Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun pitäisi tyytyä tavismieheen?
26.03.2020 |
... kun olen paljon onnellisempi yksin? Jos en koskaan löydä sitä unelmieni prinssiä niin voin hyvin elää koko loppuelämäni sinkkuna. Haluan parisuhteelta aitoa rakkautta ja vetovoimaa toista kohtaan. Tyytymissuhteessa noita ei voi saada ja tyytymissuhteet harvoin muutenkaan ovat onnellisia. Ihmetyttää tämä nykyinen "naisille ei kelpaa tavismies/miehille ei kelpaa tavisnainen" syyttely ja sormilla osoittelu. Ei kenellekään tarvitse kelvata kukaan, jokaisella on oikeus olla yksin jos niin tahtoo.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas tavisnaisena ihmettelen, että miksi tavismieheen ei voisi rakastua ihan aidosti. Olen lähes viisikymppinen ja ihan tavallisia miehiä kaikki seurustelukumppanini ovat olleet. Jokaista olen rakastanut ja jokaisen kanssa olen tuntenut seksuaalista vetovoimaa. Tyytyä ei ole tarvinnut kertaakaan.
Ehkä kuvaavampi ilmaus olisikin, että et suinkaan silti rakastu kehen tahansa? Ainakin itse ajattelen miehenä että se nainen millainen tahansa niin rakastumisen hetkellä hän on ikäänkuin tällaisen vertailevan arvottamisen "tavis"/"tasot"/... ulkopuolella. Eihän omasta lapsestakaan ajatella epäjaloja ajatuksia.
En tietenkään rakastu kehen tahansa. En myöskään vertaile, saati arvota ihmisiä jollain tavallinen/epätavallinen asteikolla. En näe tavallisuudessa mitään epäjaloa, alempiarvoista tai vähemmän tasokasta.
Vaikea kuvitella, että joku rakastuisi sinuun.
ohis
Miksi ihmeessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taviksesta puhuminen osalta hupaisaa, kun suurin osa meistä on taviksia.
Minusta oleellisempaa olisi puhua onko tunteita ja halua seurustelukumppaniaan kohtaan. Ellen ole kiinnostunut kumppanistani ja halua häntä s eksuaalisesti, niin miksi olisin suhteessa? Itsellä tupannut tapailut hyytymään juuri kiinnostuksen puutteeseen. Minulle ei herää mitään tunteita toista kohtaan. Yhdessä voi olla mukavaa, muttei tunnu kovin reilulta toistakaan kohtaan roikottaa pitkään jos minulle suht yhdentekevää näemmekö vai emme.
Jos joku olisi kuvaillut minulle nykyisen mieheni ominaisuuksia ennen kuin tapasimme niin en olisi varmasti ollut yhtään kiinnostunut. Hän ei edusta juuri lainkaan sellaista miestyyppiä josta luulin olevani kiinnostunut.
Mutta
Mutta kun hänet tapasin niin se oli menoa. Hänessä on niin paljon jotain sellaista mitä en ollut ennen edes osannut kaivata. Ominaisuuksia joita en tiennyt arvostavani kun ei ollut samanlaista kohdalle ennen osunut. Se vaan kolahti! Minä siis löysin jotain sellaista, mitä en todellakaan tiennyt etsiväni.
Mikä siinä on niin vaikeaa joillekin miehille ymmärtää, että naiset eivät halua vain parisuhdetta. Naiset haluavat parisuhteen miehen kanssa, jota oikeasti haluavat ja joka oikeasti vie jalat alta. Tällainen mies ei ole mikään laatikkoleukakirurgi, vaan hyvinkin erilainen mies eri naisille. Kolleega on aivan hulluna partaiseen moottoripyörämieheen, toista kuumottaa maalainen metsästäjämies. Itselleni se joku on intellektuelli nörtti akateemisella tutkinnolla.
