Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Olihan se pula-ajan loppu kun suomessa rupesi saamaan kaikkea, mitä hurjempi visio ja sillä voi tehdä rahaa, ravintolat vapautui hieman ja ulkomaan matkalle pääsi tavallinen kansa, sodanjälkeinen kurjuus päättyi, seksi oli vapaata ja irtolaisuus ei enää ollut rikos, muutos oli hurjaa aiempaan, sitten 90 luku lamoineen vei kaiken.
Nuo hirmukorot oli vasta ysärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kivaa, kun oli päästy jatkuvasta ydinsodan pelosta eikä vielä oltu keksitty hirveitä ympäristökatastrofeja. Ja kaikkia muka ympäristömaksuja. Niin ja portsarit häipyivät pubien ovilta!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oli. Töitä ja rahaa riitti ja hauskaa pidettiin. Muoti oli hulvatonta, etelänreissut legendaarisia ja musiikki mukavan letkeää pop-rockia. Ei ollut ahdistusta, lamaa, ilmastohysteriaa eikä huolta huomisesta.
Puhumattakaan sukupuolisekoilusta ja wokeilusta, nyky sniidut itkee ja uhriutuu kaikesta.
Ihan täysi helvettihän se oli. Materiaalisesti suht ok ja hyvinvointivaltio oli voimissaan, jos positiivista pitää hakea.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut lamaa eikä ilmastonmuutosta. Silloin oli Dallas ja Dynastia.
Hansen julkaisi uraauurtavimmat tutkimuksensa 80-luvulla ja todisti kongressille v. 1988.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ollut. Raiskausta pidettiin aina naisen syynä.
80-luku oli paratiisi, mutta sitten meidät karkotettiin sieltä :/
En olisi 80-luvulla uskonut millainen jo 90-luvusta muodostuu ja nykyajan puheita esim. että palkalla ei tarvitse tulla kokoomuksen mielestä toimeen, olisin pitänyt jonain vaihtoehtoisen rinnakkaistodellisuuden painajaisyhteiskunnasta kertovana kauhuelokuvana enkä totena!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli paratiisi, mutta sitten meidät karkotettiin sieltä :/
En olisi 80-luvulla uskonut millainen jo 90-luvusta muodostuu ja nykyajan puheita esim. että palkalla ei tarvitse tulla kokoomuksen mielestä toimeen, olisin pitänyt jonain vaihtoehtoisen rinnakkaistodellisuuden painajaisyhteiskunnasta kertovana kauhuelokuvana enkä totena!!!
Kokoomuksella ei ollut asiaa hallituksiin neukkulan ollessa olemassa. Oli aikaa luoda peruskoulu, hyvinvointivaltio ja muu sellainen, mistä Suomi on tullut tunnetuksi ilman, että kummisetä-Kokoomus olisi härkkinyt taustalla.
Kaikki muuttui vuonna 1987 ja sen kunniaksi junailtiin Kokoomuksen johdolla The Rakennemuutos. Muutamaa vuotta myöhemmin ulos--teet lensivät tuulettimeen ja lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut. Silloin oli sen ajan ongelmat. Nyt on tämän aikakauden ongelmat. Eroja nykyaikaan jos tikulla haetaan, ehkä parempi epävarmuuden sietäminen 80-luvulla.
Ei ollut -80-luku paratiisi.
Joka aikakaudella on omat ongelmansa ja ihmisten henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu ikäviä asioita.
Helposti nähdään mennyt aika parempana. Ei se ole niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin ei ainakaan sekoitettu lasten ja nuorten epäkypsää ja vielä kehittyvää ajatusmaailmaa erilaisilla hämmentävillä ideologioilla, niin kuin nyt tapahtuu.
Herrojen pelko ja pokkurointi oli suurempaa. Lääkärit oli jumalasta seuraavia arvoasteikossa.
Yleensäkin ihmisten tietämys monista asioista oli vähäisempää kuin nykyään ja tiedon hankkiminen vaivalloisempaa.
Nykyään jo googlaamalla saa monenlaista tietoa, ihan oikeaakin tietoa, vaikka valheitakin netistä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli toiveikkaampaa aikaa kuin nyt. Kyllä ihmisiä kiusattiin ihan samalla tavalla kuin tänäänkin. Olin koululainen 80-luvulla ja kaikki oli hyvin,vois sanoa,että kultainen 80-luku,kulta aika lapsuuden.
80-luvulla olimme autuaan tietämättömiä monista asioista. Emme tienneet sitäkään, kuinka veitsenterällä jossain vaiheessa tuota vuosikymmentä oli maailman ja Suomenkin turvallisuus.
Läheskään kaikkea eivät tiedotusvälineet kertoneet. Monista asioista olemme lukeneet jälkikäteen.
Julkkiksista juoruilu ei ollut sitä luokkaa kuin nykyään. Lehdistön hampaisiin ei joutunut ihan yhtä helposti kuin nyt.
Poliitikot ja lehdistö toimivat yhteistyössä ja töppäilyjä salattiin, mitähän olisi tapahtunutkaan jos niitä olisi avoimemmin paljastettu. Tietojen paljastaja olisi varmaan joutunut vankilaan tai ainakin tapahtuneet töppäilyt olisi kiivaasti kielletty pötypuheina. Kansa sai tietää tai luulla, mitä sen haluttiin tietävän ja luulevan.
