Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Vuosikymmenet kuluu liian nopeasti. Yksi vuosikymmen saisi kestää 20 vuotta. Tulevaisuus ei hyvältä näytä. Näin 5kymppisenä on ehkä syntynyt juuri oikeaan aikaan, tai ehkä olisi pitänyt syntyä jo hieman aiemmin, niin välttyisi varmemmin tulevalta ympäristökatastrofilta. Koronakaan ei paljon kurssia muuttanut ajaa täysillä kohti jäävuorta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli, ei ollut mustavalkoisia persuja, ellei smp:tä oteta lukuun.
Vihreätkin oli Linkolan aikaan oikea ympäristöpuolue, nykyään ovat pelkkä Vassari/ SDP satelliitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä itäblokin maihin sai matkustaa 80- luvulla, mutta niistä muualle todellisella vaivalla. Aina jonkun perheenjäsenen piti jäädä kotimaahan "pantiksi", koko perhe ei voinut koskaan matkustaa yhdessä. Mies kävi työnsä puolesta paljon juuri itäblokin maissa ja Neuvostoliitossa. Odottelin jonkun kerran tuliaisia, mutta mies sanoi, että ei siellä ollut mitään ostettavaa. Ei ollut mitään ostettavaa?! En voinut käsittää, kun olin matkustellut itse ainoastaan länsimaissa. Sitten kun itse pääsin käymään kyseisissä maissa, niin voi sitä ankeuden määrää.
Ostettavaa löytyi valuuttakaupoista edulliseen hintaan. Yleinen ilme saattoi olla ankea, mutta ihmiset olivat sivistyneitä, lukivat klassista kirjallisuutta, kävivät teatterissa ja oopperassa ym.
Näin kehui kommarijohtaja Jouko Kajanoja televisiossa, mutta sitten kun haastateltiin silloisen Leningradin, suurin huolenaihe nuorilla naisilla oli se, ettei ollut länsimaisia meikkejä saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä itäblokin maihin sai matkustaa 80- luvulla, mutta niistä muualle todellisella vaivalla. Aina jonkun perheenjäsenen piti jäädä kotimaahan "pantiksi", koko perhe ei voinut koskaan matkustaa yhdessä. Mies kävi työnsä puolesta paljon juuri itäblokin maissa ja Neuvostoliitossa. Odottelin jonkun kerran tuliaisia, mutta mies sanoi, että ei siellä ollut mitään ostettavaa. Ei ollut mitään ostettavaa?! En voinut käsittää, kun olin matkustellut itse ainoastaan länsimaissa. Sitten kun itse pääsin käymään kyseisissä maissa, niin voi sitä ankeuden määrää.
Ostettavaa löytyi valuuttakaupoista edulliseen hintaan. Yleinen ilme saattoi olla ankea, mutta ihmiset olivat sivistyneitä, lukivat klassista kirjallisuutta, kävivät teatterissa ja oopperassa ym.
Näin kehui kommarijohtaja Jouko Kajanoja televisiossa, mutta sitten kun haastateltiin silloisen Leningradin, suurin huolenaihe nuorilla naisilla oli se, ettei ollut länsimaisia meikkejä saatavilla.
...haastateltiin Leningradin asukkaita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä itäblokin maihin sai matkustaa 80- luvulla, mutta niistä muualle todellisella vaivalla. Aina jonkun perheenjäsenen piti jäädä kotimaahan "pantiksi", koko perhe ei voinut koskaan matkustaa yhdessä. Mies kävi työnsä puolesta paljon juuri itäblokin maissa ja Neuvostoliitossa. Odottelin jonkun kerran tuliaisia, mutta mies sanoi, että ei siellä ollut mitään ostettavaa. Ei ollut mitään ostettavaa?! En voinut käsittää, kun olin matkustellut itse ainoastaan länsimaissa. Sitten kun itse pääsin käymään kyseisissä maissa, niin voi sitä ankeuden määrää.
Ostettavaa löytyi valuuttakaupoista edulliseen hintaan. Yleinen ilme saattoi olla ankea, mutta ihmiset olivat sivistyneitä, lukivat klassista kirjallisuutta, kävivät teatterissa ja oopperassa ym.
Näin kehui kommarijohtaja Jouko Kajanoja televisiossa, mutta sitten kun haastateltiin silloisen Leningradin, suurin huolenaihe nuorilla naisilla oli se, ettei ollut länsimaisia meikkejä saatavilla.
