Oliko 1980-luku paratiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

thosewerethedays kirjoitti:

Oli parempi aika ehdottomasti:

-ei överiksi menevää sosiaalivaltiota vielä ja sen tukia - -

Mitä hulluutta oikein höpötät? Silloin 80-luvullahan yhteiskunnan tuet olivat PALJON parempia kuin nykyään, 90-luvun alun lamasta lähtien on kaikenlaisia tukia koko ajan vähennetty. Esim. opintotuella + asumistuella pystyi hyvin elämään mukavasti ilman että tarvitsi käydä töissä opintojen ohella, ja kodinhoitajia riitti tulemaan omaan kotiin hoitamaan sairasta lasta jne.

Itse olin yläasteella 80-luvun lopulla, ja kouluilla tulvi määrärahoja ovista ja ikkunoista. Viikoittain oli jälkiruokia (esim. jäätelöitä tai vanukkaita) tarjolla ruokalassa, ja muistan kuinka opettaja pyysi meitä keksimään keväällä jonkin kivan retkikohteen jonne voitaisiin mennä, koska rahoja oli vielä käyttämättä sille lukukaudelle eikä niitä voitu siirtää syksylle koska sitten syksyllä oli tulossa taas uudet rahat :D

Eli sanoisin että 80-luvulla kaikki oli paremmin juuri siksi että yhteiskunnan tuet olivat övereitä :DDD

Opintotuki oli kyllä lainaa 80-luvulla. 90-luvun alussa opiskelijat valmistui lamaan ja lainan korot nousi pilviin. Samaan aikaan opintorahan osuutta nostettiin ja lainanotto romahti opiskelijoiden keskuudessa.

Opintotuki oli tosiaankin lainapainotteista, opiskelija-asunnot levottomia soluasuntoja ja yliopistosta valmistuneella saattoi olla opintolainaa 100 000 mk maksettavana ja nettopalkka oli noin 4500 - 5500 mk. Yliopistosta valmistuneet tosin työllistyivät melko hyvin. Vakituista virkaa ei välttämättä saanut heti. Vuokra-asunnot olivat kiven alla ja siksi moni osti oman . Humputtelurahaa ei juurikaan jäänyt opinto- ja asuntolainan maksun jälkeen. Kuitenkin moni perusti perheen, rahapulasta huolimatta. Mihinkään kotisiivoojaan tms. ei ollut varaa, eikä tällaisia palveluja ollut edes tarjolla. Työpaikkahakemukset tehtiin parhaassa tapauksessa mekaanisella kirjoituskoneella ja hakemuksen yhteyteen liitettiin kasa oikeaksi todistettuja valokopioita. Ei ollut nettiä eikä sähköistä hakua, jonka voi tehdä omalta kotisohvalta. Yliopistoon oli vaikea päästä, ei ollut ns. välitutkintoja, koska ne suuressa viisaudessa poistettiin 1980-luvulla! Seitsemän vuoden putki maisterin tutkintoon, joka monella jäi kesken levottoman soluasunnon, rahapulan tai jonkin muun syyn vuoksi! Ammattikorkeakouluja ei tuolloin vielä ollut. Jos ei päässyt yliopistoon, vaihtoehtona oli opistotasoinen koulutus: merkonomi, sairaanhoitaja, insinööri. Näitä opistotasoisia tutkintoja ei välttämättä arvostettu kovinkaan korkealle, paitsi sairaanhoitajan tutkintoa. Sairaanhoitajakouluun oli vaikeampi päästä kuin yliopistoon. 

Olen samaa mieltä. 1980-luvulla lähes kaikki opiskelijat ottivat opintolainaa, sillä opintorahaa korotettiin merkittävästi vasta vuonna 1992 tehdyn opintotukiuudistuksen yhteydessä. Yleensä vain ne, jotka asuivat yliopistopaikkakunnalla vanhempiensa luona välttivät ottamasta opintolainaa. Valmistuminen edellytti gradun tekemisistä ja maisterin papereita, jota varten oli mahdollista saada 7 vuotta opintotukea.