Moieen miesten ongelma tänä päivääänä on uusavuttomuuus ja toiset ovat jo luolamiehiä ja selviääävät kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn vain maksullisissa. Saa nuorta rahaa vastaan. M40v
Ap puhuu parisuhteesta ja jo kolmannessa viestissä mies puhumassa pelkästä seksistä. Tässä syy miksi kannattakin olla nirso ja odottaa sitä itselleen täydellistä.
Et sitten huomannut että jo toisessa viestissä nainen puhui seksistä?
Tuo seksi on kyllä pistänyt täällä silmään. Tuntuu usealla naisella täällä pyörivän pääasiallisesti vain seksi mielessä Onko suomalaiset naiset sitten jotenkin yliseksuaalisia? Testot on ainakin vuosien varrella naisilla nousussa ja miehillä laskussa.
Itse aloitukseen, niin ilman muuta saat päättää oletko yksin vai parisuhteessa. Miksi tuollaista edes kysyä.
Sen kyllä tiedän, että normaali terve nainen kaipaa aivan varmasti parisuhdetta aivan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ja toki ehkä sitten vain sen unelmien miehen kanssa.
mies52v
Ei kannata tosiaan vain tyytyä johonkuhun. Siinä on sitten kestämistä, jos sen ihmisen kanssa joutuu eritykskin kuten moni on nyt joutunut. Tässä avioliitot rakoilevat, kun monella pelkät rutiinit pitivät suhdetta yllä.
Sen ihmisen pitäisi olla sellainen, että siihen voi luottaa ja hänen kanssa jaksaa kestää elämän myrskyt. Jos itse joutuu pyörätuoliin tai sairastuu vakavasti, niin silloinkin kumppaniin pitäisi voida luottaa.
Olen todennut, että se on helpompaa olla yksin kuin vain jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moieen miesten ongelma tänä päivääänä on uusavuttomuuus ja toiset ovat jo luolamiehiä ja selviääävät kaikesta.
Pannnakko miestä joka ei saa kahvinkeitintä pääälle vai mies joka ompelee omasta nahastaaan turkin kun oletttee juuttuneeet erämaahan ja on vtun kylmä eiiikä tulitikkuja ole.
No eläkää sitten yksiksenne, jos kerta haluatte. Mitä sitä täällä palstoilla toitotatte? Minä ja kaltaiseni emme halua elää yksin, me etsimme sen itselle sopivan kumppanin ja elämme elämäämme yhdessä toisen kanssa, jaetaan iloja, suruja ja arkisia askareita. Se on meistä aika mukavaa. Se ei ole järisyttävää, ei ole erikoisia rakkauden tunteita, emme kerro kumppaneistamme somessa kuin uusista kengistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä kuuluu kenellekään?
Palstanaiset haukkuvat MGTOW-miehet pystyyn, mutta nämä aloitukset keräävät aina pelkkää suitsutusta ja ylätumputusta?
Joka ikinen mgtow ketju palstalla täyttyy naisten kommenteista ”hyvä sulle! Teet niinkuin oot onnellinen!” KUNNES Joku tulee haukkumaan kaikki naiset hu.oriksi jolloin ketju menee tappeluksi.
Ongelma on siinä että keskivertonaiset kuvittelevat ansaitsevansa 1% kuuluvan miehen, koska naisilla on niin harhaiset luulot omasta erinomaisuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä että keskivertonaiset kuvittelevat ansaitsevansa 1% kuuluvan miehen, koska naisilla on niin harhaiset luulot omasta erinomaisuudestaan.
Mutta jos heitä ei haittaa ollenkaan olla yksin niin miksi pitäisi tyytyä mihinkään muuhun kuin siihen 1%? Vaikkei sitä sitten ikinä saisikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moieen miesten ongelma tänä päivääänä on uusavuttomuuus ja toiset ovat jo luolamiehiä ja selviääävät kaikesta.
Pannnakko miestä joka ei saa kahvinkeitintä pääälle vai mies joka ompelee omasta nahastaaan turkin kun oletttee juuttuneeet erämaahan ja on vtun kylmä eiiikä tulitikkuja ole.
