Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Vierailija kirjoitti:
Se onni oli velkaa, ja krapula sen mukainen sitten 90-luvulla.
Elintaso oli ihan eri tasoa kun nyt, oli normaalia että ihmisellä oli parit farkut ja muutama college-paita, ja siinä kaikki. Harrastukset oli halpoja, ja niihin mentiin yksin bussilla tai fillarilla, vain pari rikasta lasta per koululuokka sai harrastaa jotakin muuta kun halpoja juttuja.
Ruoka oli pelkkää keitettyä perunaa ja raasteita, jo spaghetti oli harvinaista herkkua.
Mun suku oli varakasta, ja silti tässä meidän joulupöytä: laatikot, rosolli, pari ohutta siivua kinkkua/ruokailija, jälkkäriksi puuroa ja hedelmäsoppaa. Suklaata sai sen yhden levyn, konvehdit oli niin että 1 rasia per 10 ihmistä. Joulupöydässä sai lasin halvinta punkkua.
Ei lohia, ei salaatteja, lahjaksi sukkahousuja tytöille ja pipo pojalle. Nykyisin kukaan ei vietä joulua noin, saati varakkaat.
Sukusi saattoi olla varakasta, mutta tarjoilujen perusteella myös nuukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä ollut. Nuoret joivat alkoholia enemmän, polttivat tupakkaa enemmän, huumeet levisi pienillekin paikkakunnille enemmän, oli jengejä isoissa kaupungeissa, oli väkivaltaa.. Myös perheissä oli ongelmia paljon, eikä työelämässäkään ollut niin hääviä suurimmalla osalla. Työttömyyttäkin oli jossain vaiheessa, ja sitten korot nousi vuosikymmenen lopussa 20%:iin. Mietipä omalle kohdalle kun ilmoitettaisiin että asuntolainasi korko on nyt 20%. Pinnalliset jupit pisti rahaa menemään surutta, ja suuri enemmistö katsoi vierestä ja sitten 90-luvun puolella maksoi hintaa koska oli ollut "kulutusjuhlat".
Mutta muoti oli silloin vielä aikansa tunnistettavaa, musiikki oli pääosin erittäin hyvää, tuli hyviä elokuvia jne. Eli kulttuuri oli värikästä ja mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onni oli velkaa, ja krapula sen mukainen sitten 90-luvulla.
Elintaso oli ihan eri tasoa kun nyt, oli normaalia että ihmisellä oli parit farkut ja muutama college-paita, ja siinä kaikki. Harrastukset oli halpoja, ja niihin mentiin yksin bussilla tai fillarilla, vain pari rikasta lasta per koululuokka sai harrastaa jotakin muuta kun halpoja juttuja.
Ruoka oli pelkkää keitettyä perunaa ja raasteita, jo spaghetti oli harvinaista herkkua.
Mun suku oli varakasta, ja silti tässä meidän joulupöytä: laatikot, rosolli, pari ohutta siivua kinkkua/ruokailija, jälkkäriksi puuroa ja hedelmäsoppaa. Suklaata sai sen yhden levyn, konvehdit oli niin että 1 rasia per 10 ihmistä. Joulupöydässä sai lasin halvinta punkkua.
Ei lohia, ei salaatteja, lahjaksi sukkahousuja tytöille ja pipo pojalle. Nykyisin kukaan ei vietä joulua noin, saati varakkaat.
Sukusi saattoi olla varakasta, mutta tarjoilujen perusteella myös nuukaa.
"Mun suku oli varakasta, ja silti tässä meidän joulupöytä: laatikot, rosolli, pari ohutta siivua kinkkua/ruokailija, jälkkäriksi puuroa ja hedelmäsoppaa. Suklaata sai sen yhden levyn, konvehdit oli niin että 1 rasia per 10 ihmistä. Joulupöydässä sai lasin halvinta punkkua."
Mun suku oli suht köyhää, vanhemmat duunaritöissä, palkasta suurin osa meni asuntolainaan, mutta sai kinkkua niin paljon kuin halusi ja suklaakonvehteja oli vähintään jokaiselle oma. Tosin silloin oli osa niitä ulkomaisia halpiskonvehteja joita saatiin lahjaksi ja ne sai nuorimmat sisarukset oksentamaan, saivat niistä kauheat traumat... Minä olen kyllä aina syönyt suomalaisia konvehteja.
Eikä meillä juotu minkäänlaista punkkua tai alkoholia jouluna, meillä vietettiin mukavaa perhejoulua jossa lasten ilo oli päällimmäinen asia. Lahjoja saatiin kasat, edullisia leluja mutta silti. Ja joskus joku vähän kalliimpikin juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onni oli velkaa, ja krapula sen mukainen sitten 90-luvulla.
