Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko ikinä sitä millainen olit nuorena?
Koetko olleesi nuorena esim. villimpi, luottavaisempi ja viattomampi, elämäniloisempi, herkempi? Kaipaatko sitä "versiota" sinusta? Haluaisitko olla vähän enemmän sellainen nyt, mutta kuitenkin pitää kokeneisuutesi ja viisautesi?
Kommentit (231)
Vain hoikkuutta ja siroutta. Nyt 17kg painavampi eli 5kg yli normaalipainon:(
n60v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan sitä, että ajattelun täytti vaikka kun mietittiin, mitä otetaan mukaan rannalle, piknikille, nyt kaikkien pää on täynnä vaan työtä, skypekokouksia, itsensä tehdään niim tärkeäksi, ja umohtumut sellainem spontaanius , päivät alkaa skypepalavaverilla ja loppuu skypepalaveriin ja yölläkin lähes on skypeä tai mitä ikinä onkaan, kukaan ei mieti enää baaritoppeja tai muitakaan vaatteita vaam elämä on skypeä ja palsuja. Mitä vanhemmaksi ihminem tulee sitä vinhammaksi kiihtyy palsujen määrä.
Kaipaan laihuutta joskus, että jaksoi kävellä loputtomiin, oli niin kevyt. Joskus mietin voisinko saada vanhan painoni takaisin, jos söisin kuten lapsuuskodissa, terveellistä kotiruokaa, harvoin ja kohtuudella herkkuja, pienemmät lautasetkin oli...No tuskin enää pääsisin nuoruuden painoon.
Kaipaan sitä että aikaa tuntui olevan loputtomasti kaikkeen, saattoi kokeilla jotain, eikä ollut vielä vanha...
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä, että ajattelun täytti vaikka kun mietittiin, mitä otetaan mukaan rannalle, piknikille, nyt kaikkien pää on täynnä vaan työtä, skypekokouksia, itsensä tehdään niim tärkeäksi, ja umohtumut sellainem spontaanius , päivät alkaa skypepalavaverilla ja loppuu skypepalaveriin ja yölläkin lähes on skypeä tai mitä ikinä onkaan, kukaan ei mieti enää baaritoppeja tai muitakaan vaatteita vaam elämä on skypeä ja palsuja. Mitä vanhemmaksi ihminem tulee sitä vinhammaksi kiihtyy palsujen määrä.
Palsut?
En ole ikinä ollut skypessä, en edes osaisi. Joku toimistotyöläisten juttu varmaan.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa nuoruus vuosia ollenkaan. Vaikka iho oli hyvässä kunnossa ja hiukset oman värisiä, niin en nähnyt kuinka kaunis olinkaan. Katsoin itseni pelistä ja näin mukamas lihavan naisen jolla oliliian isot tissit.
Nyt kun olen 50 vuotta ja on tullut hieman harmaata, niin osaan pukea minulle sopivasti, osaan kulkea korko kengissä, minulla on sopivasti vaatteita ja niistä saan helposti kasattua juuri sopivan asun tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Olen myös rahoittunut, en suutu helposti enää, keskityn paremmin.
Monet ongelmat töissä ja kotona on saanut minun rauhoittumaan ja etsimään ratkaisua, ennen olisin ollut hermostunut ja miettinyt asiaa koko ajan.
Työelämässä olen ahkera ja olen saanut hyviä työpaikkoja ihan omalla osaamisella, on ollut mukavia haasteita, jota olisin aikaisemmin karttanut. Ennen en uskaltanut esintyä ja pitää koulutuksia, nykyään rakastan pitää koulutuksia. On niin palkitsevaa nähdä kun ihmiset oikeasti oppii jotain uutta, ja minä sen heille opetan.
En todellakaan kaipaa 30 vuotta taaksepäin, nautin juuri tästä päivästä.
Toivottavasti et ole opettaja. Kirotusviriheet pahoja ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PS 2023 kirjoitti:
PS 2023 kirjoitti:
En kaipaa vähääkään. Olin teininä hirvittävä zoowakki joka lähes riemuitsi sommalien tulosta suomeen. Hytisyttää ajatellakin! Nykyään PS:n äänestäjä.
Vielä, että huusin ja haukuin äitini kun tämä sanoi että miksei zommalit käy töissä? Sanoin etteivät 'osaa tehdä töitä' eikä silloin voi työntekoa vaatia. Samaten rikostapauksissa tietoisesti vähättelin koko asiaa, vaikka omatunto ihmettelikin.
Olin ihan käärmeissäni kun suomi voitti MM jääkiekon 1995, sen kun mielestäni oli nazionalista öyhötystä. Samaa rataa jatkoin, muutin hkiin opiskelemaan ja olin niin helv onnessani kun Meri-Rastilassa asuessani kulki lopultakin sitä 'lisäväriä' kadulla.
Kun Halonen voitti 2000 vaalit, suurinpiirtein hypin tasajalkaa riemusta.
2001 ja WTC isku toi jonkin väliaikaisen ihmetyksen että kuis noin? Olin tuolloin suuri izlamin puolustaja ja kuuntelinkin (pakolla) lähinnä vain itämaiden musiikkia vaikken siitä mitään ymmärtänyt. Ne cd:t lentäneet sittemmin roskiin. Sitten alkoi kuitenkin pitkä ja lohdullinen Amerikka-viha.
Pitää kai pikakelata vuoteen 2015 mikä toi vain kuukaudessa täyden 180:n asteen käännöksen päähäni ja loppu historiaa.
Tuossapa oli tunnustus. Ja juu, voitte ihan vapaasti sättiä provoksi jne. Totta joka sana.
