Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ilmoitti olevansa panseksuaali
28.03.2020 |
Vähän hämmästyin, koska en tiennyt mitä se tarkoittaa. Lapseni piti sitten luennon asiasta. Eli voin odottaa lapseni tuovan kotiin ihan kenet tahansa seurustelu mielessä.
Hämmästyin myös siksi, koska lapseni on vasta 12v, enkä ajatellut hänen vielä miettivän omaa seksuaalisuuttaan.
No, katsotaan, mitä tuleva tuo.
Kommentit (87)
12-vuotias tiedä maailman menosta vielä mitään, puhumattakaan mikä on joku "pan-seksuaali". Feminismimädätys menee aivan liian pitkälle koettaessaan aivopestä lapsia koulussa jo pienestä pervertikoiksi ja tekemään asioita, joita saattavat pahan kerran katua vanhempana. Voi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltäkää nyt hyvät ihmiset lapsiltanne se tumblr.
Vierailija kirjoitti:
Panseksuaali ex-biseksuaali kirjoitti:
Ennen vanhaan biseksuaaleista sanottiin, että ovat kummiskin heteroita, ja nyt samaa väitetään siis panseksuaaleista.
Toi toisen seksuaalisuuden määrittely ulkopuolelta on tosi vahingollista.
Siitä ei ole mitään hyötyä.Mitä sitten jos joku onkin hetero ja määrittelee itsensä panseksuaaliksi? Ketä se uhkaa?
Eikö sateenkaaren alle mahdukaan kaikki?Ihan hemmetin epäselvää isolta liikkeelta, joka kuitenkin ajaa myös lakimuutoksia. Kyllä pitäisi olla silloin määritelmät selviä, jotta tiedetään, mistä puhutaan ja mille ryhmälle nyt mitäkin oikeuksia ajetaan ja kuka voi puhua kenenkin puolesta.
Esim. transseksuaalit (kokevat dysforiaa ja toimivat binaarisen sukupuolikäsityksen rajoissa ja haluavat selvän ulkoisen muutoksen "transition") kokevat, että muunsukupuoliset (eivät koe dysforiaa, eivät välttämättä halua fyysistä muutosta ja haluavat kiistää monesti biologisen sukupuolen) puhuvat heidän puolestaan ja he eivät itse saa enää ääntään kuuluviin esim. translain tiimoilta.
LGBT++++ on ihan järkyttävän epäselvä nykyään, kun kukaan ei tiedä, mitä mikäkin määritelmä tarkoittaa. Miksi kukaan ulkopuolinenkaan tajuaisi, mitä oikein ollaan tukemassa kun sateenkaarilaiset eivät itsekään tajua kenestä milloinkin puhutaan.
Ei kenenkään yksityishenkilön tarvitse olla jonkun suuntautumisen mannekiini. Nämä ovat henkilökohtaisia asioita.
Esim. Ite koin teininä, että olen bi. Rakastuin nuorena aikuisena naiseen, olen itse nainen. Lesbopiireissä mulle sanottiin, että biseksuaalit vain kokeilevat naisia ja lähtevät kuitenkin miesten matkaan. Olin tosi rakastunut, nuori, epävarma ja muiden hyväksyntää kaipaava.
Huomasin, ettei miehet kiinnosta mua, joten identifioin itseni lesboksi ja seurustelin vuosia vain naisten kanssa. Bifobia tarttui minuunkin, mutta oikeastihan, vaikka joku sanoisi olevansa lesbo, voi hän oikeasti olla mitä tahansa. Ja ihmiset pettävät ja jättävät, rakastavat tai eivät oli miten oli.
Myöhemmin koin kovan kriisin, pääni oli aivan sekaisin, että olenko lesbo vai bi. Lähdin tarkoituksella vaikean eron jälkeen testaamaan, kiinnostuisinko miehistä. Koin, että en voisi yhtä syvästi kumminkaan rakastua miehiin, joten olisin muka enemmän turvassa sydänsuruilta.
Olin nuori, naiivi, satutettu ja hölmökin.
Tajusin sitten lopulta että olen bi ja tulin vihaiseksi siitä, että mua on ulkopuolelta painostettu. Myöhemmin, vuosia myöhemmin, yksi lesbo ihastui minuun, ja jankkasi, ettet sä voi olla bi vaan kyllä sä oot varmasti lesbo. Johtuu tyylistäni.
