Kaipaatko ikinä sitä millainen olit nuorena?
Koetko olleesi nuorena esim. villimpi, luottavaisempi ja viattomampi, elämäniloisempi, herkempi? Kaipaatko sitä "versiota" sinusta? Haluaisitko olla vähän enemmän sellainen nyt, mutta kuitenkin pitää kokeneisuutesi ja viisautesi?
Kommentit (231)
En todellakaan. Olen viisikymppinen ja oikein tyytyväinen elämääni. Olihan mulla melkoisen nätti naama nuorena, mutta olishan se hassua, jos tän ikäinen näyttäis teinitylleröltä. Olin nuorena aika hölmö, luojan kiitos, olen ainakin jonkin verran saanut älliä päähäni.
Sitä mieletöntä fiilistä, kun on ensi kertaa kännissä ?
Zinc
Ehkä ulkonäköä kaipaa, mutten sitä, että olin tosi ujo.
Olin tosi herttainen ja täynnä uskoa ihmisiin niin työssä kuin lähipiirin kanssa. Jonkun verran poltin sitten näppejäni niin parisuhteessa, kollegoiden kanssa kuin ilkeän anopinkin kanssa. Kadun naiviuttani mutta myös kaipaan sitä. Olin aidosti kiinnostunut ihmisistä ja liiankin luottavainen. Tulevaisuus ei myöskään huolettanut.
Nykyinen järki, uskallus ja itsevarmuus ikävuosina 19-24 olisi itselleni täydellinen yhdistelmä.
Kyllä, nyt aikuisena elämä on yhtä hel vettiä ja toivon kuo lemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa nuoruus vuosia ollenkaan. Vaikka iho oli hyvässä kunnossa ja hiukset oman värisiä, niin en nähnyt kuinka kaunis olinkaan. Katsoin itseni pelistä ja näin mukamas lihavan naisen jolla oliliian isot tissit.
Nyt kun olen 50 vuotta ja on tullut hieman harmaata, niin osaan pukea minulle sopivasti, osaan kulkea korko kengissä, minulla on sopivasti vaatteita ja niistä saan helposti kasattua juuri sopivan asun tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Olen myös rahoittunut, en suutu helposti enää, keskityn paremmin.
Monet ongelmat töissä ja kotona on saanut minun rauhoittumaan ja etsimään ratkaisua, ennen olisin ollut hermostunut ja miettinyt asiaa koko ajan.
Työelämässä olen ahkera ja olen saanut hyviä työpaikkoja ihan omalla osaamisella, on ollut mukavia haasteita, jota olisin aikaisemmin karttanut. Ennen en uskaltanut esintyä ja pitää koulutuksia, nykyään rakastan pitää koulutuksia. On niin palkitsevaa nähdä kun ihmiset oikeasti oppii jotain uutta, ja minä sen heille opetan.
En todellakaan kaipaa 30 vuotta taaksepäin, nautin juuri tästä päivästä.
Toivottavasti et ole opettaja. Kirotusviriheet pahoja ovat.
Nej, jag är inte lärare. Jag har flyttat från Sverige till Finland och lärt mig finska som vuxen. Det är jättesvår att skriva på finska och fortfarande skriver jag naturligtvis fel. Däremot är det få som hör att jag är Svensk från födelsen. Jag har nu bott i Finland 20 år och jag har jobbat hela tiden, det finns många yrken i Finland där man behöver en svenskspråkig som pratat rikssvenska. Jag beklagar stavningsfelen samt språkfelen. Jag försöker mitt bästa.
Kaipaan sitä, että vaikka minen muun tavoin olin nuorena epävarma ja ahdistunutkin, niin silloin oli aina niin paljon toivoa.
Vaikka mitä olisi tapahtunut, tiesin että kyllä tästä selvitään, koska koko tulevaisuus oli täysin avoinna. Siellähän saattoi odottaa vaikka mitä!
No nyt elän sitä tulevaisuutta ja alan olla sen verran raihnainen, etten osaa enää nähdä uutta loistavaa tulevaisuutta edessäni.
Ottaisin siis nuoruuden takaisin koska tahansa, vaikken saisi nuoria kauniita kasvojani jne.
Kun vain saisin sen toivon takaisin, tiedon ja uskon siitä, että pian on kaikki jo paljon paremmin kuin nyt, pian pääsen tekemään mitä haluan.
En kaipaa. Nyt menopaussissa yli viisikymppisenä olen ollut kaikkein onnellisin varhaislapsuuden jälkeen. Ihanaa, kun saan olla minä! :)
Olin nuorena rohkeampi ja huolettomampi ja vapaampi. Toki sitä joskus kaipaa ja kaiholla muistelee mutta en silti vaihtaisi tätä nykyistä elämää pois. Ja olisihan se kiva yhä olla niin hoikka, terve ja nätti kuin nuorena eikä tällainen 50+ tantta.
En todellakaan. Ainoastaan tuuhean tukan haluaisin takaisin, ja hoikan varren. N
En kaipaa ollenkaan, enkä mielellään muistele nuoruutta. Olin todella epävarma ja ujo, mikä johti lopulta todella pahaan alkoholiongelmaan. Noilta vuosilta on ihan kamalasti hirveitä muistoja, lisäksi menetin luottotietoni ja olin fyysisesti heikossa kunnossa vaikkakin ylipainoinen köyhän ruokavalion takia. Olin monta päivää viikosta kännissä (menetin tämän takia yhden hyvän työpaikankin) ja henkinen hyvinvointi oli niin huono että harkitsin välillä itsemurhaa.
Nykyään omilla jaloilla seisova ja henkisesti paljon tasapainoisempi, vaikka synkkien ajatusten kanssa painin välillä edelleen. Luottotiedot sain onneksi takaisin vuosia sitten, vaikka kauan siinä meni että sai kaiken maksettua. Nyt elän itselleni mielekästä arkea, ja vaikka alkoholia käytän edelleen niin ongelmiin se ei enää johda. Olen myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan, koska onnistuin löytämään liikunnan pysyvästi elämääni.
Kaipaan ainoastaan sitä, että oli vähän enemmän ystäviä ja tietyllä tapaa sitä nuoruuden intoa asiohin. mielenterveyden romahtamista ja fyysisen terveyden ongelmia en ottaisi takaisin, enkä varsinkaan haluaisi elää sitä aikaa uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköä ja fyysistä suorituskykyä kyllä. Sitä itsekeskeisyyttä ja lapsellisuutta mitä silloin oli en kaipaa pätkääkään. Kunpa olisi ollut sama viisaus päässä silloin mitä nyt on.
Lapsellisuus on hyve, niin ei kyynisty niin helposti
En kaipaa, koska olin joissain tilanteissa ujo, hissukka, epävArma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköä ja fyysistä suorituskykyä kyllä. Sitä itsekeskeisyyttä ja lapsellisuutta mitä silloin oli en kaipaa pätkääkään. Kunpa olisi ollut sama viisaus päässä silloin mitä nyt on.
Lapsellisuus on hyve, niin ei kyynisty niin helposti
huumorintaju
En kaipaa mitään muuta kuin sitä, ettei olisi fyysisiä vaivoja ja voisi urheilla paremmin.
Tykkään ulkonäöstäni edelleen, nuorena en lainkaan ymmärtänyt olevani kaunis enkä ollut muutenkaan ulkonäkökeskeinen. Olisi pitänyt oikein ihailla itseään peilistä, kaduttaa, kun en tehnyt niin ;)
Olen edelleen villi ja iloinen, en huomaa luonteessa paljoakaan eroa. N56
Miksi kaipaisin? Olen nyt parempi versio
En kaipaa. Se oli kuitenkin toinen ihminen, toisessa ajassa, enkä oikein keksi, miksi haluaisin olla joku muu kuin minä.
Tässä on oikein hyvä.
Harmittaa niiden puolesta, jotka tuntevat, että ”kaikki” on ”ohi” vaikkapa päälle nelikymppisenä. Mutta voin toisaalta vaikuttaa vain omaan elämääni.