Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko ikinä sitä millainen olit nuorena?
Koetko olleesi nuorena esim. villimpi, luottavaisempi ja viattomampi, elämäniloisempi, herkempi? Kaipaatko sitä "versiota" sinusta? Haluaisitko olla vähän enemmän sellainen nyt, mutta kuitenkin pitää kokeneisuutesi ja viisautesi?
Kommentit (231)
nuoruusaikaa kaipaan kylläkin, en sitä minkälainen olin. mutta hauskaa oli, nyt on kaikki päivät yhtä tylsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorena tosikko, masentunut, vihainen, alkoholiongelmainen ja katkera. Nuoruudesta kaipaan oikeastaan vain sitä kimmoisampaa naamavärkkiä ja tiheämpää seksinsaamisfrekvenssiä.
Fyysinen kunto on ainoa mitä kaipaan.
Ei sitä enää jaksa vetää yli kolmeakymmentä leukaa, uida 8 km vähän yli kahteen tuntiin tai vetäistä teräsmieskisaa.
Nuoremmalle itselleni minulla olisi viesti: "Ei sinussa ole mitään vikaa, mitä ikä ja kokemus ei paranna".
Nuorempi minäni ei ymmärtäisi lainkaan ja alkaisi selittää nokka pystyssä typeryyksiä.
Nuorena olin kohtuuttoman sietämätön ja kovin itseäni täynnä.
En kaipaa sitä, että olin niin heittopussi enkä puolustanut tarpeeksi vahvasti itseäni. Nykyään minut tunnetaan mukavana ja auttavaisena ihmisenä, joka tarvittaessa myös pistää kovan kovaa vastaan ja puolustaa lujasti itseään sekä heikompiaan - olen saanut tästä luonteenpiirteestä paljon positiivista palautetta ja kehua. Aina ei todellakaan ollut näin, vaan nuoruuden minältäni puuttui tuo joskus vaadittava kovuus.
Nuoruuden minästäni kaipaan silloista vilpitöntä avarakatseisuuttani, ihmispositiivisuutta ja epäkyynisyyttä. Kaikki nämä ominaisuudet ovat edelleen olemassa, mutta valitettavasti elämä on antanut myös sellaista kokemusta, jonka perusteella näitä kantoja on ollut pakkokin tarkistaa.
M35
En todellakaan kaipaa nuoruuteni aikaa. Olin rutiköyhä, epäsosiaalinen, tuskastuttavan ujo, yksinäinen. Paksut pullonpohjasilmälasit, pidin itseöni rumana ja liian lihavana. ( Kuvista päätellen en ollut lihava 164/54). Epävarmuus tulevasta, perheestä ja työstä.
Nyt olen jo eläkkeellä ( ihanaa!!), hyvästä ammatista jäi säästöjäkin ja hyvä eläke. Olen leikkauttanyt silmäni ja pääsin eroon kakkuloistani.Ulkonäkööni olen aivan tyytyväinen. Perhekin aivan ok. Ja olen oivaltanut, että viihdyn yksin. En kaipaa ystäviä. Elän elämäni parasta aikaa, tyytyväisenä itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana osasin ottaa työstressit todella rennosti tyyliin "Yritän parhaani, jos en onnistu so what"
Mutta nyt vanhempana on jotain täysin turhaa ammatillista ylpeyttä ja muka pitäisi kaikki työt osata ratkaista tai mukamas menetän jotain itsekuvittelemaani mainetta, en tajua miksi nakkaan paskaakaan osaamisestani ja maineestani sillä en edelleenkään voi tehdä kuin sen että yritän parhaani ja jos ei riitä niin so what. Maineeni sitäpaitsi saa aikaan vain sen , että vaikeimmat ja samalla paskimmat nakit on omalla omalla pöydällä aina...
Nuorena uskalsin sanoa että en osaa/en halua.
Kyllä ja en. Itsellä oli nuorena pitkä ja kihara tukka ja olin sen kymmenen kiloa laihempi. Sain usein kuulla olevani kaunis. Sitten sain sairauden joka kerryttänyt massaa ja ohentanut ja kuivattanut tukan. Silloin nuorempana olin kuitenkin todella epävarma ja painiskelin mielenterveyden kanssa. Nyt vaikka olenkin painavampi olen henkisesti paljon paremmassa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ahdistunut, arka ja pelokas johtuen kotitaustasta ja kiusaamisesta. En päässyt vapaaksi siitä syystå kuorestani joka oli kyllä harmi. Nyt olen vapautuneempi eli siinä mielessä onnellisempi toki maailma ja varsinkin miesten pahuus on järkyttånyt ja rikkonut turvallisuuden ja luotamuksen tunnetta elämään ihan kokonaisuutena.
En tajunnut nuorena mikä kaunotar olin.
Kyllä mä pidän itsestäni enemmän tälläisenä, vähän tasaisempana ja viisaampana. Ei se nuorempi versio huono ollut, mutta ehkä tää kypsempi on kuitenkin parempi. Ulkomuodon jos sais nuoruusvuosilta takaisin niin sit olis varmaan aika täydellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäköä, terveyttä ja notkeutta kyllä. Vanhempana kuitenkin itsevarmempi, kypsempi ja vähän sosiaalisempi.
En kaipaa. Olin hiton ujo, yksinäinen ja onneton. Kaipaan ihon kiinteyttä ja terveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vieläkin melko nuori. Nuoruus oli kuitenkin minulle todella ikävää aikaa ja olin kiusattu sekä yksinäinen. Sen takia se aika aiheuttaa vaan surullisia ajatuksia. Muutenkin olin nuorempana niin ujo ja arka ihminen ja kiusaaminen vaikutti tähän vielä paljon lisää ja teki minusta vieläkin hiljaisemman. Olin rohkeampi ennen. Samalla en ollut koskaan tyytyväinen ulkonäkööni. Minulla ei ollut mukava nuoruus todellakaan ja oikeastaan se jakso jäin tavallaan "välistä" sen vuoksi, etten koskaan käynyt oikein missään ja olin yksinäinen. Kaikki hauskat jutut jäivät kokematta. Minulla olikin erilainen ajatus nuoruudesta ja se surullinen hetki, kun tajusin etten pysty muuttamaan tilannetta ja olen yksinäinen sekä hyljeksitty. Joskus joku kaveri koulussa ja muuten ei koskaan ketään. Toisaalta, vaikka nyt olenkin jo vähän alle 30- vuotta niin ei tämä tilanne ole paljoa muuttunut ja elän melko samanlaista elämää. Menneisyyden kokemukset mielessä ja jättäneet jälkiä. Toisaalta olen yksinäinen edelleen ja minulla ei ole ystäviä. Muuten ihmisiin luottaminen on vaikeaa. En myöskään edelleenkään tykkää ulkonäöstäni yhtään.
Nuoruudessa oikeastaan oli vaan se hyvä asia, että jaksoi vielä uskoa elämään ja mietin aina, että opiskelen sitten jatkossa ja muutan elämääni. Nyt, kun olen tajunnut sen kaiken, ettei elämä välttämättä muutukaan niin paljon ja ei sitä saa aina niin paljon parannettua niin se on ollut pysäyttävä hetki. Tietysti itsellä on vastuu, mutta en esim ole päässyt opiskelemaan ja olen siis yksinäinen edelleen. Tämän tajuaminen, että elämäni voi jatkossakin mennä "pieleen" on varmasti ollut pahin herätys. Nuorempana aina jotenkin uskoin, että joskus se onni kääntyy hyväksi ja käsitys omasta pärjäämisestä elämässä oli erilainen. Työttömyys, se etten ole päässyt opiskelemaan, yksinäisyys, köyhyys sekä muutenkin sellainen huoli omasta terveydestä on tuonut paljon synkkiä ajatuksia elämääni. Sekin välillä huollettaa miten kestän tätä elämää ja välillä ahdistanut paljon. Nuorempanakin koki niitä hetkiä, mutta ajatus jostain paremmasta aina auttoi jaksamaan. Nyt mietin , että jos sitä parempaa ei koskaan tulekaan. Ja en tarkoita, että olisin mikään rikas yms vaan sitä, että elämässä edes jokin asia menisi vähän helpommin ja pärjäisin muutenkin.
En, mutta kaipaan sitä, mitä intiimejä tuhmuuksia teimme naapurin pojan kanssa. Haluaisin kokea nämä asiat hänen kanssaan uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiuksiani! Vielä kun olin parikymppinen yksi tyttöystävä sanoi, että sinulla on niin tuuheat ja vahvat hiukset että ne ei varmaan ikinä lähde. Arvatkaa miten kävi? 😂
Covid-19 vei toimeentulon
Näytän väsyneeltä ja pahalta
olen 55 vuotias
yritän etten katkeroituisi...
turvaverkkoja ei ole
En todellakaan. Alkoholistiperheen lapsena kesti kauan päästä niistä traumoista yli. Nyt olen itsevarmempi, rohkeampi, iloisempi, enemmän rahaa käytössä ja hoikempikin olen kun lohtusyöminen jäi taakse. Olin varmaan kasvoista nätimpi nuorempana mutta nyt pidän itseäni kauniina toisin kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
En, olen aivan samanlainen vieläkin 😁
Tuota toivoisin. (Väärä) ammattivalinta muuttaa pakosti ajan mittaan johonkin suuntaan, jotenkin ajattelen että itsessäni oli enemmän arvostettavaa alkuperäisenä, vaikka luonnollisesti oli paljon tyhmyyttä ja kokemattomuutta.
En todellakaan! Ulkonäkö oli ainut hyvä asia. Olin ahdistunut, yksinäinen, erittäin epävarma, sairaalloisen ujo, köyhä ja kiusattu. No koulussa olin kyllä hyvä ja osittain siksi kiusattiinkin.
En kaipaa nuoruus vuosia ollenkaan. Vaikka iho oli hyvässä kunnossa ja hiukset oman värisiä, niin en nähnyt kuinka kaunis olinkaan. Katsoin itseni pelistä ja näin mukamas lihavan naisen jolla oliliian isot tissit.
Nyt kun olen 50 vuotta ja on tullut hieman harmaata, niin osaan pukea minulle sopivasti, osaan kulkea korko kengissä, minulla on sopivasti vaatteita ja niistä saan helposti kasattua juuri sopivan asun tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Olen myös rahoittunut, en suutu helposti enää, keskityn paremmin.
Monet ongelmat töissä ja kotona on saanut minun rauhoittumaan ja etsimään ratkaisua, ennen olisin ollut hermostunut ja miettinyt asiaa koko ajan.
Työelämässä olen ahkera ja olen saanut hyviä työpaikkoja ihan omalla osaamisella, on ollut mukavia haasteita, jota olisin aikaisemmin karttanut. Ennen en uskaltanut esintyä ja pitää koulutuksia, nykyään rakastan pitää koulutuksia. On niin palkitsevaa nähdä kun ihmiset oikeasti oppii jotain uutta, ja minä sen heille opetan.
En todellakaan kaipaa 30 vuotta taaksepäin, nautin juuri tästä päivästä.
En, olen aivan samanlainen vieläkin 😁