Elintaso oli ihan eri tasoa kun nyt, oli normaalia että ihmisellä oli parit farkut ja muutama college-paita, ja siinä kaikki. Harrastukset oli halpoja, ja niihin mentiin yksin bussilla tai fillarilla, vain pari rikasta lasta per koululuokka sai harrastaa jotakin muuta kun halpoja juttuja.
Ruoka oli pelkkää keitettyä perunaa ja raasteita, jo spaghetti oli harvinaista herkkua.
Mun suku oli varakasta, ja silti tässä meidän joulupöytä: laatikot, rosolli, pari ohutta siivua kinkkua/ruokailija, jälkkäriksi puuroa ja hedelmäsoppaa. Suklaata sai sen yhden levyn, konvehdit oli niin että 1 rasia per 10 ihmistä. Joulupöydässä sai lasin halvinta punkkua.
Ei lohia, ei salaatteja, lahjaksi sukkahousuja tytöille ja pipo pojalle. Nykyisin kukaan ei vietä joulua noin, saati varakkaat.
Sukusi saattoi olla varakasta, mutta tarjoilujen perusteella myös nuukaa.
Ei ollut, vaan tuo oli kuvaus 80-luvun elintasosta. Nykyään köyhätkin syö kalliimmin. Silloin tosin kaikki olikin hoikkia.
Aika kultaa monella muistot, ei mm muisteta kuinka rajua silloin oli kiusaaminen koulussa, jo pikkupojilla oli puukot ja ne niitä heiluttivatkin. Asuttiin ahtaasti, ja mielenmaisema vasta ahdas olikin, kaikki pukeutuivat samoin ja erilaisia kiusattiin armotta, kiusaamiseen riitti että oli silmälasit tai hörökorvat.
tällaisia tv-sarjoja ei pystyisi tekemään enää. niitä pystyi tekemään vain 80 luvulla koska vibe oli sellainen.
Tämä klassinen MV-pätkä unohtui:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Dallas oli paljon enemmän 80-luvun symboli kuin mikään muu
Enpä sanoisi. Dallas alkoi jo 1970-luvulla ja tuollainen sukutarina on aika ajaton, kurjallisuudessa niitä on ollut 1800-luvulta asti. Jos jokin saippuasarja symboloi 1980-lukua, niin ne silloin muodikkaat minisarjat jotka perustuivat johonkin (naisen kirjoittamaan) bestselleriin.
Esim. Hollywoodin vaimot (Jackie Collins)
Tai Manhattanin valtiatar (Judith Krantz)
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Ei ollut.
Monilla on parhaasta nuoruudestaan mielikuva kulta-aikana, jolloin oli kaikki hyvin.
Kyllähän rusinoita pullasta kaivamalla 80- luvusta kaikkea kivaa löytää.
Kyllähän kiusaaminen oli hyvin tavallista 80- luvulla. Jopa opettajat saattoivat olla kiusaajia.
R a i skauksista ja lasten hyväksikäytöstä heitettiin jopa vitsiä.
Apu- lehden vitsipalstalla mm. vertailtiin naisia sängyssä eri automerkkeihin, 15- vuotias oli kuin pikku-Fiat...
Kiusaamineon osa biologiaa ja luontoa. Get over it fatty.
Ihmisen älykkäänä olentona luulisi olevan moisen yläpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nettiyhteydet ja ylipäänsä kännykkäliittymät olivat sikahalpoja. En suoraan sanoen muista maksaneeni niistä mitään.
Kännykällä soittaminen maksoi 2,49 markkaa minuutissa mikä oli kohtuullisen kallista. Kännykkäkin maksoi 24900 markkaa. Mukana raahattava laukkumallinen puhelin oli jo edullisempi mutta maksoi sekin kolmen kuukauden palkan. Netin esiastetta pääsi käyttämään opiskelijat. WWW julkaistiin vasta 1990-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nettiyhteydet ja ylipäänsä kännykkäliittymät olivat sikahalpoja. En suoraan sanoen muista maksaneeni niistä mitään.
Kännykällä soittaminen maksoi 2,49 markkaa minuutissa mikä oli kohtuullisen kallista. Kännykkäkin maksoi 24900 markkaa. Mukana raahattava laukkumallinen puhelin oli jo edullisempi mutta maksoi sekin kolmen kuukauden palkan. Netin esiastetta pääsi käyttämään opiskelijat. WWW julkaistiin vasta 1990-luvulla.
Absurdi keskustelu. Hankin ensimmäisen kännykkäni 1998, ja ensimmäisen nettiyhteyteni 2008.
M52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli! :) Ainakin lapsuus 80-luvulla oli mielestäni hyvä.
Kyllä todellakin oli. Ajoista paras.
Oli. Paras rokkimusa tehtiin 80-luvulla.