Myös ylioppilastutkinto suoritettiin yhdellä kertaa lukion kolmannen luokan keväällä, ja ainoastaan reputtaneet osallistuivat syksyn yo-kirjoituksiin.

Ja ylioppilaat osasivat lukea ja kirjoittaa! Lukioissa ei ollut erityisopettaja!

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä kiusallista se Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vakuuttelu, hyi he le vet ti.

Siinä suhteessa 1970-luku oli varmaankin pahinta aikaa. Muutamia huippukohtia.

Eino Uusitalo ehdotti vuonna 1974 että 19.9. tulisi nimetä Suomen toiseksi itsenäisyyspäiväksi. Perusteena Uusitalo käytti sitä, että 19.9.1944 allekirjoitettiin välirauhansopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Vuonna 1977 moni paikoin Suomi-Neuvostoliitto-Seuran toimesta vietettiin samanaikaisesti Suomen itsenäisyyden 60-vuotisjuhlia ja Venäjän suuren lokakuun vallankumouksen 60-vuotisjuhlia. Samalla väitettiin että Lenin olisi lahjoittanut hyvää hyvyttään Suomelle itsenäisyyden.

Tosin edesmennyt mummoni käytti itänaapurista sitä R-alkuista sanaa tarkoittaen sillä koko maata.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä kiusallista se Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vakuuttelu, hyi he le vet ti.

Eikä ollut. Se kuului asiaan. Parempihan se on ystävyyden ylistys diplomatiassa kuin suhteiden jäädyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuntolainojen korot olivat toistakymmentä prosenttia, vaikkakin verovähennyskelpoisia. Maksimi oli kymmenen vuotta, sinä aikana piti laina saada maksetuksi. Kodinkoneet olivat kalliita, väritelevisio maksoi 3000 markkaa, nettokuukausipalkka saattoi olla 3500 markkaa, ruoka oli kalliimpaa tuloihin nähden, puoli kiloa kahvia maksoi v. 1987 n. 20 mk, kuppi kahvia kahvilassa n.2,50 mk.

Korot nousivat vasta 90-luvulla...

80-luvulla korkotaso oli kyllä korkeampi kuin nykyään. Toki 90-luvulla vielä enemmän.

Mutta korkojen ohella oli ihana inflaatio, joka auttoi lainan maksussa.

Vertailun vuoksi Suomen valtion 5 vuoden obligaatioilla saattoi olla 9 % korko ja pääoma maksettiin takaisin 4 erässä tuon 5 vuoden aikana. Pankkien tavallisilla säästötileilläkin oli aivan kunnolliset korot nykyiseen nollakorkoaikaan verrattuna.

Olihan se säästötilin korko iso verrattuna nykyiseen, mutta inflaatio ili niin kova, että korosta huolimatta sen tilillä olevan rahan ostovoima oli vuoden päästä pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani teini-ikäinen 1970-luvun lopulla haikailtiin 1950-lukua, sen musiikkia ja muotia! Nämä 1980-luvulle kaipaavat ovat samaa sakkia kuin Saksassa DDR:n aikoja kaipaavat ja Venäjällä Neuvostoliittoa ikävöivät, molempia nimittäin löytyy! Jos Koreat joskus yhdistyvät, niin kai Pohjois-Koreaakin varmaan joku jää kaipaamaan!

Osittain tuossa on perää joo. Mutta selitäpä, miksi minä vuonna 1963 syntynyt haikailen kaikista vuosikymmenistä nimenomaan 1980-lukua? Miksi en 70-lukua, 90-lukua tai tämän vuosituhannen ensimmäistä vuosikymmentä?

80-luvu oli ennen muuta toiveikasta aikaa. Töitä sai, palkallaan pystyi elämään, firmat pärjäsivät. Kaikkia julkisia palvelujakaan ei vielä ollut romutettu, vaan ne päinvastoin kehittyivät paremmiksi. 

Tietenkään ei ollut kaikkea sitä aineellista hyvää mitä nykyään, mutta kuitenkin yltäkylläisesti verrattuna aiempiin vuosikymmeniin. Mistään ei tuntunut olevan pulaa.

Kyllä, olen itsekin syntynyt v. 1963 enkä kaipaa 1980-lukua. Silloin oli paljon hyviäkin asioita verrattuna nykypäivään. 1970-luvun loppu ja 1980-luvun alkuvuodet olivat mielestäni kivaa aikaa. 1980-luvun loppu oli sellaista sikailua juppeineen ja feikkijuppeineen, että oksat pois! Velkarahalla mällättiin, ostettiin tupa täyteen elektroniikkaa, käytiin etelässä ja laskettelemassa asenteella 'köyhät pois tieltä kun meikä elää nyt'! Käytöstavatkin saattoivat välillä unohtua!

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja saattoi ostaa tilavan asunnon Helsingin Töölöstä.

Rahamarkkinat oli säännöstelty eikä lainaa vaan yksinkertaisesti myönnetty.:

https://yle.fi/uutiset/3-7646335

Rahamarkkinat vapautuivat vasta vuosikymmenen lopulla. Myös vuokramarkkinat oli säännöstelty ja Helsingissä oli kova asuntopula.

Siihen aikaan kunnioitettiin kristittyjä ja kavahdettiin rock-musiikkia sekä saatananpalavontaa.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/10/19/onko-rock-saatanasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani teini-ikäinen 1970-luvun lopulla haikailtiin 1950-lukua, sen musiikkia ja muotia! Nämä 1980-luvulle kaipaavat ovat samaa sakkia kuin Saksassa DDR:n aikoja kaipaavat ja Venäjällä Neuvostoliittoa ikävöivät, molempia nimittäin löytyy! Jos Koreat joskus yhdistyvät, niin kai Pohjois-Koreaakin varmaan joku jää kaipaamaan!

Osittain tuossa on perää joo. Mutta selitäpä, miksi minä vuonna 1963 syntynyt haikailen kaikista vuosikymmenistä nimenomaan 1980-lukua? Miksi en 70-lukua, 90-lukua tai tämän vuosituhannen ensimmäistä vuosikymmentä?

80-luvu oli ennen muuta toiveikasta aikaa. Töitä sai, palkallaan pystyi elämään, firmat pärjäsivät. Kaikkia julkisia palvelujakaan ei vielä ollut romutettu, vaan ne päinvastoin kehittyivät paremmiksi. 

Tietenkään ei ollut kaikkea sitä aineellista hyvää mitä nykyään, mutta kuitenkin yltäkylläisesti verrattuna aiempiin vuosikymmeniin. Mistään ei tuntunut olevan pulaa.

Toiveikkuus ja elämän ennustettavuus oli kyllä sen ajan hyviä puolia.

Kun opiskeli jonkin ammatin, sitä koulutusta hyödyntäen saattoi olettaa tekevänsä töitä eläkeikään saakka.

3- vuotinen sähköalan ammattikoulu oli hyvin laaja-alainen tarjoten hyvät eväät laajaan kirjoon työtehtäviä. Astuin kuitenkin työelämään seuraavalla vuosikymmenellä laman aattona. Sitten tulikin koettua elektroniikkateollisuuden nousu, uho ja tuho.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan kunnioitettiin kristittyjä ja kavahdettiin rock-musiikkia sekä saatananpalavontaa.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/10/19/onko-rock-saatanasta

"Kavahdettiin rock- musiikkia"

Tuo oli varmaan vitsi

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan kunnioitettiin kristittyjä ja kavahdettiin rock-musiikkia sekä saatananpalavontaa.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/10/19/onko-rock-saatanasta

"Kavahdettiin rock- musiikkia"

Tuo oli varmaan vitsi

Lopussa oli hyvä vitsi jos jaksat kuunnella. Taattua kasaria.