Onko tuo sinusta ok?
Kun kuulin termin muunsukupuolinen, kyseenalaistin sukupuolenikin. Olen aina kokenut pientä sukupuolidysforiaa, mutta ehkä se onkin sukupuolistereotypioiden kokemista vieraiksi. Maskuliinisuuteni saa muut tunkemaan minut siihen lesbolokeroonkin.
Muunsukupuolisena olisin hetero, sillä kaikki muut ihmiset olisivat vastakkaista sukupuolta automaattisesti. En ole androgyyni enkä sukupuoleton. Moni termi kuten demigirl kuulostaa minulta melkein, mutta en halua käyttää moisia termejä itsestäni.
Tällä hetkellä identifioin itseni panseksuaaliksi naiseksi, koska se mikä on mulle 100% varmaa on, että toisen ihmisen sukupuoli ei ole mulle este rakastua tai tuntea seksuaalista vetoa. Jos joku identifioi itsensä muunsukupuoliseksi tai on transihminen, se ei mua haittaa.
Mun ihmistyyli on maskuliiniset ja androgyynit naiset, yleensä siis sellaiset poikatyttölesbot ja olen tuttavapiiriä seuratessani huomannut, että moni entinen lesbokaverini onkin nykyään transmies. Ei estäis mua ihastumasta. Sutinaa on ollutkin, tosin ennen transformaatiota. Olen siis käynyt asian mielessäni läpi.
Näyttäydyn tällä hetkellä varmasti ulkopuoliselle " tavallisena heteroperheenäitinä ". Ulkokuori ja perhestatus pettävät ja pahasti.
En kaipaa yhtään nuorta sateenkaariaktivistia määräilemään mua enää näissä asioissa.
Lapselleni opetan, että kaikki mahtuvat sateenkaaren alle ja kaikilla on oikeus taistella ihmisoikeuksien puolesta. Ennen kaikkea ketään ei voi ulkoa määritellä ja kuvitella tietävänsä toisen asioista.
Mieheni on cismies ja hetero.
En voi mitään, jos mun " avarakatseisuuteni " on nyt muotia tai jotain.
Tuntuu, että saan joka vuosikymmenellä kuulla samat läpät aiheesta.
Ei voi mitään, jos jonkun muun ihmisoikeudet olevinaan menevät pilalle siitä että elän omaa elämääni. Kipupisteitä on mullakin.
Jossain jenkeissähän tässä kaikessa ollaan menty jo niin pitkälle, että alkavat jossain kouluterveydenhuollossa ylitulkitsemaan lapsia ja väkisin aivopesemään niitä toiseen sukupuoleen - ja vanhempia uhkaa rangaistustoimenpiteet mikäli pistävät hanttiin.
Feminismin sairaus on pitkällä. I shit you not.
Jossain jenkeissähän tässä kaikessa ollaan menty jo niin pitkälle, että alkavat jossain kouluterveydenhuollossa ylitulkitsemaan lapsia ja väkisin aivopesemään niitä toiseen sukupuoleen - ja vanhempia uhkaa rangaistustoimenpiteet mikäli pistävät hanttiin.
Feminismin sairaus on pitkällä. I sh*t you not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa tytöistä kuitenkin on 12-vuotiaana kokenut jo monia ihastumisia, ja jos tunteet kohdistuu usein muihin kuin poikiin, toki sitä miettii onko lesbo/bi/pan. Ei se tarkoita sitä, että on hekumassa hyppäämässä sänkyyn sen enempää kuin jos kertoisi olevansa hetero. Kumma, että heterolapselle ei kukaan koskaan sano, ettet sinä kultapieni sitä vielä voi tietää, mutta muille se on ihan ok sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Jossain jenkeissähän tässä kaikessa ollaan menty jo niin pitkälle, että alkavat jossain kouluterveydenhuollossa ylitulkitsemaan lapsia ja väkisin aivopesemään niitä toiseen sukupuoleen - ja vanhempia uhkaa rangaistustoimenpiteet mikäli pistävät hanttiin.
Feminismin sairaus on pitkällä. I sh*t you not.
