törkeästi tästä mielipiteestä, myös "ammattilaisten" puolelta.
Itsellä auttoi varmasti se, että olin ehtinyt tapailla useita miehiä ennen ekaa pitkää suhdetta, ei ollut mikään ns. kutina päällä, joka olisi ohittanut omasta lapsesta huolehtimisen tärkeyden.
Jos olet itse sössinyt asiasi niin melko inhottavaa, että haluat toisten komppaavan omia virheitäsi! Sillähän siinä sitten tunnet olevasi parempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteilijänä en emmärrä, miksi lasten tapaamisoikeus säilyy tässä tilanteessa. Lapselle ei aiheuta traumoja se, ettei näe vähään aikaan toista vanhempaa livenä. Traumoja aiheuttaa ihan muut asiat, kuten oharit ja toistuvat pettymykset.
Jos on tarpeen minimoida kontaktit, niin myös tämä kontakti pitäisi minimoida. Jos tämä sallitaan, niin sitten pitää sallia myös mummojen vierailu toistensa luona tms. Johdonmukaisuus tökkii tosi paljon.
Ja että suututtaa se, että varusmiehet eivät pysty viettämään lomiaan varuskunnassa.
"Kasvatustieteilijänä", "Lastenvalvojana"... XD mitä vielä? "Tasavallan presidenttinä minä en..." XD XD XD
Hmmm.... miksi tittelit tai koulutukset ovat sinulle ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan teille kaikille kommentoijille, mutta jos perheessä ei ole riskiryhmäläisiä ja molemmat vanhemmat käyvät vain kaupassa ja tekevät etänä töitä, niin ei ole millään tavalla perusteltua evätä lapsilta kontakti toiseen vanhempaan pahimmillaan kuukausien ajaksi.
Eri asia jos toinen vanhempi on vaikka sairaanhoitaja ja toinen riskiryhmässä. Mutta omaa järkeä saa ja pitää käyttää. Kuukauden ero vanhemmasta vaikkapa alle kouluikäiselle on todella pitkä aika ja kyllä vaikuttaa vaikkapa 3-vuotiaan suhteeseen siihen vanhempaan.
Jos molemmat vanhemmat ovat sitoutuneet minimoimaan kontaktit, niin molempien vanhempien näkeminen ei ole sen kummempi juttu kuin elää ydinperheessä.
Juurihan oli artikkeli, että tätä koronatilannetta tullaan varmasti käyttämään välineenä vieraannuttaa lapsi.
Se ei tarkoita sitä, että kontakti siihen toiseen vanhempaan on nyt evätty vaikka nyt vältetään niitä fyysisiä tapaamisia. Se lapsen toisen vanhempi ei katoa nyt mihinkään vaikka muutama kuukausi mennään lasten terveys edellä.
Lasten terveyteen sillä ei ole mitään vaikutusta. Mielenterveyteen ainoastaan. Erottaminen väkisin toisesta vanhemmasta ei tuo terveysetuja, vain haittoja. Kaikille.
Ainut poikkeus tietenkin mahdolliset riskiryhmäläisyydet jolloin perheen sisälläkin kontaktit on minimoitava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteilijänä en emmärrä, miksi lasten tapaamisoikeus säilyy tässä tilanteessa. Lapselle ei aiheuta traumoja se, ettei näe vähään aikaan toista vanhempaa livenä. Traumoja aiheuttaa ihan muut asiat, kuten oharit ja toistuvat pettymykset.
Jos on tarpeen minimoida kontaktit, niin myös tämä kontakti pitäisi minimoida. Jos tämä sallitaan, niin sitten pitää sallia myös mummojen vierailu toistensa luona tms. Johdonmukaisuus tökkii tosi paljon.
Ja että suututtaa se, että varusmiehet eivät pysty viettämään lomiaan varuskunnassa.
"Kasvatustieteilijänä", "Lastenvalvojana"... XD mitä vielä? "Tasavallan presidenttinä minä en..." XD XD XD
Hmmm.... miksi tittelit tai koulutukset ovat sinulle ongelma?
Vain naurettavan läpinäkyvä trollaus on.
Entäpä ne yksinhuoltajat, joiden lapset vain vierailevat pari päivää viikossa etävanhemman luona? Siis me. Olisikin vuoroviikkosysteemi. Olisikin sellainen isä, jota kiinnostaisi enemmän omat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteilijänä en emmärrä, miksi lasten tapaamisoikeus säilyy tässä tilanteessa. Lapselle ei aiheuta traumoja se, ettei näe vähään aikaan toista vanhempaa livenä. Traumoja aiheuttaa ihan muut asiat, kuten oharit ja toistuvat pettymykset.
Jos on tarpeen minimoida kontaktit, niin myös tämä kontakti pitäisi minimoida. Jos tämä sallitaan, niin sitten pitää sallia myös mummojen vierailu toistensa luona tms. Johdonmukaisuus tökkii tosi paljon.
Ja että suututtaa se, että varusmiehet eivät pysty viettämään lomiaan varuskunnassa.
"Kasvatustieteilijänä", "Lastenvalvojana"... XD mitä vielä? "Tasavallan presidenttinä minä en..." XD XD XD
Hmmm.... miksi tittelit tai koulutukset ovat sinulle ongelma?
Vain naurettavan läpinäkyvä trollaus on.
Mitä se kertoo sinusta itsestäsi, jos ajattelet sen olevan trollaus?
Alue: Aihe vapaa
Mieti, ap, minä olin totaali-yh, kun toista ei vuosiin kiinnostanut omat lapset. Silti jaksoin.