Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (107)

Vierailija kirjoitti:
... kun olen paljon onnellisempi yksin? Jos en koskaan löydä sitä unelmieni prinssiä niin voin hyvin elää koko loppuelämäni sinkkuna. Haluan parisuhteelta aitoa rakkautta ja vetovoimaa toista kohtaan. Tyytymissuhteessa noita ei voi saada ja tyytymissuhteet harvoin muutenkaan ovat onnellisia. Ihmetyttää tämä nykyinen "naisille ei kelpaa tavismies/miehille ei kelpaa tavisnainen" syyttely ja sormilla osoittelu. Ei kenellekään tarvitse kelvata kukaan, jokaisella on oikeus olla yksin jos niin tahtoo.

Tavismiehenä pakko kommentoida että hankalaa sinulla varmaan tuolla asenteella löytää ketään ja varmaankin viisainta olla yksin kuten aiotkin.

Kommenttisihan sisältää oletuksen ettei tavismies kykene aitoon rakkauteen ja vetovoimaan?! Jos asenne on tuo niin onnea vaan prinssin etsintään joka sinulle kykenee tuottamaan nuo kaipaamasi :D

"Pienelläkin asialla saattaa olla iso merkitys" -Hopeakettu-

Vierailija

Minä taas tavisnaisena ihmettelen, että miksi tavismieheen ei voisi rakastua ihan aidosti. Olen lähes viisikymppinen ja ihan tavallisia miehiä kaikki seurustelukumppanini ovat olleet. Jokaista olen rakastanut ja jokaisen kanssa olen tuntenut seksuaalista vetovoimaa. Tyytyä ei ole tarvinnut kertaakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee susta itsestäsi tasokkaan?
Hetkinen. Missä vaiheessa sanoin olevani itse erityisen tasokas? En luokittele omaa ”tasoani” enkä väitä olevani mitenkään tasokas. Olen varmasti ihan tavis monien mielestä. Itse en vaan viehäty tavismiehistä ja pysyn mieluummin yksin, jos en saa/löydä sekä ulkoisesti että sisäisesti viehättävää kumppania. -Ap

Just tää, itteä viehättävä. Mun mies on 170-senttinen pelinörtti, mä ylipainoinen bipopää. Meitä ei voi sanoa taviksiksi, koska me ei varmaan ylletä sille tasolle :D Mutta molemmat ollaan keskimääräistä älykkäämpiä ja arvostetaan toisen itsenäisyyttä ja vapautta. Fyysisesti oleelliset asiat toisessa miellyttää. 

Onneksi ei tarvitse tyytyä tavikseen.

Vierailija

Miksikö? Siksi, että loppujen lopuksi muita ei ole edes olemassa. Ja olethan kuullut vanhan sanonnan: "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaa kapsahtaa." 

Vierailija

Ei ne perusasiat siinä, että mikä ihmisen tekee onnelliseksi, muutu mihinkään, vaikka ulospäin hän näyttäisi kuinka kauniilta/komealta ja menestyneeltä. Eli kaikkien sisällä asuu kuitenkin se ihan tavisnainen tai tavismies, joka on usein epävarma itsestään ja etsii läheisyyttä ja jopa rakkautta. Ongelma on nykyään ennemminkin ihmisten kohtaaminen, varsinkin näissä eristysoloissa, mutta muulloinkin. Miten löytää se itselleen sopiva ja kiinnostava ihminen muutenkin kuin ulkonäön perusteella? Taiteilijoiden, kuten muusikot, kirjailijat, näyttelijät ja valo- ja elokuvaajat, uskotaan paljastavan omaa sisintään yleisölle, joten he saavat ihastuneita seuraajia ja ns. fanittajia. Totuus on kuitenkin se, että emme voi tietää mitään siitä, että mikä toisen ihmisen todellinen luonne on ja mitä hänen mielessään oikeasti liikkuu, ennenkuin tutustumme häneen läpikotaisin ja ajan kanssa. Täydellinen parisuhde on siten matemaattinen mahdottomuus. Hyvän pitäisi riittää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä taas tavisnaisena ihmettelen, että miksi tavismieheen ei voisi rakastua ihan aidosti. Olen lähes viisikymppinen ja ihan tavallisia miehiä kaikki seurustelukumppanini ovat olleet. Jokaista olen rakastanut ja jokaisen kanssa olen tuntenut seksuaalista vetovoimaa. Tyytyä ei ole tarvinnut kertaakaan.

Miksi kuvittelet että ap etsii ulkoisesti täydellistä? Hän kirjoitti rakkaudesta ja vetovoimasta ja sinä pinnallinen ihminen ajattelet täydellisen pelkästään ulkonäön kautta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täällä on järkyttävän pinnallisia ihmisiä joiden tunne-elämä 0 ja siksi aloitus menee monelta yli hilseen.