Mitä hyötyä tuosta kenellekään olisi, transihmiselle kaikkein vähiten. Käytännössä joka maassa transihmiset, erityisesti alaikäiset, joutuvat taistelemaan saadakseen hoitoja. Nykyäänhän feministit muuten vihaavat transihmisiä, ainakin ne, jotka ovat eniten äänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tytöistä kuitenkin on 12-vuotiaana kokenut jo monia ihastumisia, ja jos tunteet kohdistuu usein muihin kuin poikiin, toki sitä miettii onko lesbo/bi/pan. Ei se tarkoita sitä, että on hekumassa hyppäämässä sänkyyn sen enempää kuin jos kertoisi olevansa hetero. Kumma, että heterolapselle ei kukaan koskaan sano, ettet sinä kultapieni sitä vielä voi tietää, mutta muille se on ihan ok sanoa.
Joku lapsena muodin oikkujen ja vallitsevan agendan mukainen puoliväkisin harrastatettu muotihomostelu/mahdollinen hyväksikäyttö voi olla kohtalokkaan traumaattinen kokemus ihmisen kehittyvälle identiteetille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain jenkeissähän tässä kaikessa ollaan menty jo niin pitkälle, että alkavat jossain kouluterveydenhuollossa ylitulkitsemaan lapsia ja väkisin aivopesemään niitä toiseen sukupuoleen - ja vanhempia uhkaa rangaistustoimenpiteet mikäli pistävät hanttiin.
Feminismin sairaus on pitkällä. I sh*t you not.
Mitä hyötyä tuosta kenellekään olisi, transihmiselle kaikkein vähiten. Käytännössä joka maassa transihmiset, erityisesti alaikäiset, joutuvat taistelemaan saadakseen hoitoja. Nykyäänhän feministit muuten vihaavat transihmisiä, ainakin ne, jotka ovat eniten äänessä.
Itse taas olen pannut merkille, että feministit ovat vahvasti LQBTG-asialla erityisesti nykyään(?). Ja olet oikeassa, ei tuollaisesta mielisairaudesta olekaan mitään hyötyä tai iloa. Mutta jenkkiliberaalit ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin koin ihastumisen tunteita luokkakavereihin jo tuon ikäisenä ja hoksasin, että sekä nais- että miespuoliset henkilöt kiinnostivat minua. Koin ja koen nytkin olevani biseksuaali. Toki kaikki eivät sitä tiedä tuossa vaiheessa ja sekin on ok.
Joku myös mainitsi, että pan on trendikäs tapa sanoa olevansa bi. Annas kun selitän. Bi voi tykätä sekä miehistä, että naisista. Pan tykkää kaikista eli siis miesten ja naisten lisäksi esim henkilöistä jotka ovat sukupuolettomia, jotain miehen ja naisen väliltä tai transsukupuolisista.
Väärin. Bi tai pan termeinä eivät kumpikaan rajaa mitään viehätystä ulkopuolelle. Pan hieman korostaa suuntautumista muihin kuin binäärisiin sukupuoliin, mutta valtaosa bi-identifioituvista vetää hillittömät kilarit jos niiltä kysyy miksi olet bi jos kerran et usko binääriin. Joten ei ole panien yksinoikeus. Myöskään panseksuaalit eivät välttämättä viehäty oikeasti kaikista sukupuolista, mutta siitä pidetään yleensä matalaa profiilia koska se poikkeus kuulostaa melkein aina pahalta.
Onko tässä joku sukupolviero? Koska binaarinen viittaa selvästi biologiseen sukupuolijakoon eli biologisiin naisiin ja biologisiin miehiin. Eikö panseksuaalisuus ole keksitty juuri sen takia, että siihen sitten heitetään kiinnostus kaikkiin muihin maan ja taivaan välillä? "En sulje ketään seksuaalisen kiinnostukseni ulkopuolelle."
En ole kuullut yhdenkään panseksuaalin sanovan noin, "en sulje ketään seksuaalisen kiinnostukseni ulkopuolelle." Kyllä ihan tiukasti yhteen sukupuoleen keskittyvätkin sulkee lähes kaikki sen sukupuolen edustajat kiinnostuksensa ulkopuolelle.
Niin no nyt puhuttiinkin seksuaalisesta suuntautumisesta.
Eli hetero sulkee lähtökohtaisesti kaikki samaa biologista sukupuolta olevat seksuaalisen kiinnostuksensa ulkopuolelle.
Lesbot sulkevat kaikki biologiset miehet seksuaalisen kiinnostuksensa ulkopuolelle.