Puolalaista ym. kosmetiikkaa oli kaupoissa kuitenkin. Berjozkoista saattoivat ostaa vain ulkomaalaiset, Puolan Pewexeistä, DDR:n Intershopeista ja Tsekkoslovakian Tuzeceista myös paikalliset vaihdettavalla valuutalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollessani teini-ikäinen 1970-luvun lopulla haikailtiin 1950-lukua, sen musiikkia ja muotia! Nämä 1980-luvulle kaipaavat ovat samaa sakkia kuin Saksassa DDR:n aikoja kaipaavat ja Venäjällä Neuvostoliittoa ikävöivät, molempia nimittäin löytyy! Jos Koreat joskus yhdistyvät, niin kai Pohjois-Koreaakin varmaan joku jää kaipaamaan!
Vierailija kirjoitti:
Ollessani teini-ikäinen 1970-luvun lopulla haikailtiin 1950-lukua, sen musiikkia ja muotia! Nämä 1980-luvulle kaipaavat ovat samaa sakkia kuin Saksassa DDR:n aikoja kaipaavat ja Venäjällä Neuvostoliittoa ikävöivät, molempia nimittäin löytyy! Jos Koreat joskus yhdistyvät, niin kai Pohjois-Koreaakin varmaan joku jää kaipaamaan!
Parhaat pelit ja koneet tuli 80-luvulla, Commodore 64 & Amiga 500. Pelit oli timanttia, mitä ei nyky räpellyksistä löydy. Joten ymmärrän tuon kasarin kaipuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
thosewerethedays kirjoitti:
Oli parempi aika ehdottomasti:
-ei överiksi menevää sosiaalivaltiota vielä ja sen tukia - -
Mitä hulluutta oikein höpötät? Silloin 80-luvullahan yhteiskunnan tuet olivat PALJON parempia kuin nykyään, 90-luvun alun lamasta lähtien on kaikenlaisia tukia koko ajan vähennetty. Esim. opintotuella + asumistuella pystyi hyvin elämään mukavasti ilman että tarvitsi käydä töissä opintojen ohella, ja kodinhoitajia riitti tulemaan omaan kotiin hoitamaan sairasta lasta jne.
Itse olin yläasteella 80-luvun lopulla, ja kouluilla tulvi määrärahoja ovista ja ikkunoista. Viikoittain oli jälkiruokia (esim. jäätelöitä tai vanukkaita) tarjolla ruokalassa, ja muistan kuinka opettaja pyysi meitä keksimään keväällä jonkin kivan retkikohteen jonne voitaisiin mennä, koska rahoja oli vielä käyttämättä sille lukukaudelle eikä niitä voitu siirtää syksylle koska sitten syksyllä oli tulossa taas uudet rahat :D
Eli sanoisin että 80-luvulla kaikki oli paremmin juuri siksi että yhteiskunnan tuet olivat övereitä :DDD
Opintotuki oli kyllä lainaa 80-luvulla. 90-luvun alussa opiskelijat valmistui lamaan ja lainan korot nousi pilviin. Samaan aikaan opintorahan osuutta nostettiin ja lainanotto romahti opiskelijoiden keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
thosewerethedays kirjoitti:
Oli parempi aika ehdottomasti:
-ei överiksi menevää sosiaalivaltiota vielä ja sen tukia - -
Mitä hulluutta oikein höpötät? Silloin 80-luvullahan yhteiskunnan tuet olivat PALJON parempia kuin nykyään, 90-luvun alun lamasta lähtien on kaikenlaisia tukia koko ajan vähennetty. Esim. opintotuella + asumistuella pystyi hyvin elämään mukavasti ilman että tarvitsi käydä töissä opintojen ohella, ja kodinhoitajia riitti tulemaan omaan kotiin hoitamaan sairasta lasta jne.
Itse olin yläasteella 80-luvun lopulla, ja kouluilla tulvi määrärahoja ovista ja ikkunoista. Viikoittain oli jälkiruokia (esim. jäätelöitä tai vanukkaita) tarjolla ruokalassa, ja muistan kuinka opettaja pyysi meitä keksimään keväällä jonkin kivan retkikohteen jonne voitaisiin mennä, koska rahoja oli vielä käyttämättä sille lukukaudelle eikä niitä voitu siirtää syksylle koska sitten syksyllä oli tulossa taas uudet rahat :D
Eli sanoisin että 80-luvulla kaikki oli paremmin juuri siksi että yhteiskunnan tuet olivat övereitä :DDD
Opintotuki oli kyllä lainaa 80-luvulla. 90-luvun alussa opiskelijat valmistui lamaan ja lainan korot nousi pilviin. Samaan aikaan opintorahan osuutta nostettiin ja lainanotto romahti opiskelijoiden keskuudessa.
Opintotuki oli tosiaankin lainapainotteista, opiskelija-asunnot levottomia soluasuntoja ja yliopistosta valmistuneella saattoi olla opintolainaa 100 000 mk maksettavana ja nettopalkka oli noin 4500 - 5500 mk. Yliopistosta valmistuneet tosin työllistyivät melko hyvin. Vakituista virkaa ei välttämättä saanut heti. Vuokra-asunnot olivat kiven alla ja siksi moni osti oman . Humputtelurahaa ei juurikaan jäänyt opinto- ja asuntolainan maksun jälkeen. Kuitenkin moni perusti perheen, rahapulasta huolimatta. Mihinkään kotisiivoojaan tms. ei ollut varaa, eikä tällaisia palveluja ollut edes tarjolla. Työpaikkahakemukset tehtiin parhaassa tapauksessa mekaanisella kirjoituskoneella ja hakemuksen yhteyteen liitettiin kasa oikeaksi todistettuja valokopioita. Ei ollut nettiä eikä sähköistä hakua, jonka voi tehdä omalta kotisohvalta. Yliopistoon oli vaikea päästä, ei ollut ns. välitutkintoja, koska ne suuressa viisaudessa poistettiin 1980-luvulla! Seitsemän vuoden putki maisterin tutkintoon, joka monella jäi kesken levottoman soluasunnon, rahapulan tai jonkin muun syyn vuoksi! Ammattikorkeakouluja ei tuolloin vielä ollut. Jos ei päässyt yliopistoon, vaihtoehtona oli opistotasoinen koulutus: merkonomi, sairaanhoitaja, insinööri. Näitä opistotasoisia tutkintoja ei välttämättä arvostettu kovinkaan korkealle, paitsi sairaanhoitajan tutkintoa. Sairaanhoitajakouluun oli vaikeampi päästä kuin yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
thosewerethedays kirjoitti:
Oli parempi aika ehdottomasti:
-ei överiksi menevää sosiaalivaltiota vielä ja sen tukia - -
Mitä hulluutta oikein höpötät? Silloin 80-luvullahan yhteiskunnan tuet olivat PALJON parempia kuin nykyään, 90-luvun alun lamasta lähtien on kaikenlaisia tukia koko ajan vähennetty. Esim. opintotuella + asumistuella pystyi hyvin elämään mukavasti ilman että tarvitsi käydä töissä opintojen ohella, ja kodinhoitajia riitti tulemaan omaan kotiin hoitamaan sairasta lasta jne.
Itse olin yläasteella 80-luvun lopulla, ja kouluilla tulvi määrärahoja ovista ja ikkunoista. Viikoittain oli jälkiruokia (esim. jäätelöitä tai vanukkaita) tarjolla ruokalassa, ja muistan kuinka opettaja pyysi meitä keksimään keväällä jonkin kivan retkikohteen jonne voitaisiin mennä, koska rahoja oli vielä käyttämättä sille lukukaudelle eikä niitä voitu siirtää syksylle koska sitten syksyllä oli tulossa taas uudet rahat :D
Eli sanoisin että 80-luvulla kaikki oli paremmin juuri siksi että yhteiskunnan tuet olivat övereitä :DDD
Opintotuki oli kyllä lainaa 80-luvulla. 90-luvun alussa opiskelijat valmistui lamaan ja lainan korot nousi pilviin. Samaan aikaan opintorahan osuutta nostettiin ja lainanotto romahti opiskelijoiden keskuudessa.