Itsellä vähän samanlainen tarina. Olin myös nuorena täysidiootti vasemmistoidealisti, joka ei tajunnut maailman realiteeteista yhtään mitään. Voi huoleti sanoa, että jos kohtaisin nuoren itseni, pitäisin tätä täytenä tampiona.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköä kyllä, temperamenttisuutta en
Toisin sanottuna sinulla oli nuorena varaa oikutella koska olit paremman näköinen, mutta nyt ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan välillä sitä aidosti onnellista itseäni ennen äidin kuolemaa. Minua, joka otti elämän vastaan lannistumattomana ja voittamattomana. Nykyään tiedän ettei sellaisella naiiviudella selviä, mutta tuolloin en osannut pelätä mitään, eikä suru varjostanut elämääni.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Koen olleeni tyhmä, uskoneeni ihmisistä pelkkää hyvää ihan omaksi tappiokseni. Olen todella tyytyväinen siihen, mitä nyt kolmekymppisenä olen. Uskon olevani kymmenen vuoden päästä vielä tyytyväisempi, koska olen taas vähän viisaampi. Tokikaan tietää ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa nuoruus vuosia ollenkaan. Vaikka iho oli hyvässä kunnossa ja hiukset oman värisiä, niin en nähnyt kuinka kaunis olinkaan. Katsoin itseni pelistä ja näin mukamas lihavan naisen jolla oliliian isot tissit.
Nyt kun olen 50 vuotta ja on tullut hieman harmaata, niin osaan pukea minulle sopivasti, osaan kulkea korko kengissä, minulla on sopivasti vaatteita ja niistä saan helposti kasattua juuri sopivan asun tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Olen myös rahoittunut, en suutu helposti enää, keskityn paremmin.
Monet ongelmat töissä ja kotona on saanut minun rauhoittumaan ja etsimään ratkaisua, ennen olisin ollut hermostunut ja miettinyt asiaa koko ajan.
Työelämässä olen ahkera ja olen saanut hyviä työpaikkoja ihan omalla osaamisella, on ollut mukavia haasteita, jota olisin aikaisemmin karttanut. Ennen en uskaltanut esintyä ja pitää koulutuksia, nykyään rakastan pitää koulutuksia. On niin palkitsevaa nähdä kun ihmiset oikeasti oppii jotain uutta, ja minä sen heille opetan.
En todellakaan kaipaa 30 vuotta taaksepäin, nautin juuri tästä päivästä.
Toivottavasti et ole opettaja. Kirotusviriheet pahoja ovat.
Ihan normi kielioppitasoa tällä palstalla. Aiotko käydä kommentoimassa joka stanan viestiä? Jos ei oo mitään kommentoitavaa keskusteluun, voit olla myös hiljaa.
T. Eri
En todellakaan.
Vaikka olen nykyäänkin varautunut ja sosiaalisesti kömpelö, niin olen mennyt valovuosia eteenpäin nuoruusvuosista. Olin myös naiivi ja vähän sellainen tynnyrissä kasvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saman kokoinen kuin nuorena, ihan nätisti vanhentunut. Elämä kunnossa.
Silti kaipaan sitä tunnetta, kun rakastaa ehdoitta ja täydestä sydämestään toista, ilman kyynisyyden tai katkeruuden häivääkään, itseään säästämättä ❤️
En todellakaan. "villimpi, luottavaisempi ja viattomampi, elämäniloisempi, herkempi" En ole koskaan ollut villi, enkä todellakaan haluaisi olla luottavaisempi tai viattomampi, sehän johtaa vaan siihen että sinua käytetään hyväksi, kyllä minä nytkin luotan ihmisiin, mutta en sokeasti. Elämäniloisempi? No en nyt tiedä, en minä nuorena ollut kovin elämäniloinen kun elin työttömänä ja vaikka mies oli töissä, se oli silti helvettiä koska hän oli alkoholisti. Ja kun söin pillereitä sain raivokohtauksia ja itkin joka päivä, kun hoksasin ne lopettaa on elämä ollut paljon tasaisempaa. Ja tietysti vaihdoin miehen parempaan. Herkempi? No nykyään olen siten herkempi että liikutun vaikka ja mistä, nuorena en tavannut itkeä kuunnellessa musiikkia tai telkkaria katsoessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaipaan. Parikymppisenä olin hoikka ja nätti. Munaa sai aina halutessaan. Nykyään tullut sen verran kiloja lisää, että seuraa on vaikeampi löytää :(
Sitä kaipaa, että oli uskoa tulevaan ja aikaa tuntui olevan ikuisuuksia.
Olin villi ja vapaa, ja hyvän näköinen joten sitä kaipaan. Nykyään olen tylsä ja ihan ok näköinen.
Olisin tehnyt enemmän mallintöitä kun pyydettiin moniin ja jouduin kieltäytyä opiskelun takia, ja olisin myös valinnut eri alan opinnot jos saisin palata tuohon aikaan.
En kaipaa.
Olin itsetuhoinen masentunut ahdistunut päihderiippuvainen idiootti.
Olen edelleen päihderiipuvainen, sairas ja eläkkeellä, mutta huomattavasti tyytyväisempi ja iloisempi elämässäni, enkä missään nimessä halua kuolla.
N47
En oikeastaan. Nykyään olen lempeä ja seesteinen ja minulla on itsetunto.
En kaipaa. Murehdin nuorena aivan turhaan ulkonäöstäni ja parista finnistä ja kaikenmaailma asioista, joihin en oikeasti pystynyt vaikuttamaan. Olin liian musta-valkoinen mielipiteissäni, elämänkokemuksen puuttuessa en nähnyt mistä joku asia johtuu ja miksi se on niin. Olin liian luottavainen tai naiivi joidenkin ihmisten suhteen. Nyt on elämä paljon helpompaa näiltä osin.