Ja homot sulkevat kaikki biologiset naiset seksuaalisen kiinnostuksensa ulkopuolelle.
Mutta panseksuaali ei tällaista lähtökohtaista ulossulkemista tee, eikö niin?
Tietty KAIKKI ihmiset valikoivat omalla kohdallaan vielä erikseen ketkä näistä deittailupotentiaalisista ihmisistä kiinnostaa itseään.
Tuo kuulostaa takaperin puuhun kiipeämiseltä. Ei se toimi niin että ensin valitaan kenestä voidaan olla kiinnostuneita/ei voida ja lähdetään valikoimaan. Toki ihmisellä voi olla joitakin estoja, jotka rajoittaa vaihtoehtoja, mutta tällöin ihminen ei ole rehellinen itselleen. Jos ollaan rehellisiä itselle niin ihastutaan kehen ihastutaan ja sen pohjalta voi miettiä onko kenties homo/bi/hetero tai vaikka ped ofiili.
Jokaisella on oma elämä elettävänä kirjoitti:
Ei kenenkään yksityishenkilön tarvitse olla jonkun suuntautumisen mannekiini. Nämä ovat henkilökohtaisia asioita.
Esim. Ite koin teininä, että olen bi. Rakastuin nuorena aikuisena naiseen, olen itse nainen. Lesbopiireissä mulle sanottiin, että biseksuaalit vain kokeilevat naisia ja lähtevät kuitenkin miesten matkaan. Olin tosi rakastunut, nuori, epävarma ja muiden hyväksyntää kaipaava.
Huomasin, ettei miehet kiinnosta mua, joten identifioin itseni lesboksi ja seurustelin vuosia vain naisten kanssa. Bifobia tarttui minuunkin, mutta oikeastihan, vaikka joku sanoisi olevansa lesbo, voi hän oikeasti olla mitä tahansa. Ja ihmiset pettävät ja jättävät, rakastavat tai eivät oli miten oli.
Myöhemmin koin kovan kriisin, pääni oli aivan sekaisin, että olenko lesbo vai bi. Lähdin tarkoituksella vaikean eron jälkeen testaamaan, kiinnostuisinko miehistä. Koin, että en voisi yhtä syvästi kumminkaan rakastua miehiin, joten olisin muka enemmän turvassa sydänsuruilta.
Olin nuori, naiivi, satutettu ja hölmökin.
Tajusin sitten lopulta että olen bi ja tulin vihaiseksi siitä, että mua on ulkopuolelta painostettu. Myöhemmin, vuosia myöhemmin, yksi lesbo ihastui minuun, ja jankkasi, ettet sä voi olla bi vaan kyllä sä oot varmasti lesbo. Johtuu tyylistäni.
Onko tuo sinusta ok?
Kun kuulin termin muunsukupuolinen, kyseenalaistin sukupuolenikin. Olen aina kokenut pientä sukupuolidysforiaa, mutta ehkä se onkin sukupuolistereotypioiden kokemista vieraiksi. Maskuliinisuuteni saa muut tunkemaan minut siihen lesbolokeroonkin.
Muunsukupuolisena olisin hetero, sillä kaikki muut ihmiset olisivat vastakkaista sukupuolta automaattisesti. En ole androgyyni enkä sukupuoleton. Moni termi kuten demigirl kuulostaa minulta melkein, mutta en halua käyttää moisia termejä itsestäni.
Tällä hetkellä identifioin itseni panseksuaaliksi naiseksi, koska se mikä on mulle 100% varmaa on, että toisen ihmisen sukupuoli ei ole mulle este rakastua tai tuntea seksuaalista vetoa. Jos joku identifioi itsensä muunsukupuoliseksi tai on transihminen, se ei mua haittaa.
Mun ihmistyyli on maskuliiniset ja androgyynit naiset, yleensä siis sellaiset poikatyttölesbot ja olen tuttavapiiriä seuratessani huomannut, että moni entinen lesbokaverini onkin nykyään transmies. Ei estäis mua ihastumasta. Sutinaa on ollutkin, tosin ennen transformaatiota. Olen siis käynyt asian mielessäni läpi.
Näyttäydyn tällä hetkellä varmasti ulkopuoliselle " tavallisena heteroperheenäitinä ". Ulkokuori ja perhestatus pettävät ja pahasti.