Opintotuki oli tosiaankin lainapainotteista, opiskelija-asunnot levottomia soluasuntoja ja yliopistosta valmistuneella saattoi olla opintolainaa 100 000 mk maksettavana ja nettopalkka oli noin 4500 - 5500 mk. Yliopistosta valmistuneet tosin työllistyivät melko hyvin. Vakituista virkaa ei välttämättä saanut heti. Vuokra-asunnot olivat kiven alla ja siksi moni osti oman . Humputtelurahaa ei juurikaan jäänyt opinto- ja asuntolainan maksun jälkeen. Kuitenkin moni perusti perheen, rahapulasta huolimatta. Mihinkään kotisiivoojaan tms. ei ollut varaa, eikä tällaisia palveluja ollut edes tarjolla. Työpaikkahakemukset tehtiin parhaassa tapauksessa mekaanisella kirjoituskoneella ja hakemuksen yhteyteen liitettiin kasa oikeaksi todistettuja valokopioita. Ei ollut nettiä eikä sähköistä hakua, jonka voi tehdä omalta kotisohvalta. Yliopistoon oli vaikea päästä, ei ollut ns. välitutkintoja, koska ne suuressa viisaudessa poistettiin 1980-luvulla! Seitsemän vuoden putki maisterin tutkintoon, joka monella jäi kesken levottoman soluasunnon, rahapulan tai jonkin muun syyn vuoksi! Ammattikorkeakouluja ei tuolloin vielä ollut. Jos ei päässyt yliopistoon, vaihtoehtona oli opistotasoinen koulutus: merkonomi, sairaanhoitaja, insinööri. Näitä opistotasoisia tutkintoja ei välttämättä arvostettu kovinkaan korkealle, paitsi sairaanhoitajan tutkintoa. Sairaanhoitajakouluun oli vaikeampi päästä kuin yliopistoon.
Kyllähän insinöörin koulutus oli arvostettu monissa piireissä. Opistotason koulutus on sittemmin tainnut suunnilleen kadota ja tradenomit on käytännössä korvanneet yo-merkonomit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
thosewerethedays kirjoitti:
Oli parempi aika ehdottomasti:
-ei överiksi menevää sosiaalivaltiota vielä ja sen tukia - -
Mitä hulluutta oikein höpötät? Silloin 80-luvullahan yhteiskunnan tuet olivat PALJON parempia kuin nykyään, 90-luvun alun lamasta lähtien on kaikenlaisia tukia koko ajan vähennetty. Esim. opintotuella + asumistuella pystyi hyvin elämään mukavasti ilman että tarvitsi käydä töissä opintojen ohella, ja kodinhoitajia riitti tulemaan omaan kotiin hoitamaan sairasta lasta jne.
Itse olin yläasteella 80-luvun lopulla, ja kouluilla tulvi määrärahoja ovista ja ikkunoista. Viikoittain oli jälkiruokia (esim. jäätelöitä tai vanukkaita) tarjolla ruokalassa, ja muistan kuinka opettaja pyysi meitä keksimään keväällä jonkin kivan retkikohteen jonne voitaisiin mennä, koska rahoja oli vielä käyttämättä sille lukukaudelle eikä niitä voitu siirtää syksylle koska sitten syksyllä oli tulossa taas uudet rahat :D
Eli sanoisin että 80-luvulla kaikki oli paremmin juuri siksi että yhteiskunnan tuet olivat övereitä :DDD
Opintotuki oli kyllä lainaa 80-luvulla. 90-luvun alussa opiskelijat valmistui lamaan ja lainan korot nousi pilviin. Samaan aikaan opintorahan osuutta nostettiin ja lainanotto romahti opiskelijoiden keskuudessa.
