Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun pitäisi tyytyä tavismieheen?
26.03.2020 |
... kun olen paljon onnellisempi yksin? Jos en koskaan löydä sitä unelmieni prinssiä niin voin hyvin elää koko loppuelämäni sinkkuna. Haluan parisuhteelta aitoa rakkautta ja vetovoimaa toista kohtaan. Tyytymissuhteessa noita ei voi saada ja tyytymissuhteet harvoin muutenkaan ovat onnellisia. Ihmetyttää tämä nykyinen "naisille ei kelpaa tavismies/miehille ei kelpaa tavisnainen" syyttely ja sormilla osoittelu. Ei kenellekään tarvitse kelvata kukaan, jokaisella on oikeus olla yksin jos niin tahtoo.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään tyytynyt tavismieheen. Omasta "tasostani" en osaa sanoa oikeastaan mitään, olen perusnätti, normaalipainoinen, pitkät hiukset ja tehnyt joskus sivutöitä valokuvamallina.
Mieheni on 164 cm, nettopalkka 1700€ kuussa, tavallinen duunari. Mutta luonteemme kohtaavat uskomattoman hyvin, haluamme samoja asioita tulevaisuudelta ja hänen kanssaan tunnen olevani jotenkin "kotona". Osalle hänkin on tavismies, mutta itselleni hän on erityinen. Samalla tavalla joku 185 cm toimitusjohtaja olisi minullekin tavismies jota en huolisi, jos luonteemme ja tulevaisuudenhaaveemme eivät kohtaisi ollenkaan.
Olen erittäin onnellinen näin, enkä olisi huolinut ketään muuta.
Miten aikuiset ihmiset tietävät toistensa pituudet sentin tarkkuudella ja nettopalkat? En tiedä edes omaa pituuttani eikä ole hajuakaan puolison palkasta
Mieheni on kanssani samanpituinen/max. sentin lyhyempi, siitä tiedän pituuden. Palkan tiedän koska olemme säästämässä rahaa yhdessä, ja hänkin tietää omat tuloni. Lisäksi meillä on yhteinen pankkitili (omien lisäksi).
-tuo, jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on järkyttävän pinnallisia ihmisiä joiden tunne-elämä 0 ja siksi aloitus menee monelta yli hilseen.
Höps. Eiköhän useimmat tajua hyvin mitä ap hakee. Löpinät "aidosta rakkaudesta" jne ovat pelkkää idealisoitua höpöhöpöä, jolla koetetaan ainoastaan peittää oma pinnallisuus muka-hienompien tyhjien kauniiden käsitteiden alle.
Koska kaltaisiasi ihmisiä löytyy on hyvä niiden jotka kykenee rakkauteen pysyä nirsoina eikä ainakaan tyytyä suhteeseen sellaisen kanssa joka ei osaa rakastaa vaan ehkä näyttelee sen.
Ja jatkat tuota samaa idealisaatiohömppää kuin olisit jossain psykoosissa. Kas kummaa vain kun ihmiset siltikin vain kokevat sen ylimaallisen syvällisen esoteerisen pyhitetyn hengellisen rakkauden oman tasoistensa seurassa. Ja se naisten "oma tasohan" on tunnetusti hiukan korkeammalla kuin miehen johtuen kysynnän ja tarjonnan laeista. Enkä minä ole lopulta yhtään sen erilaisempi tai huonompi kuin sinäkään omissa kuvitelmissasi luulet olevasi, ainoastaan rehellisempi.
Sama. Kyllä naisessa pitää olla kunnolla vetovoimaa ja elämäniloa, että viitsin seurustella.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä että keskivertonaiset kuvittelevat ansaitsevansa 1% kuuluvan miehen, koska naisilla on niin harhaiset luulot omasta erinomaisuudestaan.
Mutta jos heitä ei haittaa ollenkaan olla yksin niin miksi pitäisi tyytyä mihinkään muuhun kuin siihen 1%? Vaikkei sitä sitten ikinä saisikaan?
Jopa Candace Bushnell, Sinkkuelämää:n alkuperäinen käsikirjoittaja, on viimevuosina myöntänyt katuvansa, että eli pari-kolme-nelikymppisenä Carrie Samantha -elämää.
M/39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä että keskivertonaiset kuvittelevat ansaitsevansa 1% kuuluvan miehen, koska naisilla on niin harhaiset luulot omasta erinomaisuudestaan.
Näinhän se ei ole, naiset haluavat täysjärkisen miehen joka osaa hoitaa asiansa ja vähän huomioida naista. Enemmänkin tuntuu et miehet yrittävät aina porukan kauneinta ja on unohdettu miten tavalliset naiset voivat olla todella ihania.
Koska en tyytynyt puolisooni vaan hullaannuin häneen ja halusin tietää hänestä kaiken.