En kaipaa yhtään nuorta sateenkaariaktivistia määräilemään mua enää näissä asioissa.
Lapselleni opetan, että kaikki mahtuvat sateenkaaren alle ja kaikilla on oikeus taistella ihmisoikeuksien puolesta. Ennen kaikkea ketään ei voi ulkoa määritellä ja kuvitella tietävänsä toisen asioista.
Mieheni on cismies ja hetero.
En voi mitään, jos mun " avarakatseisuuteni " on nyt muotia tai jotain.
Tuntuu, että saan joka vuosikymmenellä kuulla samat läpät aiheesta.
Ei voi mitään, jos jonkun muun ihmisoikeudet olevinaan menevät pilalle siitä että elän omaa elämääni. Kipupisteitä on mullakin.
No tuohan kertoo vain siitä, että ollaan menty todella pitkälle siitä, mitä se seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa. Ennen se tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että hetero ihastuu vastakkaiseen sukupuoleen ja homo samaan sukupuoleen. Bi sekä vastakkaiseen että omaan biologiseen sukupuoleen. Pan tuli myöhemmin kuvaamaan sitä, että on myös ihmisiä, jolle biologialla ei ole mitään merkitystä.
Seksuaalinen suuntaus ei ollut yhtä kuin tietty pukeutuminen tai esitetty feminiinisyys/maskuliinisuus. Kuka tahansa hetero, homo, lesbo tai bi sai olla ihan niin androgyyni/maskuliini/feminiini ulkoiselta habitukseltaan kuin halusi.
Koko identiteetti-höpinä aiheuttaa juuri tuon, että tulee paineita olla stereotyyppisesti nainen/mies ja jos on jotain siltä väliltä (mitä me kaikki ollaan), niin tulee kriisi. Ollaan menty aika lailla takapakkia. Ulkonäkö tai luonne ei ennen määritellyt sukupuolta eikä seksuaalisuutta.
Siksi identiteettipolitiikka ei sovikaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamiseen, koska se johtaa stereotyyppisten ahtaiden mielikuvien yleistymiseen. Olemme kaikki erin näköisiä ja omaamme eri arvoja ja harrastuksia huolimatta siitä, että seksuaalinen suuntautumisemme olisi sama.
Ja nyt on ollut hirveä piikki nuorten naisten transitioissa länsimaissa. Ja myös tämän ryhmän detransitiot tuntuvat olevan kasvussa. Siellä on joukossa paljon lesboja, jotka eivät hyväksyneet omaa seksuaalisuuttaan, heteroja poikatyttöjä, jotka luulivat olevansa vääränlaisia naisia ja autistisia tyttöjä sekä tyttöjä, joilla on jonkinlaista traumaa taustalla. Stereotypiat ja pakko analysoida omaa identiteettiä ovat haitaksi. Sen hyväksyminen, että on erin näköisiä ja persoonaisia miehiä ja naisia taas on hyväksi. Samoin se, että tajutaan, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole kiinni siitä miltä näyttää tai mihin uskoo. Seksuaalivähemmistöön kuuluva voi olla uskis, konservatiivi ja vastustaa joitakin sateenkaariväestön ajamia asioita. Ei tarvi olla vihervasuri.
Ja kaikki ei, kaikki ei mahdu sateenkaaren alle. Koska juuri tuo, että hämärretään kaikkien määritelmien rajoja ja pitää olla niin hiton inklusiivinen aiheuttaa harmia monelle ryhmälle.Lesbo ei saa olla ihastunut vain biologisiin naisiin. Hänen pitää ihastua naisiksi identifioiviin ihmisiin. Vrt. cotton ceiling. Femiininen homo ei ole mies, vaan hän onkin muiden mielestä mahdollinen transnainen. Sama maskuliinisten lesbojen kohdalla...
Tai transihminen, joka haluaa ajaa niiden oikeuksia, joilla on dysforia, ei voi tehdä sitä, koska silloin hän on gate keeper kaikille niille, jotka haluavat kuulua sateenkaaren alle, mutta eivät omaa dysforiaa. Miten käy esim. transitiota tarvitsevien oikeuksien, jos muunsukupuolinen haluaa hävittää koko binaarisen sukupuolijaon, kun taas transseksuaali haluaa säilyttää sen ja transitionsa jälkeen tulla kohdelluksi vastakkaisena sukupuolena? Sehän on se päämäärä, joka auttaa häntä tilansa kanssa!