Tässä näyte:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se duunarille ainakin hyvää aikaa.Palkka riitti huomattavasti paremmin elämiseen kuin nyt.Työpaikan vaihto oli helppoa,työtarjouksia riitti.Alle 1000mk makso Turkin lomamatkat, viikko Kymppimatkoilla.Ravintolaillan lasku luokkaa 100mk,sai kymmenkunta tuoppia
Kyllä 80-lukua voi kutsua paratiisiksi(tosin lähinnä länsimaissa). Muualla diktaattorit hallitsivat julmasti ja oli nälänhätää. Mutta tavalliselle ihmiselle, joka eli länsimaisessa hyvinvoinnissa, kyseessä oli tosiaan upea maailma, jossa jokainen sai olla mitä oli. Täydellinen vapaus toteuttaa itseään ja unelmiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se ihan helvetinpaljon parempaa ja valoisempaa aikaa olla nuori.Oli mahdollista tehdä töitä kun halusi....ei ollut turhaa nipottamista asioista...ei ollut somea vaan ihmiset tapasivat toisiaan livenä.Ihmiset olivat ehkä hieman sivistyneempiä kulttuurisellisesti?Ja oli turvallisempaa joka tavalla.Ei todellakaan käy kateeksi tämänpäivän nuoria....
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa musiikkia, mauttomia vaatteita, hirveitä meikki- ja hiustyylejä, yleistä keskiluokkaista makkarakeitolta löyhkäävää turhapuroilua ja pikkupaikkakunnilla kouluissa aivan hirveää kiusaamista. Isommilla paikkakunnilla jotain wannabe-juppeja jatkuvassa keskikaljajurrissa rallinenglanninkielisine sloganeineen. Hyi helvetti kun oikein ajatteleekin.
Vuokra-asuntoja ei ollut. Asuntolainojen korot 15-16 prosenttia, raha oli ainoa jolla oli merkitystä, töitä oli, mutteivat palkat nyt niin kummoisia olleet.
Oli siinä puolensa. Lapsuuden elin 80-luvulla, mutta näin myös jo lapsena sen kuinka juopot lapsineen istuivat kaupan läheisessä metsässä. Kiinnitinkin huomiota ettei isäni juonut paljon kaljaa. Monta lastensuojeluilmoitusta jotka olisivat nykymuttapuussa tarpeellisia jäivät tekemättä. Nyt tehdään pienestäkin ja sossuilla kädet niin täynnä työtä, että varmasti moni kiireellinen jää myös pikku juttujen jalkoihin.
En ymmärrä esim.sitä jos teini jää kiinni kaljoittekusta tehdään siitä lady. Kyllä pitäisi riittää vanhemmille ilmoittaminen ja tehdä lasu vasta jos vanhempien reagointi on puutteellista.
Mulle 80-luku oli elämän parasta aikaa. Elin tuolloin nuoruuteni ja kasvoin aikuiseksi. Valoisaa aikaa ja usko tulevaisuuteen oli huipussaan. Elämä oli oikeesti ihanaa.
Sitten tuli 90-luvun lama - ja vaikka en koviten siitä kärsinyt, on oikeestaan kaikki ollut näin jälkeenpäin katsottuna alaspäin menoa ja kiihtyvällä vauhdilla.
Nyt ollaan kaikin puolin pohjalla. Paitsi, että näyttää siltä, ettei sitä pohjaa ole vielä edes saavutettu, vaan alaspäin mennään edelleen ja vauhti vain kiihtyy. Nykyinen maailma on lähinnä dystopia, jotain, mitä ei osannut vuonna 2019 edes kuvitella.
Silloin ei ollut lamaa eikä ilmastonmuutosta. Silloin oli Dallas ja Dynastia.
Vierailija kirjoitti:
90-luku oli vielä parempi, varsinkin loppupuoli. Kommunismi kaatui, eikä hetkeen kukaan sen perään haikaillut. Oli vapaus ja toivo ja ilo elämässä.
Moni täällä muistelee 80-lukua kultaisena lapsuusaikana, itselläni sitä taas oli juuri ysärin loppu. Ihanaa, turvallista, huoletonta ja vaurasta aikaa, jopa meidän duunariperheessä. Olen myös iloinen, kun sain elää lapsuuteni aikana, jolloin ei vielä ollut ilmastoahdistusta, somea tai oikein nettiäkään.
Jokaiseen aikakauteen kuuluu epäkohtia, mutta lapset ja nuoret eivät tietenkään ole niistä aikuisten tavoin perillä.
Älä puhu asioista, joista et mitään tiedä.
Jos sun aikasi henkilökohtaisesti oli silloin huono, ei se tarkoita että tuo vuosikymmen olisi ollut yleisesti huono.
Se oli upea vuosikymmen, erään aikakauden loppu.
!990-luvulla alkoi täysin uusiaika, erilainen.