Höps. Eiköhän useimmat tajua hyvin mitä ap hakee. Löpinät "aidosta rakkaudesta" jne ovat pelkkää idealisoitua höpöhöpöä, jolla koetetaan ainoastaan peittää oma pinnallisuus muka-hienompien tyhjien kauniiden käsitteiden alle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä miten tavis ja tasokas sulkevat toisensa pois.

Mulle tavallisuus on parhaimmillaan jalat maassa-järkevyyttä, levollisuutta, rauhallisuutta, henkistä kypsyyttä, keskustelutaitoa. Ja olen huomannut että moni neljäkymppinen mies ja siitä yli oikeasti on rauhoittunut ja parhaimmillaan oppinut virheistään. Kai se on se kun nuoruuden narsismi alkaa karista niin miehistä kuin naisista (sitten on tämä ikiteiniosasto erikseen). Eli suosittelen ikääntymistä. Ne työssäkäyvät, tasaiset mutta tuntevat tavikset saattaa nousta arvoon arvaamattomaan.

Sitten jos tavis meinaa jotain "emmä oo mittään" asennetta, niin ymmärrän ettei kukaan sellaista jaksa jos itseään arvostaa ja elämä on hyvää yksinäänkin.

Ap kirjoitti subjektiivisesta kokemuksesta. Hän ei halua jotain jonka kokee tavallisena vaan sellaisen joka on hänelle täydellinen.

Jos tavallisuus määritellään subjektiivisen kokemuksen kautta, päästään tilanteeseen, jossa "tavallisia" ihmisiä on niin pieni vähemmistö, ettei heitä enää voi kuvailla tavallisiksi. Koko sanalta siis tavallaan putoaa pohja pois.

Suurin osa ihmisistä on sellaisia, jotka joidenkin subjektiivisen kokemuksen mukaan ovat yhtä kiinnostavia kuin alepan muovipussi ja taas joidenkin muiden subjektiivisen kokemuksen mukaan hurmaavia, ihania ja itselle juuri oikeita. Jos kaikki me tällaiset ihmiset emme ole tavallisia siksi, että jossain meitäkin joku rakastaa, niin keitä ne tavalliset ihmiset sitten ovat? Joitain sellaisia harvinaisuuksiako, joita kukaan ei voisi rakastaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä miten tavis ja tasokas sulkevat toisensa pois.

Mulle tavallisuus on parhaimmillaan jalat maassa-järkevyyttä, levollisuutta, rauhallisuutta, henkistä kypsyyttä, keskustelutaitoa. Ja olen huomannut että moni neljäkymppinen mies ja siitä yli oikeasti on rauhoittunut ja parhaimmillaan oppinut virheistään. Kai se on se kun nuoruuden narsismi alkaa karista niin miehistä kuin naisista (sitten on tämä ikiteiniosasto erikseen). Eli suosittelen ikääntymistä. Ne työssäkäyvät, tasaiset mutta tuntevat tavikset saattaa nousta arvoon arvaamattomaan.

Sitten jos tavis meinaa jotain "emmä oo mittään" asennetta, niin ymmärrän ettei kukaan sellaista jaksa jos itseään arvostaa ja elämä on hyvää yksinäänkin.

Juuri näin. Iso ero sillä että "kelpaa tavisvmies" kuin että ottaa kenet tahansa. Taidat olla provo tai yksinäinen ja suruissasi, miksi tänne muuten tuollaista kirjoittaisit. Kun ihminen eloonsa tyytyväinen, tuskin kirjoittaa tuohon sävyyn ja vauvapalstalle. Minne se rakkaus jäi?

Itse rakastuin, se ei katso yhtään lompakkoa eikä asemaa.

Muokattu
klo 18:39 | 26.3.2020

Meitä on täällä miljardeja. Siinä on aika haastavaa olla muuta kuin taas yksi apina lisää. Naaraalla on ongelma, jos hän haluaa itselleen yhden sadastatuhannesta urosapinasta. Sellaisia ei kaikille riitä. Varsinkaan kun 60% naarasapinoista menee korkeakouluun ja luulee olevansa menestyjä. Tämän muuten tekee erittäin mielenkiintoiseksi älykkyyden luonnollinen jakauma. Pieni osa korkeakoulutetuista naisista on pakosti keskimääräistä tyhmempiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä miten tavis ja tasokas sulkevat toisensa pois.