Riittäiskö jos mies väsäisi omista selkäkarvoistaan neidille takin? Vai pitääkö olla nahkanen..
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei tarvitse tyytyä. Parempi olisikin kun kukaan ei tyytyisi.
Otsikko oli huono. Ap taisi tarkoittaa, ettei tyydy mieheen, jota ei rakasta?
& mikä nyt kenellekin on se tavis.
Jos etsisin oikeaa parisuhdetta, en todellakaan tyytyisi mieheen, jota en rakasta ja joka ei rakasta minua. En kyllä myöskään mieheen, joka ei ole hyvin varusteltu ja hyvä seksissä, muttq siis se rakkaus tarvisi olla.
Miksi kukaan TYYTYISI kehenkään? Olisipa kammottavaa.
Onneksi en hae parisuhdetta, niin kyyniseltä kuulostaa meno.
Enpä muutenkaan tiedä, mitä se parisuhde antaisi, mitä en nyt rakastajiltani saa. Kalsaripyykkiä? Piikana oloa? Joo, ei kiitos! N50+
En itsekään tyytynyt tavismieheen. Omasta "tasostani" en osaa sanoa oikeastaan mitään, olen perusnätti, normaalipainoinen, pitkät hiukset ja tehnyt joskus sivutöitä valokuvamallina.
Mieheni on 164 cm, nettopalkka 1700€ kuussa, tavallinen duunari. Mutta luonteemme kohtaavat uskomattoman hyvin, haluamme samoja asioita tulevaisuudelta ja hänen kanssaan tunnen olevani jotenkin "kotona". Osalle hänkin on tavismies, mutta itselleni hän on erityinen. Samalla tavalla joku 185 cm toimitusjohtaja olisi minullekin tavismies jota en huolisi, jos luonteemme ja tulevaisuudenhaaveemme eivät kohtaisi ollenkaan.
Olen erittäin onnellinen näin, enkä olisi huolinut ketään muuta.
Miksi sinun pitäisi tyytyä mihinkään mieheen? En ymmärrä?
Löytyisi edes se tavismies, mutta kun löytyy vaan pahanhajuisia, tylsiä, ilkeitä ja mielenterveysongelmaisia hapsenkakkiaisia. Kyllä todellakin on parempi olla tyytymättä noihin, kun yksinkin viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään tyytynyt tavismieheen. Omasta "tasostani" en osaa sanoa oikeastaan mitään, olen perusnätti, normaalipainoinen, pitkät hiukset ja tehnyt joskus sivutöitä valokuvamallina.
Mieheni on 164 cm, nettopalkka 1700€ kuussa, tavallinen duunari. Mutta luonteemme kohtaavat uskomattoman hyvin, haluamme samoja asioita tulevaisuudelta ja hänen kanssaan tunnen olevani jotenkin "kotona". Osalle hänkin on tavismies, mutta itselleni hän on erityinen. Samalla tavalla joku 185 cm toimitusjohtaja olisi minullekin tavismies jota en huolisi, jos luonteemme ja tulevaisuudenhaaveemme eivät kohtaisi ollenkaan.
Olen erittäin onnellinen näin, enkä olisi huolinut ketään muuta.
Miten aikuiset ihmiset tietävät toistensa pituudet sentin tarkkuudella ja nettopalkat? En tiedä edes omaa pituuttani eikä ole hajuakaan puolison palkasta
Periaatteessa kyllä. Minä en siis määrittele tavallisuutta omien subjektiivisten tuntemuksieni mukaan, vaan ns. yleisellä tasolla. Seurustelukumppanini ovat toki olleet minulle erityisiä siksi, että he ovat oleet luonteeltaan sellaisia, joita minä olen rakastanut, mutta ei heissä noin yleisellä tavalla varmaan mitään suurta tavallisuudesta poikkeavaa ole. Pidän itseänikin ihan tavallisena ja olen onnellinen että olen saanut rakastaa ja saada vastarakkautta muutamalta ihan yhtä tavalliselta mieheltä.