Ja mikä on muunsukupuolinen hetero? Jos sinulla ei ole sukupuolta tai et tiedä, mikä olet, niin silloin biologiseen sukupuoleen pohjautuvat (mies/nainen) seksuaaliset suuntautumiset eivät päde sinuun. Keksi joku oma, jos haluat ihmisten saavan sinusta selvää. Tai sitten yksinkertaisesti sanot, että olet muunsukupuolinen ihminen, joka tuntee vetoa sekä biologisiin naisiin että miehiin. Teet kaikki muut määritelmät merkityksettömiksi vain siksi, että et itse tiedä mihin kuulut ja haluat kuulua johonkin. Muiden pitää sopeutua sinuun, koska SINÄ et tiedä. Määritelmät pitää muuttaa, koska SINÄ et tiedä?
Tiettyjen ryhmien oikeuksien takaaminen tarkoittaa sitä, että rajauksia ja määritelmiä on tehtävä. Jos niitä ei tehdä, niin ihmiset eivät saa omaa ääntänsä esille ja saattavat jopa menettää oikeuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on oma elämä elettävänä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Panseksuaali ex-biseksuaali kirjoitti:
Ennen vanhaan biseksuaaleista sanottiin, että ovat kummiskin heteroita, ja nyt samaa väitetään siis panseksuaaleista.
Toi toisen seksuaalisuuden määrittely ulkopuolelta on tosi vahingollista.
Siitä ei ole mitään hyötyä.Mitä sitten jos joku onkin hetero ja määrittelee itsensä panseksuaaliksi? Ketä se uhkaa?
Eikö sateenkaaren alle mahdukaan kaikki?Ihan hemmetin epäselvää isolta liikkeelta, joka kuitenkin ajaa myös lakimuutoksia. Kyllä pitäisi olla silloin määritelmät selviä, jotta tiedetään, mistä puhutaan ja mille ryhmälle nyt mitäkin oikeuksia ajetaan ja kuka voi puhua kenenkin puolesta.
Esim. transseksuaalit (kokevat dysforiaa ja toimivat binaarisen sukupuolikäsityksen rajoissa ja haluavat selvän ulkoisen muutoksen "transition") kokevat, että muunsukupuoliset (eivät koe dysforiaa, eivät välttämättä halua fyysistä muutosta ja haluavat kiistää monesti biologisen sukupuolen) puhuvat heidän puolestaan ja he eivät itse saa enää ääntään kuuluviin esim. translain tiimoilta.
LGBT++++ on ihan järkyttävän epäselvä nykyään, kun kukaan ei tiedä, mitä mikäkin määritelmä tarkoittaa. Miksi kukaan ulkopuolinenkaan tajuaisi, mitä oikein ollaan tukemassa kun sateenkaarilaiset eivät itsekään tajua kenestä milloinkin puhutaan.
Ei kenenkään yksityishenkilön tarvitse olla jonkun suuntautumisen mannekiini. Nämä ovat henkilökohtaisia asioita.
Esim. Ite koin teininä, että olen bi. Rakastuin nuorena aikuisena naiseen, olen itse nainen. Lesbopiireissä mulle sanottiin, että biseksuaalit vain kokeilevat naisia ja lähtevät kuitenkin miesten matkaan. Olin tosi rakastunut, nuori, epävarma ja muiden hyväksyntää kaipaava.
Huomasin, ettei miehet kiinnosta mua, joten identifioin itseni lesboksi ja seurustelin vuosia vain naisten kanssa. Bifobia tarttui minuunkin, mutta oikeastihan, vaikka joku sanoisi olevansa lesbo, voi hän oikeasti olla mitä tahansa. Ja ihmiset pettävät ja jättävät, rakastavat tai eivät oli miten oli.
Myöhemmin koin kovan kriisin, pääni oli aivan sekaisin, että olenko lesbo vai bi. Lähdin tarkoituksella vaikean eron jälkeen testaamaan, kiinnostuisinko miehistä. Koin, että en voisi yhtä syvästi kumminkaan rakastua miehiin, joten olisin muka enemmän turvassa sydänsuruilta.
Olin nuori, naiivi, satutettu ja hölmökin.