Opintotuki oli tosiaankin lainapainotteista, opiskelija-asunnot levottomia soluasuntoja ja yliopistosta valmistuneella saattoi olla opintolainaa 100 000 mk maksettavana ja nettopalkka oli noin 4500 - 5500 mk. Yliopistosta valmistuneet tosin työllistyivät melko hyvin. Vakituista virkaa ei välttämättä saanut heti. Vuokra-asunnot olivat kiven alla ja siksi moni osti oman . Humputtelurahaa ei juurikaan jäänyt opinto- ja asuntolainan maksun jälkeen. Kuitenkin moni perusti perheen, rahapulasta huolimatta. Mihinkään kotisiivoojaan tms. ei ollut varaa, eikä tällaisia palveluja ollut edes tarjolla. Työpaikkahakemukset tehtiin parhaassa tapauksessa mekaanisella kirjoituskoneella ja hakemuksen yhteyteen liitettiin kasa oikeaksi todistettuja valokopioita. Ei ollut nettiä eikä sähköistä hakua, jonka voi tehdä omalta kotisohvalta. Yliopistoon oli vaikea päästä, ei ollut ns. välitutkintoja, koska ne suuressa viisaudessa poistettiin 1980-luvulla! Seitsemän vuoden putki maisterin tutkintoon, joka monella jäi kesken levottoman soluasunnon, rahapulan tai jonkin muun syyn vuoksi! Ammattikorkeakouluja ei tuolloin vielä ollut. Jos ei päässyt yliopistoon, vaihtoehtona oli opistotasoinen koulutus: merkonomi, sairaanhoitaja, insinööri. Näitä opistotasoisia tutkintoja ei välttämättä arvostettu kovinkaan korkealle, paitsi sairaanhoitajan tutkintoa. Sairaanhoitajakouluun oli vaikeampi päästä kuin yliopistoon.
Kyllähän insinöörin koulutus oli arvostettu monissa piireissä. Opistotason koulutus on sittemmin tainnut suunnilleen kadota ja tradenomit on käytännössä korvanneet yo-merkonomit.
Akateeminen koulutus oli yliarvostettua! Oli sitten mistä tahansa hömppäalasta kysymys, kunhan vain oli maisteri. Merkonomeista väännettiin vitsiä! Opistoinsinöörit olivat arvossaan, muttei niin arvostettuja kuin diplomi-insinöörit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla ajalla on omat hyvät ja huonot puolensa. Niin turvallista ei ainakaan ollut kuin nyt, aikamoinen meno saattoi olla pienissä pitäjissä tai lähiöissä.
Oli ja onneksi sain nauttia siitä täysillä, menin kouluun v. 1980. Lamakaan ei kirpaissut kun oli köyhä opiskelija sen aikana kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä itäblokin maihin sai matkustaa 80- luvulla, mutta niistä muualle todellisella vaivalla. Aina jonkun perheenjäsenen piti jäädä kotimaahan "pantiksi", koko perhe ei voinut koskaan matkustaa yhdessä. Mies kävi työnsä puolesta paljon juuri itäblokin maissa ja Neuvostoliitossa. Odottelin jonkun kerran tuliaisia, mutta mies sanoi, että ei siellä ollut mitään ostettavaa. Ei ollut mitään ostettavaa?! En voinut käsittää, kun olin matkustellut itse ainoastaan länsimaissa. Sitten kun itse pääsin käymään kyseisissä maissa, niin voi sitä ankeuden määrää.
Ostettavaa löytyi valuuttakaupoista edulliseen hintaan. Yleinen ilme saattoi olla ankea, mutta ihmiset olivat sivistyneitä, lukivat klassista kirjallisuutta, kävivät teatterissa ja oopperassa ym.
Näin kehui kommarijohtaja Jouko Kajanoja televisiossa, mutta sitten kun haastateltiin silloisen Leningradin, suurin huolenaihe nuorilla naisilla oli se, ettei ollut länsimaisia meikkejä saatavilla.
Jep, niin kuin sanottua, niin itä-Euroopan nuoriso (suomalaiset mukaanlukien) ostettiin purkalla, sukkahousuilla, glitterillä ja muulla krääsällä. Ihmiset eivät kerta kaikkiaan olleet valmiit kohtuullisuuteen, vähään tavaramäärään, vaan haluttiin ja himoittiin tavaraa, materiaalia, luxusta, kerska- ja kertakäyttökulutusta. Siinä ei auttanut mitkään 'mutta onhan tutkimus sillä ja sillä tasolla' tai 'mutta onhan koulutustasomme maailman huippuluokkaa' tai 'avaruusohjelmamme on maailman paras' tai muut vastaavat. Ihmiset olivat tympääntyneitä jonottamiseen, vaihtoehdottomuuteen ja siihen, että kun kilpailua ei ollut, niin tuotteet eivät oikein kehittyneet, ei ainakaan niin nopeasti kuin lännessä.
