Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko ikinä sitä millainen olit nuorena?
Koetko olleesi nuorena esim. villimpi, luottavaisempi ja viattomampi, elämäniloisempi, herkempi? Kaipaatko sitä "versiota" sinusta? Haluaisitko olla vähän enemmän sellainen nyt, mutta kuitenkin pitää kokeneisuutesi ja viisautesi?
Kommentit (231)
Sitä kun tuli vedettyä sadan kilsan pyörälenkkiä kolmeen tuntiin, jaksoi lähteä lenkille paljon useammin kuin nykyään, helteet ei verottaneet jaksamista, vaan siitä sai energiaa. Sitä kaipaan, en muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäniloisempi, maailma näytti valoiselta paikalta. Toki vanhemmiten esimerkiksi naisten pahuus ja häijyys sai aika kyyniseksi.
En kaipaa. Nuorena olin vielä keskseneräinen ja maailmaa ja elämää kokematon. Varmasti myös naiivi kuten nuoret yleensä ovat.
Ne asiat on korjaantuneet iän myötä, mutta spontaanius ja uskallus heittäytyä sekä uteliaisuus elämään on ennallaan. Nyt vain kypsemmässä muodossa, elämänkokemus opetttanut. Olen loputtoman utelias elämälle ja haluan nähdä ja kokea uutta. Olen avoin enkä pelkää erilaisuutta ja ja vieraita asioita kuten en tehnyt nuorenakaan.
Aion elää täysillä viimeiseen hengenvetoon. Yksi ainoa elämä, käytän sen mahdollisimman hyvin.
Kaipaan sitä kuinka vahva olin fyysisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli nuorena bulimia, en todellakaan haluaisi kokea sitä uudestaan.
Fysiikan voisin ottaa, aivoina pitäisin nykyisen. M57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja en kaipaile nuoruutta, en ollut nuorena edes komea, pikemminkin kun katselen nyt nuoruudenkuviani, näytä niissä mielestäni jonkinlaiselta "troublemakerilta", vaikka olin ihan kunnollinen ihminen, en aiheuttanut ongelmia, mutta ehkä muut on ulkonäön perusteella tuominneet minut sellaiseksi?
Minä olin nuorena ujo ja nyt sanoa pamautan aina mitä haluan ja olen tottakai painavampi nyt, silloin 54 kiloa ja nyt noin 90. Mutta olen saman miehen kanssa edelleen jonka tapasin 1984 ja rakastellaan vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukapa ei haluaisi olla nuori ja hyvä kuntoinen ja nätti. Mitä hauskaa ikääntymisessä on. Onhan sitä toki viisaampi.
En kaipaa. Olin hirvittävän väsynyt jatkuvasti, elämä oli yhtä kamppailua päivästä päivään selviytymisestä. Nuoruus ei ollut todellakaan millään tavalla huoletonta aikaa. Kenties lapsuuden perhe on ollut niillä tukena ja turvana, joilla näin on ollut. Olin 20 kg laihempi, mutta myös alipainoinen ja aneeminen johtuen jatkuvasta nälässä elämisestä. Lääkkeisiin ei ollut varaa, enkä osannut hakea mistään apua. Tein töitä opintojen eteen 24/7 juuri nukkumatta, ja nukahtelin kesätöissä koneen ääreen väsymykseltäni. Mutta, olen nykyään keski-ikäisenä paremmassa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja vihdoin onnellinen.