Oikeastaan helppoa oli elää, kun ei tiennyt liikaa ja poliitikot pysyivät etäisinä ja riitti kun Manun otsakiehkuralle naureskeltiin.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla olimme autuaan tietämättömiä monista asioista. Emme tienneet sitäkään, kuinka veitsenterällä jossain vaiheessa tuota vuosikymmentä oli maailman ja Suomenkin turvallisuus.
Läheskään kaikkea eivät tiedotusvälineet kertoneet. Monista asioista olemme lukeneet jälkikäteen.
Julkkiksista juoruilu ei ollut sitä luokkaa kuin nykyään. Lehdistön hampaisiin ei joutunut ihan yhtä helposti kuin nyt.Poliitikot ja lehdistö toimivat yhteistyössä ja töppäilyjä salattiin, mitähän olisi tapahtunutkaan jos niitä olisi avoimemmin paljastettu. Tietojen paljastaja olisi varmaan joutunut vankilaan tai ainakin tapahtuneet töppäilyt olisi kiivaasti kielletty pötypuheina. Kansa sai tietää tai luulla, mitä sen haluttiin tietävän ja luulevan.
Oikeastaan helppoa oli elää, kun ei tiennyt liikaa ja poliitikot pysyivät etäisinä ja riitti kun Manun otsakiehkuralle naureskeltiin.
Voisi myös ajatella niinkin päin että mitä me teemme sellaisella tiedolla johon emme kuitenkaan pyhsty mitään vaikuttamaan? Meillä tavallisilla ihmisillä on ihan tarpeeksi tekemistä arkielämässämmekin, johon voimme vaikuttaa.
70-80 luvulla pelättiin kommunisteja jos ne taas hyökkää suomeen.ydinsotakin oli lähellä.tänä päivänä pelätään enemmän vihreitä.
kadulla ei näkynyt vieraslajeja ollenkaan joten oli suht turvallista.
telkusta katsottiin kahta kanavaa.
kauppaan piti ehtiä ennen kello 17 kun menivät kiinni.sunnuntainahan kaupat olivat kiinni.
viikkoraha oli 2 markkaa vuonna 80.
elämä oli ihan hyvää vaikka tavaraa ei paljon ollutkaan.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta oma kokemukseni kasarilapsena (ja vähän ysärikin):
-Tarhassa oli yks down-tyyppi messissä meidän normojen seassa samassa ryhmässä, eikä kukaan selittänyt hänen tilaansa meille muille. Otettiin hänet leikkeihin mukaan kuten kaikki muutkin. Lapset kohteli häntä ihan normaalina, kuten tarhatäditkin (nyk. lastentarhanopettaja?).
-Joitain kiusattiin ja jätettiin leikeistä ulkopuolelle random syistä. Väkivalta lopetti ttuilun niin tarhassa kuin peruskoulussa.
-Vapaus oli lapsena ihanaa - olen edelleen sielultani avainlapsi - kotiin piti tulla joskus illalla hämärän tullen. Jos joku oli hukassa syntyi lankapuhelinsoittorumba, ja etsittiin joskus fikkareiden kanssa eksyneitä lampaita. Nämä muksut löytyi yleensä leikkeihinsä syventyneinä tai jonkun kaverin luota 8-bittistä hakkaamasta. Sitten kun tuli mikroaaltouunit, ruuan pystyi lämmittämään mikrossa, jos tuli vähän myöhemmin kotiin.
-Vanhemmat saattoi olla mahtavia vanhempia, vaikka eivät istuneet niin tiukkoihin raameihin. Kukaan ei tainnut kasarilla suorittaa vanhemmutta. Lapsia tuli miten tuli, ja ne kasvatettiin tai jätettiin kasvattamatta, mutta vanhemmuudesta stressasi vain harva ja/tai valveutunut. Lapset nyt vaan pyöri siinä ympärillä. Joillain oli rikkaat vanhemmat ja joillain köyhät ja joillain juopot ja joillain uskikset ja.....
-Jos oli aikuinen kasarilla, oli varmaan aika jees... lapsuuskin oli aika jees.
Nostalgian voi purkaa sanoihin nostos ja algos, paluu ja kärsimys. Ei ennen ollut kaikki paremmin, oli vaan eri tavalla. Näihin latteuksiin on hyvä lopettaa.
Lisään vielä että itse olen asperger ja koen että 2000-luvulla on suurta haloota häshtägeineen, mutta muutama vuosikymmen takaperin tuntui siltä, että erilaisuutta hyväksyttiin. Ja sitä hyväksyttiin jotenkin hiljaisemmin, minkä itse koin miellyttävämmäksi, koska en haluaisi joka keskustelussa nostaa esille eri diagnooseja - ennen sai vaan olla outo. Kaipaan sitä aikaa, kun olin vaan se vähän outo tyyppi.
Ja tämä kokemus nyt high function -kirjolta Helsingistä. Tuen tarve on erilainen jokaisessa perheessä ja jokaisella yksilöllä. Hienoa että asioista puhutaan, mutta joskus toivon taas olevani vaan se vähän outo tyyppi, jonka ei tarvitsisi olla esimerkkinä ja keulakuvana asialle jota en ole valinnut.
Oli hyvää aikaa.
Lähes kaikki oli jossain töissä. Rahaa ei kaadettu terveille vanhuuseläkeläisille. Terveydenhuolto toimi, kun vanhukset sai kuolla eikä pidetty letkuissa vuosikausia.
Lapsia tehtiin.
Yhtenäiskulttuuri toi turvaa.