Tajusin sitten lopulta että olen bi ja tulin vihaiseksi siitä, että mua on ulkopuolelta painostettu. Myöhemmin, vuosia myöhemmin, yksi lesbo ihastui minuun, ja jankkasi, ettet sä voi olla bi vaan kyllä sä oot varmasti lesbo. Johtuu tyylistäni.
Onko tuo sinusta ok?
Kun kuulin termin muunsukupuolinen, kyseenalaistin sukupuolenikin. Olen aina kokenut pientä sukupuolidysforiaa, mutta ehkä se onkin sukupuolistereotypioiden kokemista vieraiksi. Maskuliinisuuteni saa muut tunkemaan minut siihen lesbolokeroonkin.
Muunsukupuolisena olisin hetero, sillä kaikki muut ihmiset olisivat vastakkaista sukupuolta automaattisesti. En ole androgyyni enkä sukupuoleton. Moni termi kuten demigirl kuulostaa minulta melkein, mutta en halua käyttää moisia termejä itsestäni.
Tällä hetkellä identifioin itseni panseksuaaliksi naiseksi, koska se mikä on mulle 100% varmaa on, että toisen ihmisen sukupuoli ei ole mulle este rakastua tai tuntea seksuaalista vetoa. Jos joku identifioi itsensä muunsukupuoliseksi tai on transihminen, se ei mua haittaa.
Mun ihmistyyli on maskuliiniset ja androgyynit naiset, yleensä siis sellaiset poikatyttölesbot ja olen tuttavapiiriä seuratessani huomannut, että moni entinen lesbokaverini onkin nykyään transmies. Ei estäis mua ihastumasta. Sutinaa on ollutkin, tosin ennen transformaatiota. Olen siis käynyt asian mielessäni läpi.
Näyttäydyn tällä hetkellä varmasti ulkopuoliselle " tavallisena heteroperheenäitinä ". Ulkokuori ja perhestatus pettävät ja pahasti.
En kaipaa yhtään nuorta sateenkaariaktivistia määräilemään mua enää näissä asioissa.
Lapselleni opetan, että kaikki mahtuvat sateenkaaren alle ja kaikilla on oikeus taistella ihmisoikeuksien puolesta. Ennen kaikkea ketään ei voi ulkoa määritellä ja kuvitella tietävänsä toisen asioista.
Mieheni on cismies ja hetero.
En voi mitään, jos mun " avarakatseisuuteni " on nyt muotia tai jotain.
Tuntuu, että saan joka vuosikymmenellä kuulla samat läpät aiheesta.
Ei voi mitään, jos jonkun muun ihmisoikeudet olevinaan menevät pilalle siitä että elän omaa elämääni. Kipupisteitä on mullakin.
Siis sun määritelmä muunsukupuoliselle on se, että on epätyypillinen nainen?
Ei voi olla nainen, jos on "maskuliininen"? Historiahan on täynnä naisia, jotka ovat rikkoneet naisiin kohdistuvia stereotypioita. Oliko Amelia Earhart muunsukupuolinen? Ei, vaan nainen. Oliko Marlene Dietrich muunsukupuolinen? Ei vaan nainen. Ärsyttää tuollainen naisten lokerointi ja naisten poispyyhkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain jenkeissähän tässä kaikessa ollaan menty jo niin pitkälle, että alkavat jossain kouluterveydenhuollossa ylitulkitsemaan lapsia ja väkisin aivopesemään niitä toiseen sukupuoleen - ja vanhempia uhkaa rangaistustoimenpiteet mikäli pistävät hanttiin.
Feminismin sairaus on pitkällä. I sh*t you not.
Mitä hyötyä tuosta kenellekään olisi, transihmiselle kaikkein vähiten. Käytännössä joka maassa transihmiset, erityisesti alaikäiset, joutuvat taistelemaan saadakseen hoitoja. Nykyäänhän feministit muuten vihaavat transihmisiä, ainakin ne, jotka ovat eniten äänessä.
Itse taas olen pannut merkille, että feministit ovat vahvasti LQBTG-asialla erityisesti nykyään(?). Ja olet oikeassa, ei tuollaisesta mielisairaudesta olekaan mitään hyötyä tai iloa. Mutta jenkkiliberaalit ovat.