Nyt sitten vuosikymmenien shoppailujen ja blingblingailujen jälkeen on aika monilla alkanut kelvata materiattomuus, tavarattomuus, kohtuullisuus kuulostaa ihan hyvältä jutulta, ahneus ja talousliberalismi yhtä juntilta ja nololta kuin kommunismi. Olisiko se terve vaihtoehto jälleen kerran jostain sieltä väliltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
thosewerethedays kirjoitti:
Oli parempi aika ehdottomasti:
-ei överiksi menevää sosiaalivaltiota vielä ja sen tukia - -
Mitä hulluutta oikein höpötät? Silloin 80-luvullahan yhteiskunnan tuet olivat PALJON parempia kuin nykyään, 90-luvun alun lamasta lähtien on kaikenlaisia tukia koko ajan vähennetty. Esim. opintotuella + asumistuella pystyi hyvin elämään mukavasti ilman että tarvitsi käydä töissä opintojen ohella, ja kodinhoitajia riitti tulemaan omaan kotiin hoitamaan sairasta lasta jne.
Itse olin yläasteella 80-luvun lopulla, ja kouluilla tulvi määrärahoja ovista ja ikkunoista. Viikoittain oli jälkiruokia (esim. jäätelöitä tai vanukkaita) tarjolla ruokalassa, ja muistan kuinka opettaja pyysi meitä keksimään keväällä jonkin kivan retkikohteen jonne voitaisiin mennä, koska rahoja oli vielä käyttämättä sille lukukaudelle eikä niitä voitu siirtää syksylle koska sitten syksyllä oli tulossa taas uudet rahat :D
Eli sanoisin että 80-luvulla kaikki oli paremmin juuri siksi että yhteiskunnan tuet olivat övereitä :DDD
Opintotuki oli kyllä lainaa 80-luvulla. 90-luvun alussa opiskelijat valmistui lamaan ja lainan korot nousi pilviin. Samaan aikaan opintorahan osuutta nostettiin ja lainanotto romahti opiskelijoiden keskuudessa.
Opintotuki oli tosiaankin lainapainotteista, opiskelija-asunnot levottomia soluasuntoja ja yliopistosta valmistuneella saattoi olla opintolainaa 100 000 mk maksettavana ja nettopalkka oli noin 4500 - 5500 mk. Yliopistosta valmistuneet tosin työllistyivät melko hyvin. Vakituista virkaa ei välttämättä saanut heti. Vuokra-asunnot olivat kiven alla ja siksi moni osti oman . Humputtelurahaa ei juurikaan jäänyt opinto- ja asuntolainan maksun jälkeen. Kuitenkin moni perusti perheen, rahapulasta huolimatta. Mihinkään kotisiivoojaan tms. ei ollut varaa, eikä tällaisia palveluja ollut edes tarjolla. Työpaikkahakemukset tehtiin parhaassa tapauksessa mekaanisella kirjoituskoneella ja hakemuksen yhteyteen liitettiin kasa oikeaksi todistettuja valokopioita. Ei ollut nettiä eikä sähköistä hakua, jonka voi tehdä omalta kotisohvalta. Yliopistoon oli vaikea päästä, ei ollut ns. välitutkintoja, koska ne suuressa viisaudessa poistettiin 1980-luvulla! Seitsemän vuoden putki maisterin tutkintoon, joka monella jäi kesken levottoman soluasunnon, rahapulan tai jonkin muun syyn vuoksi! Ammattikorkeakouluja ei tuolloin vielä ollut. Jos ei päässyt yliopistoon, vaihtoehtona oli opistotasoinen koulutus: merkonomi, sairaanhoitaja, insinööri. Näitä opistotasoisia tutkintoja ei välttämättä arvostettu kovinkaan korkealle, paitsi sairaanhoitajan tutkintoa. Sairaanhoitajakouluun oli vaikeampi päästä kuin yliopistoon.
Olen samaa mieltä. 1980-luvulla lähes kaikki opiskelijat ottivat opintolainaa, sillä opintorahaa korotettiin merkittävästi vasta vuonna 1992 tehdyn opintotukiuudistuksen yhteydessä. Yleensä vain ne, jotka asuivat yliopistopaikkakunnalla vanhempiensa luona välttivät ottamasta opintolainaa. Valmistuminen edellytti gradun tekemisistä ja maisterin papereita, jota varten oli mahdollista saada 7 vuotta opintotukea.