Suuri ja mahtava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä kiusallista se Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vakuuttelu, hyi he le vet ti.

Siinä suhteessa 1970-luku oli varmaankin pahinta aikaa. Muutamia huippukohtia.

Eino Uusitalo ehdotti vuonna 1974 että 19.9. tulisi nimetä Suomen toiseksi itsenäisyyspäiväksi. Perusteena Uusitalo käytti sitä, että 19.9.1944 allekirjoitettiin välirauhansopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Vuonna 1977 moni paikoin Suomi-Neuvostoliitto-Seuran toimesta vietettiin samanaikaisesti Suomen itsenäisyyden 60-vuotisjuhlia ja Venäjän suuren lokakuun vallankumouksen 60-vuotisjuhlia. Samalla väitettiin että Lenin olisi lahjoittanut hyvää hyvyttään Suomelle itsenäisyyden.

Tosin edesmennyt mummoni käytti itänaapurista sitä R-alkuista sanaa tarkoittaen sillä koko maata.

Neuvostoliittos pidettiin vasemmistopiireissä rauhaa rakastavana hyviksenä ja U.S.A. oli epädemokraattinen toisinajattelijoiden vainoaja.

Nämä mielipiteet olivat yleisiä työväestön keskuudessa. Neukkuhapatus levisi tehokkaasti.

Assburger kirjoitti:

Suuri ja mahtava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä kiusallista se Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vakuuttelu, hyi he le vet ti.

Siinä suhteessa 1970-luku oli varmaankin pahinta aikaa. Muutamia huippukohtia.

Eino Uusitalo ehdotti vuonna 1974 että 19.9. tulisi nimetä Suomen toiseksi itsenäisyyspäiväksi. Perusteena Uusitalo käytti sitä, että 19.9.1944 allekirjoitettiin välirauhansopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Vuonna 1977 moni paikoin Suomi-Neuvostoliitto-Seuran toimesta vietettiin samanaikaisesti Suomen itsenäisyyden 60-vuotisjuhlia ja Venäjän suuren lokakuun vallankumouksen 60-vuotisjuhlia. Samalla väitettiin että Lenin olisi lahjoittanut hyvää hyvyttään Suomelle itsenäisyyden.

Tosin edesmennyt mummoni käytti itänaapurista sitä R-alkuista sanaa tarkoittaen sillä koko maata.

Neuvostoliittos pidettiin vasemmistopiireissä rauhaa rakastavana hyviksenä ja U.S.A. oli epädemokraattinen toisinajattelijoiden vainoaja.

Nämä mielipiteet olivat yleisiä työväestön keskuudessa. Neukkuhapatus levisi tehokkaasti.

Ainakin omissa vasemmistolaisissa piireissä ihailtiin Yhdysvaltojen ajamaa huumesotaa.

Koko maailmanlaajuista yksilönvapauksien rajoittavaa ja ihmisten yksityisyyttä rikkovaa yhteistä sotaa myrkkyjä vastaan.

Huumesotahan on valtavat määrät ihmisten rahaa, jota käytetään hillittömään valvontaan. Edes DDR ei olisi kyennyt moiseen. Silti aika moni ei tajua yhdistää asiaa sosialismiin.

Reaganin aikakausi oli hyvin turmiollinen monille ja sitä muistellaan kauhulla nykyajan valloissa, jossa hamppu on jo melko laillista monissa osavaltioissa.

Valitettavasti huumesota olikin ainoa asia mitä ihannoitiin Yhdysvalloista. Kuten kommunismi niin huumesotakin hajosi samoihin juonikuvioihin ja mahdottomuuteensa.

Samoissa piireissä haikailtiin siihen aikaan että keskioluet olisi pistetty takaisin sinne mistä tulivat, pois maitokaupoista turmelemasta työväen terveyttä.

Vierailija kirjoitti:

Oli, ei ollut mustavalkoisia persuja, ellei smp:tä oteta lukuun.

Oli.