Osa on, osa ei. Gender-kriittiset feministit, jotka uskovat biologiseen sukupuoleen ja miesten ja naisten välisiin biologisiin eroihin eivät todellakaan ole nykyisen LGBQT-liikkeen riveissä, jos se tarkoittaa sitoutumista gender-ideologiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain jenkeissähän tässä kaikessa ollaan menty jo niin pitkälle, että alkavat jossain kouluterveydenhuollossa ylitulkitsemaan lapsia ja väkisin aivopesemään niitä toiseen sukupuoleen - ja vanhempia uhkaa rangaistustoimenpiteet mikäli pistävät hanttiin.
Feminismin sairaus on pitkällä. I sh*t you not.
Mitä hyötyä tuosta kenellekään olisi, transihmiselle kaikkein vähiten. Käytännössä joka maassa transihmiset, erityisesti alaikäiset, joutuvat taistelemaan saadakseen hoitoja. Nykyäänhän feministit muuten vihaavat transihmisiä, ainakin ne, jotka ovat eniten äänessä.
Alaikäisten ei tarvitse saada hormoneita eikä leikkaushoitoja. Lapsen aivot eivät ole kehittyneet niin paljon, että he ymmärtäisivät kaikki hormonihoitojen ja leikkausten pitkäaikaisseuraukset. Ja muita ratkaisuja voi myös miettiä. On vaarallista väittää, että ainut ratkaisu dysforiaan on transitio. Varsinkin kun monilla dysforia menee ohi teini-iän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain jenkeissähän tässä kaikessa ollaan menty jo niin pitkälle, että alkavat jossain kouluterveydenhuollossa ylitulkitsemaan lapsia ja väkisin aivopesemään niitä toiseen sukupuoleen - ja vanhempia uhkaa rangaistustoimenpiteet mikäli pistävät hanttiin.
Feminismin sairaus on pitkällä. I sh*t you not.
Mitä hyötyä tuosta kenellekään olisi, transihmiselle kaikkein vähiten. Käytännössä joka maassa transihmiset, erityisesti alaikäiset, joutuvat taistelemaan saadakseen hoitoja. Nykyäänhän feministit muuten vihaavat transihmisiä, ainakin ne, jotka ovat eniten äänessä.
Niin ja siis höpöhöpö tuohon sinun viimeiseen väitteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain jenkeissähän tässä kaikessa ollaan menty jo niin pitkälle, että alkavat jossain kouluterveydenhuollossa ylitulkitsemaan lapsia ja väkisin aivopesemään niitä toiseen sukupuoleen - ja vanhempia uhkaa rangaistustoimenpiteet mikäli pistävät hanttiin.
Feminismin sairaus on pitkällä. I sh*t you not.
Mitä hyötyä tuosta kenellekään olisi, transihmiselle kaikkein vähiten. Käytännössä joka maassa transihmiset, erityisesti alaikäiset, joutuvat taistelemaan saadakseen hoitoja. Nykyäänhän feministit muuten vihaavat transihmisiä, ainakin ne, jotka ovat eniten äänessä.
Itse taas olen pannut merkille, että feministit ovat vahvasti LQBTG-asialla erityisesti nykyään(?). Ja olet oikeassa, ei tuollaisesta mielisairaudesta olekaan mitään hyötyä tai iloa. Mutta jenkkiliberaalit ovat.
Osa on, osa ei. Gender-kriittiset feministit, jotka uskovat biologiseen sukupuoleen ja miesten ja naisten välisiin biologisiin eroihin eivät todellakaan ole nykyisen LGBQT-liikkeen riveissä, jos se tarkoittaa sitoutumista gender-ideologiaan.
Eikö nuo nykyisin feminismin vallanneet jenkkiliberaalien opeista sikiäneet intersektionaalit ole juurikin tätä "sukupuoli on sosiaalinen konstruktio"-porukkaa?
Nykymedia on mädättänyt lapset, ja suurin osa ihmisistä vielä myötäilee, ollaan sitä mitä media tyrkyttää
Onkohan joku lanseerannut jo termin monoseksuaali? Sellainen harrastaa seksiä vain itsensä kanssa.
Ahahah, miten voi 12-vuotias olla jo sekaisin! Kerro sille, että voi rauhassa seota vanhempanakin.
90-luvulla alettiin markkinoimaan pan-suolaa. Onko tässä nyt syy ja seuraus?