Mulle tavallisuus on parhaimmillaan jalat maassa-järkevyyttä, levollisuutta, rauhallisuutta, henkistä kypsyyttä, keskustelutaitoa. Ja olen huomannut että moni neljäkymppinen mies ja siitä yli oikeasti on rauhoittunut ja parhaimmillaan oppinut virheistään. Kai se on se kun nuoruuden narsismi alkaa karista niin miehistä kuin naisista (sitten on tämä ikiteiniosasto erikseen). Eli suosittelen ikääntymistä. Ne työssäkäyvät, tasaiset mutta tuntevat tavikset saattaa nousta arvoon arvaamattomaan.

Sitten jos tavis meinaa jotain "emmä oo mittään" asennetta, niin ymmärrän ettei kukaan sellaista jaksa jos itseään arvostaa ja elämä on hyvää yksinäänkin.

Ap kirjoitti subjektiivisesta kokemuksesta. Hän ei halua jotain jonka kokee tavallisena vaan sellaisen joka on hänelle täydellinen.

Jos tavallisuus määritellään subjektiivisen kokemuksen kautta, päästään tilanteeseen, jossa "tavallisia" ihmisiä on niin pieni vähemmistö, ettei heitä enää voi kuvailla tavallisiksi. Koko sanalta siis tavallaan putoaa pohja pois.

Suurin osa ihmisistä on sellaisia, jotka joidenkin subjektiivisen kokemuksen mukaan ovat yhtä kiinnostavia kuin alepan muovipussi ja taas joidenkin muiden subjektiivisen kokemuksen mukaan hurmaavia, ihania ja itselle juuri oikeita. Jos kaikki me tällaiset ihmiset emme ole tavallisia siksi, että jossain meitäkin joku rakastaa, niin keitä ne tavalliset ihmiset sitten ovat? Joitain sellaisia harvinaisuuksiako, joita kukaan ei voisi rakastaa?

Ihan kohta pääset siihen. Jatka tuota ajatusta vielä vähän. Voisiko olla ettei ap kirjoita mistään universaalista tavallisesta vaan ihan pelkästään niistä omista tunteista? Omat tunteet ja miten kokee toisen henkilön ovat normaaleille ihmisille tapoja etsiä kumppania.
Mitä ei uskoisi kun lukee täältä miten moni kuitenkin keskittyy johonkin tilastolaskentaan, massoihin ja ulkonäköön.

Vierailija

User kirjoitti:
Meitä on täällä miljardeja. Siinä on aika haastavaa olla muuta kuin taas yksi apina lisää. Naaraalla on ongelma, jos hän haluaa itselleen yhden sadastatuhannesta urosapinasta. Sellaisia ei kaikille riitä. Varsinkaan kun 60% naarasapinoista menee korkeakouluun ja luulee olevansa menestyjä. Tämän muuten tekee erittäin mielenkiintoiseksi älykkyyden luonnollinen jakauma. Pieni osa korkeakoulutetuista naisista on pakosti keskimääräistä tyhmempiä.

Yksi sadasta tuhannesta taitaa olla liioittelua. Vielä harvempi kelpaa minulle.

Vierailija

Minä en "tyytynyt". Olin sinkku, kunnes tapasin miehen, jonka kanssa oikeasti halusin, ja haluan edelleen olla. Ikää oli melkein 30 vuotta silloin, kun tapasimme. Jos olisin silloin ollut suhteessa jonkun kanssa, olisin joutunut eroamaan. Mutta kun olin vapaa sinkku, säästyin eron aiheuttamalta kriisiltä, eikä minun tarvinnut särkeä kenenkään sydäntä tullakseni onnelliseksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... kun olen paljon onnellisempi yksin? Jos en koskaan löydä sitä unelmieni prinssiä niin voin hyvin elää koko loppuelämäni sinkkuna. Haluan parisuhteelta aitoa rakkautta ja vetovoimaa toista kohtaan. Tyytymissuhteessa noita ei voi saada ja tyytymissuhteet harvoin muutenkaan ovat onnellisia. Ihmetyttää tämä nykyinen "naisille ei kelpaa tavismies/miehille ei kelpaa tavisnainen" syyttely ja sormilla osoittelu. Ei kenellekään tarvitse kelvata kukaan, jokaisella on oikeus olla yksin jos niin tahtoo.

Ehkäpä siksi, ettet itsekään ole mikään unelmien prinsessa? Tämä on asia mitä en vain pysty naisissa käsittämään. Jos olet ihan tavallinen nainen, ehkä jopa vähän tavallista naista läskimpi tai rumempi tai jotain, niin millä ihmeellä keksit että voit vaatia unelmien prinssiä ja sellaisen vielä jostain saat? Miksi se unelmien prinssi olisi sinusta yhtään kiinnostunut, paitsi ehkä panopatjana, jos sellaiseen alennut?