Mustavalkoinen ajattelu oli yleisempää.

Oli helppo äänestää, koska yhteiskuntaluokka saneli puolueen.

Maanviljelijät kepu, yrittäjät kok tai kepu, työläiset kommarit tai SDP.

Opettaissa löytyi sekä kok, SDP, että kommunisteja.

Televisiossa puhuttiin ihanan rauhallisesti, ei mitään huutoshowta. Ilkka Koivisto opetti luonnosta, lähes täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

Valtavia hikisiä turreja, imelä tuoksu levisi myös halvasta hajuvedestä. Oliko se Anaïs Anaïs?

Itse olet halpa. Anais Anais ei ollut halpaa.

Mikä tuo turre on?

Assburger kirjoitti:

Ei ollut.

Monilla on parhaasta nuoruudestaan mielikuva kulta-aikana, jolloin oli kaikki hyvin.

Kyllähän rusinoita pullasta kaivamalla 80- luvusta kaikkea kivaa löytää.

Kyllähän kiusaaminen oli hyvin tavallista 80- luvulla. Jopa opettajat saattoivat olla kiusaajia.

R a i skauksista ja lasten hyväksikäytöstä heitettiin jopa vitsiä.

Apu- lehden vitsipalstalla mm. vertailtiin naisia sängyssä eri automerkkeihin, 15- vuotias oli kuin pikku-Fiat...

Nytkö  sitten paremmin, kun kantasuomalaisen pitää olla tyytyväinen, jos saa olla ja elää. Työleiri ja kahleet enää puuttuvat. Hölmö.

Oli,ei ollut nettipornoa! Miehet oli miehiä eikä tumputtajia.

80 luvulla kylmäsota oli ehkä pahimmillaan. NL ampui alas Etelä-Korealaisen matkustajakoneen vuonna 1983. Muutenkin sai olla varuillaan että milloin miehitysjoukot tulevat suomeen. Tosin touhu itärajan takana alkaa päivä päivältä muistuttamaan noita aikoja. Lentokoneita kaapattiin ja räjäyteltiin mm Lockerbie vuonna 1989. Kaupalliset radiokanavat aloittelivat toimintaansa internettiä ei ollut eikä vihervasemmisto ilmastohysteriaa. Paavo Väyrynen sen sijaan oli jo silloin. Musikkia soitettiin C kasetista ja LP levyt maksoivat maltaita verrattuna tämän päivän Spotify maksuihin. Autopuhelin oli myyntimiesten käytössä. Kannettavia matkapuhelimia oli mutta ne maksoivat maltaita ja kaupan päälle piti raahata järkyttävää akkusalkkua mukana ja silti akku riitti ehkä kahteen kolmeen puheluun. Autoissa ei yleisesti ollut ilmastointilaitteita eikä automaattivaihteita. Jotkut matkustivat Ibizalle, Mallorcalle ja Rohdokselle lomailemaan. Ei ollut kylpylöitä eikä venäläisiä turisteja. Kiinalaisiakaan ei onneksi katukuvassa näkynyt. Ihmisillä ei ollut tatuointeja eikä lävistyksiä. Jos joku täytti 50 v oli hän jo oikeasti vanha. Ei se ollut mikään paratiisiaika kuten ei nykypäiväkään. Se oli vaan erilaista aikaa ja siitä päällimmäisenä on jäänyt mieleen nuoruus koska siloin itse elin 20 v ....30 v välistä aikaa elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Oli,ei ollut nettipornoa! Miehet oli miehiä eikä tumputtajia.

Silloin Emmanuellekin oli kova juttu ja jos halusi nähdä paljasta pintaa piti ostaa R-kioskilta ns. miestenlehtiä tai käydä jossain hiukan hämärässä divarissa hankkimassa niitä lehtiä ja videoita. Kyllä sitä tumputusta on esiintynyt ennen ja jälkeen 1980-luvun vaikka virikkeet ovat voineet vaihdella.

Ei, lainan korot olivat 9-12 %.