Myös ylioppilastutkinto suoritettiin yhdellä kertaa lukion kolmannen luokan keväällä, ja ainoastaan reputtaneet osallistuivat syksyn yo-kirjoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani teini-ikäinen 1970-luvun lopulla haikailtiin 1950-lukua, sen musiikkia ja muotia! Nämä 1980-luvulle kaipaavat ovat samaa sakkia kuin Saksassa DDR:n aikoja kaipaavat ja Venäjällä Neuvostoliittoa ikävöivät, molempia nimittäin löytyy! Jos Koreat joskus yhdistyvät, niin kai Pohjois-Koreaakin varmaan joku jää kaipaamaan!
Osittain tuossa on perää joo. Mutta selitäpä, miksi minä vuonna 1963 syntynyt haikailen kaikista vuosikymmenistä nimenomaan 1980-lukua? Miksi en 70-lukua, 90-lukua tai tämän vuosituhannen ensimmäistä vuosikymmentä?
80-luvu oli ennen muuta toiveikasta aikaa. Töitä sai, palkallaan pystyi elämään, firmat pärjäsivät. Kaikkia julkisia palvelujakaan ei vielä ollut romutettu, vaan ne päinvastoin kehittyivät paremmiksi.
Tietenkään ei ollut kaikkea sitä aineellista hyvää mitä nykyään, mutta kuitenkin yltäkylläisesti verrattuna aiempiin vuosikymmeniin. Mistään ei tuntunut olevan pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ollut. Siis sehän oli hirveä sääntö- ja kieltoyhteiskunta edelleen. Terassit vasta tulivat, ravintoloissa monissa oli miehillä pikkutakki- ja kravattipakko. Aukioloajat olivat hyvin rajoitetut - se ei ollut kokonaan huono asia kylläkään. Ydinsotaa pelättiin tosissaan ja kaikkialla oli konflikteja, koko Itä-Eurooppa oli suljettu, edes Helsingissä ei ollut turisteja.
Ylättyisitte ankeudesta. Ja väkivaltaa oli, Helsingissä rautatieasemalla oli tosi levotonta, nuorisojoukot tappelivat, kiusasivat, uhkailivat. Kurvi ja Kallio olivat levottomia, Puukkobulevardi - nimi ei ole mikään läppä. Koulussa kiusattiin ja pahoinpideltiin, oli autoritaarisia hirviöopettajia ilman mitään rajjoituksia. Poliisi kohteli nuoria väkivaltaisesti, se oli vain kasvatusta. Pahoinpitelyt eivät olleet rangaistavia mikäli tulkittiin kasvatukseksi.
Juuri näin oli!
Baarissa ei saanut mennä tuoppi kädessä toiseen pöytään. Tiskiltä sai ostaa vain oman juoman, ei voinut ostaa kaverille. TV-kanavia oli kaksi. Olihan näitä vaikka mitä. Kyllä nykyisin on paljon paremmin lähes kaikki asiat.
Mitä ihmettä valehtelet? Kotimaisia tv-kanavia oli kolme ja lisäksi olivat taivaskanavat. Länsirannikolla näkyi myös Ruotsin TV.
Kolmoskanava aloitti 1986 ja näkyi aluksi vain Uudellamaalla.
Taivaskanavat näkyivät harvoissa kaapeli-tv-taloissa tai kalliin satelliittiantennin kautta.
Osassa maata ykkönen ja kakkonenkaan eivät näkyneet kunnolla.
Otapa sinä lääkkeet ettei tarvitse tyhjästä mesoa.
Oli kyllä kiusallista se Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vakuuttelu, hyi he le vet ti.
Vierailija kirjoitti:
Oli, ei ollut mustavalkoisia persuja, ellei smp:tä oteta lukuun.
Silloin oli kaikki puolueet vielä persuja. Ilmankos oli niin ihanaa aikaa. Ysärillä vasta tuli som put pyörimään.
Alue: Aihe vapaa
Kasarilla lähiössä oli omat haasteensa, mutta paljon leikittiin ja pelattiin pihoilla mm. Kirkkistä, purkkista, kymmenentikkua laudalla, nepattiin ja oltiin fikkaripiiloa. Niistä jäänyt hyvät muistot. Teininä hieman kahinaa ja vääntöä, mutta kuitenkin ihan säädyllistä. Mopot ja kevarit tuli kuvioihin kasarin lopulla ja se avasi aivan uudet universumit, cruisailua ja mimmejä kyysäiltiin. Oli mainiota aikaa!