M/39, jonka unelmien nainen on tavallinen nainen samantyyppisillä arvoilla ja haaveilla kuin itsellä

Ymmärsit väärin! Ap ei puhu mitään miltä hän näyttää (onko hoikka, blondi, jne) tai miltä hänen unelmiensa prinssi näyttäisi (tumma, pitkä, hoikka jne). Ap puhuu vetovoimasta. Olisi se mitä ikinä kenelle tahansa. Senhän kaikki tietää että miehet "tyytyvät" helposti johonkin naiseen kun eivät muuta saa, vaikka vetovoimaa ei olisi. Ap kirjoittaa  että hän ei halua toimia näin, vaan tahtoo oikeaa rakkautta ja vetovoimaa. Hän ei listaa ulkonäköön liittyviä prinssille olevia vaatimuksia! Mikä tässä nyt on niin vaikeata ymmärtää?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään tarvitse tyytyä keneenkään. Jokainen saa asettaa mahdolliselle,kumppanilleen sellaisia vaatimuksia kuin haluaa. Eri asia, saako sellaisen kumppanin. Jos asettaa mahdolliselle,kumppanilleen tiukat kriteerit, niin voi jäädä kokonaan ilman.

Kyllä. Ja aloittaja on tietenkin oikeassa kohdallaan. Tässä on vain vähän keskusteltavaa. Vaikka kehkeytyyhän sitä tästäkin. Mutta se johtuu vain siitä, että tämä aihepiiri laajemmin on yksi herkullisimmista sellaisista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on järkyttävän pinnallisia ihmisiä joiden tunne-elämä 0 ja siksi aloitus menee monelta yli hilseen.

Höps. Eiköhän useimmat tajua hyvin mitä ap hakee. Löpinät "aidosta rakkaudesta" jne ovat pelkkää idealisoitua höpöhöpöä, jolla koetetaan ainoastaan peittää oma pinnallisuus muka-hienompien tyhjien kauniiden käsitteiden alle.

Koska kaltaisiasi ihmisiä löytyy on hyvä niiden jotka kykenee rakkauteen pysyä nirsoina eikä ainakaan tyytyä suhteeseen sellaisen kanssa joka ei osaa rakastaa vaan ehkä näyttelee sen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas tavisnaisena ihmettelen, että miksi tavismieheen ei voisi rakastua ihan aidosti. Olen lähes viisikymppinen ja ihan tavallisia miehiä kaikki seurustelukumppanini ovat olleet. Jokaista olen rakastanut ja jokaisen kanssa olen tuntenut seksuaalista vetovoimaa. Tyytyä ei ole tarvinnut kertaakaan.

Miksi kuvittelet että ap etsii ulkoisesti täydellistä? Hän kirjoitti rakkaudesta ja vetovoimasta ja sinä pinnallinen ihminen ajattelet täydellisen pelkästään ulkonäön kautta.

Jos lukaiset viestini uudestaan, niin ehkä huomaat, etten edes maininnut ulkonäköä, saati sitten täydellistä sellaista. Toki mietin että ilmeisesti minä ymmärrän tavallisuuden toisin kuin ap. Ehkä ap sitten pitää taviksina kaikkia sellaisia miehiä, joita juuri hän ei rakasta ja joita kohtaan juuri hän ei tunne vetovoimaa. Toisaalta varmaan niitäkin miehiä joku muu nainen rakastaa, joten eiväthän hekään sitten kai tavallisia olekaan, jos tavallisuus määrittyy yksinomaan jokaisen subjektiivisten kokemusten kautta.

Ei siinä mitään, mutta yleensä tällaisissa keskusteluissa ihmisiä luokitellaan jonkinlaisen yleisesti käyttökelpoisemman mittariston mukaan, kuin jokaisen yksilölliset tuntemukset. Kun näillä palstoilla kysytään, että miksi naisille/miehille ei kelpaa tavis kumppaniksi, tuskin sillä tarkoitetaan, että miksi heille ei kelpaa kumppaniksi sellainen ihminen, jota ei rakasta ja jota kohtaan ei tunne mitään vetovoimaa. Varmaan silloin tavallisella tarkoitetaan ihmistä, jollaisia sekä ulkoisesti että koulutuksen, ammatin ja kiinnostuksen kohteiden perusteella on suuri osa ihmisistä. Siis ihmisiä, jotka eivät juuri massasta erotu, ennen kuin heidät oppii paremmin tuntemaan. Tällaisia tyyppejä minä tarkoitan tavallisuudella. Ja tavallisuudessa ei ole mitään vikaa minusta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat